KAHDEN VUODEN IKÄERO

HEI!

Kertokaahan kokemuksianne kahden vuoden ikäerosta. Niin hyvät kuin huonotkin.
Minä tahtoisin lapsilleni noin kahden vuoden ikäeron. :heart:
Minulla itselläni ja siskollani on kolme ja puolivuotta ikäeroa ja mielestäni se on liikaa.
 
Meillä tytöillä on 2 vuoden ikäero ja se on ollut musta loistava. Pari ekaa päivää isompi itki ihan kaikesta kun tultiin vauvan kanssa kotiin, mutta sopeutui kuitenkin nopeesti. Nuorempi kun oli alle 1v ni se oli vähän "hankalaa" kun pienempi nukkui 2 päiväunet ja isompi yhdet, niin tuntui, että siinä meni koko päivä, kun aina joku oli päiväunilla. Ja tietty ku mukulat nukku ristiin, ni ei sitten äidinkään tarttenut nukkua päiväaikaan. :D 2 vuotias oli jo helppo, osas syödä itse, puhua ja kuivaksikin oppi juuri ennen siskon syntymää ja 2 vuotiaalla kun on jo älliäkin pikkusen edes päässä, ni se helpotti kummasti. Tuplarattaat me hankittiin ja ne oli kyllä ihan tarpeenkin... Nyt kun tytöt on 3½ ja 1½ niin leikki sujuu aika-ajoin jo mukavasti yksiin mutta tietty kinastelevatkin ihan kiitettävästi. Mut silti mä oon sitä mieltä, et ikäero on hyvä!
 
Meillä on ikäeroa 1v8kk.
Kaikki on mennyt todella hienosti, mustasukkaisuudesta ei ole ollut tietoa, hienosti otti veljensä vastaan. Tosin nukahtaminen, alkoi hankaloittumaan isommalla, joten nukutus piti ottaa kehiin, ja omasta huoneestaan ja sängystään karkaili viereemme öisin.
Negatiivista oli vain se kun en saanut omaa aikaa, kun pojat nukkuivat eri aikaan. nykyään jo melk. sama päikkäri aika.
Nyt tietysti isompaa häiritsee, kuin pienempi sotkee hänen leikkejään, suurimmaksi osaksi leikkivät keskenään. tai toinen sotkee!!

Näin meillä pojat alle kolme vuotias ja 1v1kk
 
Meillä esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 2v 4kk, keskimmäisellä ja kuopuksella päivälleen 1v 4kk....kummatkin on musta hyvä, pelkkää positiivista kokemusta yli kahden vuoden ikäerosta ja toisaalta myös vain reilun vuoden ikäerosta. Päivääkään en ole kumpaakaan väliä katunu!
 
Meillä 1v 8kk ikäeroa. Vanhempi nyt 1v 10kk ja nuorempi 2kk. Eka viikko oli rankka, sen jälkeen on mennyt hyvin. Nuorempi nukkuu koko aamupäivän ja jatkaa unia useasti vielä isoveljen päiväunien ajan. Yöt syö naista kun esikoinen nukkuu huonosti. Mutta muuten kyllä suosittelen :)
 
Meillä ikäero tytöillä vaan 10kk (kakkonen syntyi keskosena rv29) ja jos olisi enää mahdollista niin tekisin toisen "pari valljakon" tälläisellä ikäerolla muutaman vuoden päästä.

Paljon saan kuulla kauhistelua niin pienestä ikäerosta, mutta meille se on kyllä ollut kaikkea muuta kuin vaikeaa. Meidän tapauksessa tuo 10kk isosisko nukkui jo yönsä läpi kun vauva syntyi, omassa huoneessaan. Sen verran olin valmistautunut toisen tuloon että tuolla isommalla oli tosi selvä päivä rytmi jota oli helppo noudattaa ihan vauva-aikana kun toinen tuli kotiin.

Mustasukkaisuutta ei ole ollut lainkaan ja nyt kun ovat 8kk ja 1,5v alkavat jo osta leikkiä keskenään. Isosisko on tosi nätisti alusta lähtien koskenut siskoonsa,ihan muutamaa kertaa lukuunottamatta. Toki vahtia saa mut ei sydän syrjällään =).

Arki sujuu kuin junan vessa hyvällä rutiinilla. Vaipat vaihtuu perätysten samoin syötöt. Tosin nykyään voin jo syöttää molemmat yhtäaikaa kun pienempikin istuu syöttötuolissa ja vanhempi lusikoi itse. Päivän ekat päikyt nukkuvat samaan aikaan ja pienempi ottaa vielä illasta lyhyet torkut. Nukkamaan laitan peräjälkeen 8 aikaan ja molemmat nukkuvat aamu 7.30-8.30 asti. Pienemmälle tuo rytmi tuli kuin itsestään isomman rinnalla. Nyt jo suuri osa ruuastakin samaa joten ruokiakaan ei tartte erikseen tehdä jne.

Mä uskon että vuoden päästä nuo leikkii keskenään kuin vettä vaan ja mä saan löhötä (toiveajattelua :LOL: ). Mutta tää ei todellakaan ole niin raskasta kuin moni luulee, ihan turhaan. Työtä riittää mutta oikealla asenteella jaksaa mainiosti.
 
Meillä poikien ikäero 2 v 1 kk. Hyvät puolet: esikoinen ehti "kunnolla olla vauva" ennen kuin toinen syntyi. Nyt 2 ja 4 v jo leikkii keskenään. Huonot puolet: Esikoisella pahin uhma kun toinen syntyi.
 
Meillä oli ja on edelleen todella rankkaa tyttöjen(2v ja 4v) kanssa. Johtuu siitä, että molemmat olleet todella huonoja nukkumaan. Nuorempi oli vielä koliikki. Kaikille olen sanonut, että elkää tehkö noin tiheesti, mutta se riippuu niin siitä millaiset lapset on! Kolmannesta haaveilen, mutta nyt pidetään pidempi tauko. Saa välillä hengähtää ja ehkä nukkua öitäkin.
 
Meillä kahden viimeisen ikäero on 1 v10 kk ja todella ihana ikäero.Mulla on näiden kahden lisäksi 3 muuta lasta,kaksoset ja 4,5 ve kaksosia vanhempi isoveli.
Ja tämä ikäero oli tosi ihana,tosin kaksoset oli vielä parempi!! :D Se 5 minuuttia!!

Mutta meillä ei ollut mitään mustasukkaisuutta,ei koskaan mitään ikävää lasten kesken.Isosisko hoiti ja auttoi,syötteli omaa vauvaa välillä ja nukutti.
Nyt ikää on heillä 2 ja 4 vee ja ikäero on todella ihana vieläkin!!

Mä suosittelen tuota 2 vee ikäeroa,3 vuotta on taas jo pahempi,tulee itsenäistymiskautta ja uhmaa...

Meillä mies osallistui näiden kahden vauva-aikana niin että oli vauvan kanssa yöt alakerrassa.Poika ei syönyt öisin,mutta kantoi ja sylitteli yöllä.
Mä nukuin yläkerrassa tytön kanssa ja oli todella ihanaa kun jaksoi päivät ilman univelkaa.

Kun vauva oli 10 kk niin "muutettiin yhteen"!
Mutta sen sanon että sanokaa miehelle jo etukäteen että öitä tarviitte tekin kokonaisia.
Edes 6 h putkeen,voi yhden syötön (jos lapsi syö) antaa pullostakin.
Mutta edes yö,pari viikossa-se todella auttaa asiaan.

Kuten meillä mies totesi,ettei hänen työnsä ole sen raskaampaa kuin mun työ.Eli hän osallstui öihin siksi.
En olisi saanut nukuttua päivällä,rytmit oli niin erilaiset.
 
Meille on tulossa 2. helmikuun lopussa ja sisaruksille tulee ikäeroa 1v ja 6kk. Hienoa huomata, että useammilla onollut positiivisia kokemuksia lyhyestä ikäerosta. Meidän pikkunappula on vaan jo nyt tosi mustis esim. kilpikonnalle joka pyrkii syliin ja kauheaa on jos isä halaa tai silittelee äitiä. Silloin kaadutaan dramaattisesti lattialle ja alkaa itku ja parku. Että mitäpä sitten kun on pieni vauva kilpailijana? Toivottavasti ei teroita salaa veistään kulman takana :kieh: Oliskiva kuulla selviytymiskeinoista niiltä, joilla ollu ongelmia.ite pelkään omien hermojeni puolesta...
 
Meillä on parivuotias ollut vauvasta kamalan mustasukkainen ja tässä nyt muutama kuukausi on sitten tasapainoiltu kahden lapsen huomioimisen välillä. Eli aina tuntuu, että jos liikaa huomioi vauvaa, ei isompi saa huomiota ja jos taas huomioi isompaa, niin vauvaa syrjitään. Mummolassa ollaan oltu paljon, siellä isompi saa enemmän huomiota ja on serkkuja, joiden kanssa leikkiä.

Hyvä päivärytmi auttaa paljon, eli mennään esikoisen rytmin mukaan. Vauva tietysti nukkuu kun nukkuu, onneksi vielä niin paljon, että mulla on aikaa leikkiä kahdestaan isomman kanssa. Ja sitten kun vauva on hereillä, isompi väkisinkin joutuu odottamaan ja olemaan itsekseen. Siihen on vain opittava, kamalia raivareita saa välillä tai sitten kiukuttelee tekemällä jotain kiellettyä, mutta silloin sanon vain, että nyt meille on tämä vauva tullut ja sitä täytyy hoitaa niin kuin sinuakin on pienempänä hoidettu ja kunhan vauva kasvaa kun sitä hyvin hoidetaan, niin sitten voitte yhdessä tehdä kaikkea hauskaa. Eihän parivuotias vielä varmaan osaa ajatella noin pitkälle tulevaisuuteen, mutta tuleepahan hänet ainakin huomioitua noissa tilanteissa ja tajuaa kuitenkin sen, että tälle asialle ei mitään voi eikä kiukuttelu auta eikä vauva lähde meiltä pois.

Iltaisin onneksi mies osallistuu lastenhoitoon, ja alusta asti onkin hoitanut vauvaakin täysin (paitsi ei tietenkään imetä...). Miehen osallistuminen on minusta vielä tärkeämpää nyt kahden lapsen kanssa kuin yhden lapsen kanssa ja mahdollistaa myös minun oman vapaa-ajan eli voin iltaisin käydä jumpassa tai kaupassa kun mies on lasten kanssa kotona.

Meillä esikoinen osaa onneksi syödä itse, eli voi esim. jättää syömään kun vaihdan vauvalle vaippaa tai imetän siinä ruokapöydässä. Pottaharjoittelu jäi kesken, esikoiselle tuli ihan selvästi taantumaa kun vauva tuli eli haluaa, että hänellekin vaihdetaan vaippaa kun kerran vauvallekin eikä suostu enää niin usein potalle.

Molemmat onneksi nukkuu rauhallisesti, tosin ihan eri rytmissä. Mutta jos vauvalla olisi samanlainen koliikki kuin esikoisella aikoinaan oli, olisi kyllä ihan kamalaa! Silloin valvottiin aina kahteen-kolmeen yöllä ja kun esikoinen herää klo 7, ei saatais nukkua kuin muutama tunti.

Välillä on tosiaan rankkaa, mutta lohduttaudun sillä, että kohta jo helpottaa kun nämä leikkivät keskenään, eikä tarvi sitten enää vauva-aikaa elää kun tästä on päästy yli.
 
Muakin vähän hirvittää, kun tulee 2v ikäeroksi myös. Esikoinen on tyttö ja myös ihan äidin tyttö.. heittäytyy myöskin lattialle ja itkee, jos miehen kanssa halitaan, mut nyt onneksi jos pussaillaan, niin tyttö tulee myös, että haluaa pusun :) ehkä vähän lievempää.

Kyllä siihen varmaan tovi menee, että kestää sen, että on toinenkin vauva.. hmm.. saa nähdä, vähän jännittää jo ja pelottaa, meneekö hermot totaalisesti, jos päivät on yhtä kiukkuamista sitten. Pitää paljon keksiä tekemistä esikoisen kanssa ja mies sitten iltaisin olisi vauvan kanssa, niin eiköhän siitä silloin selvitä :)
 

Yhteistyössä