"Kolmikymppinen"
Vaihto-oppilasvuotta, tai edes kuukausia. Ei vaan sitten tullut lähdettyä, vaikka aina sitä meinasi. Monet muutkin haaveet on toteuttamatta, mutta niille on vielä aikaa.
jostain kotoisin
Koetko hampaiden esteettisen vian vaikeuttavan kontaktin muodostusta toisiin ihmisiin? Uskallatko hymyillä siitäkin huolimatta? Minullakin on oiotut hampaat, jotka nykyisin kai ihan kivannäköiset mutta en oikein uskalla hymyillä ihmisille, jotka huomaavat positiivisesti. Itse asiassa reagoin annettuun huomion vähän ehkä säikähtäen ja yllätyn enkä osaa regoida kun se on usein ollut aika negatiivista minun elämässäni muutenkin - olen ollut koulussa syrjitty positiivisten atribuuttieni vuoksi eli kiusattiin ja hyljeksittiin kateudesta lähinnä.
Ystäväni ovat osoittautuneet epäluotettaviksi ja kannustusta en ole saanut juuri koskaan. Parisuhteessani on paljon hyvääkin mutta se ei tunnu etenevän ja viimeaikoina minua on uhkailtu enemmän kuin tuettu. Haluan uskoa elämään mutta jostain pitäisi saada voimia ja tsemppihenkeä lisää...
Sama. Lisäksi minulta puuttuu kärsivällisyys ihan täysin, eikä rahakaan olisi pahitteeksi. Sitä kun ei koskaan ole ollut tarpeeksi.
Aha, olenkin jo vastannut tähän ketjuun, mutta lisäyksenä vielä...
Oltiin vuonna 88 (jos en väärin muista) Kuopion juna-asemalla. Sieltä asemakipsalta olisin halunnut sellaisen pehmolelulaukun, mutta en saanut. Se maksoi meilkein sata markkaa. Otti siksi ehkä niin koville koska yleensä faija osti mulle kaikkea mitä pyysin ja se laukku oli jotakin todella ihanaa, juuri sellainen mitä olin aina halunnut.
Sillä kertaa ei faijalla ollut käteistä mukana, eikä kortitkaan vissiin käyneet.
Oltiin vuonna 88 (jos en väärin muista) Kuopion juna-asemalla. Sieltä asemakipsalta olisin halunnut sellaisen pehmolelulaukun, mutta en saanut. Se maksoi meilkein sata markkaa. Otti siksi ehkä niin koville koska yleensä faija osti mulle kaikkea mitä pyysin ja se laukku oli jotakin todella ihanaa, juuri sellainen mitä olin aina halunnut.
Sillä kertaa ei faijalla ollut käteistä mukana, eikä kortitkaan vissiin käyneet.
jepss
Olis helpompi kertoa mitä minulla on koska lista olis silloin lyhyempi. On niin paljon asioita mitä en ole saanut...
Minulla on katto pään päällä kohtalainen terveys, kaksi lasta ja huono parisuhde.
Minulla on katto pään päällä kohtalainen terveys, kaksi lasta ja huono parisuhde.
Uxugi
Terveyttä,rajoittamatonta elämää. Tällä hetkellä sairaus rajoittaa elämäämme joka päivä. Tosin pahemminkin voisi olla
"kaikenlaista"
En ole elänyt mitenkään helppoa elämää, mutta eniten kirpaisee kaksi asiaa: Olen ainoastaan kerran elämässäni rakastunut aivan totaalisesti, enkä saa tuota miestä itselleni. Olen myös paiskinut aivan hemmetisti duunia ja todella kovasti yrittänyt menestyä työelämässä. Uurastusta ei ole koskaan palkittu, vaan paiskin edelleen helvetisti töitä paskalla palkalla. Uskallan väittää, että harvalla on yhtä vankkaa työkokemusta ja yhtä kovaa työmotivaatiota kuin mulla, mutta en ole siitä saanut palkintoa ollenkaan. Miljoona kertaa yrittänyt ja yhtä monta kertaa yritykseni on vesitetty.
Jatkossa haaveilen tuosta miehestä ja jatkan sinnikkäästi työelämässä yrittämistä.
Jatkossa haaveilen tuosta miehestä ja jatkan sinnikkäästi työelämässä yrittämistä.
"M33"
Pitäisi vissiin asettaa tavoitteet korkeammalle, kun olen mielestäni saanut kaiken, mitä olen halunnutkin. Paikoitellen odotukset ovat jopa ylittyneet. En esimerkiksi vielä lukioikäisenä uskonut millään, että aikuinen voi vilpittömästi nauttia keskiluokkaisesta päivätöissä käymisestä.
ootko
metästäny sitä aikuis iällä? lähde seikkailuun kadonneen nalle metsästäjä ja selitä se samalla lapsillesAha, olenkin jo vastannut tähän ketjuun, mutta lisäyksenä vielä...
Oltiin vuonna 88 (jos en väärin muista) Kuopion juna-asemalla. Sieltä asemakipsalta olisin halunnut sellaisen pehmolelulaukun, mutta en saanut. Se maksoi meilkein sata markkaa. Otti siksi ehkä niin koville koska yleensä faija osti mulle kaikkea mitä pyysin ja se laukku oli jotakin todella ihanaa, juuri sellainen mitä olin aina halunnut.
"pipipää"
Vuosi sitten meni kaikki uusiksi. Omakotitalo ja hyvä ura. ero tuli koska jatkuva väsymys ja parisuhteen romahdus. Ajattelin että tästä noustaan. fyysinen huono-olo väsymys, ärtymys ja väsymys jatkui ja jatkui. Tuntui ettö ei saa mistään kiinni. Vuosi sitten todettiin vakava rappeuttava neurologinen sairaus. Joten en saanut mitään mitä varten tein töitä, kaikki petti alta. Nyt kyhään rippeistä jotain kasaan, siksi aikaa kun minulle suodaan.
Oikeestaan mulla on kaikkee mutä tarvii, mutta kaikkea ei voi saada ja mä oon saanut paska ukon, en sellaista, mistä nuorena haaveilin
Nooh
No...Koulutusta vastaavaa työtä en ole saanut, onneksi silti työtä. Läheisiä sukulaisuussuhteita. Rahaa ettei tarttisi laskea joka senttiä. Lapsia en ole halunnutkaan.
"Heinekeeni"
Jos sulla oikeesti on paska ukko niin mikä estää hakemasta parempaa?Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;30407682:
Minä en ole saanut omaa elämää. En ole saanut vapautta tehdä sitä mitä haluan. Toivottavasti elämää on vielä keski-ikäisenäkin.
En saanut ehjää äitiä enkä tukevaa lapsuuden perhettä. Omassa aikuisuudessa olen saanut tosi paljon: rakastavan ja rakkaan aviomiehen, kolme maailman ihaninta lasta, joille tärkeistä asioista olen kiinnostunut, innostava työ, oma koti, ihanat ystävät. Olen ylpeä siitä, etten jäänyt ankean lapsuuden varjoon.