Siis jo raskausaikanani appiukolla oli tapana kyttäillä vatsaani ja tuumailla "oletkos nielaissut vappupallon, meinaatkos isoksikin paisua, pitäskö tuolta meiän mummalta kaivella oikein isoja vaatteita sinulle" ja kaikke älytöntä. Sanoin aina ihan kohteliaasti että enköhän pärjää loppuun saakka ihan omilla kuteillani, niinkuin aina ennenkin....
Ja poju syntyi täysiaikaisena 50cm ja 3980g, siis suurin syntymäpaino tällä viimeisell' kaverilla, mutta käsittääkseni ihan normaalin rajoissa ?!.
Noh, oltiin varattu etelänmatka jo ennen pojan syntymää koko pesueelle ja minä TYHMÄ sanoin appiukolle että no tulkaa toki, kun hän alkoi kysellä että jospa he lähtevät meidän kanssa yhtäaikaa reissuun. Siellä koko viikon kuulin kommenttia "onpa sen maha valtava, ihan hirmu iso maha, onpa vatsamakkaraa, onpa vatsakas, onpa isot reidet, hyvä täällä atlantin tuulissa tuulettaa tuota isoa mahaa"....(siis vauva 6vkoa ja ihan hirmu ihana <3)
MInua mittailtiin kun oltin bikineissä altaalla ja kyseltiin että "montakos viikkoa synnytyksestä on, ai kuusi, no MELKEIN oot jo omissa mitoissasi, kyllä tuossa ajassa jo pitäisi päästä omiin mittoihin".....(174cm ja 59kg)
Ja koko tämän 8kk mitä pieni ja ihan rakas mies maailmassa on ollut, on tullut kommenttia hänen koostaan! Syötän vauvaa ja he tulevat kylään, jos poju ottaa maitohuikkaa kohta lisää, tulee kommenttia, että juurihan se söi, nyt pidät sen 3 tuntia taukoa, ei ihme että on noin lihava.
Pojulla oli hirmuiset kääntymisreenit 2.5kk iässä ja se käsihän jumittaa aina vastaan pienillä siinä alkuvaiheessa? Appiukko sanoi joka kerta, että sulla on niin iso vatsa, että et voi edes päästä ympäri. Miehen kummitäti oli käymässä jouluna pitkän matkan päästä meillä, ja poju nukkui ulkona ja sanoin että herätänpä senverran että näette edes nenänpäätä <3. Anoppi löi käsiä yhteen ja sanoi että "no nyt kuulkaas näette lihavan lapsen" ja kun riisuin poikaa ulkotamineista niin sekä anoppi että appi jankuttivat toistuvasti "eikö se ole lihava, eikö ole valtava"....ne sukulaishenkilötkin menivät ihan noloiksi ja etsivät mieheni piirteitä pikkuisesta.
Eilen tulivat taas mummo ja pappa käymään....sen on se kyllä lihava jankutuksen aikana mulla meni ensimmäisen kerran kahdeksaan kuukauteen hermo ja melkein huusin sille ihmiselle että "tämä lapsi ei ole lihava vaan ihana ja pieni ja normaalikokoinen neuvolalääkärinkin mukaan".
"ei, ei se lihava ole. Voisi olla vaan paljon laihempikin".
Lähdin saunaan, ja en hetkeen ehkä halua kahvitella heidän kera.
Entäs kun jannu kasvaa, ja ymmärtää puhetta, tuotako se joutuu kuuntelemaan?
Ja kun osaisin, linkittäsin kuvan, kun hän ei ole edes sellainen suloinen lapsenpyöreä....vaan ihan tavallinen (ihana) pikkupoika!
MITÄ tuollaisille voi sanoa?
Ja poju syntyi täysiaikaisena 50cm ja 3980g, siis suurin syntymäpaino tällä viimeisell' kaverilla, mutta käsittääkseni ihan normaalin rajoissa ?!.
Noh, oltiin varattu etelänmatka jo ennen pojan syntymää koko pesueelle ja minä TYHMÄ sanoin appiukolle että no tulkaa toki, kun hän alkoi kysellä että jospa he lähtevät meidän kanssa yhtäaikaa reissuun. Siellä koko viikon kuulin kommenttia "onpa sen maha valtava, ihan hirmu iso maha, onpa vatsamakkaraa, onpa vatsakas, onpa isot reidet, hyvä täällä atlantin tuulissa tuulettaa tuota isoa mahaa"....(siis vauva 6vkoa ja ihan hirmu ihana <3)
MInua mittailtiin kun oltin bikineissä altaalla ja kyseltiin että "montakos viikkoa synnytyksestä on, ai kuusi, no MELKEIN oot jo omissa mitoissasi, kyllä tuossa ajassa jo pitäisi päästä omiin mittoihin".....(174cm ja 59kg)
Ja koko tämän 8kk mitä pieni ja ihan rakas mies maailmassa on ollut, on tullut kommenttia hänen koostaan! Syötän vauvaa ja he tulevat kylään, jos poju ottaa maitohuikkaa kohta lisää, tulee kommenttia, että juurihan se söi, nyt pidät sen 3 tuntia taukoa, ei ihme että on noin lihava.
Pojulla oli hirmuiset kääntymisreenit 2.5kk iässä ja se käsihän jumittaa aina vastaan pienillä siinä alkuvaiheessa? Appiukko sanoi joka kerta, että sulla on niin iso vatsa, että et voi edes päästä ympäri. Miehen kummitäti oli käymässä jouluna pitkän matkan päästä meillä, ja poju nukkui ulkona ja sanoin että herätänpä senverran että näette edes nenänpäätä <3. Anoppi löi käsiä yhteen ja sanoi että "no nyt kuulkaas näette lihavan lapsen" ja kun riisuin poikaa ulkotamineista niin sekä anoppi että appi jankuttivat toistuvasti "eikö se ole lihava, eikö ole valtava"....ne sukulaishenkilötkin menivät ihan noloiksi ja etsivät mieheni piirteitä pikkuisesta.
Eilen tulivat taas mummo ja pappa käymään....sen on se kyllä lihava jankutuksen aikana mulla meni ensimmäisen kerran kahdeksaan kuukauteen hermo ja melkein huusin sille ihmiselle että "tämä lapsi ei ole lihava vaan ihana ja pieni ja normaalikokoinen neuvolalääkärinkin mukaan".
"ei, ei se lihava ole. Voisi olla vaan paljon laihempikin".
Lähdin saunaan, ja en hetkeen ehkä halua kahvitella heidän kera.
Entäs kun jannu kasvaa, ja ymmärtää puhetta, tuotako se joutuu kuuntelemaan?
Ja kun osaisin, linkittäsin kuvan, kun hän ei ole edes sellainen suloinen lapsenpyöreä....vaan ihan tavallinen (ihana) pikkupoika!
MITÄ tuollaisille voi sanoa?
Viimeksi muokattu:
Ihan törkeää vielä sinunkin painoa taivastella ja kytätä, vauva sentään ei vielä tuota painokommentointia onneksi vielä ymmärrä. Oikein jos haluat takaisin näpäyttää (ei kai kukaan tuollaista jaksa toistuvasti kuunnella?) niin alkaisin myös kyttäämään painoa ja kyselemään "oho, onkos sinulle muutama kilo tullut?" jne.