Kaikki, jotka täällä köyhyyttään valittaa

Siksi että olen sairaslomalla ja mies on kurssilla jossa testataan mikä työ sopii (erityistyövoimaneuvojalla)

Miehellä oli vakituinen työpaikka ja joutui yllättäen työttömäksi TULOT OLIVAT SILLOIN SUUREMMAT ja itsellänikin on ollut vakituinen työpaikka
OLETKO ITSE KUULLUT AIVOISTA, joilla vois ajatella ettei ehkä asiat olleet silloin niin kun lapset tehtiin

Miksi et voi mennä nyt töihin? Eikö miehellekään löydy yhtään mitään hommia, mistä saisi vähän rahaa, niin ei tarvis rutista?

 

Kun kukaan ei auttanut mua kuin minä itse, en sitä "osaa" muillekaan suoda. Ymmärrän kyllä, mutta halua ei ole kuin takoa järkeä päähän ja todeta, että ne asiat pystyy kyllä itse hoitamaan. Juuh, ehkä hieman tunnevammainen

Ymmärrän :hug: :hug: Kun mä silloin aikoinaan olin todellisissa vaikeuksissa, sain yllättäin apua mulle entuudestaan tuntemattomalta taholta. Se oli yhden ihmisen mittakaavassa pieni apu, mutta mulle sillä hetkellä niin suuri, että saatoin olla monta päivää huolehtimatta siitä, mistä lapselle leipä pöytään. Kun tältä auttajaltani kysyin, miten voisin sen avun hänelle hyvittää, hän vastasi vai: "jos sinulla on joskus mahdollisuus, tee tämä sama jollekin toiselle". Tuossa HYVÄ SYDÄN -kerhon avauksessanikin siteeraan Pave Maijasta:

"Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myos antaa, tajuu myös antaa."

Osaisitko ajatella niin, että jos sinä tänään autat jotakuta toista, se joku toinen kenties jonain päivänä auttaa sinun lapsiasi ja lapsenlapsiasi? =)

 

MÄ en muuten oo missään rutissut ettei rahat riitä! Lisäsin vaan toisten tekstiin että ymmärrän, kun meilläkin näin on

Miehellä oli vakituinen työpaikka ja joutui yllättäen työttömäksi TULOT OLIVAT SILLOIN SUUREMMAT ja itsellänikin on ollut vakituinen työpaikka
OLETKO ITSE KUULLUT AIVOISTA, joilla vois ajatella ettei ehkä asiat olleet silloin niin kun lapset tehtiin

Miksi et voi mennä nyt töihin? Eikö miehellekään löydy yhtään mitään hommia, mistä saisi vähän rahaa, niin ei tarvis rutista?

 

"Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myos antaa, tajuu myös antaa."

 

Me elellään kahden opiskelijan tuloilla, jotka ei siis todellakaan päätä huimaa.
Meillä tehdään lähes kaikki ruuat alusta loppuun saakka itse, valmisruokia syödään todella harvoin. Silti aina kuukauden loppupuolella saa tosiaan miettiä mistä keksisi rahaa ruokaan. Nälkää ei olla vielä nähty, mutta jos jotain yllättävää sattuu niin saatetaan nähdäkkin.
Jouluun meillä kuitenkin on varaa. Sehän on vain järjestelykysymys. Lahjoja aloin ostaa jos kesäkuussa ja jouluruuat tekisin itse ja niistähän syö monta päivää... Nyt ei tosin tartte jouluruokia tehdä kun mennään jouluksi mummolaan.

Mutta kyllä Suomessa on oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka saa joka päivä taiteilla nälkärajalla. Moni ei suinkaan ole itse aiheuttanut tilannettaan, ja vaikka olisikin niin nälkää ei kenenkään pitäisi siltikään nähdä.
Ja siitä nyt on ihan turha jauhaa, että kuka saa luvan saada lapsia ja kuka ei...

 

Samaa mieltä.
Ja kyllä mielestäni täällä saa sanoa miten köyhä joulu tai elämä on kun kerran saa hehkuttaa miten ihanaakin on

Me elellään kahden opiskelijan tuloilla, jotka ei siis todellakaan päätä huimaa.
Meillä tehdään lähes kaikki ruuat alusta loppuun saakka itse, valmisruokia syödään todella harvoin. Silti aina kuukauden loppupuolella saa tosiaan miettiä mistä keksisi rahaa ruokaan. Nälkää ei olla vielä nähty, mutta jos jotain yllättävää sattuu niin saatetaan nähdäkkin.
Jouluun meillä kuitenkin on varaa. Sehän on vain järjestelykysymys. Lahjoja aloin ostaa jos kesäkuussa ja jouluruuat tekisin itse ja niistähän syö monta päivää... Nyt ei tosin tartte jouluruokia tehdä kun mennään jouluksi mummolaan.

Mutta kyllä Suomessa on oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka saa joka päivä taiteilla nälkärajalla. Moni ei suinkaan ole itse aiheuttanut tilannettaan, ja vaikka olisikin niin nälkää ei kenenkään pitäisi siltikään nähdä.
Ja siitä nyt on ihan turha jauhaa, että kuka saa luvan saada lapsia ja kuka ei...

 

Kun kukaan ei auttanut mua kuin minä itse, en sitä "osaa" muillekaan suoda. Ymmärrän kyllä, mutta halua ei ole kuin takoa järkeä päähän ja todeta, että ne asiat pystyy kyllä itse hoitamaan. Juuh, ehkä hieman tunnevammainen

Ymmärrän :hug: :hug: Kun mä silloin aikoinaan olin todellisissa vaikeuksissa, sain yllättäin apua mulle entuudestaan tuntemattomalta taholta. Se oli yhden ihmisen mittakaavassa pieni apu, mutta mulle sillä hetkellä niin suuri, että saatoin olla monta päivää huolehtimatta siitä, mistä lapselle leipä pöytään. Kun tältä auttajaltani kysyin, miten voisin sen avun hänelle hyvittää, hän vastasi vai: "jos sinulla on joskus mahdollisuus, tee tämä sama jollekin toiselle". Tuossa HYVÄ SYDÄN -kerhon avauksessanikin siteeraan Pave Maijasta:

"Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myos antaa, tajuu myös antaa."

Osaisitko ajatella niin, että jos sinä tänään autat jotakuta toista, se joku toinen kenties jonain päivänä auttaa sinun lapsiasi ja lapsenlapsiasi? =)

Siis kyllä mä ihmisiä autan, en rahallisesti, mä kun keskityn tohon henkiseen puoleen enemmän. Moon auttanu niin paljon rahallisesti muita, sitä koskaan takaisin saamatta ja muiden sitä alkaessa törkeästi käyttämään hyväkseen, että ei.. molin liian kiltti, naiivi maailmanparantaja. Koskaan en osannut pysähtyä ja sanoa EI, annoin kaiken itsestäni muille, kaiken voimavarani ja suurimman osan tuloistani. Kun tapasin tuon mieheni, vasta hän sai taottua minun päähäni, että minua todellakin käyttää hyväksi omat perheenjäsenetkin. Siihen meni kauan, mutta vihdoin mies sai opetettua minulle sanan EI. Minun ei tarvitse antaa kaikkea itsestäni muille ihmisille, ei edes ystävilleni, minulla on oikeus ajatella itseänikin.
Tulipas vuodatus, mutta pointtini oli tässä se, että minut ja minun auttamiseni kaluttiin loppuun. Moon kokenu niin paljon paskaa, minkä saan vahvuudeksi vain jakamalla tietoni, taitoni ja neuvoni sille joka sitä pyytää.

 

Paljon enemmän ihmettelen näitä jotka vastaavat ruikutusviesteihin, että itsepä olet ongelmasi aiheuttanut ja lopeta valitus. Vaikea kuvitella mitä ihmisen päässä liikkuu, että hän voi nostaa itsensä tuolla tavalla muiden yläpuolelle. Kai sitä on sitten itse jäänyt lapsena vaille myötätuntoa, kun sitä ei osaa muillekaan jakaa. Otan osaa

Kun köyhyysrajan alapuolelta nousee sen yläpuolelle, voi sanoa että ne asiat voi hoitaa kun jaksaa nähdä vaivaa.

Mistä sinä tiedät täällä palstallakin, että kuka oikeesti on siellä köyhyysrajan alapuolella? Että kuka "saa" sun mielestä ruikuttaa ja kuka taas ei?
Mä en ole ikinä voinut ymmärtää sun kaltaisia ihmisiä.
Jos koska ketään meistä ei sata varmana tiedä kaikkia faktoja toisistamme, ei täällä eikä irl. Musta osoittaa täyttä empatikyvyttömyyttä, ylenkatsetta ja tunnekylmyyttä, jos sä et soisi edes täällä netissä kasvottomana kenenkään purkaa ahdistustaan ja pahaa oloaan, liittyy se sitten köyhyyteen tai ihan muihin juttuihin.
Se on ihan helvetin hienoa, että sä osaat handlata sun elämäs siihen malliin, ettei ikinä pääse köyhyys yllättämään. Mutta me kaikki ei olla yhtä onnekkaita, viisaita, ennakoivia ja laskelmoivia kuin sinä.
Mä en nyt tässä puhu tällä hetkellä itsestäni. Ollaan kyllä nuorna parina tosi tiukillakin oltu. Ja voin vain sanoo, että eipä niillä "sossunpoteilla" juurikaan muuta kuin hengissä pysytty.

Eli mun puolesta, jos mikä mättää, niin itkekää, valittakaa, parkukaa, lyökää nyrkkiä pöytään täällä palstalla IHAN niin paljon ku huvittaa!! Jos se helpottaa niin musta se on hienoo...
Kaukaa viisaat ylenkatsojat ohittakoot ne keskustelut.*ugh*

 

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta pakko on sanoa, että esim. työttömyyden kokeneessa perheessä kyse ei ole itsevalitusta köyhyydestä. Hyväpalkkainenkin työ voi vuosien saatossa mennä alta ja mitäs sitten teet, kun asuntolaina, ruoka ja kaikki kulut on maksettava sittenkin?

Kaikki köyhyys ei todellakaan ole kiinni uusavuttomuudesta, holtittomuudesta tai selkärangattomuudesta. Ja jos köyhyyskierteeseen joutuu, luulisin, että lapsiperheen on sieltä hidasta nousta ylös.

 

Me elellään kahden opiskelijan tuloilla, jotka ei siis todellakaan päätä huimaa.
Meillä tehdään lähes kaikki ruuat alusta loppuun saakka itse, valmisruokia syödään todella harvoin. Silti aina kuukauden loppupuolella saa tosiaan miettiä mistä keksisi rahaa ruokaan. Nälkää ei olla vielä nähty, mutta jos jotain yllättävää sattuu niin saatetaan nähdäkkin.
Jouluun meillä kuitenkin on varaa. Sehän on vain järjestelykysymys. Lahjoja aloin ostaa jos kesäkuussa ja jouluruuat tekisin itse ja niistähän syö monta päivää... Nyt ei tosin tartte jouluruokia tehdä kun mennään jouluksi mummolaan.

Mutta kyllä Suomessa on oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka saa joka päivä taiteilla nälkärajalla. Moni ei suinkaan ole itse aiheuttanut tilannettaan, ja vaikka olisikin niin nälkää ei kenenkään pitäisi siltikään nähdä.
Ja siitä nyt on ihan turha jauhaa, että kuka saa luvan saada lapsia ja kuka ei...

Lahjoja voi tosiaan ostella pitkin vuotta ja ruokaa tehdä itse. Se on järkevää toimintaa. Mutta jos tuohon tilanteeseen (kaksi opiskelijaa, vähän rahaa) ihan tarkoituksella hankkii yhden tai useamman lapsen vielä elätettäväksi, niin se ei mielestäni ole enää järkevää. Jos ei voi odottaa sitä aikaa, että edes toinen pääsee työelämään ja tuloja on enenmmän, sanoisin, että köyhyys on ihan oma vika, eikä siitä kannata rutista kenellekään.

 

Paljon enemmän ihmettelen näitä jotka vastaavat ruikutusviesteihin, että itsepä olet ongelmasi aiheuttanut ja lopeta valitus. Vaikea kuvitella mitä ihmisen päässä liikkuu, että hän voi nostaa itsensä tuolla tavalla muiden yläpuolelle. Kai sitä on sitten itse jäänyt lapsena vaille myötätuntoa, kun sitä ei osaa muillekaan jakaa. Otan osaa

Kun köyhyysrajan alapuolelta nousee sen yläpuolelle, voi sanoa että ne asiat voi hoitaa kun jaksaa nähdä vaivaa.

Mistä sinä tiedät täällä palstallakin, että kuka oikeesti on siellä köyhyysrajan alapuolella? Että kuka "saa" sun mielestä ruikuttaa ja kuka taas ei?
Mä en ole ikinä voinut ymmärtää sun kaltaisia ihmisiä.
Jos koska ketään meistä ei sata varmana tiedä kaikkia faktoja toisistamme, ei täällä eikä irl. Musta osoittaa täyttä empatikyvyttömyyttä, ylenkatsetta ja tunnekylmyyttä, jos sä et soisi edes täällä netissä kasvottomana kenenkään purkaa ahdistustaan ja pahaa oloaan, liittyy se sitten köyhyyteen tai ihan muihin juttuihin.
Se on ihan helvetin hienoa, että sä osaat handlata sun elämäs siihen malliin, ettei ikinä pääse köyhyys yllättämään. Mutta me kaikki ei olla yhtä onnekkaita, viisaita, ennakoivia ja laskelmoivia kuin sinä.
Mä en nyt tässä puhu tällä hetkellä itsestäni. Ollaan kyllä nuorna parina tosi tiukillakin oltu. Ja voin vain sanoo, että eipä niillä "sossunpoteilla" juurikaan muuta kuin hengissä pysytty.

Eli mun puolasta, jos mikä mättää, niin itkekää, valittakaa, parkukaa, lyökää nyrkkiä pöytään täällä palstalla IHAN niin paljon ku huvittaa!! Jos se helpottaa niin musta se on hienoo...
Kaukaa viisaat ylenkatsojat ohittakoot ne keskustelut.*ugh*

Kyllä meillä hyvin opiskelijaparina niillä sossumasseilla elettiin.

 

Paljon enemmän ihmettelen näitä jotka vastaavat ruikutusviesteihin, että itsepä olet ongelmasi aiheuttanut ja lopeta valitus. Vaikea kuvitella mitä ihmisen päässä liikkuu, että hän voi nostaa itsensä tuolla tavalla muiden yläpuolelle. Kai sitä on sitten itse jäänyt lapsena vaille myötätuntoa, kun sitä ei osaa muillekaan jakaa. Otan osaa

Kun köyhyysrajan alapuolelta nousee sen yläpuolelle, voi sanoa että ne asiat voi hoitaa kun jaksaa nähdä vaivaa.

Mistä sinä tiedät täällä palstallakin, että kuka oikeesti on siellä köyhyysrajan alapuolella? Että kuka "saa" sun mielestä ruikuttaa ja kuka taas ei?
Mä en ole ikinä voinut ymmärtää sun kaltaisia ihmisiä.
Jos koska ketään meistä ei sata varmana tiedä kaikkia faktoja toisistamme, ei täällä eikä irl. Musta osoittaa täyttä empatikyvyttömyyttä, ylenkatsetta ja tunnekylmyyttä, jos sä et soisi edes täällä netissä kasvottomana kenenkään purkaa ahdistustaan ja pahaa oloaan, liittyy se sitten köyhyyteen tai ihan muihin juttuihin.
Se on ihan helvetin hienoa, että sä osaat handlata sun elämäs siihen malliin, ettei ikinä pääse köyhyys yllättämään. Mutta me kaikki ei olla yhtä onnekkaita, viisaita, ennakoivia ja laskelmoivia kuin sinä.
Mä en nyt tässä puhu tällä hetkellä itsestäni. Ollaan kyllä nuorna parina tosi tiukillakin oltu. Ja voin vain sanoo, että eipä niillä "sossunpoteilla" juurikaan muuta kuin hengissä pysytty.

Eli mun puolasta, jos mikä mättää, niin itkekää, valittakaa, parkukaa, lyökää nyrkkiä pöytään täällä palstalla IHAN niin paljon ku huvittaa!! Jos se helpottaa niin musta se on hienoo...
Kaukaa viisaat ylenkatsojat ohittakoot ne keskustelut.*ugh*

Kyllä meillä hyvin opiskelijaparina niillä sossumasseilla elettiin.

No te olittekin ylenpalttisen järkeviä ja säästäväisiä ja varmaan oltiin sitte ainakin eri sossujen asiakkaita. Nimittäin me ei eletty hyvin.

 

Paitsi ettei sossu maksa kuin oikeesti köyhille. Me ei ainakaan saada mitään vaikka kumpikikaan ei ole töissä (mies kurssilla) minä hoidan lapsia Tulot yhteensä 1300e ja 8 hengen perhe

Mikä siinä vituttaa jos joku on köyhä?

Älä keksi. Laske nyt oikein ne tulosi. Kukaan 8 henkinen perhe ei elä tuolla summalla. miksi et hae asumistukea? Eikö lapsilisät jo tee melkein tuon summan? Miehesi saa takuulla jonkinlaista työttömyystyrvaa ja sinä sairauspäivärahaa. Jo miniminä se sinun rahasi olisi yli 300e puhtaana.

 

Siis kyllä mä ihmisiä autan, en rahallisesti, mä kun keskityn tohon henkiseen puoleen enemmän. Moon auttanu niin paljon rahallisesti muita, sitä koskaan takaisin saamatta ja muiden sitä alkaessa törkeästi käyttämään hyväkseen, että ei.. molin liian kiltti, naiivi maailmanparantaja. Koskaan en osannut pysähtyä ja sanoa EI, annoin kaiken itsestäni muille, kaiken voimavarani ja suurimman osan tuloistani. Kun tapasin tuon mieheni, vasta hän sai taottua minun päähäni, että minua todellakin käyttää hyväksi omat perheenjäsenetkin. Siihen meni kauan, mutta vihdoin mies sai opetettua minulle sanan EI. Minun ei tarvitse antaa kaikkea itsestäni muille ihmisille, ei edes ystävilleni, minulla on oikeus ajatella itseänikin.
Tulipas vuodatus, mutta pointtini oli tässä se, että minut ja minun auttamiseni kaluttiin loppuun. Moon kokenu niin paljon paskaa, minkä saan vahvuudeksi vain jakamalla tietoni, taitoni ja neuvoni sille joka sitä pyytää.

Ymmärrän entistä paremmin :hug: :hug: Mä olin yli 30 v, kun pääsin eroon kiltin tytön syndroomastani ja opin sanomaan EI. Sitä ennen mua nyt ei kukaan voinut taloudellisesti käyttääkään hyväksi, kun just riitti rahat omaan elämiseen. Mutta asetin kuitenkin aina kaikkien muiden hyvinvoinnin omani edelle. Nykyisin ajattelen ensisijaisesti itseäni, omaa perhettäni ja omaa lähipiiriäni. Mutta koska mulla on vuosien ponnistelujen myötä nyt myös mahdollisuus auttaa muita, sen myös teen. Jossain vaiheessa elämääni ajattelin, että koska mäkin kaikesta paskasta jaksoin selvitä, niin kaikkien muidenkin pitää jaksaa. Mutta vanhemmiten olen muuttunut pehmoksi =)

 

Meillä asiat menivät niinpäin että ensin hankin työpaikan, sitten asunnon ja vasta sitten miehen ja sen jälkeen lapset. Kun lapset oli tehty, miehen vakituinen työpaikka loppui ja nyt ollaan työttömiä molemmat ja meillä on suurperhe. Mies käy "ilmaiskurssilla" eli työttömänä ettei me kaikki nuoria olla.
En ole valittanut ettei rahat riitä, olen sanonut että ymmärrä kuinka rahat voivat olla loppu

 

Siis kyllä mä ihmisiä autan, en rahallisesti, mä kun keskityn tohon henkiseen puoleen enemmän. Moon auttanu niin paljon rahallisesti muita, sitä koskaan takaisin saamatta ja muiden sitä alkaessa törkeästi käyttämään hyväkseen, että ei.. molin liian kiltti, naiivi maailmanparantaja. Koskaan en osannut pysähtyä ja sanoa EI, annoin kaiken itsestäni muille, kaiken voimavarani ja suurimman osan tuloistani. Kun tapasin tuon mieheni, vasta hän sai taottua minun päähäni, että minua todellakin käyttää hyväksi omat perheenjäsenetkin. Siihen meni kauan, mutta vihdoin mies sai opetettua minulle sanan EI. Minun ei tarvitse antaa kaikkea itsestäni muille ihmisille, ei edes ystävilleni, minulla on oikeus ajatella itseänikin.
Tulipas vuodatus, mutta pointtini oli tässä se, että minut ja minun auttamiseni kaluttiin loppuun. Moon kokenu niin paljon paskaa, minkä saan vahvuudeksi vain jakamalla tietoni, taitoni ja neuvoni sille joka sitä pyytää.

Ymmärrän entistä paremmin :hug: :hug: Mä olin yli 30 v, kun pääsin eroon kiltin tytön syndroomastani ja opin sanomaan EI. Sitä ennen mua nyt ei kukaan voinut taloudellisesti käyttääkään hyväksi, kun just riitti rahat omaan elämiseen. Mutta asetin kuitenkin aina kaikkien muiden hyvinvoinnin omani edelle. Nykyisin ajattelen ensisijaisesti itseäni, omaa perhettäni ja omaa lähipiiriäni. Mutta koska mulla on vuosien ponnistelujen myötä nyt myös mahdollisuus auttaa muita, sen myös teen. Jossain vaiheessa elämääni ajattelin, että koska mäkin kaikesta paskasta jaksoin selvitä, niin kaikkien muidenkin pitää jaksaa. Mutta vanhemmiten olen muuttunut pehmoksi =)

Ehkä mäkin pehmenen vanhemmiten, mutta siis eihän me nyt edelleenkään hyvätuloisia olla, soskusta tulee joka kk rahaa reilut 200e omien tulojen lisäksi, että ei nyt hirveästi sitä rahaa ole ns. "hyväntekeväisyyten" heitellä, mutta rahallisesti ei mitään ongelmia ole. Meillä ei mies eikä minä dokailla kuin ehkä kerran vuodessa tai kahdessa, heräteostoksia tehdään sitten senkin edestä, mutta nou problem. Tätä nyt ajoin takaa tällä että ne asiat voi itse kyllä saada sijoilleen, kun osaa mennä hakemaan ja hoitamaan.

 

Paitsi ettei sossu maksa kuin oikeesti köyhille. Me ei ainakaan saada mitään vaikka kumpikikaan ei ole töissä (mies kurssilla) minä hoidan lapsia Tulot yhteensä 1300e ja 8 hengen perhe

Mikä siinä vituttaa jos joku on köyhä?

Älä keksi. Laske nyt oikein ne tulosi. Kukaan 8 henkinen perhe ei elä tuolla summalla. miksi et hae asumistukea? Eikö lapsilisät jo tee melkein tuon summan? Miehesi saa takuulla jonkinlaista työttömyystyrvaa ja sinä sairauspäivärahaa. Jo miniminä se sinun rahasi olisi yli 300e puhtaana.

 

Ehkä mäkin pehmenen vanhemmiten, mutta siis eihän me nyt edelleenkään hyvätuloisia olla, soskusta tulee joka kk rahaa reilut 200e omien tulojen lisäksi, että ei nyt hirveästi sitä rahaa ole ns. "hyväntekeväisyyten" heitellä, mutta rahallisesti ei mitään ongelmia ole. Meillä ei mies eikä minä dokailla kuin ehkä kerran vuodessa tai kahdessa, heräteostoksia tehdään sitten senkin edestä, mutta nou problem. Tätä nyt ajoin takaa tällä että ne asiat voi itse kyllä saada sijoilleen, kun osaa mennä hakemaan ja hoitamaan.

Olet erittäin oikeassa. Monella ei kuitenkaan ole edes tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä, kun lompakko alkaa vilkuttaa punaista. Mä kaiipaisin ihan peruskouluun jonkinlaista "kotibudjetin opetusta" sekä ohjeita nuorille, mitö tehdä, jos äkillinen ja yllättävä rahapula iskee. Mun mielestä noi on asioita, jotka vanhempien pitäisi opettaa lapsilleen, mutta kaikki eivät opeta tai osaa opettaa. Maksuhäiriömerkintöihin tai velkakierteeseen ei yleensä tarvitse joutua, jos on riittävästi tietoa ja on riittävän ajoissa liikenteessä. Usein raha-asioiden meneminen ihan mönkään aiheuttaa masennusta ja ihan yhtälailla masennus voi aiheuttaa raha-asioiden mönkään menemistä. Joskus on liian myöhäistä huomista lounasta ajatellen antaa neuvoja, mutta ne neuvot on tärkeitä tulevaisuutta ajatellen. Sitä lounasta ajatellen voi taas tarjota sen lounaan, jotta ihminen saa nyt edes yhdeksi päiväksi sen yhden huolen pois elämästään. Pitäisi olla Riku Rikas voidakseen nostaa ketään taloudellisissa vaikeuksissa olevaa siitä jaloilleen, mutta auttaa voi edes yhdeksi päiväksi, jos omat resurssit siihen auttamiseen riittävät.

 

Alkuperäisellä, tai no ihan kelle nyt vaan ylipäätään. Mä varoisin hyvin paljon ottamasta kantaa toisten ihmisten raha-asioihin, kun en heidän tilanteestaan mitään tiedä. Ulkopuolisen on usein helppo arvostella.

Ja mainittakoon nyt että itse en ole ikinä raha-asioistani täällä puhunut, mutta sen verran sanon, että toimeen tullaan ihan hyvin, kun ottaa huomioon että itse olen hoitovapaalla ja ainoastaan mies käy töissä.