kaikki kaatuu niskaan..

Hohhoijaa.. \|O Mistäs oikeen alottaisi ettei keuheen pitkää stooria tulisi..
Meillä tuntuu mieheni kanssa menevän parisuhde aivan pepulleen..en oikeen tiedä enää mitä tehdä koska sekään ei ole auttanut että olen yrittänyt miehelle sanoa ette alas mennään ja lujaa..että missäköhän mättää! Mies on ainakin muuttunut ihan hirveästi..ei oikeen jutella enää mitään, ei hän muista mua merkkipäivinä, eikä tehdäkään oikeen mitään yhdessä.. seksikin on näänyt koska mulla ei kertakaikkiaan löydy fiiliksiä koska koko ajan vain tapellaan! Huomenna olis pienemmän lapsen 1v kuva ja tilasin siihen samaan sitten perhekuvan..meillä on siis kaksi lasta. Noh, mies ihmettelee että miks nyt pitää sellanen perhekuva ottaa! Tässä vaiheessa?
No miksikäs ei..olis hienoo kun lapset on pieniä ja viel kaikenlisäksi sen kuvan saa 1/4 halvemmalla kun ottaa sen lapsikuvan yhteydessä..
Ja jos lapsia vielä tulee lisää jos vaan saataisiin asiat kuntoon niin eikö sitten joskus vois ottaa uuden kuvan.. Mies on nyt sitten kuitenkin päättänyt ettei tule siihen perhekuvaan! Todella kiva!

En tosiaan tiedä mitä tehdä kun tuntuu että löytyispä rohkeutta siihen että vois vaan lähteä lasten kanssa..naimisissa ei olla koska mies ei halua..yllätys!! :'( Haluaisin vain niin paljon että saataisiin asiat kuntoon mutta taidan haluta sitä yksin..

 

Todella ikävää kun niin monessa perheessä on nykyään vastaava tilanne. Itse käyn tällä hetkellä läpi miehen pettämistä ja todella koville ottaa. Käymme parisuhdeterapiassa(alkoi jo ennen kuin sain tietää pettämisestä) ja suosittelen samaa teille jos vain saat miehesi lähtemään. Monelle miehelle se on kova paikka mutta kun sinne pääsee ja jos terapeutti on hyvä niin apua kyllä löytyy. Voimia ja toivotaan että saatte suhteenne vielä pelastettua :hug:

 

Meilläkin on vähä sama tilanne. Jatkuvasti riidellään jostakin ihan tyhmästä, mitään ei oikeastaan tehdä yhdessä eikä oikein puhutakaan enää mistään. Seksiä ei olla harrastettu ehkä pariin kuukauteen, tosin tähän syynä se, että olen juuri synnyttänyt ensimmäisen yhteisen lapsemme. Seksissä ei kuitenkaan ole enää pitkään aikaan ollut sellasta "kipinää", jotenkin se on ollut vain suorittamista. Miehellä on kaksi lasta ennestään edellisen vaimonsa kanssa ja tuntuu että edellinen vaimo ja nämä kaksi lasta vie enemmän miehen aikaa, mielenkiintoa ja rahaa kuin minä ja yhteinen pieni tyttömme. Lisäksi mies on sanonut että mun on turha kilpailla sen huomiosta lasten kans, koska minä en tule koskaan voittamaan sitä kisaa. Me ei olla naimisissa, koska mies ei halua enää mennä naimisiin, yllätys...

Mies oli ennen raskauttani rauhanturvaajana vuoden ja silloin oli puhetta että jos en olisi päästänyt, se olis ollu suhteen loppu. Silloin minulle puhkesi bulimia, joka ehti mennä sen vuoden aikana todella vakavaksi. Nyt mies on puhunut uudelleen lähtemisestä vaikka tietää että jättäisi mut henkisesti vaikeaan tilanteeseen, juuri toipuneena syömishäiriöstä yksin pienen vauvan kanssa. Perheestä minulle ei ole apua, sillä muutimme vuosi sitten parin sadan kilometrin päähän perheestäni paikkakunnalle, jossa miehen aikaisemmat lapset ja vaimo asuvat.

Tässä siis olen pohtinut jo jonkin aikaa, että pitäisikö vaan ottaa ja lähteä vauvan kanssa takaisin kotipaikkakunnalle. Mitäpä tässä enää taistelemaan...

 

Todella paljon voimia myös sulle mamma83!! :hug:
Ootko koittanut jutella miehellesi miltää tuntuu? Pitäisihän miehesi sinustakin välittää? Eihän mitään valtataistelua tarvita sinun tai lasten välillä..kaikkihan te olette tärkeitä miehellesi. Mutta siitä ei kyllä tule mitään jos teette ja elätte niin kuin miehen entinen vaimo haluaisi..onhan se hyvä että lasten isä asuu samalla paikkakunnalla jotta lasten on hyvä olla isänkin kanssa.
Onko miehesi entinen vaimo uudessa suhteessa?!
Sano miehellesi ettet halua hänen lähtevän! Että et jaksa yksin pienen kanssa ja pelkäät sairastuvasi uudelleen!
Jos mies ei halua siinä auttaa sinua niin onko valmis ottamaan vastuuta sinusta ja pienestänne? Yrittäkää puhua! (minä paraskin neuvomaan.. )

 

Oon joskus yrittäny puhua miehelle, mutta se menee siihen että teen muka asiat vaikeiks tai että "aina pitää jonku kans tapella, olis paras pistää kuula kalloon niin kenelläkään ei olis mitään valitettavaa". Sitte se keskustelu onkin siinä...

Eilen pistin kyllä pystyyn kunnon metakan, kun miehen ex taas soitti ja käski miestä käyttään lapsia kevätjuhlassa. Mies oli kaks päivää ollu työmatkalla ja juuri ehkä 30 min sitten tullut kotiin ja tämä ex soittaa, ettei se pääse viemään lapsia kevätjuhlaan. Mies sitten lähti niinkuin ex käski ja oli vasta myöhään illasta kotona. Tajusin ettei tämä soittelu tuu ikinä loppumaan ellen minä itse sitä lopeta. Sanoin miehelle tyynen rauhallisesti kun se tuli kotiin, että lähden ja jätän sen koska sille on ex ja muut lapset mua ja meidän yhteistä tyttöä tärkeämpia ja ettei tästä tuu mitään. Kovasti se oli sitä mieltä, etten tiedä yhtään mistä puhun ja että nyt se sitten pääsee lähteen sinne joukkoihin kun ei sille mitään enää kotona ole.

Tänään mies on yllättäen tehny vaikka mitä (jopa ruokaa) ja ollut koko päivän kotona mun ja tytön kans. Kumpikaan ei ole puhunut mitään eilisestä, mutta kai miehellä jollakin tavalla huono omatunto on tai sitten se pelkää jotain muuta ja yrittää siks korjata asioita. Enpä vaan tiedä onko mitään korjattavaa. Tuntuu vaan siltä, että olisko sille kuitenkin vielä ex-vaimo tärkeämpi kuin minä ja rakastaako se kuitenkin sitä vielä, jopa enemmän kuin minua.

On sitä tyhmä kun pitää vaan kärvistellä tällaisessa tilanteessa :'(

 

Unohtui sanoa, että miehen ex on uudessa suhteessa. Se on kihloissa, menossa naimisiin elokuussa ja niillä on 6kk ikäinen vauva myös. Eipä uus mies eikä vauva tunnu silti sitä hidastavan tai vievän sen mielenkiintoa muualle.

 

Meillä kans mies istuu tv-n ääressä ja kitta kaljaa
töitten jälkeen. Oon sille lyöny laskupinoa käteen että antaa maksella siitä.
Ärsyttää hoitaa tenavia kotona ku mies vain laistaa kaikesta.
Tekis mieli lähteä vetämään. Onneksi mulla on miesystäviä tukena.
Taidan pian muuttaa niiden luo pysyvästi.