Kaikki päin helvettiä!

  • Viestiketjun aloittaja satakertainen umpisolmu
  • Ensimmäinen viesti
satakertainen umpisolmu
Kaikki OLI hyvin.Vielä viikko sitten.Oli lämpöä,rakkautta,unelmia..Nyt ei.Kaikki yhdessä yössä hus,pois..

Elämän oppikoulu teki sen viimesen "tentin"-otti pois sen kaiken,mitä rakastin.

Lapsi jäi isättömäksi,minä kumppanitta.Kaikki kertaheitolla säpäleiksi.

Tulevaisuus askarruttaa:lapsi hoksaa,että isää ei elämässä ole-muilla on,missä minun isä.Kuinka pienelle voi sanoa että isä kuollut?Ei tulee koskaan tapaamaan isäänsä?
Miten jaksaa pienen lapsen kanssa kaikkine murheineen,osaako iloita lapsesta..Ihan kuin olisi pudonnut mustaan aukkoon..
 
Rmur
No mitä yhdessä yössä tapaahtui? Miten rakkaus voi kuolla yhdessä hetkessä, jos on aikaisemmin kaikki ollut kunnossa, vai oliko?
Johan aloittaja sanoi, että mies kuoli. Oletko täysin idiootti?

Otan osaa, teidän täytyy nyt pitää lapsen kanssa toisistanne kiinni. Suosittelisin hakemaan myös apua läheisiltä tai ihan jopa ammattiapua, koska yksin tuollaisista asioistasi selviäminen on kovin raskasta.
 
satakertainen umpisolmu
Äiti ja isä on ollut mulla päivisin kaverina,sisko illalla..Isä on sanonut,että heille voisin mennä,mutta kun kotiin on kuitenkin palattava..tuleeko siitä vaikemapaa sitten,jos on pois kotoonsa.

Mikä on se oikea taho saada vertaistukea,mistä sitä hakea?Ensi viikolla neuvola,voiko sieltä kysyä?
 
surullista
Ei viety sun lasta, eli sulla on vielä paljon tässä elämässä. Muista aina se.
Lapsella isä voi olla ja asua sydämessä/taivaassa, hänelle voi jutella ja miettiä mitä kuuluu.
Tulevaisuudessa on vielä unelmia ja tavoitteita, nyt ne ovat ehkä hieman erilaiset, mutta joskus vielä tuovat hyvän olon. Joskus vielä.

Ammattiapua, terapiaa, vertaistukea uskoisin teille järjestyvän. On varmasti henkilöitä, ammattilaisia, jotka osaavat asiaa selittää myös lapsellesi, ei kaikki jää sinun harteillesi.

Voimia!
 
"Tiuhti"
Muistaakseni on olemassa vertaistukiryhmä Nuoret lesket. Heillä on tapaamisiä, ryhmiä ja muuta. Sieltä voisit löytää jonkun jonka kanssa keskustella tilanteesta, jonkun joka on joskus kokenut saman. Ja tietenkin vinkkejä jaksamiseen.
Jaksamista sinulle ja osanottoni.
 
"Emmi"
Voimia!
Olen kokenut saman, tosin lapsia ei ollut.
Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.
Mies oli vain 33 v ja tarkoitus oli hankkia lapsia jne.
No elämä ottaa ja elämä antaa... onneksi se myös kantaa ja suru hellittää ja vain kauniit muistot jää.
Taivaan Isän huolenpitoa ja lohdutusta teille
 
voimia sinulle
Ei tuollaisessa tilanteessa tarvitse ajatella tilanteen hyviä puolia. Elämä on tällä hetkellä yhtä kaaosta ja kriisiä.

Nyt sinulla on alkuperäinen kirjoittaja vielä akuutti kriisi päällä ja tarvitset tukea, lohdutusta ja varmasti myös ammattiauttajan tukea. Auttaisiko seurakunnan työntekijä, kriisikeskuksen henkilökunta, neuvolapsykologi tms. Esim. neuvolasta saa lähetteen, jos sinulla on pieni lapsi. Tämä on ehdottoman tärkeää sinun ja lapsesi hyvinvoinnin kannalta.

En tiedä lapsesi ikää, mutta vaikka hän olisi kuinka pieni, vaistoaa hän surusi ja tuskasi. Siksi asian salaaminen tai peittely ei auta. Myös pienelle lapselle voi kertoa, että isä on kuollut, tai isä on taivaassa, hän ei enää palaa. Lapselle voit kertoa, että sinua itkettää, kun isä on kuollut, ja olet hyvin surullinen siitä. Myöhemmin ja kun aikaa on kulunut, voitte yhdessä käydä isän haudalla ja voit kertoa isästä lapselle paljon hyvää, jotta lapsellekin jää mielikuva isästä.

Mietit, jaksatko iloita lapsesta, kun tilanne on nyt tämä. Muista, että nyt sinun ei tarvitse iloita mistään, vaan sinun on ensisijaisen tärkeä hankkia itsellesi apua sillä kriisinne on niin vakava. Kun saat apua ja tukea ja aikaa kuluu, pystyt käsittelemään tilannetta eri tavalla ja tuntemaan ihan erilaisia tunteita kuin nyt kriisin ollessa pahimmillaan.

Mainitsit että teillä on ensiviikolla neuvola, voisit ottaa asian puheeksi siellä ja pyytää apua sieltä kautta, jos eivät itse ymmärä sinua ohjata avun pariin. Elämäsi on varmasti yhtä surua ja kaaosta tällä hetkellä, toivon sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää! Muista, ettei sinun tarvitse selvitä ihan yksin, vaikka joudutkin yksin käymään läpi hyvin vaikeita tunteita tällä hetkellä..
 
Kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202. Tai voit olla yhteydessä kotikaupunkisi sairaalan päivystykseen. Heillä on valmiudet ja ammattitaito ko. asioissa. Ota yhteyttä, älä jää yksin. Vaikka suru sattuu ja sen kuuluukin sattua, ei kaikkea kipua tarvitse kestää yksin.
 

Yhteistyössä