Kaipaan neuvoja

Kirjoitan nyt tänne, kun ei minulla ole oikein ketään kenelle jutella näistä fiiliksistä. Ehkä nämä kuulostaa typerälle, mutta kuitenkin ne ovat asioita jotka minua mietittyttävät.

Tilanne on se, että tapasin miesystäväni noin puoli vuotta sitten. Hän oli juuri tekemässä eroa avovaimostaan, oli juuri muuttanut omaan asuntoon. Heillä on kolme lasta yhdessä ja useita vuosia takana. Minulla ei ole lapsia, erosin avopuolisostani noin vuosi sitten 7 vuoden jälkeen. Minua kuitenkin mietittyttää miesystäväni historia entisen avopuolisonsa kanssa. He ovat kokeneet paljon yhdessä, lapset ja muut. Olen totaalisen rakastunut, mutta en tiedä miksi minua kaivelee hänen menneisyys. En ole vielä tavannut hänen lapsiaan, sillä ero on hänellä suht tuore. En ole myöskään tavannut hänen sukulaisiaan, muutaman kaverin kylläkin. Hänellä on vielä yhteisomistuksessa asunto entisensä kanssa ja maksaa sinne osan lyhennyksistä. Olen miettinyt, että kuinka kauan tälläinen "salailuvaihe" kestää...? Onko se normaalia? Toki ymmärrän, että hän ei halua loukata lastensa äitiä näin lyhyen ajan jälkeen. Silti hän toisaalta on jo alkanut puhua yhteisestä kodista, lapsesta yms. Sekin on jotenkin pelottavaa, sillä en ole hetkeäkään elänyt hänen lastensa kanssa... Hän ei myöskään koskaan suostu vastaamaan lastensa äidin puheluun, jos olen paikalla. En ymmärrä sitäkään, jos kerran mitään salattavaa ei ole. Silti hän on minusta erittäin mustasukkainen, haluaa tietää kenen kanssa puhun puhelimessa ja soittelee koko ajan, jos olen omien ystävieni kanssa jossain.

Sitten olen miettinyt, että kuinka raskasta tälläinen uusperhe-elämä on, millaiset siteet hänellä on aina entiseen avopuolisoonsa ja voinko koskaan olla hänelle se tärkein? En ole mustasukkainen hänen lapsistaan, mielestäni on hienoa, että hänellä on lapsia. Jotenkin vain ihmettelen, etten ole saanut vielä tavata heitä. Mitäs jos meille tulisikin lapsi, niin kokisinko itseni yksinäiseksi sen kanssa, sillä mieheni tietäisi jo mitä tunteita siihen liittyy?

Tietenkin jokainen elää omaa elämäänsä, mutta olisi kiva kuulla jonkun kommentteja tähän ja jos joku on elänyt samoissa tunteiden sekamelskoissa, niin kuulisin niitäkin.

 

Minkä ikäisiä lapset on? Jos pienin on vielä kovin pieni, voi olla kovin työlästä ottaa teidän tapaamisiin mukaan. Tai ehkä mies ei ole kuitenkaan valmis kanssasi aloittamaan perhe-elämää vielä vaan tapailee sinua mieluummin treffipohjalta. Puheethan ei miestä pahenna. Kummallista kuitenkin ettei vastaa puhelimeen kun olet paikalla .

No mulla ei oo uusperhettä enkä voi sua siinä kohtaa auttaa, mutta ulkopulisena seurannut uusperheiden elämää ja aika rankkaa tuo tuntuu olevan kun lapset ovat kuitenkin "sun ja mun". Ja toisen lapset ovat vielä rasittavampia (näköjään) kuin ne omat kullannuput.

 

Semmosta vaan et mun ex, lapseni isä, eron jälkeen kun oli uuden tyttökaverinsa seurassa ei myöskään vastannu mun puheluihin. En tiedä miks, mutta oisko halunnu "pyhittää" ajan uudelle tai jotain. Tuskimpa sunkaan miehellä kiinnostaa exän kans puhua jos saa olla sun kans.
Tai sit lasten äiti ei vielä tiedä susta ja ei halua vielä paljastaa. (mutta naiset tietää aina vaikkei tiedäkkään..)

 

mutta vastaanpa kuitenkin...

omalta osaltani voin kertoa, että ehkä eropäätöstä ei ole vielä tehty edes, vaan he katsovat miten erillään asuminen parantaa heidän suhdettaan. Tai siis tämä versio tarinasta on kerrottu vaimolle...

Meillä siis oli näin, että mies lähti miettimään ja ottamaan etäisyyttä asioihin. Mitään lopullisia päätöksiä ei tehty... Tilanne oli tosin minulle rankka koska pienempi oli vasta syntynyt. No mutta elettiin yhdessä, vaikka asuttiinkin eriosoitteissa ja kaikki näytti menevän hyvään suuntaan...rakkaus ja intohimo tuntui löytyneen takaisin. Mutta jostain pienistä asioista lähti epäilys jonka vitsinä heitin eteenpäin ja sehän kolahtikin suoraan oikeaan osoitteeseen. Miehellä olikin ollut jo tyttöystävä kärkkymässä, vaikka pienempi ei ollut edes syntynyt!!!

Tämä tyttöystävä oli sitten myös niin rakastunut, ettei edes syntymätön lapsi ollut hänelle este. Eikä häntä haitannut sekään, että kuuli jälkeenpäin miehen pettäneen häntäkin puoli vuotta minun kanssani.

No suuri rakkaus ilmeisesti voittaa kaikki esteet! Nykymaailmassa on näköjään tärkeintä olla uskollinen rakkaudelle ei ihmisille joita on rakastaa. Nuoret naiset hakevat "valmiita paketteja" eronneista/eroavista/varatuista miehistä, mutta kannataisiko ajatella, että se löyhä moraali seuraa kyllä miehen mukana myös uuteen suhteeseen.

Kuten tekstistä huomaa, niin "vähän" on vielä katkeruutta sydämessä...mutta vähän alkaa jo itsekkin ymmärtämään ettei perään kannata itkeä.