Kakkosen elokuva "Tatuoitu äiti"

Katsoitteko aamupäivällä elokuvan? Me alettiin katsomaan lasten kanssa kun luulin että ois joku koko perheen elokuva. Onneks lapset lähtikin sit ulos sillä elokuva aiheutti mussa sellasia takaumia omasta lapsuudesta että vollotin melkein koko leffan ja itku jatkui vielä sen jälkeenkin kun elokuva oli jo loppunut. Mulla on ollut hyvin samanlainen lapsuus kuin sillä isosiskolla mutta mua ei mikään isä tullut koskaan pelastamaan. Hoidin pienestä pitäen pikkusiskot ja -veljen kun äiti huiteli ties missä, välillä dokaamassa ja välillä muuten vaan oli teillä tietymättömillä. Ikinä se rakkaus äitiin ei kuitenkaan horjunut vaikka hermot meinas mennä ja taakka oli niin raskas kun olin itsekin pieni vielä. En vieläkään ole puhunut äidilleni siitä, miten katkera olen siitä että olen joutunut hänellekin olemaan äiti. Kiitos kun sain purkaa ahdistustani.

 

Voi ei, olen missannut tuollaisen kuvan kokonaan.

Tiedätkö mahtaneeko tulla uusintana joskus?

 

Katsoin, oli ihan ok nuorten elokuva. Hmm, jotenkin siitä tuli sellainen "selkeä" kuva maanis-depressiivisestä äidistä..

 

Näyttäisi olleen uusinta

http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?serial=t0240940040813&l=f&mode=www

 

Katsoin, oli ihan ok nuorten elokuva. Hmm, jotenkin siitä tuli sellainen "selkeä" kuva maanis-depressiivisestä äidistä..

Sitähän se äiti sairastikin, alkoholismin ja läheisriippuvuuden lisäksi. Nää on kyllä mun omia diagnooseja Mutta jonkun sortin "ammattilainen" oon kun äitiäni oon hyysänny lapsena ja piti vielä ammatiksi mth lukea.

 

Kattoin sen joskus aiemmin. Oli kyllä koskettava.
Hyvähän se on että mielenterveysongelmiakin käsitellään. Ei kaikkien lasten elämä ole pumpulissa kävelyä. Oli hyvä elokuva.

 

Tuo on tosiaan tullu jo keväällä telkusta ekan kerran.

 

oli hyvä ja koskettava.

 

Kattoin sen joskus aiemmin. Oli kyllä koskettava.
Hyvähän se on että mielenterveysongelmiakin käsitellään. Ei kaikkien lasten elämä ole pumpulissa kävelyä.

Eipä ole, ei. Se oli kyllä tosi koskettava elokuva. Välillä ois tehny oikein mieli ravistella sitä äitiä hartioista että ole sinä välillä äiti!! Oli niin tuttua se herkkujen leipominen ja yltiöpäinen hellittely ja sit samantien siitä saatto tulla niin totaalinen romahtaminen jostain ihan pienestä asiasta että äitiä ei saanut vessaankaan vaan jouduin viemään ämpärin sängyn viereen kun en muutakaan keksinyt. Ikää mulla oli tohon aikaan 10v.
Kiva varmaan lueskella mun tilitystä...

 

Kattoin sen joskus aiemmin. Oli kyllä koskettava.
Hyvähän se on että mielenterveysongelmiakin käsitellään. Ei kaikkien lasten elämä ole pumpulissa kävelyä.

Eipä ole, ei. Se oli kyllä tosi koskettava elokuva. Välillä ois tehny oikein mieli ravistella sitä äitiä hartioista että ole sinä välillä äiti!! Oli niin tuttua se herkkujen leipominen ja yltiöpäinen hellittely ja sit samantien siitä saatto tulla niin totaalinen romahtaminen jostain ihan pienestä asiasta että äitiä ei saanut vessaankaan vaan jouduin viemään ämpärin sängyn viereen kun en muutakaan keksinyt. Ikää mulla oli tohon aikaan 10v.
Kiva varmaan lueskella mun tilitystä...

Tilitä rauhassa, ymmärrän kyllä. Ei omakaan lapsuus terveimmästä päästä ollut. =)

 

Katsoin leffan melkein kokonaan, siihen asti kun isosisko kertoi isänsä haluavan tyttöjen muuttavan hänen luo, mitä sen jälkeen tapahtui? Kuinka leffa loppui?

 

Mun ois varmaan hyvä hakeutua jonnekin tahoihin puhumaan noista lapsuusjutuista. Aika pitkälti oon pystyny painamaa ne jonnekin taka-alalle mut nyt viime aikoina jostain syystä ne on alkanu pulpahtelee pintaa enemmän ja enemmän. Tunnistan itessäni jotain tiettyjä käyttäymismalleja jotka on ihan suoraan lapsuudesta lähtösin. Ammatin vaihtoa oon harkinnut vakavasti koska ei tahdo paukut enää riittää muiden auttamiseen kun tuntuu oma pakka hajoavan käsiin näinä päivinä. Ymmärrystä multa ei riitä millekään lapsuudentuhoamiselle, työssä se on vaan peitettävä.

 

Mun ois varmaan hyvä hakeutua jonnekin tahoihin puhumaan noista lapsuusjutuista. Aika pitkälti oon pystyny painamaa ne jonnekin taka-alalle mut nyt viime aikoina jostain syystä ne on alkanu pulpahtelee pintaa enemmän ja enemmän. Tunnistan itessäni jotain tiettyjä käyttäymismalleja jotka on ihan suoraan lapsuudesta lähtösin. Ammatin vaihtoa oon harkinnut vakavasti koska ei tahdo paukut enää riittää muiden auttamiseen kun tuntuu oma pakka hajoavan käsiin näinä päivinä. Ymmärrystä multa ei riitä millekään lapsuudentuhoamiselle, työssä se on vaan peitettävä.

Minulla on ollut ihan hyvä lapsuus, mutta jotenkin ymmärrän tuon sinun tilanteesi hirveän hyvin. Minäkin tunnen ihan hirveää voimatonta raivoa, jos joudun seuraamaan sitä, että lapset laitetaan jonkin ihan valtavan taakan alle eikä heille anneta mitään eväitä selvitä tilanteesta.

Mene ihmeessä juttelemaan asiasta jollekulle, kyllä nuo asiat kuitenkin joskus on käytävä kunnolla läpi, että pääsee jotenkin sinuiksi itsensä ja elämänsä kanssa. :hug:

 

Mun ois varmaan hyvä hakeutua jonnekin tahoihin puhumaan noista lapsuusjutuista. Aika pitkälti oon pystyny painamaa ne jonnekin taka-alalle mut nyt viime aikoina jostain syystä ne on alkanu pulpahtelee pintaa enemmän ja enemmän. Tunnistan itessäni jotain tiettyjä käyttäymismalleja jotka on ihan suoraan lapsuudesta lähtösin. Ammatin vaihtoa oon harkinnut vakavasti koska ei tahdo paukut enää riittää muiden auttamiseen kun tuntuu oma pakka hajoavan käsiin näinä päivinä. Ymmärrystä multa ei riitä millekään lapsuudentuhoamiselle, työssä se on vaan peitettävä.

Moni hakeutuu alitajuntansa ohjaamana alalle, joka on tuttu lapsuudesta.

Itselläni oli myös vastaava lapsuus.Onneksi en valinnut päihde-ja mielenterveystyötä, vaikka sitä pohdin yhdessä vaiheessa.

Olen eheytynyt vertaistukiryhmissä ja psykologin keskusteluissa sekä myös avoimissa keskusteluissa ystävien kansssa. Paras ystäväni omaa miltei identtisen lapsuuden ja työskentelee sosiaalialalla muita auttaakseen.Tunnistamme molemmat nämä jaksamisasiat. 30v jälkeen on jokainen vuosi vaikeamapaa juosta taustaansa ja sieltä nousevaa ahdistusta vastaan. Kannattaa kohdata se, niin alkaa tie toipumiseen.

Myös sukupolvien ketjun katkaiseminen sairaissa toimintamalleissa on tärkeää.

Voimia!!!

 

Mun ois varmaan hyvä hakeutua jonnekin tahoihin puhumaan noista lapsuusjutuista. Aika pitkälti oon pystyny painamaa ne jonnekin taka-alalle mut nyt viime aikoina jostain syystä ne on alkanu pulpahtelee pintaa enemmän ja enemmän. Tunnistan itessäni jotain tiettyjä käyttäymismalleja jotka on ihan suoraan lapsuudesta lähtösin. Ammatin vaihtoa oon harkinnut vakavasti koska ei tahdo paukut enää riittää muiden auttamiseen kun tuntuu oma pakka hajoavan käsiin näinä päivinä. Ymmärrystä multa ei riitä millekään lapsuudentuhoamiselle, työssä se on vaan peitettävä.

Moni hakeutuu alitajuntansa ohjaamana alalle, joka on tuttu lapsuudesta.

Itselläni oli myös vastaava lapsuus.Onneksi en valinnut päihde-ja mielenterveystyötä, vaikka sitä pohdin yhdessä vaiheessa.

Olen eheytynyt vertaistukiryhmissä ja psykologin keskusteluissa sekä myös avoimissa keskusteluissa ystävien kansssa. Paras ystäväni omaa miltei identtisen lapsuuden ja työskentelee sosiaalialalla muita auttaakseen.Tunnistamme molemmat nämä jaksamisasiat. 30v jälkeen on jokainen vuosi vaikeamapaa juosta taustaansa ja sieltä nousevaa ahdistusta vastaan. Kannattaa kohdata se, niin alkaa tie toipumiseen.

Myös sukupolvien ketjun katkaiseminen sairaissa toimintamalleissa on tärkeää.

Voimia!!!

Kiitos! Pelkään mennä puhumaan näistä asioista koska sit aukeaa sellainen pato ettei siitä itkusta tuu tällä vuosikymmenellä loppua. Väistämättä se on kuitenkin edessä, tiedän sen itsekin. Sen verran se on ainakin vaikuttanut että miestä "valitessa" absolutisti oli ainoa mahdollinen, oon itsekin absolutisti. Suvussa on niin monta alkoholistia ja viinan suoraan tai välillisesti kuolleita että en ota mitään riskiä alkaa pelailemaan sen "sopivan määrän" kanssa. Koskaan ei omien tyttärieni tarvitse minua raahata sänkyyn eikä riisua tai valvoa koko yötä vieressäni etten taas oksenna unissani.

 

Kertokaa nyt miten se loppui...

 

Kertokaa nyt miten se loppui...

Isosisko muutti yksin isälleen koska pienempi tytöistä ei halunnut jättää äitiä yksin. Äitillä karkasi mopo käsistä kun tajusi ettei Mickey halunnut häntä asumaan sinne ja maalasi itsensä valkoisella maalilla päästä varpaisiin, jonkin asteinen psykoosi. Hän joutui sairaalaan. Pienempi tyttö löysi oman isänsä ja pääsi hyvään sijaiskotiin ja isosisko tuli takaisin kotiin. Leffa loppui siihen kun tytöt menivät yhdessä katsomaan äitiään sairaalaan. Loppu oli ihan lohdullinen siis ja tuntui että asiat tulisivat ajan kanssa kuntoon.

 

Itse itkin kuukauden ihan putkeen.Senkin jälkeen on itkua piisannut, mutta se puhdistaa.Pato on pakko avata, asiat kohdata.

Oma nuoruuteni ili päihdehuuruinen. Lasten myötä minustakin tuli absolutisti ja nykyinen mieheni on myös.

Aikuisiällä avoimuuteni myötä olen löytänyt upeita ihmisiä elämääni, joiden kanssa on saanut jakaa ajatuksiaan ja tuskaansakin. Olen huomannut, että ehjää lapsuutta on hyvin harvalla. On työnarkomaniaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, ahdasmielistä uskonnollisuutta, tunnekylmyyttä, alkoholismia, mielenterveysongelmia, väkivaltaa, hylkäämisiä...Useilla ihmisillä on murheellisia tarinoita takanaan ja me kaikki voimme toinen toistamme tukea.

 

Kiitos

 

Itse itkin kuukauden ihan putkeen.Senkin jälkeen on itkua piisannut, mutta se puhdistaa.Pato on pakko avata, asiat kohdata.

Oma nuoruuteni ili päihdehuuruinen. Lasten myötä minustakin tuli absolutisti ja nykyinen mieheni on myös.

Aikuisiällä avoimuuteni myötä olen löytänyt upeita ihmisiä elämääni, joiden kanssa on saanut jakaa ajatuksiaan ja tuskaansakin. Olen huomannut, että ehjää lapsuutta on hyvin harvalla. On työnarkomaniaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, ahdasmielistä uskonnollisuutta, tunnekylmyyttä, alkoholismia, mielenterveysongelmia, väkivaltaa, hylkäämisiä...Useilla ihmisillä on murheellisia tarinoita takanaan ja me kaikki voimme toinen toistamme tukea.

Sä olet ihana ihminen. Kiitos! Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi enemmänkin, mut mun on pakko poistua takavasemmalle. Lapset herää ennen kukonlaulua eli minä myös! Ehkä tavataan tässä samassa ketjussa joku ilta!?

 

Merkkaa ketju ylös, niin voit ottaa sen alas kun haluat palata.Aika usein täällä olen.=)

Hyvää yötä.