Kaksi lasta pienellä ikäerolla, miten selviätte?

Haluaisin toisen lapsen, mutta en tiedä, selviäisinkö kahden kanssa. Eka on kohta puolivuotias, ja toinen pitäis tehdä melko pian, koska mies on jo 43 vuotta, eikä halua lasta enää kovin vanhana. Tukiverkostoja meillä ei ole, sukulaiset ja ystävät asuvat yli 250 kilometrin päässä kaikki. Vauvan kanssa on ihanaa ja ihan hyvin menee ilman apujakin, mutta tuntuu, että enpä kyllä selviäis, jos olis vielä taaperokin. Kuitenkin toista lasta tekis niin mieli. Onko joitain, jotka olis vastaavassa tilanteessa saaneet lapsen? Miten pärjäilette?

 

Itse mietin ihan samaa. Toisen lapsen haluaisin mut en tiedä jaksaisinko hoitaa kahta pientä lasta. Tosin meiän tyttö on jo 1v9kk kohta

 

Kolmonen ja nelonen on 1v5kk ikäerolla ja hyvin selvisin =)
Näin jälkikäteen ajateltuna.Tietysti väsymystä oli,kun nuorimmainen oli itkuinen jne,mutta kaikki on sen arvoista.
Nyt ovat mitä parhaimpia kavereita 4v ja 2v10kk tällä hetkellä.Niin ja ei tuo 2v 5kk ikäero nelosen ja vitosen kohdallakaan paha ole.Eli käytännössä mulla on kolme aika pienellä ikäerolla
Niin nuorimainen tällä hetkellä 4,5kk

 

Meillä tällä hetkellä kolme lasta ja odotan neljättä. Ikäerot ekan ja tokan välillä 1v7kk, tokan ja kolmannen 1v8kk ja nyt tulee ikäeroksi reilu 2v. Ollaan maatalousyrittäjiä (kasvis, jatkojalostusta ym) miehen kanssa ja se tarkoittaa sitä et käytännössä olen yksinhuotatja jatkuvaan. Suku asuu suht lähellä mut on kiinni töissään. Kesäisin työllistämme 10 henkeä joille kuuluu tarjota ruoka, käyn välillä myös palkkatyössä yrityksemme ulkopuolella. Enkä koe elämääni vaikeaksi, raskasta tietty on välillä mut enpä muustakaan tiedä haluttu lapset lyhyellä ikäerolla, onpahan seurana toisilleen kun ei täällä korvessa kauheesti lapsiperheitä asu enää nykyään. Pärjätään kun niin päätetään.

 

Meillä ikäeroa 1 v 6 kk ja olihan se aluksi tosi rankkaa. Ulkopuolista hoitoapua on aina välillä tarjolla, mut itse piti kuitenkin enimmäkseen pärjätä. Kuopus ei huolinut pulloa mistään hinnasta, joten ekaan puoleen vuoteen en olisi edes pahemmin voinut hoitoon viedä. Jos mies osallistuu myös kodin ja lasten hoitamiseen, niin kyllä siitä selviää. Jostain voi aina tinkiäkin, jos tiukkaa tekee. Siivoaa vaikka vähemmän, jos tuntuu, ettei siihen ole riittävästi aikaa. Ja jossain vaiheessa taapero ja vauva nukkuivat päiväunet yhtä aikaa ja silloin mulle jäi välillä jopa huimat 2-3 tuntia omaa aikaa iltapäivällä. Se oli luksusta.

 

Meillä ikäeroa on 1v1kk ja meillä on menny tosi hyvin, tosin mielestäni meillä on ollut "helpot" lapsetkin eli siis nukkuneet hyvin alusta lähtien (heräsivät noin 3-4 tunnin välein) eikä olleet itkuisia yms. Itse voin kyllä suositella, mutta se on vain meidän kokemuksemme ja lapsemme Ulkopuolista apua oli kyllä mahdollisuus käyttää, mutta ei tarvinnut. Kotitöitä tein tilanteen mukaan, välillä oli tavarat levällään mutta meitä se ei haitannut

 

3 lasta 1,5 vuodessa =) Hengissä ollaan. Rankempaa tää nyt on ku on 3 uhmaikästä yhtäaikaa :/

 

Rohkeasti vaan toista tekemään. Itselläni neljä lasta viidessä vuodessa . Vanhempien ikäero 1 v 1 pv. Koko ajan olin töissäkin, paitsi äitiysloman ajan. Vielä samaan aikaan rakensimme talon.Eikä kovin paljoa lastenhoito apua saanut esim. isovanhemmilta, koska välimatkaa on lähes 300 km.

 

minulla kaksoset nyt 1,5v ja hyvin menee, asenteesta kiinni, tosin olen itse 24v niin ehkä jaksaa eri tavalla, en tiedä...

 

Kyllä siitä selviää kun on pakko. Täytyy sanoa että nyt kun on kolme lasta niin on helpompaa mielestäni kuin silloin kun kaksi ekaa oli pieniä. Lapsilla siis nyt ikää 1kk, 1v10kk ja 3v2kk eli aika tiuhaan tahtiin tulleet.

 

meillä lapset 2kk,1v3kk ja 2v6kk.hyvin menny vaikka välillä raskasta.

 

Meillä on kaksi lasta 1v7kk ikäerolla, poika on nyt 2v2kk ja tyttö 7kk. Ihan kivasti on mennyt, mutta välillä on ollut tosi rankkaa. Esikoinen oli tosi helppo lapsi siihean asti, kun kuopus syntyi. Vauvan syntymän jälkeen poika on ollut ajoittain TOSI hankala. Aluksi heittäytyi kokonaan syömästä ja jätti päikkäritkin pois. Tällä hetkellä suostuu jo jopa syömään, mutta edelleenkään ei nuku päikäreitä. Rytmit on lapsilla siis aivan erilaiset. Esikoinen nukkuu n. klo.20-08 ja riekkuu koko päivän hereillä uskomattomalla energialla. Vauva onneksi nukkuu päivällä kahdet pitkät päikkärit, mutta vastaavasti valvoo sitten yli puolen yön ja herää nykyisin yölläkin useamman kerran, kun hampaita tulee ja on oppinut konttaamaan.

Meillä ei ole ulkopuolista apua juurikaan saatavilla, kun isovanhemmat asuvat kaukana ja ystävät on työssäkäyviä ihmisiä. Esikoinen on ollut välillä kummisedällään hoidossa, mutta vauvaa en kellekään vielä antaiskaan. En kadu lasten hankkimista pienellä ikäerolla, mutta haaveilen kokonaan nukutuista öistä ja hengähdystauoista päivällä...

Uskon, että lapsista on kohta tosi paljon seuraa toisilleen, nyt jo vauva kaipailee isoveikkaa aina kun eiskoinen lähtee isänsä kanssa jonnekin. Onneksi mieheni on aivan ihastunut lapsiinsa ja touhuaa etenkin esikoisen kanssa kaikenlaista. Käyvät mm. kerran viikossa uimahallissa yms.

 

Meillä kahdella ensimmäisellä ikäeroa 1v2kk ja nyt kolmas olis tulossa ja ikäeroksi tulee n.1v3kk.

Ihan hyvin jaksaa kun suhtautuu siihen niin että se vauva-aika on aika lyhyt kuitenkin. Ja kun nämä on samoja ikiä niin touhuaavat paljon keskenään kun ajatukset menee sen verran samaa rataa.

 

Kaikki puhuu vauva-ajasta. Kai sitä pitäisi jaksaa sittenkin kun ne on vähän isompia!? Meilla lapset 1v4kk ikäerolla ja vauva-aika oli helppoa! Meillä on ollu kummatkin helppoja vauvoja, syöny tissiä pitkään ja nukkunu hyvin. Mutta raskasta on nyt kun ovat 2 ja 3 vuotiaita. Koko ajan touhuavat jotain, uhmaa, ei ymmärrystä, silti kerkeävät. Toisaalta leikit sujuu hyvin yhdessä, että hyviäkin puolia on. Mutta kyllä ne vaikeudet on minun mielestäni vasta sitten kun on kaksi taaperoa!

 

Kaikki puhuu vauva-ajasta. Kai sitä pitäisi jaksaa sittenkin kun ne on vähän isompia!? Meilla lapset 1v4kk ikäerolla ja vauva-aika oli helppoa! Meillä on ollu kummatkin helppoja vauvoja, syöny tissiä pitkään ja nukkunu hyvin. Mutta raskasta on nyt kun ovat 2 ja 3 vuotiaita. Koko ajan touhuavat jotain, uhmaa, ei ymmärrystä, silti kerkeävät. Toisaalta leikit sujuu hyvin yhdessä, että hyviäkin puolia on. Mutta kyllä ne vaikeudet on minun mielestäni vasta sitten kun on kaksi taaperoa!

Mulla on taas ihan päinvastainen kokemus, jos vauva-ajan jaksaa, niin sitten helpottaa kun ne tulee taaperoikään. Meillä lapsilla on vuoden ikäero, ja vauva-aika oli aika raskasta, mutta siitä asti kun nuorempi on ollut n. 1,5-vuotias, on ollut kokoajan helpompaa. Nyt jo osaavat syödä, pukea, riisua, kävellä itse portaat, kävellä ulkona jne. Ehdottomasti mulle raskainta aikaa oli se kun nuorempi oli puolivuotias ja vanhempi 1,5-vuotias, kun vauvassa oli paljon kiinni ja vanhempi ei kuitenkaan vielä oikein ymmärtänyt käskyjä jne.

Nyt meillä ainakin lapset osaa jo totella kun niille sanotaan. On ihanaa, kun lapsista on paljon seuraa toisilleen, ja nuorempi oppii isomman myötä asioita. Kyllä meillä ainakin 2- ja 3-vuotiaalla on jo tosi paljon ymmärrystä.

Ja meillä tosiaan se tilanne, että olin ihan ilman tukiverkkoja siihen asti kun nuorempi oli noin 6kk, silloin jäin yh:ksi mutta huonon miehen sijaan sain omat vanhempani satunnaiseksi avuksi. Silti tokin huolehdin arjesta yksin.

 

Kaikki puhuu vauva-ajasta. Kai sitä pitäisi jaksaa sittenkin kun ne on vähän isompia!? Meilla lapset 1v4kk ikäerolla ja vauva-aika oli helppoa! Meillä on ollu kummatkin helppoja vauvoja, syöny tissiä pitkään ja nukkunu hyvin. Mutta raskasta on nyt kun ovat 2 ja 3 vuotiaita. Koko ajan touhuavat jotain, uhmaa, ei ymmärrystä, silti kerkeävät. Toisaalta leikit sujuu hyvin yhdessä, että hyviäkin puolia on. Mutta kyllä ne vaikeudet on minun mielestäni vasta sitten kun on kaksi taaperoa!

Mulla on taas ihan päinvastainen kokemus, jos vauva-ajan jaksaa, niin sitten helpottaa kun ne tulee taaperoikään. Meillä lapsilla on vuoden ikäero, ja vauva-aika oli aika raskasta, mutta siitä asti kun nuorempi on ollut n. 1,5-vuotias, on ollut kokoajan helpompaa. Nyt jo osaavat syödä, pukea, riisua, kävellä itse portaat, kävellä ulkona jne. Ehdottomasti mulle raskainta aikaa oli se kun nuorempi oli puolivuotias ja vanhempi 1,5-vuotias, kun vauvassa oli paljon kiinni ja vanhempi ei kuitenkaan vielä oikein ymmärtänyt käskyjä jne.

Nyt meillä ainakin lapset osaa jo totella kun niille sanotaan. On ihanaa, kun lapsista on paljon seuraa toisilleen, ja nuorempi oppii isomman myötä asioita. Kyllä meillä ainakin 2- ja 3-vuotiaalla on jo tosi paljon ymmärrystä.

Ja meillä tosiaan se tilanne, että olin ihan ilman tukiverkkoja siihen asti kun nuorempi oli noin 6kk, silloin jäin yh:ksi mutta huonon miehen sijaan sain omat vanhempani satunnaiseksi avuksi. Silti tokin huolehdin arjesta yksin.

Niin. Riippuu lapsista. Meidänkin esikoinen oli vauvana tosi rauhallinen ja ajattelin, että mikäs sen kanssa on ollessa vaikka tulis toinenkin. Mutta osottautuikin sitten kasvettuaan melko vilkkaaksi tapaukseksi ja nyt seuraa kuopus perässä. Tottelevat kyllä, mutta ehtivät joka paikkaan ja keksivät kaikkea. Eivät istu hetkeäkään paikallaan ja touhuavat kaiken aikaa jotain, yleensä kumpikin tahollaan.

Sen takia kirjoitinkin, että mun mielestä, joillakin voi olla toisin, jolla ei ole samanlaisia lapsia kun meillä. Mutta kyllä mä edelleen vähän haikeudella muistelen sitä vauva aikaa.

 

Esikoisen ja kakkosen ikäero on 1v4kk. Vauva vuosi oli rankka mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Kakkosen ja kolmosen ikäero on vajaa 3v
Kolmosen ja nelosen ikäero tulee olemaan n.1v7kk.

Neljä lasta 5,5v sisään siis. Eiköhän siitä selviä. Vauva+taapero on vielä suhteellisen "helppo" enemmän hermoja menee kun on 2 uhmaikäistä samaan aikaan