Kaksi tai useampia keskenmenoja takana - miten eteenpäin?

Takana kaksi keskeytynyttä keskenmenoa ja takki tyhjä.

1,5 vuoden yrittämisen jälkeen se elämäni eka plussa tuli. En uskonut, että siitä se tuska vasta alkaakin. Tammikuussa 2014 plussasin, helmikuussa näimme ultrassa sykkeen ja pienen. Vain muutama päivä ultran jälkeen kaikki olikin jo ohi. Ehdin kantaa kuollutta jonkin aikaa. Uudessa ultrassa, jonka piti vain varmistaa pienen kehitys, paljastui, että kohdussa onkin kaksi kuollutta pientä. Identtiset kaksoset. Tyhjennys tehtiin samalla viikolla. Vuodin lähes neljä viikkoa ja olin kipeä, kunnes polilla ultrassa tajuttiin, että ei ole tyhjä kohtu. Kaavittiin ja toivuin nopeasti. Käskettiin odottaa yhdet menkat ja yrittää uudelleen. Keskenmenon riski ei kuulemma noussut ja oli todennäköisyydet puolella, että toinen raskaus onnistuu.

Plussasin uudelleen ekasta kierrosta. Varasin ultran 7+ kohtaan, jotta näemme pienen. Aloin vuotaa viikkoa ennen. Ultrattiin ja näytti joko tuulimunalta tai myöhemmin alkaneelta raskaudelta. Reilun viikon päästä oli kontrolliultra ja vuodin uudelleen silloin. Pieni oli ilmestynyt ja pidettiin normaalina raskautena, mutta viikon myöhemmin alkaneena. Uusi kontrolli sovittiin 1,5 viikon päähän. Kontrollissa pieni oli taas kuollut. Vain päiviä edellisen ultran jälkeen. Taas lääkkeellinen tyhjennys. Huonosti vuotaa ja kovasti koskee koko ajan. Henkisesti ollaan riekaleina. Miten tästä eteenpäin?

Saman kokeneet miten olette selvinneet, oletteko uskaltaneet yrittää uudelleen, oletteko saaneet lapsen ja tehtiinkö mitään tutkimuksia?

Meillä otettu nyt kromosomikokeet ja alkusyksystä luvassa hyytymiskokeet. Mitä muuta voidaan tutkia?

 

Vauvatoiveinen: voimia tulevaan!

Minä olen kokenut kolme peräkkäistä keskenmenoa ja kohtukuoleman rv 40+1. Elossa ja täysissä järjissäni olen siltikin. Ei voi muuta sanoa kuin aika auttaa, ja rohkeus yrittää sitä elävää vauvaa.

Viisi lasta sain helposti. Kuudeskin raskaus meni hyvin, kunnes päättyi surullisesti rv 40+1 napanuorakomplikaatioon. Vauva "kuristui" kohdussa napanuoraan. Silloin minulta tutkittiin kaikki mahdolliset. Löydöksenä oli mm. listeria ja kilpirauhasen liikatoiminta, mutta vauvan kuolemaan nuo eivät lääkärin mukaan vaikuttaneet. Kuudes elävä lapsi syntyi 1v4kk kohtukuoleman jälkeen. Kätilön sanoin:" lääkkeeksi vaan ei korvikkeeksi."

Sen jälkeen alkoi sitten tuo keskenmenoputki. Raskaudet etenivät viikoille 9-11, kunnes päättyivät vuotoon. Mihinkään tutkimuksiin en lähtenyt. Hyytymistekijät oli tutkittu jo kohtukuoleman yhteydessä ja niissä ei ollut vikaa. Yleensähän näissä tutkimuksissa otetaan koko setti verikokeita sis. ne kilpirauhaskokeet.

Lääkärikin oli sitä mieltä, että minun kohdalla oli kyse vain silkasta huonosta tuurista, koska jo niin monta onnistunutta raskautta oli takana. Ainoa suositus oli foolihappolisä. Sen puute on yhteydessä keskenmenoihin (keskushermostoputken sulkeutumishäiriö vauvalla).

Ei tässä vielä kaikki. Kohtalo pisti sitten vielä kaiken peliin. Meillä piti lapsiluku olla täysi, ja minulle laitettiin kierukka. Noin kahdeksan kuukautta kierukan laitosta raskaustesti näytti plussaa, ja kaiken sen henkisen helvetin joutui käymään vielä läpi. Pelkäämään, kuinka raskaus tulisi päättymään.

En voi muuta sanoa kuin rohkeutta ja voimia, pakko ottaa menettämisen riski, jos elävän vauvan haluaa. Mutta älä kiirehdi, anna itsellesi aikaa. Miehillä on oma tapansa surra, ei se ole välinpitämättömyyttä, jos heistä ei juttuseuraa saa. Minun mies pakeni työntekoon.

Ulkopuolisille emme keskenmenoista puhuneet. Kohtukuoleman jälkeen tuli jo sellaista kommenttia, esim. miten te sitä surette, teillähän on monta elävää lasta (niin kuin tuo enkelipoika ei olisi ollut odotettu ja toivottu)

:hug:,
Scala

 

Kiitos Scala! sitä uskoa tässä nyt kerätään ja toivotaan edes fyysisen kivun kohta loppuvan. Olet kokenut paljon ja ihailen voimiasi. Kaikkea hyvää tulevaan!

 

Olen itse tuolla lapsettomuuspuolella, mutta tulin täälläkin käymään, sillä sain juuri kilpirauhaslääkityksen. Meillä siis kaksi vuotta lapsettomutta ja mulla vuotohäiriöitä ja näillä arvoilla tuli koelääkitys, kun muitakin vajisoireita on: TSH 2,5 ja T4V 13. Onko teiltä mitattu kilppariarvot?

 

Multa mitattiin kilppariarvot tammikuussa ja oli hiukan koholla, mutta tarkastusmittauksessa oli kuitenkin normaali.

 

Naistenklinikan sisätautilääkäri sanoi kilppariarvoista, että raskautta yrittävällä tsh pitäisi olla reilusti alle 2,5 vaikka yleinen raja-arvo on 4. No, mulla oli liikatoimintaa ja tsh mittaamattomissa eli alle 0,00. Arvot saatiin normalisoitumaan (tsh 1), joka mahdollisti uuden raskauden aika pian kohtukuoleman jälkeen

 

Soittelin tänään polille. Täällä on pohdittu kovasti sitä, miten nyt edetään. Kromosomitutkimusten tulokset tulevat ehkä heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Hyytymistekijät voidaan tutkia vasta syyskuun alussa ja tulokset vie ainakin kaksi viikkoa... Hedelmällisin aika kuitenkin olisi yrittää ensimmäisestä kierrosta eli ekojen menkkojen jälkeen. Jos yritetään ja raskaudun kolmannen kerran, hyytymistekijöitä ei voi testata ja jos taas sattuu jotain, ei tiedetä oliko hyytymistekijöissä jotain. Kompromissi olisi odottaa syyskuun alkuun, käydä kokeissa, yrittää heti testien jälkeen ja aloittaa primaspanit varalta. Testien tulokset tulee kun tulee... Varasin kyllä yksityiseltä ajan, jos saisi sieltä neuvoja... Ikävä miettiä taas näitä, kun pitäisi olla oikeasti raskaana ja odottaa pienen syntymää... Lokakuussa ja tammikuussa on nyt meillä surupäivät laskettuina...