Halusin tulla kirjoittamaan tuskasta joka riipaiseee, kun kaskoisliekkini sanoi tänään, ettei tahdo jatkaa kanssani matkaa. Tiedän, moni pitää huuhaana kaksoisliekkejä ja ihan voitte pitääkin, on vaan pakko avautua nyt kun ei ole ketään kuuntelemassa eikä ketään kelle viestiä tähän aikaan. Niin, tapasin siis aikanaan nuorempana ihmisen jonka kanssa tiet erosivat, perustin perheen jne. Tapasin hänet täysin yllättäen muutama kesä sitten ja se oli menoa. Melkein laitoin jo perhesuhteet uusiksi tämän henkilön vuoksi mutta koska hänellä on henkilökohtaisia ongelmia niin olin pelkuri enkä uskaltanut lähteä mukaansa. Hän on siis sinkku. Liki kaksi vuotta olimme erittäin tiiviisti yhteydessä miten nyt vaan voi olla ja mahtuihan siihen eroja ja riitoja mutta palasimme aina uudelleen "yhteen". Kunnes tänään hän ilmoitti haluavansa lopettaa suhteemme ja nyt tämä kerta oli erilainen aiempiin verrattuna, jopa minäkin taisin nyt uskoa sen, että tästä ei nyt ole paluuta siihen mitkä kaavat meille jo muodostuu. Avaimensakin jätin pöydällensä. Ikävä, iso ikävä ja itken vain. Mikä tahansa ero tietenkin on vaikea mutta meillä oli niin magneettinen yhteys, että on todella vaikea päästää irti. Olen täynnä surua vaikka tietenkin samalla todella onnellinen hetkistä jotka kanssansa viettää sain. Oli siis vain pakko kirjoittaa johonkin, että pysyn järjissäni.Tavaksi muodostui että tähän aikaan yöstä laitoimme toisillemme hyvänyön viestit ja nyt sitä ei ole tulossa niin koitan rikkoa tätä tapaa jotenkin.
Hei !
Olen samassa tilanteessa kanssasi ja yritän selvitä suhteen aiheuttamasta surusta. Olen kirjaimellisesti itkenyt päivittäin kolmen kuukauden ajan. En tiedä miten tästä tuskasta selviää, mutta tunnistan myös tuon tunteen, että on tietyllä tapaa todella onnellinen siitä, mitä sai kokea. Välillä minulla on myös tunne, että kaikki meni juuri niin kuin piti ja mun täytyy vain luottaa tähän matkaan.
Tapasin liekkini vuonna 2022 ja meidän tapaaminen oli niin intensiivinen ja poikkeuksellinen, että perhekuviot menivät uusiksi ja aloitimme suhteen. Suhde kuitenkin päättyi reilun vuoden jälkeen, kun liekkini ei enää halunnut jatkaa suhdettamme äärimmäisen voimakkaan peilauksen vuoksi.
On ihan turha yrittää selittää liekkisuhdetta kenellekään, joka ei ole sitä kokenut, koska he eivät yksinkertaisesti tiedä mistä sinä puhut. Kaksoisliekkimatkaa ei ole tarkoitettu kaikille, se on meidän liekkimatkalaisten hyvä muistaa. Vaikka matka tuntuu raskaalta, suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä olemme saaneet kokea.
Ihmiset kirjoittelevat näihin ketjuihin traumakemiasta ja sitä se varmasti osittain onkin, koska kaksoisliekkien peilaus on juuri tarkoitettu trikkeröimään liekkien pahimpia pelkoja ja traumoja pinnalle parannettavaksi. Mutta se mitä tunnet kaksoisliekkisi kanssa on jotain mikä ylittää kaiken mitä olet koskaan tiennyt rakkaudesta ja sinä tiedät sen kaikilla tietoisuuden tasoilla. Egosi voi yrittää selittää sinulle että olet tullut hulluksi ja kuvittelet tämän nyt suuremmaksi asiaksi kuin se onkaan, mutta sisimmässäsi sinä vain tiedät mistä on kyse. Sydän tietää, sielu tietää.
Aika usein kaksoisliekki ”annetaan” ihmisille, jotka eivät ihastu tai rakastu kovin helposti tai he ovat jo tahoillaan pitkässä parisuhteessa, niin kävi meidänkin tapauksessa. Muistan itse, että tietoisuuteeni pyrki vain yksi asia, kun ensi kertaa kohtasin liekkini, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon ihminen. Se yksi asia oli ”tuossa hän nyt vihdoin on”. Sieluni siis tunnisti hänet ennen egoani. Egoni tietenkin torppasi ajatuksen, mutta hyväksyi sen faktan, että minun on jostain syystä aivan pakko saada tutustua tuohon ihmiseen. Muistan, että tuijotin häntä ja mietin, että mitä ihmettä tämä kaikki on !? Ajattelin, että hän on kyllä ihan komea, mutta ei sillä tavalla kuin ne miehet kehen yleensä kiinnitän huomioita. Hän tuntui jo tutulle vaikka en tuntenut häntä lainkaan ja kun sitten aloimme keskustella, unohdimme kaikki muut ja ympäristömme ja olimme aivan kuin omassa kuplassamme.
Meidän liekkimatkalaisten on tarkoitus tukea toisiamme tällä matkalla ja nostaa samalla planeettamme energiaa. Lähetän sinulle voimaa ja toivoa nähdä, että matka on vasta alussa. Illat on minullekin henk.koht vaikeita kun meillä oli tuo sama traditio toivotella toisillemme hyvää yötä ja kertoa kuinka rakastamme. Älä luovu toivosta, tee sisäistä työtä vaikka se tuntuu vaikealta ja välillä tekisi mieli luovuttaa.
Sinusta on tähän siskosein, meistä on tähän ! <3
Nyt voinkin jatkaa elämääni onnellisena ja tästä ”tyhmyydestä” voimaantuneena kohti suurta sisäistä kasvua.