Mulle just 6vkoa sitte.Se oli neljäs leikkaus,mutta silti jännitti taikka kauhistutti ku tiesi mitä tapahtuu... :/ Kaksi syytä miksi leikattiin,edelliset synnytykset joutunu leikkaukseen ja sitte nyt oli viä vauvat perätilassa.
Aamulla sairaalaan ja siä pääsi jo siihen huoneeseen missä sitte ollaan koko aika,siä tutkittiin ja laitettiin katetri(tosi kurja toimenepide!!).Sitte kärrättiin leikkaussaliin,mies tuli siinä mukana.Mut vietiin saliin ja laitettiin puudute kun mies oli vaihtamas leikkaussalivaatetta.Toi puudutus meni hyvin ja kivuttomasti(edelliset kerrat kiire-sektiossa kovissa supistuksissa sattui kauheesti!)sitte mies tuli sinne ja alettiin leikkaus.kaikkein parhaiten sen kestää ku höpäjää miehen ja niitten leikkaussalihenkilöiden kanssa kaikkee mahollista...jännää ku mitää et tunne mutta kuulet kaiken ja kuitenkin tavallaan tunnet kaiken,mutta kivuttomasti.Sitte ku vauvat on maailmas,niin näät ne ja se lähtee miehen ja hoitajan kanssa pois ja oottavat sua synnytyssalissa johon meet oottaan että puudutus laskee.siä miehen ja vauvojen kanssa oleilet ehkäpari tuntia ja sitte sut kärrätään sinne osastolle.eka nousu seuraavana aamupäivänä,tosi kurja ja ehottomasti koko jutun kurjin kohta!!mutta vinkiksi...tuoli sängyn viereen ja siihen eka kömmit ja istut siinä hetken(ottaa nousu ja kävely paleaan/henkeen niin lujaaa)ja sitte pikkuaskelin köpötät suihkuun.ja yritä istua ja kävellä mahollisimman paljo,olo on sata kertaa parempi ku se että heti romahat takas petiin.mä olin 3päivää sairaalassa,pe leikkaus ja ma kotiin.pe sängyssä,la ylös ja yritin olla liikkees vaikka tuskaa olikin ja su oli jo parempi päivä ja ma jo ihan hyvin pääsi käveleen ja istuun ja kaikkee. ja muista pyytää kipupiikkejä!!tabut ei niin auta.ekat 2pvää pyydät lääkkeet piikkinä ja sitte tabuina.
Tsemppiä!Hyvin se menee!! :hug:
