Kaksplus-keskustelu: Haaveiletko adoptiosta?

Adoptio on osalle pariskunnista ainoa tapa tulla vanhemmiksi, mutta monet haluaisivat adoptoida, vaikka eivät kärsikään lapsettomuudesta. Kansainvälinen adoptio on kuitenkin entistä mutkikkaampaa, koska lapsia annetaan ulkomaillakin adoptoitavaksi entistä vähemmän ja hakijoiden jonot pitenevät. Etenkin pieniä ja terveitä lapsia annetaan adoptioon entistä vähemmän: yhä useammin adoptiolapsilla on fyysisiä tai psyykkisiä erityistarpeita.

Haaveiletko adoptiosta? Miksi haluaisit adoptoida ja mitkä seikat adoptiossa mietityttävät? Jos sinulla on jo adoptiolapsi, kerro kokemuksiasi siitä, mitä adoptio vaatii vanhemmalta.

Keväisin terveisin

Matilda Katajamäki, Kaksplus

 

Pelkäänpä, että tämä palsta ei ole oikea paikka tällaisesta aiheesta keskusteluun... Kansainväliseen adoptioonkin liittyy valitettavasti rasismi ja rasisteja tällä palstalla piisaa.

 

Minä ja perheeni haaveilemme adoptiosta. Meillä on 4 biologista lasta. Taloudellisesti emme ole mitään huipputuloisia - olenhan ollut kotiäitinä vuosia - joten adoptioprosessin kustannukset mietityttävät.

Minulla on sosiaalialan koulutus ja olisin valmis myös haasteellisempaan lapseen, jolla olisi erityistarpeita. Tässä vaiheessa kun perheessä on muitakin lapsia, on kuitenkin tärkeää miettiä koko perheen jaksamista. Katsomme asiaa uudelleen parin vuoden kuluttua, kun lapsemme ovat kasvaneet ja itse olen ollut jonkin aikaa taas työelämässä.

 

Adoptio on ollut meillä usein keskustelun alla ja varmastikin se olisi vielä jossain kohden ajankohtainenkin...tosin nyt tuntuu, että vaatimukset adoptiovanhempia kohtaan kasvavat kokoajan ja siltä osin haaveet jäävät haaveiksi.
On hyvä, että lasten etua ajetaan ja valvotaan, mutta jossain kohden tulee tunne että peilataanko kaikkia vaatimuksia esim taloudellisia niin todelliseen elämään. Kuinka monella perheellä on varallisuutta sen verran kuin osa adoptio"maista" vaatii olevan niin edes normaaliperheen käytössä ja siltikin perhe voi hyvin ja voi nauttia elämästään.

 

Luin juttua adoptiosta ilman adoptiojärjestöä, siitä puhutaan vähän mutta on täysin laillista adoptoida ilman adoptiojärjestöä lapsi ulkomailta.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Omatoiminen+adoptio+kiinnostaa+vaikka+viranomaiset+varoittelevat/1135244479681


Aloin 2007 miettimään tätä vaihtoehtoa ja pyörittelen asiaa edelleen mielessä sillä kuopus on vasta 4vanha.
Tulevaisuus näyttää aijonko lähteä adoptoimaan ja viemään asiaa eteenpäin jos aijon teen sen omatoimisesti.

 

Meillä on kotimaasta adoptiolapsi. Ennenkaikkea odotusaika vaatii henkisiä voimia ja vahvaa parisuhdetta, kun odotus kestää keskimäärin 3-5 vuotta. Toisaalta onpahan kärsivällisyyttä ja parisuhdetta siten testattu, jotta se kestäisi lapsen tulonkin. Ei siitä silti mitään sädekehää tarvitse saada, mutta on ehkä ihan hyvä, että odotus kestää ainakin yli vuoden.

Ikävintä on se, ettei toista adoptiolasta voi oikeastaan koskaan saada kotimaasta. Nyt pähkäilen kovasti ainut lapsi- asian kanssa......

Mutta eniten suututtaa että meiltä tavallisilta ihmisiltä vaaditaan mahdottomia, ajankäytön suhteen, esim. työpaikan/työaikojen suhteen, mutta sitten kansanedustajat saavat kyllä lapsiluvan, vaikka lehtien palstoilla kehuskelevat 12 tuntisilla työpäivillä.... Tavallinen työläinen ei noilla tuntiluvuilla lasta saisi ikinä.

 

Meillä on kotimaasta adoptiolapsi. Ennenkaikkea odotusaika vaatii henkisiä voimia ja vahvaa parisuhdetta, kun odotus kestää keskimäärin 3-5 vuotta. Toisaalta onpahan kärsivällisyyttä ja parisuhdetta siten testattu, jotta se kestäisi lapsen tulonkin. Ei siitä silti mitään sädekehää tarvitse saada, mutta on ehkä ihan hyvä, että odotus kestää ainakin yli vuoden.

Ikävintä on se, ettei toista adoptiolasta voi oikeastaan koskaan saada kotimaasta. Nyt pähkäilen kovasti ainut lapsi- asian kanssa......

Mutta eniten suututtaa että meiltä tavallisilta ihmisiltä vaaditaan mahdottomia, ajankäytön suhteen, esim. työpaikan/työaikojen suhteen, mutta sitten kansanedustajat saavat kyllä lapsiluvan, vaikka lehtien palstoilla kehuskelevat 12 tuntisilla työpäivillä.... Tavallinen työläinen ei noilla tuntiluvuilla lasta saisi ikinä.

Miksei voi saada toista kotimaista adoptiota ?

Ja toi on niin totta, että jostain kummasta nämä kansanedustajat ja muut julkimot saavat adoptiot läpi viuhahtaen...ei siinä paljoa haittaa pitkät työpäivät tai muutkaan asiat joita ns taviksilta vaaditaan.

 

Luin juttua adoptiosta ilman adoptiojärjestöä, siitä puhutaan vähän mutta on täysin laillista adoptoida ilman adoptiojärjestöä lapsi ulkomailta.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Omatoiminen+adoptio+kiinnostaa+vaikka+viranomaiset+varoittelevat/1135244479681


Aloin 2007 miettimään tätä vaihtoehtoa ja pyörittelen asiaa edelleen mielessä sillä kuopus on vasta 4vanha.
Tulevaisuus näyttää aijonko lähteä adoptoimaan ja viemään asiaa eteenpäin jos aijon teen sen omatoimisesti.

Olethan kiltti, ja älä levitä tällaista tietoa. Omatoiminen adoptio Suomessa on laiton ja voi päätyä lapsen huostaanottoon. Näinkin on tapahtunut.

Itse pitkän adoptioprosessin läpikäyneenä näin jälkikäteen näen, että tämä on ainoa oikea tapa adoptoida lapsi ulkomailta, jos haluaa poissulkea ihmiskaupan mahdollisuuden. Omatoimiset Madonna-tyyppiset adoptiot kasvattavat ihmiskaupan mahdollisuutta.

 

Haaveilemme mieheni kanssa isosta perheestä.
Itselleni raskaudet todella vaikeita. Oksennan yötä päivää. Lähes koko raskauden ajan. Nyt kuitenkin toinen pian maadaan maailmaan ja ollaan todella onnellisia siitä. Pelkään että nämä 2 lasta jää ainokaisiksimme, sillä psyykkeeni todella koetuksilla näissä raskauksissa.
Luultavasti adoption vaikeuksista huolimatta yritämme adoptoida 3 lapsen. Halumme auttaa myös äidittömiä tai huonoissa oloissa olevia lapsia aja antaa nille rakastavan tasapainoisen perheen. Ikävää vain että adoptiot ovat vaikeutuneet niin kovasti nykyään.

 

Meillä on kotimaasta adoptiolapsi. Ennenkaikkea odotusaika vaatii henkisiä voimia ja vahvaa parisuhdetta, kun odotus kestää keskimäärin 3-5 vuotta. Toisaalta onpahan kärsivällisyyttä ja parisuhdetta siten testattu, jotta se kestäisi lapsen tulonkin. Ei siitä silti mitään sädekehää tarvitse saada, mutta on ehkä ihan hyvä, että odotus kestää ainakin yli vuoden.

Ikävintä on se, ettei toista adoptiolasta voi oikeastaan koskaan saada kotimaasta. Nyt pähkäilen kovasti ainut lapsi- asian kanssa......

Mutta eniten suututtaa että meiltä tavallisilta ihmisiltä vaaditaan mahdottomia, ajankäytön suhteen, esim. työpaikan/työaikojen suhteen, mutta sitten kansanedustajat saavat kyllä lapsiluvan, vaikka lehtien palstoilla kehuskelevat 12 tuntisilla työpäivillä.... Tavallinen työläinen ei noilla tuntiluvuilla lasta saisi ikinä.

Miksei voi saada toista kotimaista adoptiota ?

Ja toi on niin totta, että jostain kummasta nämä kansanedustajat ja muut julkimot saavat adoptiot läpi viuhahtaen...ei siinä paljoa haittaa pitkät työpäivät tai muutkaan asiat joita ns taviksilta vaaditaan.

Kotimaan adoptiolapsia on niin vähän, noin 30/vuodessa ja odottajia paljon....

 

Haaveilemme mieheni kanssa isosta perheestä.
Itselleni raskaudet todella vaikeita. Oksennan yötä päivää. Lähes koko raskauden ajan. Nyt kuitenkin toinen pian maadaan maailmaan ja ollaan todella onnellisia siitä. Pelkään että nämä 2 lasta jää ainokaisiksimme, sillä psyykkeeni todella koetuksilla näissä raskauksissa.
Luultavasti adoption vaikeuksista huolimatta yritämme adoptoida 3 lapsen. Halumme auttaa myös äidittömiä tai huonoissa oloissa olevia lapsia aja antaa nille rakastavan tasapainoisen perheen. Ikävää vain että adoptiot ovat vaikeutuneet niin kovasti nykyään.

Voisiko sijaisvanhemmuus olla hyvä vaihtoehto? Siinä auttaa juuri näitä huonoissa oloissa kasvaneita lapsia, jotka ovat huostaanotettuja. Ero adoptioon tietysti suuri, kun lapsi säilyttää yhteytensä biologiseen perheeseen. Huostaanotettuja ja perhesijoitusta odottavia lapsia on paljon, kun taas kotimaassa adoptiolapsia on hyvin vähän.

 

Kyllä haaveilen, prosessi jo aika pitkällä.

 

Itse haaveilen toisesta lapsesta adoption kautta, mutta valitettavasti mieheni on jyrkästi adoptiota vastaan. Hän haluaisi mielummin toisen bio-lapsen. Itselleni raskausaika oli todella vaikea ja niiden kokemusten takia en halua enää uutta raskautta. Olemme miettineet myös sijaisvanhemmuutta, mutta tulimme yhdessä siihen tulokseen, ettei meistä olisi siihen. Lähinnä siksi, että kumpikaan ei kestäisi sitä epävarmuutta mikä sijoituslapsen oleskeluun liittyisi. Epävarmuus ja luopumisen tuska olisi sietämätöntä.

 

Omatoiminen adoptio tarkoittaa että suomessa asuva adoptoi ulkomailta lapsen ilman adoptiojärjestöä joka on laillista , olen itse asiasta soittanut 2007 Ulkoasiainministeriöön ja saanut sieltä taustatietoa miten prosessi etenee en siis tarkoittanut omatoimista adoptiota Suomessa koska se ei edes ole mahdollista.

 

Aina välillä, mutta realismi karistaa haaveet pian pois. Ensinnäkin ikärajat alkaa paukkua ja toiseksi yksinhuoltajana lapsensaaminen maailmalta tällä hetkellä jokseenkin mahdotonta tai siihen menisi niin monta vuotta, että olisin reilusti yli viisikymppinen ennen lapsen kotiin tuloa, joten ei kiitos.

Sijaislapsen vanhemmaksi ryhtyisin mielelläni, varsinkin nuoremman (juuri oli lehdessä, että sijaisvauvoille ei ole tarpeeksi perheitä), mutta kun ei ole sitä äijää sohvalla röhnöttämässä, niin en kelpaa.

 

Mina olen sita mielta etta ne joilla on jo lapsia, siis luomulapsia ennenstaan ei edes pitaisi antaa adoptoida, ei kotimaasta, ei ulkomailta. Jonot ovat todella pitkat, lasta oikeasti kovasti kaipaaville - lapsettomille. Monet lapsettomat kayvat vuosia lapsettomuushoidoissa, toivovat lasta sita saamatta. Sitten menee viela toinen rupeama adoptiossa ja kylla on kurjaa jos joku kolmen lapsen aiti adoptoi huvikseen neljannen lapsen taydentamaan perhetta ja silla varjolla lapseton jaa edelleen lapsettomaksi.

 

Mä olen kans miettinyt tota adoptointia. Yks biologinen lapsi löytyy mut toi raskaus ei oikeen oo mun juttu että ehkä kerran vielä vois sitä kokeilla. Haluisin kuitenkin lapsia enemmänkin mutta Suomessa ei taida ees saada adoptiolasta kun on biologisiakin (jostain kuullut en tiiä pitääkö paikkansa). En kuitenkaan vierasta ajatusta adoptoida muualta maailmasta. Tosin noi adoptio matkat esim. Aasiaan vaatii varmaan rohkeuttakin jonkin verran. Mä voisin adoptoida lapsen mistä vaan ja minkä ikäsen tahansa =)

Sijaisvanhemmaks ryhtyminen vois olla kans hyvä vaihtoehto ja mä voisin hoitaa jo vähän vanhempaakin lasta vaikka se ei mitään helppoo oliskaan, riippuu tietty lapsen taustoista.

 

Olemme avopuolisoni kanssa keskustelleet paljon adoptiosta ja näemme sen meille yhtenä, tervetulleena vaihtoehtona. Kumpikaan meistä ei ole koskaan pitänyt biologisuutta mitenkään sitovana asiana vanhemmuuteen. Lapset eivät kuitenkaan ole meillä vielä ajankohtaisessa asemassa ja suhteemmekin on vielä meille aika tuore (pian 3v). Eli vielä haluamme elää ihan kaksistaan, ei sillä etteikö lapset jo vähän kiinnostaisi.

 

Mina olen sita mielta etta ne joilla on jo lapsia, siis luomulapsia ennenstaan ei edes pitaisi antaa adoptoida, ei kotimaasta, ei ulkomailta. Jonot ovat todella pitkat, lasta oikeasti kovasti kaipaaville - lapsettomille. Monet lapsettomat kayvat vuosia lapsettomuushoidoissa, toivovat lasta sita saamatta. Sitten menee viela toinen rupeama adoptiossa ja kylla on kurjaa jos joku kolmen lapsen aiti adoptoi huvikseen neljannen lapsen taydentamaan perhetta ja silla varjolla lapseton jaa edelleen lapsettomaksi.

Minusta tuo on aika itsekäs näkökanta ja osoittaa jonkinlaista kypsymättömyyttä äidiksi. Ei ole realistiset odotukset vanhemmuudesta tuolta pohjalta: nostaa oma tarve ja toisen tarpeen puute tärkeimmiksi asioiksi.

Jokainen lapsi on yksilö. Ei adoptio ole siksi, että hankitaan "äidin rooli". Lapsen kaipuun ei pitäisi liittyä oman "kolon" täydetämiseen. Jos adoptioon lähtee siltä pohjalta, on kyllä väärät motiivit taustalla ja oma itse tärkeämpi kuin tulevan lapsen osa. Lapsiluvun ei pitäisi olla merkittävä taustatekijä, vaan sen, että lapsi saa hyvän perheen ja kaikki mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen.

 

Aina välillä, mutta realismi karistaa haaveet pian pois. Ensinnäkin ikärajat alkaa paukkua ja toiseksi yksinhuoltajana lapsensaaminen maailmalta tällä hetkellä jokseenkin mahdotonta tai siihen menisi niin monta vuotta, että olisin reilusti yli viisikymppinen ennen lapsen kotiin tuloa, joten ei kiitos.

Sijaislapsen vanhemmaksi ryhtyisin mielelläni, varsinkin nuoremman (juuri oli lehdessä, että sijaisvauvoille ei ole tarpeeksi perheitä), mutta kun ei ole sitä äijää sohvalla röhnöttämässä, niin en kelpaa.

Ei kai sillä pitäisi vaikutusta olla. Tiedän parikin sijaisperhettä, joissa vanhempana on sijaisäiti. Tosin näihin on sijoitettu jo hieman vanhempia lapsia, joten voihan olla, että vauvat sijoitetaan mieluiten kaksivanhempiseen perheeseen.

 

Pelkäänpä, että tämä palsta ei ole oikea paikka tällaisesta aiheesta keskusteluun... Kansainväliseen adoptioonkin liittyy valitettavasti rasismi ja rasisteja tällä palstalla piisaa.

onko adoptioissa millaset kustannukset?
Miehen kans ollaan mietitty adoptioo, ku maailmassa on niin monta perhettä ja rakkautta tarvitsevaa lasta, niin ei sitten biologisia lapsia tehtäis ollenkaan. Moni väittää että ei adoptio lasta voi rakastaa samalla tavalla ku biologista mutta uskallanpa väitää muuta..

 

Sijaislapsen vanhemmaksi ryhtyisin mielelläni, varsinkin nuoremman (juuri oli lehdessä, että sijaisvauvoille ei ole tarpeeksi perheitä), mutta kun ei ole sitä äijää sohvalla röhnöttämässä, niin en kelpaa.

Miksi ihmeessä et kelpaisi? Itse olen nyt pride-kurssilla ja meillä on ryhmässä kolme pariskuntaa ja kolme yksinhuoltajaa.

 

Mina olen sita mielta etta ne joilla on jo lapsia, siis luomulapsia ennenstaan ei edes pitaisi antaa adoptoida, ei kotimaasta, ei ulkomailta. Jonot ovat todella pitkat, lasta oikeasti kovasti kaipaaville - lapsettomille. Monet lapsettomat kayvat vuosia lapsettomuushoidoissa, toivovat lasta sita saamatta. Sitten menee viela toinen rupeama adoptiossa ja kylla on kurjaa jos joku kolmen lapsen aiti adoptoi huvikseen neljannen lapsen taydentamaan perhetta ja silla varjolla lapseton jaa edelleen lapsettomaksi.

Minusta tuo on aika itsekäs näkökanta ja osoittaa jonkinlaista kypsymättömyyttä äidiksi. Ei ole realistiset odotukset vanhemmuudesta tuolta pohjalta: nostaa oma tarve ja toisen tarpeen puute tärkeimmiksi asioiksi.

Jokainen lapsi on yksilö. Ei adoptio ole siksi, että hankitaan "äidin rooli". Lapsen kaipuun ei pitäisi liittyä oman "kolon" täydetämiseen. Jos adoptioon lähtee siltä pohjalta, on kyllä väärät motiivit taustalla ja oma itse tärkeämpi kuin tulevan lapsen osa. Lapsiluvun ei pitäisi olla merkittävä taustatekijä, vaan sen, että lapsi saa hyvän perheen ja kaikki mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen.

Kylllä minä olen sitä mieltä että se jolla eiole mahdollisuutta saada lapsia luomusti muttahaluaa adoption kautta, tulisi olla ensisijalla verrattuna sellaiseen jolla on jo lapsia. Vaikea perheellisen on ajatella millaista on olla tietoisesti kyvytön saamaan lapsia vaikka niitä kovasti haluaa.. loppuunsa hyvin kaksipiippuinen juttu, mutta järjellä ja tunteella ajateltuna näin.

 

Sijaislapsen vanhemmaksi ryhtyisin mielelläni, varsinkin nuoremman (juuri oli lehdessä, että sijaisvauvoille ei ole tarpeeksi perheitä), mutta kun ei ole sitä äijää sohvalla röhnöttämässä, niin en kelpaa.

Miksi ihmeessä et kelpaisi? Itse olen nyt pride-kurssilla ja meillä on ryhmässä kolme pariskuntaa ja kolme yksinhuoltajaa.

Oletteko ihan oikeasti saanut yksinhuoltajana sijaislapsia? Kuitenkin joka paikassa annetaan ymmärtää, ettei sijaislapsia anneta yksinhuoltajille. Olen käynyt adoptioneuvonnan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sivuttiin myös sijaisvanhemmuutta ja annettiin ymmärtää, että on pois laskuista, koska olen yksinhuoltaja. Mikä ei minulla todellakaan mene jakeluun, kun adoptiolapsia meille hylkiöille voi kuitenkin antaa.

 

Sijaislapsen vanhemmaksi ryhtyisin mielelläni, varsinkin nuoremman (juuri oli lehdessä, että sijaisvauvoille ei ole tarpeeksi perheitä), mutta kun ei ole sitä äijää sohvalla röhnöttämässä, niin en kelpaa.

Miksi ihmeessä et kelpaisi? Itse olen nyt pride-kurssilla ja meillä on ryhmässä kolme pariskuntaa ja kolme yksinhuoltajaa.

Oletteko ihan oikeasti saanut yksinhuoltajana sijaislapsia? Kuitenkin joka paikassa annetaan ymmärtää, ettei sijaislapsia anneta yksinhuoltajille. Olen käynyt adoptioneuvonnan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sivuttiin myös sijaisvanhemmuutta ja annettiin ymmärtää, että on pois laskuista, koska olen yksinhuoltaja. Mikä ei minulla todellakaan mene jakeluun, kun adoptiolapsia meille hylkiöille voi kuitenkin antaa.

Voi olla, että vauva katsotaan niin vaativaksi hoidettavaksi, että mieluummin pariskunnalle. Itse olen toivonut leikki-ikäisiä sisaruksia, eikä toivettani ole ainakaan vielä tyrmätty. Sisaruksille on kuulemma vaikea löytää perhettä ja netistä olen saanut käsityksen, että suurin osa toivoo nimenomaan pientä, tervettä vauvaa.

Luin jostain tarinan, että sijaisperhekin oli eronnut ja sijaisäiti jatkanut elämää yksin lasten kanssa. Ja onhan sos-lapsikylä-äiditkin ilman miestä.