kamalat ajatukset raskaanaolevia kohtaan -oletko kokenut?

Mulla tehtiin kaavinta 30.8. (lääkkeellistä yritettiin viikko aiemmin, ei tuottanut vuotoa ollekaan). Kaikenlaista tulehduksenpoikasta ja mutkaa tuli sitten matkaan -ja takapakkia tuli henkisessä paranemisessa... Jotekin nyt tuntui, että olo on jo parempi ja olin oikeesti onnellinen yhden kaverini juuri syntyneestä vauvasta! mutta tänään kun meille töihin tuli raskaana oleva työntekijä (tavallaan sijaiseksi), niin olisin voinut vaikka nirhata sen! Omat ajatukset yllätti, sillä en tunne henkilöä kuin ulkonäöltä ennestään. Oli kamalaa olla ne tunteet sisällään koko päivän, vasta illalla sain itkun kanssa tunnustettua miehelleni kamalat ajatukseni. Huh tätä syyllisyyttä niistä ajatuksista! Ja ihan järkyttävää tuntea vihaa/inhoa/katkeruutta tai mitä lie onkaan niin vahvasti. En muista koskaan kokeneeni mitään tunnetta näin vahvasti.
Olin tosi äksy töissä ja noloa kyllä, en oikein pystynyt sanomaan sille naiselle mitään (ohimennen vain "hei").

Toivottavasti tämä pahaolo menee jollain aikaa ohi, sillä onhan tämä ihan järjetöntä.... :ashamed:

 

Pahoitteluni kokemastasi. Sen verran voin lohduttaa, että tuollaiset tunteet kuuluu asiaan. Itse koin km:n rv 19+0 toukokuussa 2006 ja parasta aikaa ystäväni odotti lasta (meillä oli lasketut ajatkin todella lähekkäin). En pystynyt olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä ja ajoittain jopa toivoin, että menisipä hänelläkin jotain pieleen :'(

Jälkikäteen sitä on itsekin vaikea ymmärtää, mutta kaipa se on ihan normaalia. Onneksi ne ajatukset sitten aika nopeaan katosivat.

 

minulle on käynyt samanlailla. minulla oli la päivän myöhemmin kuin mieheni siskolla. vauvamme kuitenkin oli sairas ja synnytin lapsen rv20+3.
välillä toivoin tosiaan että mieheni siskon raskaus menisi kanssa kesken tai jotain muuta, koska tuntui niin pahalta. Vauva kun syntyi niin en voinut mennä ollenkaan katsomaan, monta kertaa oli aikomus mennä mut kun ovelle pääsi niin oli pakko kääntyä takaisin kun tuli pala kurkkuun ja tuntui ettei henkeä saanut.

Ja pahoitteluni :hug:

 

Sain toisen keskenmenon tänään, rv 8+3. Edellinen oli toukokuussa (rv11+). Silloin toukokuussa mulla oli sellasia ajatuksia, että mietin onko ne ihan normaalia. Mun hyvällä ystävällä oli laskettuaika lähes sama kun mulla piti olla. Mulla oli myös sitä, että välillä jopa toivoin, että myös sille tulis keskenmeno. Mulle teki paha nähdä raskaana oleva ystävä ja sen kerroin ystävälleni. Ymmärsi asian. Pelottaa mitä tulee kun se vauva syntyy jne.
Myös tuntemattomia raskaana olevia mä jotenkin "inhosin". Musta oli kauheeta, kun muilla oli vaan onnellista. Oli perheitä joilla ihan pieniä vauvoja ja mä olin katkera. Mutta se meni ajan kanssa ohi ja muuttu vauvakuumeeks vaan. Nyt pelkään, että se kaikki alkaa taas uudestaan!