Kannattaako enään 30v hankkia lapsia??

  • Viestiketjun aloittaja "jopu"
  • Ensimmäinen viesti
"jopu"
[QUOTE="miima";30698466]mä mietin samaa ja ikää on jo reilu 40... anna palaa vaan, sä olet vielä nuori :)[/QUOTE]

Okei..Kiva kuulla että pohdit 40v samaa,ehkä sitä vielä uskaltaa ettei myöhemmin kaduta..Minkä ikäiset lapset sulla:)?
 
"miima"
[QUOTE="jopu";30698480]Okei..Kiva kuulla että pohdit 40v samaa,ehkä sitä vielä uskaltaa ettei myöhemmin kaduta..Minkä ikäiset lapset sulla:)?[/QUOTE]
Mulla on 13-vuotias poika, eli sain hänet juurikin kolmekymppisenä :). Saattaapi kuitenkin olla että en enään viitsi aloittaa alusta, mutta tuttavapiirissäni on parikin nelikymppistä pienen lapsen äitiä ja heillä on kaikki ok :). Sinä itse tiedät parhaiten mitä tehdä, etenkin kun lapsia jo on ja tiedät mitä se arki lasten kanssa on :).
 
"huhhuh"
Itse olen 28, enkä aio lapsia edes miettiä vielä moneen vuoteen, toivottavasti kymmeneen. No, ehkä 35-vuotiaana pitää varmasti jo tietää, milloin haluaisi, jos ylipäätään haluaa.
 
gh9eds
Alkuperäinen kirjoittaja virtsanpylväs;30698719:
Iässä ei ole vikaa, mutta eikö 3 lasta riitä. Vai kuinka monennen jälkeen ajattelit lopettaa lasten pykäämisen?
3 on vasta 0,9 yli väestön uusiutumisrajan, eli ei kovinkaan paljoa. Varsinkin kun ottaa huomioon, että monet eivät hanki lapsia lainkaan tai hankkivat vain yhden.
 
Mä oon nyt 31v., nuorin muksu 3kk.
Ei tää sen kummempaa näytä olevan nyt kuin 2-kymppisenäkään, vaikka mulla piti alunperin olla lapset tehty kaksvitosena.

Mies on varovasti jutellut, että jos yksi vielä, ja jos siihen ryhdytään ni varmaan aika pian, mä en perskohtaisesti ala kyllä enää 35 hujakoilla mitään vauvarumbaa alusta.

Mutta ei kai se mikään ikäkysymys yleisesti ottaen ole, jos ei ihan vaihdevuodet paina päälle.
 
Viimeksi muokattu:
äitix4, 38v
Itse tein lapseni nuorena, pikkusen päälle parikymppisenä. Vaikka rakastan lapsiani, kaduttaa että tein ne niin nuorena. Olisi pitänyt elää nuoruus, opiskella. Olenkin toitottanut heille, että lapset on hyvä asia, mutta ne kerkeää tehdä kolmekymppisenä. Opiskelkaa ensin, matkustelkaa ja eläkää vapaata, huoletonta elämää.

Juu juu, nyt olen vielä nuori, isot muksut mutta ei se ole sama asia. opiskelin ammatin joka työllistää hyvin, mutta ei se ole unelma-ammattini. Tein tällaiset valinnat, mutta jos saisin uudelleen valita, tekisin toisin. Nuoret: älkää kiirehtikö niiden lasten kanssa. Kyllä sitä hyvinkin kerkeää olla äiti vaikka aloittaisi myöhemmin.
 
MRV
Alkuperäinen kirjoittaja äitix4:
Itse tein lapseni nuorena, pikkusen päälle parikymppisenä. Vaikka rakastan lapsiani, kaduttaa että tein ne niin nuorena. Olisi pitänyt elää nuoruus, opiskella. Olenkin toitottanut heille, että lapset on hyvä asia, mutta ne kerkeää tehdä kolmekymppisenä. Opiskelkaa ensin, matkustelkaa ja eläkää vapaata, huoletonta elämää.

Juu juu, nyt olen vielä nuori, isot muksut mutta ei se ole sama asia. opiskelin ammatin joka työllistää hyvin, mutta ei se ole unelma-ammattini. Tein tällaiset valinnat, mutta jos saisin uudelleen valita, tekisin toisin. Nuoret: älkää kiirehtikö niiden lasten kanssa. Kyllä sitä hyvinkin kerkeää olla äiti vaikka aloittaisi myöhemmin.
Itse on 27 v, ja olisin mieluusti halunnut saada lapsia jo noin 20 v ikäisenä. Tällöin lapsista olisi saanut nauttia jo nuorella iällä ja itsekään en olisi ollut kovin vanha siinä vaiheessa, kun lapset muuttavat kotoa.

Toisaalta en kyllä tiedä, mitä se "nuoruuden eläminen" ja vapaa ja huoleton elämä sekä matkustelu on ollut nyt, mitä en vähintään yhtä hyvin olisi voinut kokea vaikka nelikymppisenä. Pikemminkin päin vastoin, nelikymppisenä on todennäköisesti paljon enemmän rahaa laitettavaksi siihen elämän elämiseen ja matkusteluun kuin mitä minulla on tähän mennessä ollut, eli vapaa-aika olisi tullut silloin käytettyä tehokkaammin.

Mitä yleisesti ketjun aiheeseen tulee, niin en valitettavasti ole saamassa lapsia vielä moneen monituiseen vuoteen. Syynä siihen on kumppanin puute...
 
......
Olisi ankea jäädä yksin jo tässä iässä, että lapsi olis jo lentänyt pesästä, olen vasta nelikymppinen. Niinhän nuorille mutseille käy, ei niillä ole enää perhettä kotona kun ovat nelikymppisiä.
Nuorena on parempi olla lapseton, niin saa mennä ja tulla vapaasti. Enkä tarkota baareja, vaan ihan mitä tahansa nuoren elämää.
 
"Niina"
Olisi ankea jäädä yksin jo tässä iässä, että lapsi olis jo lentänyt pesästä, olen vasta nelikymppinen. Niinhän nuorille mutseille käy, ei niillä ole enää perhettä kotona kun ovat nelikymppisiä.
Nuorena on parempi olla lapseton, niin saa mennä ja tulla vapaasti. Enkä tarkota baareja, vaan ihan mitä tahansa nuoren elämää.
Miksei sitten nuorena ole ankea olla yksin?

Miksei nelikymppinen voisi mennä ja tulla vapaasti? Tai elää sellaista elämää mitä olisi muuten elänyt pari vuosikymmentä aikaisemmin?
 
...........
[QUOTE="Niina";30699098]Miksei sitten nuorena ole ankea olla yksin?

Miksei nelikymppinen voisi mennä ja tulla vapaasti? Tai elää sellaista elämää mitä olisi muuten elänyt pari vuosikymmentä aikaisemmin?[/QUOTE]

En tiedä muista, mutta jos kuvittelen itseäni nuorena sidottuna vaikka vauvaan, niin tuntuu kyllä kauhean mahdottomalta ajatukselta.
Nuorena rakastin yksin asumista ja kulkemista, yleensä olin kulussa yötä myöten, istuskelin kaverin luona kahvilla koko yön, cruisailin vain päättömästi tai kävin kännäilemässä, monesti tulin kotiin kun aurinko nousi ja lehdenjakajat liikkui, sitten söin ja menin nukkumaan ja heräsin joskus iltapäivällä jne. Se kaikki ois jäänyt kokematta jos oisin sillon ollut äiti. Mulla on hyvin vapaudenkaipuinen luonne.

Nyt nelikymppisenä on ihanaa olla alakoululaisen äiti. En mä enää missään jaksas yötä myöten hillua kuten nuorena. Ihana olla äiti ja kun kotona on ihana muksu seurana. Ei enää pieni, mutta vielä kotona muutaman vuoden.


Mutta jokainen kulkee omat polkunsa, tämä oli vaan mun näkemys ja mielipide omalta kantiltani katsottuna. :)
 

Yhteistyössä