Kannattaako henkisesti epätasapainoisista mutta muuten ihanista naisista pitää kiinni?

kannattaa, jos nainen on itse lähtenyt hoitamaan ongelmiansa esim. psykoterapian avulla. tällaiset epävakaat naiset ovat usein herkkiä ja empaattisia ja niin, ihania, varsinkin parannuttuaan. ja hyviä äitejä. jos nainen taas ei osoita halua nähdä itsessään traumojensa vaikutuksia, niin voit joko sitoutua häneen vaikka ensin ystävänä ja yrittää ohjata hoitamaan itse ongelmiaan tai kehoittaa niitä lähteä setvimään ja antaa hänen tehdä omat valintansa. seksisuhdetta ei missään tapauksessa kannata aloittaa, traumatisoit häntä vain lisää.

 

Naisesta joka on raiskattu ja läpikäynyt monia katkerasti epäonnistuneita parisuhteita. Sellaisesta naisesta jota jokainen järkevä mies juoksisi niin kovaa karkuun kuin vain mahdollista.

Maailman yksinkertaisin vastaus olisi, juokse karkuun äläkä katso taaksesi ja niin itsellenikin yritän sanoa. En väkisin etsi parisuhdetta ja tiedän varsin hyvin että kyseessä on ns. huono nainen, ei sen takia mitä hän on joutunut kokemaan vaan omien valintojensa kautta. Silti olen kiintynyt häneen jollain käsittämättömällä tavalla, ainakin joskus.

En ikinä usko että tästä mitään suhdetta kehittyy koska en halua draamaa. Silti en saa tätä naista tällä hetkellä pois mielestäni. Olen hullu. Ei tämä ole se mitä haen. Haen kilttiä ja järkevää naista mutta mistä helvetistä niitä löytää ilman jotain käsittämätöntä efforttia?

En mä ainakaan näe mitään estettä miksi et vois tuon naisen kanssa olla. Huomioithan sen, että omat huonot valinnatkaan et aina ole ns. omaa tyhmyyttä. Monella naisella on huono itsetunto, alhainen omanarvontunto ja paljon epävarmuutta, varsinkin nuorena. Siihen vielä lisäät raiskatuksi tulemisen, ja vaikkapa lapsuuden kodista saadun epäterveen parisuhteen mallin, niin mitä muuta kuvittelet että siitä seuraa kuin tasapainoton ihminen?

Todennäköisesti monet niistä aikaisemmista miesystävistä on ajatellut ettei kannata mitään "vakavampaa" haluta kyseisen naisen kanssa, joten vaikka hän itse olisi ehkä pysyvää suhdetta toivonut, on itsekkäitten miesten ansiosta tuloksena vain yhden yön juttuja tai pelkkiä seksisuhteita. Ehkä sä olet ainoa, joka on sen verran herrasmies, että sulle herää halu auttaa, huolehtia, suojella... Ehkä sä voit olla se yksi, joka pystyy tekemään hänet onnelliseksi.

Pakko myöntää, että itse olen hyvinkin paljon sieltä tasapainottomammasta päästä. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi useimmat miehet eivät voi sietää DRAAMAA. Varsinkin jos kysymyksessä EI ole aggressiivisuus tai väkivaltaisuus, eikä epärehellisyys tai muu SELKEÄ luonnevika, vaan jonkinlaisia osoituksia inhimillisestä epätoivosta... Tavalliset, tasaiset ihmiset ovat niin luonnottoman tylsiä. Pirteitä ja iloisia, taikka sitten ärtyneitä mutta aina niin varmoja omien oikeuksiensa puolustajia. Aivan kuin kaksiulotteisia hahmoja, joilta puuttuu kyky tuntea 100-prosenttisesti.

 

pitääkö huolestua jos avohoitopotilaat tuntuvat olevan ainoa vaihtoehto koska ne oikeasti hyvät naiset eivät edes uskalla jutella?

Huolestua? Ei. Mennä itseensä? Ehkäpä...

 

Naisesta joka on raiskattu ja läpikäynyt monia katkerasti epäonnistuneita parisuhteita. Sellaisesta naisesta jota jokainen järkevä mies juoksisi niin kovaa karkuun kuin vain mahdollista.

Ihan kuin puhuisit musta. Ja juuri minulla olikin suhde jossa mies halusi ehkä enemmänkin seksiä. Niin ainakin väitti, muu käyttäytyminen oli muuta. Mutta juuri tämä epävarmuus sai minut taas flippaamaan. Sanoin rehellisesti omista tunteistani, mitä olen kokenut ja mitä en halua. Miten tämä mies kuvitteli parantavansa minun oloa, olemalla samantyyppinen kuin exmieheni. Ei voi olla rehellinen, ja vähän vielä haikailemalla muita naisia. Miksi minä en riitä, taaskaan.

Ja pidä kiinni, jos oikeasti välität. Sitä minä tarvitsisin.

 

guess what

Mä osaan olla aktiivinen, usko tai älä. Mä olen jutellut ventovieraille julkisilla paikoilla ja käynyt jopa treffeillä ihmisten kanssa joita olen tavannut ihan sattumalta, selvin päin, julkisilla paikoilla (ei baareissa). Joskus vaan toivoisi että naisetkin kykenisivät samaan.

Ei se VOI tänä päivänä enää mennä niin että mies on AINA se aloitteentekijä vaikka ei se mua kammoksuta. Sitä vaan toivoisi että naisetkin osaisivat olla aktiivisia. Mulle on jopa sanottu joskus että "onneksi teillä miehillä on se aloitteentekovelvollisuus". WTF?

Tämä kirjoituksesi alkaa vaikuttaa niin katkralta ruikutukselta, että neuvoisin kyllä pitämään tiukasti kiinni mistä tahansa naisesta, joka vain vähän aikaa jaksaa sinua kuunnella IRL...

 

Unohda se nainen. Ei susta ole tukemaan sitä. Juokse jo. Kp.

 

P.S. Miksi ihmeessä haet kilttiä ja järkevää naista??? Että voisit muutaman vuoden päästä tylsistyneenä etsiä päiväkahviseuraa netistä? Kiltteys on toki plussaa, eikä järkevyyskään mikään huono ominaisuus ole, mutta ne ovat vähän niin kuin aterian lisäkkeitä. Kyllä luonteessa pitää olla se varsinainen sisältö ja ydin, mitä se kiltteys ehkä sitten pehmentää...

 

[QUOTE="Nekku";24871533]En mä ainakaan näe mitään estettä miksi et vois tuon naisen kanssa olla. Huomioithan sen, että omat huonot valinnatkaan et aina ole ns. omaa tyhmyyttä. Monella naisella on huono itsetunto, alhainen omanarvontunto ja paljon epävarmuutta, varsinkin nuorena. Siihen vielä lisäät raiskatuksi tulemisen, ja vaikkapa lapsuuden kodista saadun epäterveen parisuhteen mallin, niin mitä muuta kuvittelet että siitä seuraa kuin tasapainoton ihminen?

Todennäköisesti monet niistä aikaisemmista miesystävistä on ajatellut ettei kannata mitään "vakavampaa" haluta kyseisen naisen kanssa, joten vaikka hän itse olisi ehkä pysyvää suhdetta toivonut, on itsekkäitten miesten ansiosta tuloksena vain yhden yön juttuja tai pelkkiä seksisuhteita. Ehkä sä olet ainoa, joka on sen verran herrasmies, että sulle herää halu auttaa, huolehtia, suojella... Ehkä sä voit olla se yksi, joka pystyy tekemään hänet onnelliseksi.

Pakko myöntää, että itse olen hyvinkin paljon sieltä tasapainottomammasta päästä. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi useimmat miehet eivät voi sietää DRAAMAA. Varsinkin jos kysymyksessä EI ole aggressiivisuus tai väkivaltaisuus, eikä epärehellisyys tai muu SELKEÄ luonnevika, vaan jonkinlaisia osoituksia inhimillisestä epätoivosta... Tavalliset, tasaiset ihmiset ovat niin luonnottoman tylsiä. Pirteitä ja iloisia, taikka sitten ärtyneitä mutta aina niin varmoja omien oikeuksiensa puolustajia. Aivan kuin kaksiulotteisia hahmoja, joilta puuttuu kyky tuntea 100-prosenttisesti.[/QUOTE]Kiitos että ymmärrät asian ihan eri tasolla kuin täällä niin monet muut.

 

Huolestua? Ei. Mennä itseensä? Ehkäpä...

Mä oon mennyt itseeni jo niin monta kertaa että ovet itseeni käyvät samaa tahtia kuin ulko-ovet stokkan hulluilla päivillä.