Kannattaako katkeruus?

Mitä mieltä olette seuraavanlaisesta asiasta: Mieheni jätti minut noin kaksi vuotta sitten toisen naisen takia. Olivat seurustelleet minulta salaa melkein vuoden, ennen kuin mieheni mokasi ja jäi minulle kiinni pettämisestä. Iso osa mieheni kavereista oli tienneet mieheni salasuhteesta ja jotkut jopa toimineet rekvisiittana heidän yhteisille reissuilleen ( sellaisia kavereita, jota minäkin tunsin hyvin ). Mieheni halusi eron ja muutti asumaan melko pian eromme jälkeen tuon naisen ja hänen lapsensa kanssa. Minä jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Olin todella katkera ja surullinen. Toisaalta jälkeenpäin tajuan, että meillä oli omat ongelmamme liitossamme.
Aikaa on kulunut ja olen tutustunut olosuhteiden pakosta (lastemme vuoksi) tuohon naiseen, jonka mukaan mieheni lähti. Olen huomannut, että hän on mukava, ihan järkeä nainen, jonka kanssa ajattelemme asioista paljolti samalla tavalla. Meillä on hyvät välit ja tulemme juttuun keskenämme hyvin. Minulla on ystävätär joka ei ymmärrä sitä, että "kaveeraan" tuon naisen kanssa, koska ystävättäreni mielestä hänelle ei voi antaa anteeksi sitä, että vei lapsiltani isän. Itse ajattelen, että nainen suhtautuu lapsiini ja minuun ystävällisesti ja kunnioittavasti. Lapseni ovat heille tervetulleita aina kun haluavat. En jaksa kantaa katkeruutta, sillä on helpompi elää sovussa.

 

Ei kannata. Sehän vaan vie energiaa, jota varmasti tarvitaan tärkeämpiinkin asioihin. Todella hienoa, että tulet tämän naisen kanssa toimeen Sehän on pelkästään ihanteellinen tilanne, kun voi luottaa lapsensa hänen ja ex-miehesi hoiviin. Minulla on tämä asia vielä edessä päin, kun ja jos exä löytää uuden kumppanin jonka kanssa olisi vakavasti. Toivon todella, että tulisin sitten tämän naisen kanssa toimeen ja että hän olisi lapsirakas jne. Ei todellakaan ole mitään mieltä vihoitella ja olla katkera, siitä kun ei varmasti mitään positiivista seuraa...

 

Osaat hienosti suhtautua asiaan, voit olla oikeasti ylpeä itsestäsi! Tilanteenne ja avarasydämisyytenne puolin ja toisin helpottaa aivan varmasti lastenkin mielialaa. Ja lasten on varmasti helpompi mennä etävanhemmallekin, kun aikuisten ihmissuhteet ovat kunnossa.

Ja miksi olla katkera siitä ETTÄ VEI LAPSILTA ISÄN, kun kerran isähän on vapaaehtoisesti lähtenyt. Ei aikuista niin vain tahtomattaan viedä, siis SYY ei ole vain tuon nyxän. Elämässä on tilanteita, aikoja ja ihmissuhteissa karikoita, jotka johtavat kuvaamiisi tilanteisiin. Näin meillä kaikilla yksinhuoltajilla!

Minulla lähes samanlainen tilanne kanssasi: olen ihan puheväleissä, tosin ei nyt kaveerata ex-mieheni nykyisen kanssa. Kaikkien on hyvä olla ja varsinkin lasten, kun mitään toraa/kissanhännänvetoa ei aikuisilla ole. Eikä lapsia käytetä eikä tarvitse käyttää pelinappuloina tässä elämän ihmissuhdepelissä.

Kaikkea hyvää sinulle, ihanaa että välillä näissä asioissa voi kuulla positiivisiakin kokemuksia :flower:

 

voi miksei mieheni ex ole uollainen.... siis en edes rikkonut heidän liittoaan vaan ero oli jo voimmassa ollut kun tulin kuvioihin!! vielä yli viiden vuodenkaan jälkeen hän ei unohda, minua hän vihaa ylikaiken olen kamala huo..ra selittää tätä jopa lapsille. meidä siiss minun ja miehen yhteiset lapset ovat jotai ihan kamalaa ei pysty heitä hyväksymään!!
terrosio meidän elämäämme minkä kerkiää, nyt kun ei enää pysty, vesittää tapaamisia ja lietsoo lapsia isäänsä vastaan!! ihan käsittämätön akka... meillä asiat hoitaa sossu!!!

 

Katkeruudellahan sinä myrkyttäisit vain oman mielesi ja pilaisit oman elämäsi ja siin sivussa lastesikin elämän.

HIenoa että olet päässyt katkeruutesi yli tai siis ettet ole jäänyt mihinkään vihaan, kaunaan, vaan voit toimia yhteistyössä niiden ihmisten kanssa jotka ovat osa lastesi elämää.

Itse en varmaan osaisi noin..

Meilläkin muuten, kun yksi kirjotti: en rikkonut miehen avioliittoa, hän oli jo muuttanut pois ennenkuin tutustuin häneen. Miehen exä itse halusi erota ja nakkasi miehen pihalle. Silti hän on vihainen ja katkera erosta ja miehelle ja minullekin. :\|

 

Minulla ollut hiukan vastaava tilanne.Ulkopuoliset ei ymmärtäneet,että eron jälkeen oltiin väleissä ex-miehen kanssa.Yksi kaverinikin sanoi,kun oltiin lapseni syntymäpäiväkahvilla,ex-mies tuli käymään ja pyysin myös häntä kahville.Siis kaverini sanoi,kun mies oli lähtenyt,että tuollaisen miehen minä olisin heittänyt jo rapulta ulos.Sain useimmin selitellä tutuille,että sehän on lasten isä ja jos en minä sitä vihaa,niin ei ystävienikään tarvitse häntä vihata myötätunnosta minua kohtaan.Elämä heittelee ja ikuinen katkeruus vaan pahentaa omaa oloa.Ex-anoppini aina sanoi,että se syö ihmistä sisältä päin.Hän ei pystynyt koko elämänsä aikana antamaan anteeksi entiselle miehelleen ja asia oli varmaan hankala hänen lapsilleen,koska ísästä puhuminen oli äidin aikana kielletty puheenaihe.Siis aivan ihanasti olette selvinneet.

 

Olisipa sinunlaisiasi äitejä enemmän :flower: Katkeruudella yleensä myrkyttää tavalla tai toisella myös lasten elämää. Tuo, että "vei lapsilta isän", kuulostaa naurettavalta.

 

Minusta on hienoa, että ihminen ei katkeroidu. Itselläni taas se tilanne, että olen se nykyinen. Exästä mies erosi vuosi ennen meidän suhdetta. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehellä entisestä liitosta kaksi lasta. Ollaan exän kanssa todella hyvissä väleissä ja kyläillään toistemme luona. Lapset ovat aina olleet tervetulleita meille ja sen näkee myös kuinka he oikeasti tykkäävät tulla ja olla myös meidän kanssamme. Joskus taas meidän yhteinen lapsi on exän luona yökylässä. Sisarussuhteet ovat lapsille tärkeitä ja he saavat siitä nauttia. Aina odottavat kovasti toistensa näkemistä :heart:
Minusta tämä tilanne on ihanteellinen kaikille ja olen todella onnellinen, että tilanne on tämä eikä koskaan ole ollutkaan mitään muuta.
Mielestäni sinä aapee olet todella hieno ihminen :hug:

 

\

Minusta on hienoa, että ihminen ei katkeroidu. Itselläni taas se tilanne, että olen se nykyinen. Exästä mies erosi vuosi ennen meidän suhdetta. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehellä entisestä liitosta kaksi lasta. Ollaan exän kanssa todella hyvissä väleissä ja kyläillään toistemme luona. Lapset ovat aina olleet tervetulleita meille ja sen näkee myös kuinka he oikeasti tykkäävät tulla ja olla myös meidän kanssamme. Joskus taas meidän yhteinen lapsi on exän luona yökylässä. Sisarussuhteet ovat lapsille tärkeitä ja he saavat siitä nauttia. Aina odottavat kovasti toistensa näkemistä :heart:
Minusta tämä tilanne on ihanteellinen kaikille ja olen todella onnellinen, että tilanne on tämä eikä koskaan ole ollutkaan mitään muuta.
Mielestäni sinä aapee olet todella hieno ihminen :hug:

onpa teillä tosiaan aivan ihana tilanne! kateeksi käy. meillä ei ikinä tule tuollaisia välejä ex:n eikä hänen nykyisensä kanssa, en kyllä oikeastaan edes haluaisi. kunhan saadaan miehen kanssa lasten asiat hoidettua ja lapsilla on hyvä olla kummankin luona ni se riittää mulle.

 

Ei kannata katkeruus.
Itse otin aikoinaan saman linjan, ja kyllä helpottaa että on hyvissä väleissä ja lapsella on herttainen ja hyvä äitipuoli.

Mitä sitä suotta katkeruudessa rypemään.
Sitäpaitsi kun aikaa kuluu, huomaa että ero on vain ollut kaikille osapuolille hyväksi, vaikka sillä hetkellä se olikin paha paikka.

=) :flower:

 

\

Olisipa sinunlaisiasi äitejä enemmän :flower: Katkeruudella yleensä myrkyttää tavalla tai toisella myös lasten elämää. Tuo, että "vei lapsilta isän", kuulostaa naurettavalta.

Peesi tähän.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa joten miksi mennä pilaamaan mahdollisuus ystävyyteen katkeruudella?

Omat vanhempani ovat eronneet vuosia sitten ja ovat loistavissa väleissä keskenään,kuten myös uusien puolisoiden kanssa.

 

\

Mitä mieltä olette seuraavanlaisesta asiasta: Mieheni jätti minut noin kaksi vuotta sitten toisen naisen takia. Olivat seurustelleet minulta salaa melkein vuoden, ennen kuin mieheni mokasi ja jäi minulle kiinni pettämisestä. Iso osa mieheni kavereista oli tienneet mieheni salasuhteesta ja jotkut jopa toimineet rekvisiittana heidän yhteisille reissuilleen ( sellaisia kavereita, jota minäkin tunsin hyvin ). Mieheni halusi eron ja muutti asumaan melko pian eromme jälkeen tuon naisen ja hänen lapsensa kanssa. Minä jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Olin todella katkera ja surullinen. Toisaalta jälkeenpäin tajuan, että meillä oli omat ongelmamme liitossamme.
Aikaa on kulunut ja olen tutustunut olosuhteiden pakosta (lastemme vuoksi) tuohon naiseen, jonka mukaan mieheni lähti. Olen huomannut, että hän on mukava, ihan järkeä nainen, jonka kanssa ajattelemme asioista paljolti samalla tavalla. Meillä on hyvät välit ja tulemme juttuun keskenämme hyvin. Minulla on ystävätär joka ei ymmärrä sitä, että "kaveeraan" tuon naisen kanssa, koska ystävättäreni mielestä hänelle ei voi antaa anteeksi sitä, että vei lapsiltani isän. Itse ajattelen, että nainen suhtautuu lapsiini ja minuun ystävällisesti ja kunnioittavasti. Lapseni ovat heille tervetulleita aina kun haluavat. En jaksa kantaa katkeruutta, sillä on helpompi elää sovussa.

Tähän minäkin haluaisin pyrkiä ja toivoisin,että jonain päivänä minun ja exän välillä olisi puhevälit täydellisesti kunnolla ja antaisi minunkin jatkaa elämääni eteenpäin. Exän "uutta" en ole nähnyt,minulta on evätty ja evätään kaikin keinoin hänen näkeminen,surullista lasten mielestä.

 

\

\

Mitä mieltä olette seuraavanlaisesta asiasta: Mieheni jätti minut noin kaksi vuotta sitten toisen naisen takia. Olivat seurustelleet minulta salaa melkein vuoden, ennen kuin mieheni mokasi ja jäi minulle kiinni pettämisestä. Iso osa mieheni kavereista oli tienneet mieheni salasuhteesta ja jotkut jopa toimineet rekvisiittana heidän yhteisille reissuilleen ( sellaisia kavereita, jota minäkin tunsin hyvin ). Mieheni halusi eron ja muutti asumaan melko pian eromme jälkeen tuon naisen ja hänen lapsensa kanssa. Minä jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Olin todella katkera ja surullinen. Toisaalta jälkeenpäin tajuan, että meillä oli omat ongelmamme liitossamme.
Aikaa on kulunut ja olen tutustunut olosuhteiden pakosta (lastemme vuoksi) tuohon naiseen, jonka mukaan mieheni lähti. Olen huomannut, että hän on mukava, ihan järkeä nainen, jonka kanssa ajattelemme asioista paljolti samalla tavalla. Meillä on hyvät välit ja tulemme juttuun keskenämme hyvin. Minulla on ystävätär joka ei ymmärrä sitä, että "kaveeraan" tuon naisen kanssa, koska ystävättäreni mielestä hänelle ei voi antaa anteeksi sitä, että vei lapsiltani isän. Itse ajattelen, että nainen suhtautuu lapsiini ja minuun ystävällisesti ja kunnioittavasti. Lapseni ovat heille tervetulleita aina kun haluavat. En jaksa kantaa katkeruutta, sillä on helpompi elää sovussa.

Tähän minäkin haluaisin pyrkiä ja toivoisin,että jonain päivänä minun ja exän välillä olisi puhevälit täydellisesti kunnolla ja antaisi minunkin jatkaa elämääni eteenpäin. Exän "uutta" en ole nähnyt,minulta on evätty ja evätään kaikin keinoin hänen näkeminen,surullista lasten mielestä.

Annabella: kiva tilanne teillä, mutta ei onnistuis meillä. Meidän yhteis
elämässä tapahtui niin paljon pahaa, että näin on parempi, kumpikin elää omaa elämää. Puhevälit on sellaiset, että puhutaan, jos on pakko.
Olen silti pystynyt jatkamaan omaa elämää. Kun tossa edellisessä oli, että ei pysty jatkamaan omaa elämää, kun ei ole miehen kanssa puheväleissä.
outoa?! Miten ne puhevälit vaikuttaa elämän jatkamiseen?

Minäkään en ole tavannut exäni nykyistä, enkä näe siihen mitään tarvettakaan. Pääasia, että lapset tulee hoidetuksi, kun ovat isällänsä. Eikä lapsetkaan ota siitä mitään stressiä, eivät koe sitä mitenkään ihmeellisenä. Ihmettelen, miksi lapset kokee tilanteen surulliseksi, jos ei ole äiti exän nykyisen kanssa tavannut? Eihän sen pitäis lapsiin vaikuttaa. Meillä ei ainakaan vaikuta mitenkään.

 

\

Mitä mieltä olette seuraavanlaisesta asiasta: Mieheni jätti minut noin kaksi vuotta sitten toisen naisen takia. Olivat seurustelleet minulta salaa melkein vuoden, ennen kuin mieheni mokasi ja jäi minulle kiinni pettämisestä. Iso osa mieheni kavereista oli tienneet mieheni salasuhteesta ja jotkut jopa toimineet rekvisiittana heidän yhteisille reissuilleen ( sellaisia kavereita, jota minäkin tunsin hyvin ). Mieheni halusi eron ja muutti asumaan melko pian eromme jälkeen tuon naisen ja hänen lapsensa kanssa. Minä jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Olin todella katkera ja surullinen. Toisaalta jälkeenpäin tajuan, että meillä oli omat ongelmamme liitossamme.
Aikaa on kulunut ja olen tutustunut olosuhteiden pakosta (lastemme vuoksi) tuohon naiseen, jonka mukaan mieheni lähti. Olen huomannut, että hän on mukava, ihan järkeä nainen, jonka kanssa ajattelemme asioista paljolti samalla tavalla. Meillä on hyvät välit ja tulemme juttuun keskenämme hyvin. Minulla on ystävätär joka ei ymmärrä sitä, että "kaveeraan" tuon naisen kanssa, koska ystävättäreni mielestä hänelle ei voi antaa anteeksi sitä, että vei lapsiltani isän. Itse ajattelen, että nainen suhtautuu lapsiini ja minuun ystävällisesti ja kunnioittavasti. Lapseni ovat heille tervetulleita aina kun haluavat. En jaksa kantaa katkeruutta, sillä on helpompi elää sovussa.

En ymmärrä ystäväsi musta valkoista mielipidettä, että nainen vei lapsiltasi isän! Eihän kukaan voi ketään mihinkään viedä. Jos mies haluaa erota, silloin on ongelmia parisuhteessa. Ja molemmat on syyllisiä, ei yksin se, joka haluaa eron. Ystäväsi on aika mustavalkoinen tai sitten hän on kokematon.
Mielestäni katkeruus ei kannata, koska siinä vaan kuluttaa itseään ja tuhoaa lasten elämän! Ymmärrän, että ero satuttaa, mutta kyllä siitä yli pääsee, jos katsoo itseään peilistä ja kysyy itseltään mitä MINÄ tein väärin? Olisiko parisuhdetta pitänyt hoitaa? Olisiko pitänyt KUUNNELLA toista enemmän? Olisiko pitänyt KESKUSTELLA? Olisiko pitänyt viettää aikaa kahden kesken?
Parisuhde tarvitsee jokapäiväistä hoitoa toimiakseen. Eli siis onnelliseen ja toimivaan parisuhteeseen ei pääse kukaan ulkopuolinen.
Olenkin sitä mieltä, että ne ihmiset katkeroituu, jotka LUULEVAT ja OLETTAVAT elävänsä onnellisessa ja toimivassa suhteessa. Kuvittelevat, että kaikki on hyvin. Eivätkä kysy puolisolta, että hei mitä sulle oikeasti kuuluu? Tai eivät välitä nähdä toisen puolison pahaa oloa.
Mutta ap:lle, että onneksi olet fiksu ihminen, etkä ala lapsiasi kiusaamaan sillä, että exäsi halusi erota. =)

 

Edelliselle vaan sellainen kysymys, että eikös molempien tule puhua? Aika huonosti perustella pettämistä sillä kun ei vaimo muistanut kysyä miehen mielipidettä parisuhteemme tilasta.

Voisihan mieskin olla rehellinen ja kertoa vaimolle että ei ole tyytyväinen, eikä pettää selän takana. Yhtälailla mies on velvollinen hoitamaan parisuhdetta.

 

\

Edelliselle vaan sellainen kysymys, että eikös molempien tule puhua? Aika huonosti perustella pettämistä sillä kun ei vaimo muistanut kysyä miehen mielipidettä parisuhteemme tilasta.

Voisihan mieskin olla rehellinen ja kertoa vaimolle että ei ole tyytyväinen, eikä pettää selän takana. Yhtälailla mies on velvollinen hoitamaan parisuhdetta.

peesi. miks naisen pitäis aina kantaa kaikesta vastuu, kyllä sitä voi olla ihan omatoiminenkin eikä odottaa et toinen hoitaa. moi peppari!

 

\

Edelliselle vaan sellainen kysymys, että eikös molempien tule puhua? Aika huonosti perustella pettämistä sillä kun ei vaimo muistanut kysyä miehen mielipidettä parisuhteemme tilasta.

Voisihan mieskin olla rehellinen ja kertoa vaimolle että ei ole tyytyväinen, eikä pettää selän takana. Yhtälailla mies on velvollinen hoitamaan parisuhdetta.

No tottakai molempien tulee puhua. Tietysti! Eihän mikään parisuhde toimi ilman molempien panosta!!
Mutta vastasin vain yhdestä näkökulmasta katsottuna, koska niin moni kuvittelee, että asiat on hyvin vaikka toisen mielestä näin ei olekaan. Eli tarkoitin just sitä, että kun molemmat on puhunut ja asioista keskusteltu niin sitten jostain syystä toinen ei kuitenkaan ole ymmärtänyt toisen haluja ja tarpeita. On siis keskusteltu, mutta esim. nainen ei jostain syystä olekaan ymmärtänyt mitä mies yrittää sanoa. ja sitten , kun ero tulee niin nainen katkeroituu....kun on päässään kuvitellut, että kaikki ok!

 

\

\

Edelliselle vaan sellainen kysymys, että eikös molempien tule puhua? Aika huonosti perustella pettämistä sillä kun ei vaimo muistanut kysyä miehen mielipidettä parisuhteemme tilasta.

Voisihan mieskin olla rehellinen ja kertoa vaimolle että ei ole tyytyväinen, eikä pettää selän takana. Yhtälailla mies on velvollinen hoitamaan parisuhdetta.

No tottakai molempien tulee puhua. Tietysti! Eihän mikään parisuhde toimi ilman molempien panosta!!
Mutta vastasin vain yhdestä näkökulmasta katsottuna, koska niin moni kuvittelee, että asiat on hyvin vaikka toisen mielestä näin ei olekaan. Eli tarkoitin just sitä, että kun molemmat on puhunut ja asioista keskusteltu niin sitten jostain syystä toinen ei kuitenkaan ole ymmärtänyt toisen haluja ja tarpeita. On siis keskusteltu, mutta esim. nainen ei jostain syystä olekaan ymmärtänyt mitä mies yrittää sanoa. ja sitten , kun ero tulee niin nainen katkeroituu....kun on päässään kuvitellut, että kaikki ok!

Tuossa tilanteessa miehen ei auta kuin selittää uudelleen ja jos ei mene vieläkään perille niin vaikka kirjoittaa mustaa valkoisella. Tai yhdessä ammattiauttajalle.

 

\

\

\

Edelliselle vaan sellainen kysymys, että eikös molempien tule puhua? Aika huonosti perustella pettämistä sillä kun ei vaimo muistanut kysyä miehen mielipidettä parisuhteemme tilasta.

Voisihan mieskin olla rehellinen ja kertoa vaimolle että ei ole tyytyväinen, eikä pettää selän takana. Yhtälailla mies on velvollinen hoitamaan parisuhdetta.

No tottakai molempien tulee puhua. Tietysti! Eihän mikään parisuhde toimi ilman molempien panosta!!
Mutta vastasin vain yhdestä näkökulmasta katsottuna, koska niin moni kuvittelee, että asiat on hyvin vaikka toisen mielestä näin ei olekaan. Eli tarkoitin just sitä, että kun molemmat on puhunut ja asioista keskusteltu niin sitten jostain syystä toinen ei kuitenkaan ole ymmärtänyt toisen haluja ja tarpeita. On siis keskusteltu, mutta esim. nainen ei jostain syystä olekaan ymmärtänyt mitä mies yrittää sanoa. ja sitten , kun ero tulee niin nainen katkeroituu....kun on päässään kuvitellut, että kaikki ok!

Tuossa tilanteessa miehen ei auta kuin selittää uudelleen ja jos ei mene vieläkään perille niin vaikka kirjoittaa mustaa valkoisella. Tai yhdessä ammattiauttajalle.

Valitettavasti joskus ammattiauttajakaan ei pysty auttamaan. Ei ne ihmeitä pysty tekemään!! Vaikea on itsekeskeisiä ihmisiä muuttaa! Mutta ainahan sitä voi yrittää, jos mielenkiintoa riittää.

 

Tuohan on niiin perinteinen kuvio, mies pettää ja sanoo syyksi, että on yrittänyt tuoda oman suhteen ongelmia esille, puhunut jne vaikka todellisuudessa ei ole mitään tällaista tehnytkään. Jollakinhan pitää oma tekonsa oikeuttaa. Jos asioista oikeasti puhutaan niiden oikeilla nimillä ja asiallisesti, ei tilanne jää toisellekaan osapuolelle epäselväksi. Se, ettei osaa avata omaa suutaan riittävän selvästi ei oikeuta ketään pettämään!

Katkeruus ei varmaan kannata, mutta henkilökohtaisesti en halua olla muuta kuin lasten takia pakollisessa määrin asiallisissa tekemisissä exäni kanssa, enkä nyxän kanssa lainkaan. Mieheni teko oli siinä määrin törkeä, mm aloitti suhteen kun olin viimeisilläni raskaana ja lähti kotoa kun vauva 2vkon ikäinen (ja toinen alle 2v), että en voi sitä koskaan antaa anteeksi, enkä edes haluakaan. Teko muutti täysin käsitystäni hänestä ihmisenä, eikä hän ole silmissäni tällä hetkellä sellainen ihminen johon haluaisin pitää muita kuin pakollisia välejä. Toisaalta koen, että ystävällisyydella myös tietyllä tavalla antaisin viestin, että olen hyväksynyt ja anteeksiantanut tuon teon. Ja mitä tulee tuohon nykyiseen (sama jonka kanssa petti) koen että hänen elämänarvonsa ovat pahasti pielessä ryhtyessään tällaiseen toimintaan ja siksi huono kasvattaja/esimerkki lapsillemme, eikä minkäänlainen yhteydenpito siksi kiinnosta.

Kirjoituksestani paistaa varmasri läpi katkeruus. Teosta varmasti olenkin katkera ja tulen aina olemaankin. Erosta on kulunut kuitenkin jo aikaa parikin vuotta, ja olen kaikilta osin siirtynyt elämässäni eteenpäin, onnellinenkin, todennäköisesti nyt paljon onnellisempi kuin mieheni kanssa. Mielestäni naisen ei kuitenkaan tarvitse, eikä kannatakaan, antaa kaikkea anteeksi, rajansa kaikella. Erota voi myös asiallisesti jos haluaa.. Lapset eivät kärsi tilanteesta. Sen sijaan exäni kärsii, haluaisi olla ystäväni, ja ilm palatakin yhteen! Arjen puuttuminen lasten kanssa ahdistaa häntä kovasti. Mutta kaikkea ei voi saada, niin makaa kuin petaa!

 

\

Tuohan on niiin perinteinen kuvio, mies pettää ja sanoo syyksi, että on yrittänyt tuoda oman suhteen ongelmia esille, puhunut jne vaikka todellisuudessa ei ole mitään tällaista tehnytkään. Jollakinhan pitää oma tekonsa oikeuttaa. Jos asioista oikeasti puhutaan niiden oikeilla nimillä ja asiallisesti, ei tilanne jää toisellekaan osapuolelle epäselväksi. Se, ettei osaa avata omaa suutaan riittävän selvästi ei oikeuta ketään pettämään!

Ei se aina ole mies, joka pettää.
Meidän tilanteessa minä naisena yritin puhua, puhua ja puhua. Se oli kuin seinille olisi puhunut! Yritin viimeseen asti pelastaa avioliittoni, mutta exäni oli todella välinpitämätön. Ja yleisin lause mitä hän sanoi oli: Mistä nyt taas pitäisi puhua.
Vuodet kuluivat ja minä kuihduin ja kärsin. Olin yksin, parisuhteessa!
Kunnes sitten viimein petin ja jätin mieheni!
Ainut mitä kadun on se, että miksi en lähtenyt aikaisemmin!
Ex-mieheni katkeroitui ja minä puhkesin kukkaan. Hän väitti, että on yrittänyt jne. mutta eihän katkera ihminen itsessään mitään vikoja näe!

 

\

Tuohan on niiin perinteinen kuvio, mies pettää ja sanoo syyksi, että on yrittänyt tuoda oman suhteen ongelmia esille, puhunut jne vaikka todellisuudessa ei ole mitään tällaista tehnytkään. Jollakinhan pitää oma tekonsa oikeuttaa. Jos asioista oikeasti puhutaan niiden oikeilla nimillä ja asiallisesti, ei tilanne jää toisellekaan osapuolelle epäselväksi. Se, ettei osaa avata omaa suutaan riittävän selvästi ei oikeuta ketään pettämään!

Katkeruus ei varmaan kannata, mutta henkilökohtaisesti en halua olla muuta kuin lasten takia pakollisessa määrin asiallisissa tekemisissä exäni kanssa, enkä nyxän kanssa lainkaan. Mieheni teko oli siinä määrin törkeä, mm aloitti suhteen kun olin viimeisilläni raskaana ja lähti kotoa kun vauva 2vkon ikäinen (ja toinen alle 2v), että en voi sitä koskaan antaa anteeksi, enkä edes haluakaan. Teko muutti täysin käsitystäni hänestä ihmisenä, eikä hän ole silmissäni tällä hetkellä sellainen ihminen johon haluaisin pitää muita kuin pakollisia välejä. Toisaalta koen, että ystävällisyydella myös tietyllä tavalla antaisin viestin, että olen hyväksynyt ja anteeksiantanut tuon teon. Ja mitä tulee tuohon nykyiseen (sama jonka kanssa petti) koen että hänen elämänarvonsa ovat pahasti pielessä ryhtyessään tällaiseen toimintaan ja siksi huono kasvattaja/esimerkki lapsillemme, eikä minkäänlainen yhteydenpito siksi kiinnosta.

Kirjoituksestani paistaa varmasri läpi katkeruus. Teosta varmasti olenkin katkera ja tulen aina olemaankin. Erosta on kulunut kuitenkin jo aikaa parikin vuotta, ja olen kaikilta osin siirtynyt elämässäni eteenpäin, onnellinenkin, todennäköisesti nyt paljon onnellisempi kuin mieheni kanssa. Mielestäni naisen ei kuitenkaan tarvitse, eikä kannatakaan, antaa kaikkea anteeksi, rajansa kaikella. Erota voi myös asiallisesti jos haluaa.. Lapset eivät kärsi tilanteesta. Sen sijaan exäni kärsii, haluaisi olla ystäväni, ja ilm palatakin yhteen! Arjen puuttuminen lasten kanssa ahdistaa häntä kovasti. Mutta kaikkea ei voi saada, niin makaa kuin petaa!

melkein kuin minun elämästä..

 

\

\

Tuohan on niiin perinteinen kuvio, mies pettää ja sanoo syyksi, että on yrittänyt tuoda oman suhteen ongelmia esille, puhunut jne vaikka todellisuudessa ei ole mitään tällaista tehnytkään. Jollakinhan pitää oma tekonsa oikeuttaa. Jos asioista oikeasti puhutaan niiden oikeilla nimillä ja asiallisesti, ei tilanne jää toisellekaan osapuolelle epäselväksi. Se, ettei osaa avata omaa suutaan riittävän selvästi ei oikeuta ketään pettämään!

Katkeruus ei varmaan kannata, mutta henkilökohtaisesti en halua olla muuta kuin lasten takia pakollisessa määrin asiallisissa tekemisissä exäni kanssa, enkä nyxän kanssa lainkaan. Mieheni teko oli siinä määrin törkeä, mm aloitti suhteen kun olin viimeisilläni raskaana ja lähti kotoa kun vauva 2vkon ikäinen (ja toinen alle 2v), että en voi sitä koskaan antaa anteeksi, enkä edes haluakaan. Teko muutti täysin käsitystäni hänestä ihmisenä, eikä hän ole silmissäni tällä hetkellä sellainen ihminen johon haluaisin pitää muita kuin pakollisia välejä. Toisaalta koen, että ystävällisyydella myös tietyllä tavalla antaisin viestin, että olen hyväksynyt ja anteeksiantanut tuon teon. Ja mitä tulee tuohon nykyiseen (sama jonka kanssa petti) koen että hänen elämänarvonsa ovat pahasti pielessä ryhtyessään tällaiseen toimintaan ja siksi huono kasvattaja/esimerkki lapsillemme, eikä minkäänlainen yhteydenpito siksi kiinnosta.

Kirjoituksestani paistaa varmasri läpi katkeruus. Teosta varmasti olenkin katkera ja tulen aina olemaankin. Erosta on kulunut kuitenkin jo aikaa parikin vuotta, ja olen kaikilta osin siirtynyt elämässäni eteenpäin, onnellinenkin, todennäköisesti nyt paljon onnellisempi kuin mieheni kanssa. Mielestäni naisen ei kuitenkaan tarvitse, eikä kannatakaan, antaa kaikkea anteeksi, rajansa kaikella. Erota voi myös asiallisesti jos haluaa.. Lapset eivät kärsi tilanteesta. Sen sijaan exäni kärsii, haluaisi olla ystäväni, ja ilm palatakin yhteen! Arjen puuttuminen lasten kanssa ahdistaa häntä kovasti. Mutta kaikkea ei voi saada, niin makaa kuin petaa!

melkein kuin minun elämästä..

TOSI SURULLISTA ETTÄ MEITÄ ON NIIN MONTA...kaikkea ei voi eikä tarvitse todella antaa anteeksi. On myös exmieheltä väärin vaatia ystävyyttä, kaiken tälläisen jälkeen.Mielestäni vaikka kuinka parisuhde mättää, ei se oikeuta loukkaamaan toista. Ensin voi erota, ja sitten ottaa uuden?? Se tosin on mahdotonta keskenkasvuiselle, joka ei pysty lähtemään liitosta ilman "varaa", ja olemaan yksin.

 

No, enpä tiedä yhtään miestä, joka haluaisi lähtönsä jälkeen ystävyyttä exänsä kanssa (kai sellaisiakin sitten on), exät sen sijaan tuntuvat roikkuvan miehissä vaikka väkisin. Miehet haluaisivat vain saada elää rauhassa. Miten naiset alentuvatkin. Juu, on väärin pettää ja plaa plaa, mutta ei lähtökään aina niin vain käy, kun ukko maksaa yksin perheen lainoja, eikä akka suostu muuttamaan pois (asuntoon, johon on varaa). Ja jos vaihtoehtona on yksin asuminen tai se, että saa olla lastensa kanssa, niin moni valitsee jälkimmäisen (kun lapsia ei kuitenkaan itselleen saa).

 

\

No, enpä tiedä yhtään miestä, joka haluaisi lähtönsä jälkeen ystävyyttä exänsä kanssa (kai sellaisiakin sitten on), exät sen sijaan tuntuvat roikkuvan miehissä vaikka väkisin. Miehet haluaisivat vain saada elää rauhassa. Miten naiset alentuvatkin. Juu, on väärin pettää ja plaa plaa, mutta ei lähtökään aina niin vain käy, kun ukko maksaa yksin perheen lainoja, eikä akka suostu muuttamaan pois (asuntoon, johon on varaa). Ja jos vaihtoehtona on yksin asuminen tai se, että saa olla lastensa kanssa, niin moni valitsee jälkimmäisen (kun lapsia ei kuitenkaan itselleen saa).

Ja sä taidat olla tällasessa uusperhekuviossa