kannattaako tyytyä kelan elatustukea pienempään elatusmaksuun

Voi voi. Mun ex olisi tarjonnut 150 e ja onneksi menin lastenvalvojalle. Maksu nyt 200 e ja kyllä se oikeasti kuluu. Hoitomaksukin on jo sen 250 e/kk!

 

Mitä sä enää murehdit sen miehen sanomisia? Lastenvalvojalle sopimaan asiat ja muuten elät elämääsi niinkuin parhaaksi näet! Ei se ole lapsenkaan tulevaisuudelle hyväksi, että annat miehen kohdella teitä miten huvittaa. Vai yritätkö pitää sopua yllä, jotta mies voi jatkossa maksaa mitä huvittaa ja nähdä lasta milloin huvittaa? Selvät pelisäännöt on myös sen lapsen etu tulevaisuudessa, vaikka isä olisi kuinka naivi tai taipuvainen kiukutteluun.

 

Noin huonossa tapauksessa mä jättäisin isyyden tunnustamisen tekemättä, saat kelalta sen minimin, sillä pärjää paljon paremmin KUIN että joudut koko ajan riitelemään rahasta, SE on rasittavaa. Ja koska olet yksinhuoltaja, saat yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään, eli noin yhdessä tekee no 300e. Ei kannata vaatia miestä hoitamaan isyyttä/raha-asioita, kun ei kertakaikkiaan halua. Sun on parempi olla sekä paperilla että oikeasti yksinhuoltaja, niin voit oikeasti U-N-O_H-T-A-A noin paskan isän/miehen! Jos alat vääntämään tollasen miehen kanssa, se vääntö ei lopu koskaan. Jos hän joutuu allekirjoittamaan lastenvalvojan sopimuksen elatuksesta, hän todennäköisesti jättäisi silti maksamatta, ja sitten joutuisit pohtimaan vietkö miehen oikeuteen, otetaanko elatusmaksut ulosotossa jne. Ei maksa vaivaa! Pärjäät mainiosti ilman tollasen äijän rahojakin! JA saat nauttia vauvastasi, kun koko ajan ei tarvitse riidellä rahasta/tapaamisoikeuksista jne(niitäkin se saattaisi tulla jatkossa vaatimaan, ihan vaan sun kiusaksesi...) Tsemppiä!

 

Mä ihan vaan tylysti sanoisin että jos tunnustat isyyden noi jutut menee lastenvalvojan kautta. Voisin suostua siihen minimielariin vaikka isän tulot mahdollistaisi isommat, mutta mihinkään että mies itse päättää mitä maksaa ja joudun kuitit näyttämään ostoksistani en lähtisi. Jos mies ei sitten halua isyyttä tunnustaa niin olkoot tunnustamatta, mähän siinä olisin jo aikanani tehnyt päätöksen pitää lapsen vastoin isän tahtoa.

 

... Ei se ole lapsenkaan tulevaisuudelle hyväksi, että annat miehen kohdella teitä miten huvittaa. Vai yritätkö pitää sopua yllä, jotta mies voi jatkossa maksaa mitä huvittaa ja nähdä lasta milloin huvittaa? Selvät pelisäännöt on myös sen lapsen etu tulevaisuudessa, vaikka isä olisi kuinka naivi tai taipuvainen kiukutteluun.

Tää oli hyvin sanottu. Mä yritän pitää sopua, mutta tuohan se tilanne käytännössä on että mies haluaisi sanella täysin ehdot omalle osallistumiselleen. Mä päätin pitää lapsen, kun en hänen ehdotukseensa pystynyt suostumaan, mutta annan kuitenkin sen vaihtoehdon, että ei sitten tunnusta isyyttä jos ei halua maksaa.

Joku tuossa mainitsikin, että hyvät vaihtoehdot taitaa olla isyyden tunnustamatta jättäminen tai sitten se, että tehdään asiat sitten virallisen kaavan mukaan lastenvalvojalla, ja lasketaan maksut siellä. Siihen en lähde, että joka kuukausi lasken lapsen menot ja hän sitten osallistuu kuluihin sillä summalla kun oikeaksi näkee. Varsinkin kun suunnitelmana on siis jossain vaiheessa lakata osallistumasta maksuihin kokonaan. Varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tarvitsee rahaa matkusteluun uuden tyttöystävän kanssa tms.

Inhottavaa että tää meni tällaiseksi, mutta onneksi lapsi sentään on ihana <3

 

Ainoa mikä pelottaa on, että jos mies haluaakin sitten yhteishuoltajuuden ja voi siten hankaloittaa mun ja muksun elämää.Tiedän, että hän ei sitä oikeasti halua, koska on sanonut niin, mutta vihastuksissaan voi sitä pyytääkin vaikkei ole päivääkään asunut saman katon alla lapsen kanssa.

 

[QUOTE="xxxxx";29830524]Ainoa mikä pelottaa on, että jos mies haluaakin sitten yhteishuoltajuuden ja voi siten hankaloittaa mun ja muksun elämää.Tiedän, että hän ei sitä oikeasti halua, koska on sanonut niin, mutta vihastuksissaan voi sitä pyytääkin vaikkei ole päivääkään asunut saman katon alla lapsen kanssa.[/QUOTE]

No en mä nyt tiedä hankaloittaako se yhteishuoltajuus nyt käytännössä niin paljon. Sähän varmaan tiedät ettei sillä mitään tekemistä ole sen asumiskäytännön kanssa, ja arjessa taitaa olla vähän asioita joihin pystyy pistämään kapuloita rattaisiin, taitaa ne passit ja pankkitilit olla ainoita mihin nimmaria tarvitaan.

 

No en mä nyt tiedä hankaloittaako se yhteishuoltajuus nyt käytännössä niin paljon. Sähän varmaan tiedät ettei sillä mitään tekemistä ole sen asumiskäytännön kanssa, ja arjessa taitaa olla vähän asioita joihin pystyy pistämään kapuloita rattaisiin, taitaa ne passit ja pankkitilit olla ainoita mihin nimmaria tarvitaan.

En tiennyt, ettei huoltajuus liity asumisjärjestelyihin. Voiko mies sitten vaatia lapsen itselleen esim. juhlapyhinä? Tai vaatia häntä luokseen asumaan esim. joka toinen vkl? Toisaalta nyt tuntuu etten halua olla lapsesta (6 viikkoa) yhtään erossa mutta varmaan tulee sekin hetki että on ihan kiva saada omaa aikaa.

 

On sinun, lapsen ja myös miehen etu että keskustelet vaihtoehdot rauhassa läpi lastenvalvojan kanssa, hän osaa kyllä neuvoa ja ottaa esiin asioita, joita et ehkä vielä ole huomannut ajatella. Mihinkään keskenänne tehtyihin nk. sopimuksiin älä missään nimessä suostu.

 

Ehkä mies kokee voimattomuutta siitä ettei hänellä tavallaan ollut päätäntävaltaa asiaan joka vaikuttaa hänen elämäänsä todella paljon ja nyt yrittää saada kontrolloitua edes jotain. Ymmärrettävää toisaalta muttei hänellä silti olisi oikeutta vaikeuttaa asioita ja kiukutella sulle, kyllä aikuisen miehen pitäisi tietää mistä lapsia tulee..
Ja tosiaan, ei se yhteishuoltajuus mikään maailmanloppu olisi ja tuskin mies sitä edes haluaisi, hakisi tai saisi. Kunhan uhkailee.

 

vaihtoehtoja on monia. tuossa voi tapahtua niinkin etta jos isyytta ei nyt tunnusteta ja kitkuttelet kelan rahoilla niin jossakin vaiheessa mies kiinnostuu taas "helpomman ikaisesta" lapsesta ja sotkee uudestaan teidan elamanne. minusta ainut oikea tapa toimia tuollaisten kanssa on aikuinen jamakkyys eli otat vastaan mita teille kuuluu. mies on jo havainnut etta olet "sovitteleva" ts. pelokas ja hyvaksikayttaa sita sumeilematta. et voi alkaa tanssimaan miehen pillin mukaan. se on loputon suo.

 

Jos lastenvalvojalle menee isän kanssa keskustelemaan asioista, voiko isyyden silti jättää tunnustamatta?

Ja sitähän mä myös vähän pelkään, että mies haluaa sit jatkossa ns. rusinat pullasta eli mä hoidan arjen pyörittämisen ja hän ei osallistu siihen edes taloudellisesti vaan on sitten se tyyppi, joka tekee kivoja juttuja vaan.

 

Ei kai sovittelevan tartte olla yhtä kuin pelokas? Haluaisin että pysyttäis lapsen takia ok väleissä kuitenkin.

 

Älä hyvä nainen suostu tuollaisen miehen asettamiin sopimuksiin. Näistä tulee usein vuosienkin päästä isot riidat aikaan.

Mies maksaa sen minkä lastenvalvojalla on sovittu!!

 

Tää keskustelu on kyllä avannut silmiä. Kaikki tuntuu olevan liikuttavan yksimielisiä siitä, että miehen ehdottama "sopimus" on paska. Alan kyllä kallistua itsekin sille kannalle. Oon kyllä ja olin koko meidän suhteen ajan liiankin myötäilevä ja sovitteleva. Nyt en enää haluais olla pompoteltavana kun pitää tuota lastakin puolustaa Ja kettuakos mä tollasesta miehestä välitän, joka ei tippaakaan välitä minusta ja hyvä kun edes lapsestaan, jos tarjoutuu osallistumaan hänen elatukseensa mahdollisimman pienellä panoksella!

 

[QUOTE="xxxxx";29830726]Ei kai sovittelevan tartte olla yhtä kuin pelokas? Haluaisin että pysyttäis lapsen takia ok väleissä kuitenkin.[/QUOTE]
Mutta kun normaali-ihmiset eivät sovittele myöntymyksin ihmisten kanssa, jotka kohtelevat heitä epäreilusti. Lue nyt aloituksesi huolella ja mieti itsekin ulkopuolisen katsein asiaa. Ja mitkä ok välit muka teillä on, joita tulisi sovittelemalla suojata. Isä uhkailee että ei maksa kun on oikea perhe ja ties mitä, ei ole kiinnostunut lapsesta ym. Pelkääthän sinä nimenomaan isää, että alkaa hankaloittamaan teidän elämää.

 

[QUOTE="xxxxx";29830574]En tiennyt, ettei huoltajuus liity asumisjärjestelyihin. Voiko mies sitten vaatia lapsen itselleen esim. juhlapyhinä? Tai vaatia häntä luokseen asumaan esim. joka toinen vkl? Toisaalta nyt tuntuu etten halua olla lapsesta (6 viikkoa) yhtään erossa mutta varmaan tulee sekin hetki että on ihan kiva saada omaa aikaa.[/QUOTE]
Niin siis tapaamisoikeus lapsella on isäänsä, oli sulla yksinhuoltajuus tai teillä yhteishuoltajuus. ne tapaamisoikeudet sovitaan samalla asumisjärjestelyjen kanssa siellä Lastenvalvojan luona, ja ne on sitovia ainoastaan siinä että lapsi on pakko antaa, mutta tapaavansa osapuolen ei ole pakko ottaa jos ei huvita.
Mielestäni isyys kannattaa tunnustaa, ja Lastenvalvojan luona yhdessä sopia elarie, asuminen ja tapaaminen, lapsella on oikeus elatukseen ja molempiin vanhempiinsa muutenkin

 

Laskin tuossa pikaisesti, et meneehän jo pelkkiin, siis VAIN pelkkiin vaippoihin kuukaudessa ~42e (jos 0,23e/kpl, 6xpv, 30pv).

Entäs sitten muut kulut.. korvikkeet, soseet, puurot, vellit, smoohtiet...
Ja asunnon käyttösähkö, lämmitys, vesi, vuokra, vakuutus.
Sanomattakaan selvää että kaikki vauvan tarvitsema tilpehööri, kuten tutit, pullot, pullotutit, nokkamukit, lusikat, vaatteet, lelut, kirjat, harrastukset (esim muskari tai vauvauinti).. Mistä on voinu repiä tuon summan 50e? No mutta onneksi tunnut kuitenkin fiksulta äidiltä kun kuuntelet näitä vastauksia, jotka kaikki sulle kertoo että mies on luihu eikä hänen juttuihinsa todellakaan kannata luottaa! Tsemppiä!!

 

Älä suostu yhteishuoltajuuteen, sillä se mies voi joskus halutessaan vaatia viikko-viikko systeemiä ( lapsi viikoksi isälle)! Vaadi yksinhuoltajuus. Mä en haluaisi tuollaisen miehen kanssa olla tekemisissä, en vaatisi isyyden tunnustamista, koska sitten sä oot oikeasti loppuikäsi sidottu tuohon mieheen sen lapsen kautta. Anna vauvan kasvaa, ja katso haluuko mies tavata lasta, mutta paperilla älä vaadi mitään, niin se ei voi tehdä teidän elämää hankalaksi!!Lapsi ansaitsee isän joo, mutta jos isällä ei aidosti ole mitään halua olla isä, ei kannata pakottaa.

 

50e päivän paras.

 

Nyt oikeasti kannattaa miettiä haluatko ,että mies tunnustaa isyyden.
Jos nimittäin miehen tarkoitus on vaikeuttaa elämääsi, vaikka ei tunnu edes välittävän lapsestaan..

 

hehheh, laskin ekan reilun kuukauden kulut ja sain n. 450 e, ilman synnytystä n. 250 e. Mutta summa on jatkoa ajatellen ehkä alakanttiin, koska mä sain lähes kaiken ilmaiseksi tai lainaksi, eli lapsen "aloituskustannukset" oli lähes mitättömät. Jatkossa hankintoja tulee kuitenkin enemmän.

 

Kyllä hän lapsesta välittää, paljonkin, ja on auttanut minua mm. muutossa ja raskausaikana käytännön asioissa muutenkin. Ei vaan katso tarpeelliseksi osallistua taloudellisesti enemmän kuin "todellisella kulutuksella" ja katsoo senkin velvollisuuden päättyvän kun mulla tai hänellä on oma perhe..

 

no mutta se kertoo todellisuuden. kuka valittava isa toimisi noin. nuokin auttamiset kuulostavat lahinna voitelulta pienempia elatusmaksuja varten. tietaa mista narusta vetaa kun sinakin uskot siihen. naura pain naamaa ja sano etta elatus on lasta varten ja se ei kenellakaan paaty uusiin perheisiin.

 

Minä en ainkaan tyytyisi tuohon. Miehen pitää maksaa tulojen mukaan.