Katkaisisitteko välit kaveriin tässä tilanteessa

Olemme olleet läheisiä ystäviä kymmenisen vuotta. Ennen olimme samassa työpaikassa, joten näimme siellä päivittäin ja sen lisäksi useamman kerran viikossa vapaa-ajalla. Ystäväni muutti pari vuotta sitten eri paikkakunnalle, ja olen käynyt hänen luonaan viitisen kertaa kylässä, hän sen sijaan ei ole käynyt minun luonani kertaakaan. Ennen ystäväni soitteli silloin tällöin, yleensä noin kerran kuussa. Hän ei juurikaan puhu omista asioistaan, mitä nyt yleisesti valittaa esim. töiden rankkuutta jne.. Yritän kysellä paljon häneltä, mutta ei juurikaan vastaa kysymyksiin. Puhelut ovat aina hyvin negatiivissävytteisiä. Itse yritän kannustaa häntä ja kertoilen kuulumisiani. Kyllästyin kuitenkin siihen, että hän tuntui tietävän minun asiani tarkalleen, mutta itse en tiennyt yhtään, mitä hänen elämässään tapahtui. En siis enää itsekään juuri vastaillut hänen kysymyksiinsä, mutta olin kuitenkin puheluissa muuten iloinen ja ystävällinen. Pikkuhiljaa puhelut sitten vähentyivät, samoin kuin kaikki yhteydenpito hänen puoleltaan. Olen lähetellyt hänelle aina välillä oikeasti sydämellisiä ja hyväntahtoisia viestejä, joissa olen kysellyt kuulumisia, kertonut ikävästä jne. Jos hän vastaa, siihen menee useita viikkoja. Välillä ei vastaa ollenkaan. Silloin kun vastaa, vastaukset ovat tosi pintapuolisia.
Eilen laitoin pitkästä aikaa viestin facebookissa, että nähtäisiinkö joulun aikaan kun ollaan samalla paikkakunnalla. Viestin hän on nähnyt heti sen lähetettyäni ja ollut paikalla sen jälkeen monta kertaa, mutta kun ei vaan viitsi vastata. Edellisen viestin, joka sisälsi myös ystävällisiä kysymyksiä, lähetin marraskuun alussa. Ei vastausta siihenkään..

Tiedän, että ystävälleni on kaikki hyvin elämässä, ei masennusta tms. En ole loukannut häntä millään lailla, enkä myöskään ahdistele, vaikka siltä tekstini saattoi kuulostaa. Toisinaan vain tulee tunne, että haluan antaa ystävyydellemme ns. "tekohengitystä", kun se ei toista osapuolta enää tunnu kiinnostavan. Ennen ystävyytemme oli hänelle todella tärkeä, joten nykyinen välinpitämättömyys loukkaa minua. Hänen elämänsäkään ei ole mitään ihmeellisen hektistä, joten vastaamattomuutta ei voi laittaa senkään piikkiin.

Mun tekisi mieli lähettää hänelle vain viesti, että no ei sitten, ja katkaista kaikki keinot olla yhteydessä. En kuitenkaan ole yhtään sen tyylinen ihminen, mutta tuntuu inhottavalta vain antaa asian olla ja jäädä toisen kynnysmatoksi. Jos hän sattuukin joskus ottamaan yhteyttä, olen kuin onnellinen koira häntä heiluen vastaamassa. Ja sitten hän ei taas viitsi ilmoittaa itsestään moneen kuukauteen..

Anteeksi epäselvä teksti, toivottavasti joku ymmärsi jotakin.

 

No kaveri on jo katkaissut välit sinuun, joten anna jo olla.

 

Riippuu siitä, kuinka paljon haluaisin ystävyytemme jatkuvan. Jos olisin riittävän kypsynyt tilanteeseen, antaisin vain olla eli en olisi häneen enää yhteydessä. Jos taas oikeasti haluaisin selvittää asiaa, ottaisin asian puheeksi ystäväni kanssa joko kasvotusten tai jos tuntuisi liian vaikealta, lähettäisin hänelle kirjeen. Kertoisin, miltä minusta tuntuu ja kysyisin, miksi hän toimii noin.

 

ei tommonen ole ystävä. Sinä oot parhaasi tehnyt. Tuommonen ei sun ysyävyyttä ansaitse.poista kavereista ja elämästäsi?

 

Lopeta yhteydenpito, mut ei kai siihen tarvita tuollaista dramaattista yhteyksienkatkaisuviestiä tms. Lakkaat vaan viestittelemästä jne.

 

Kyllä mä nyt kuitenkin kysyisin, että mikäs mättää ennen kuin alkaisin dramaattisesti katkaista välejä tai antaisin kaiken vaan kuivua pois. Voihan sitä kysyä että hei, musta tuntuu siltä ettei sua oikein kiinnosta pitää yhteyttä, onko niin vai kuvittelenko vaan. Sitten elää sen mukaan mikä vastaus tulee. Ja jos ei tule niin sitten voikin antaa olla.

 

Miten muuten naiset katkasee dramaatisesti välit ? Jos saa kysyy.

 

[QUOTE="Keke";29346203]Miten muuten naiset katkasee dramaatisesti välit ? Jos saa kysyy.[/QUOTE]

Lähettää toisilleen marttyyrimäisiä tekstiviestejä tai kirjeitä tms. Tai sitten lakkaa marttyyrimäisesti puhumasta.

Mitä ikinä tekeekään, mun mielestä välit tulis päättää siten, että on itse rauhassa sen asian kanssa. Eikä jää vihaan, katkeruuteen, kostonhimoon jne makaamaan. Jos pystyy rauhallisesti toteamaan, että fine, tää ystävyys oli tässä, ilmeisesti hän ei tarvitse minua enkä minäkään näköjään häntä, voimme jättää ystävyyden taaksemme ja siirtyä satunnaiseen tuttavallisuuteen niin sitten on asiat hyvin. Jos kuitenkin jää katkeruuden ja vihan tunteita niin niille tartteis tehdä jotain ennen kuin mikään päättyy lopullisesti, selvittää asioita kaverin kanssa tai sitten omassa päässään jos ei toiseen saa yhteyttä.

 

Kaveri on loukkaantunut joskus jostain ja niita herneita viela pitelee nenassaan. On vaan tainnut pidella jo sen aikaa etta on tosiaan itse jo poistanut sinut elamastaan. Kysy suoraan tai anna olla koko kaverin omassa rauhassaan. Sita han kovasti ainakin haluaa.

 

Voihan sitä kysyä että hei, musta tuntuu siltä ettei sua oikein kiinnosta pitää yhteyttä, onko niin vai kuvittelenko vaan. Sitten elää sen mukaan mikä vastaus tulee. Ja jos ei tule niin sitten voikin antaa olla.

Tälle ääni. Joko annat asian olla, sillä mielestäni ko. henkilö on jo selvästi katkaissut omalta osaltaan välit, tai jos tuntuu että asia jää vaivaamaan, kysyt siitä vielä kerran. Tiedätpähän sitten tehneesi kaikkesi.

 

Mitä sinä saat tuollaisesta ystävyydestä? ? ? Ja miksi ihmeessä haluaisit jatkaa sitä?? Suoraan sanoen ystäväsi vaikuttaa täydeltä kusipäältä, välttelee kysymyksiäsi, ja antaa sinun tarkoituksella odottaa viestiä. Toihan on suoraa vttuilua hänen puoleltaan. En olisi tuollaiseen ihmiseen millään tavalla yhteydessä. Hän haluaa loukata ja satuttaa sinua. Tuo ei ole ystävyyttä.

 

Kyllä mä nyt kuitenkin kysyisin, että mikäs mättää ennen kuin alkaisin dramaattisesti katkaista välejä tai antaisin kaiken vaan kuivua pois. Voihan sitä kysyä että hei, musta tuntuu siltä ettei sua oikein kiinnosta pitää yhteyttä, onko niin vai kuvittelenko vaan. Sitten elää sen mukaan mikä vastaus tulee. Ja jos ei tule niin sitten voikin antaa olla.

Tämän suuntaista olin vastaamassa. Lisäisin vielä, että kehottaisin vastaamaan rehellisesti, ilman kaunisteluja. Ja kysyisin siis huolehtivaan sävyyn, en syyllistäen tai marttyyrimäisesti.

Sanot ap, ettei ystäväsi ole masentunut. Minä olen ja juuri noin moni ystäväni varmasti kuvailisi viimeaikaista yhteydenpitoa. Masennusta on vaikea myöntää ja toivon, etteivät ystäväni kaikkoa vain, koska minulla on hankala vaihe. Yritän tässä kuitenkin parhaani mukaan hoitaa itseäni kuntoon...

 

No mä poistin kaverin facebookista ja puhelimestani koska ei pitänyt enää yhteyttä muutenkaan. Olin lähettänyt viestejä mutta vastauksia ei tullut niin se siitä. EN halua jäädä märehtimään missä tein väärin vai mikä tuli, siksi dramatiikka. Nyt en enää ajattele tätä kun en pääse hänen sivuilleen lukemaan päivityksiä eikä puhelimessa tule vastaan hänen nimeään. Oli todella lläheinen ystävä aikoinaan mutta ei voi mitään.

 

Ja näiden viestien vastauksia ja puheluita odottelin viitisen vuotta eli päätös ei tullut parissa päivässä. Sittelin itse välillä mutta koskaan ei tulllut mitään takas.

 

Mä lopettaisin yhteydenpidon kokonaan ja antaisin olla.

 

No selvästi tuo teidän "ystävyyssuhde" aiheuttaa sinulle vain päänvaivaa. Itse myös tekisin niin etten ottaisi enää yhteyttä. Kuulostaa sellaiselta, että sitten kun ei ole muutamaan voisi seura taas kelvata. Jos tämä kumminkin jossain vaiheessa ottaa taas yhteyttä niin sitten sanoisin suoraan että mistä kiikastaa.

 

No, en itse varmaan mitenkään "katkaisisi välejä", mutta suuntaisin energiani muihin ystäviin ja antaisin tämän ihmissuhteen jäädä "roikkumaan", siis taustalle.

 

Ette te mitään ystäviä ole vaan sinä roikut hänessä sinnikkäästi vaikka hän on selvästi jo aikoja sitten ilmaissut ettei seurasi kiinnosta.

 

Minulla oli kaveri, asuimme molemmat vieraassa maassa, jonka kanssa olimme tekemisissä. Kesän tullen muuttivat ja pyytelivät kovasti kylään. Sitten laitoimme ajoissa viestiä että olisiko teillä mitään jos tultaisiin kylään, oma mieheni laittoi ensin kaverin miehelle. Ensin ei mitään vastausta, sitten otin minä yhteyttä. Saatiin jotain kirjoiteltua ja sovittiin että ilmoittelevat että käykö kyseinen viikonloppu. Meillä oli tähän muutakin sovittua, lasten juttuja ja he tiesivät sen. Vastaus tuli 3kk päästä, että sori kun jäi vastaamatta. Ilmeisesti pyysin liikaa, kun yhdellä viestillä asia oltaisiin voitu perua heidän osalta. No minua ei kiinnosta pitää yhteyttä enää, sieltä ollaan jonkun verran oltu yhteyksissä mieheen mutta siihen saa jäädä.

Anna olla, älä kuluta energiaasi. Jos kaveri joskus haluaa pitää yhteyttä vielä, mieti haluatko sinä. Voitte sopia sitten silloin asian jos tarvetta tulee.