Katsoin tuossa just A2:sen kiusaamisillan ja tuo Karita Viitanen huh..

Tää on tosi mielenkiintonen ohjelma... Kannattaa katsoa, jos yhtään kiinostaa. Mut aihe on kuitenki sellanen mikä varmasti liikuttaa meitä kaikkia. Ja sitten vielä löytyy 2 osakin tuolta.

Mut pakko sanoo niinku sen verran, mitä ite nyt tuon ekan pätkän tuota ohjelmaa seurasin. Että, VITTU MITÄ LÄSSYTTÄMISTÄ!!!

Okei ne on tuolla studiossa ja siellä kaikkien pitää varmaan osata käyttäytyä mahdollisimman sivistyneesti, mutta onko se kiusaaminen sitten sivistynyttä...? Se on kaukana tosta lässyttämisestä!

Niin mun mielestä tuolla pitäs osata ja saada sanoo, miltä oikeesti itestä tuntuu. Vaikka tulis sitten niitä haista paska - sanoja. Koska tollanen lässyttäminen tässä asiassa, ei palvele ketään, ei kiusaajia, eikä niitä kiusattuja, eikä varsinkaan niitä jotka ei uskalla mennä siihen hommaan väliin.

Toi on niin naiivia ja typerää, että sanotaan vaan silmät kirkkaina " mä olen antanut kaiken anteeksi. "

En haluu vähätellä nyt kenenkään kokemuksia, mutta sanon ite miten se homma mun päänsisällä on ja varmasti myös monella muulla todellisuudessa, eli, mä olen antanut anteeksi kiusaamisen, OSITTAIN. Mutta en niitten kiusaajien takia, vaan itteni takia, jotta mun ois helpompi ja parempi elää. Koska katkeruuskaan ei palvele ketään, aiheuttaa vaan pahaa oloa. Mutta niin kauan kun mä kannan edes 00,1mm arpia sielussani, niin mä en ikinä tule rehellisesti sanoen antamaan täysin anteeksi. Sit jos ne kaikki jäljet mun sisimmästä on jonain päivänä jollain keinolla sattuneet vaan kokonaan katoamaan, sit nää kiusaajat saa multa TÄYSIN anteeksi.

Ja se on IHAN SAMA, miten paha olo kiusaajalla todellisuudessa on. Joka tapauksessa jokaisen kiusaajan kohdalla ( myös mun itseni, koska valitettavasti mä oon myös kiusannut... ) niin halutaan pönkittää vaan sitä omaa egoa, vetää vaikka se sinne lipputangon tappiin asti korkeimmillaan näin vertauskuvana, leikkiä kovaa ja saada muilta arvostusta ja ihailua... JA TÄMMÖNEN KÄYTÖS ON VALITETTAVASTI ERITTÄIN OKSETTAVAA!

Ja vielä oksettavampaa asiasta tekee se, millasia jälkiä se jättää siihen kiusattuun... Ainakin usein ja varmasti, VAKAVIA tai vähemmän vakavia mielenterveydellisiä ongelmia... Ja mitä ne ongelmat on vakavimmillaan, niin sitä että kiusattu kävelee aseen kanssa kouluun ja ampuu joidenkin ihmisten päät tohjoksi! ja näitä kouluampumisia ja uhkailuja on meillä tarpeeks suomessa jo nähty, eikä yhtään tarviis tulla uusia lisää, siksi ihmisten pitäisi muuttaa käytöstään, mutta onko se sitten todellisuudessa mahdollista... niiii-in, omaan käytökseemme voidaan kuitenkin aina vaikuttaa joten miettikäämme sitä. Mä haluan ainakin että mun tulevilla lapsilla, tää maailma olisi turvallisempi elää ja yksi asia mikä sitä turvallisuutta luo, niin ketään ei enää kiusattaisi. Pyritään siihen!

Ja mitä kiusaajille pitäisi sitten tehdä, no tietysti antaa rangaistuksia ja kertoa monien eri ihmisten osalta miten väärin se kiusaaminen on ja miksi sitä ei saa tehdä. Pahimmassa tapauksessa hommata ammattiapua. Mutta se mitä kiusaamisen jälkeen kuuluisi tapahtua......... NIIN SEN KIUSAAJAN PITÄIS VAJOTA MAANALLE KIUSAAJAN ELÄMÄSTÄ. PITÄÄ TURPANSA KIINNI, KOSKA MÄ EN KAIPAA AINAKAAN YHELTÄKÄÄN V*TTUPÄÄLTÄ ANTEEKSPYYNTÖJÄ!!! KOSKA TODENNÄKÖSESTI SYLKISIN VAIN PÄIN NAAMAA. MÄ TAHDON ELÄÄ ELÄMÄÄ _ETEENPÄIN_ . JA JOS SATTUU JOSKUS TÖRMÄÄMÄÄN IHMISEEN KETÄ ON KIUSANNUT, NIIN PAREMPI KUN KATTOO VAAN MAAHAN PÄIN JA KÄVELEE OHI ...

Koska sellasella ihmisellä ei ole mitään oikeutta katsoa enää uhriansa silmiin, johon sä olet jättänyt syvimmät arvet.

Ja se on ihan sama, ootko sä ollu kiusaajana lapsi vai aikuinen - koska jäljet on aina samat! JA NE PYSYY!

Ja sekin on ihan oikein että kiusattu toivoo kiusaajalleen kuolemaa ja kaikkea mahdollista pahaa. Ja se on kanssa ihan oikein, että joku toivoo sitä minulle ja mä ymmärrän kyllä miksi.

Koska ei nää asiat enää lässyttelemällä parane tai muuksi muutu...

Mutta jos mä olisin ollu tuolla keskustelemassa, en tiiä oisko vartijat joutunu poistaa mut sieltä vaikka huonon kielenkäytön takia. Mutta kun minä en kumartele ketään, joka ei sitä todellakaan ansaitse, niin olisin tuonnu, enemmän painokkaasti, esille sitä, että millasia jälkiä se kiusaaminen TODELLISUUDESSA jättää ja lässyttelyt sikseen.

Etenkin tuo Karita Viitanen on helvetin oksettava ämmä. Viittikin tuoda tekopyhä marttyyri naamansa tuohon ohjelmaan, hakemassa vain sääliä ja hyväksyntää kiusaamisilleen ja esittämässä ymmärtäväistä. Siellä takana on kuitenkin kusipäisen ihmisen luonto. AINA. Omat kiusaajat olivat juuri tuollaisia. Die Bitch Die.

A2: Koulukiusaamis-ilta | Tv | Areena | yle.fi

 

Jotenkin aloituksesta tulee kiusaamis fiilis, eikä se tunnu ainakaan paremmalta kuin ohjelma.

 

Et kai sä nyt ole kiusaaja? Haukut Karitaa oksettavaksi ämmäksi jne. Olen todella pahoillani, että sinun arvet ovan noin syviä. Olet yhä täynnä vihaa ja purat nyt sen tähän Karitaan, joka sanoo asioita, joita sinusta ei pitäisi. Entäpä jos tuo Karita kokeen noin? Jos hän on oman tuskansa huutanut ja raivonnut ulos? Onko se väärin, jos ei jaksa koko ikäänsä kiroilla ja huutaa? Ei sen enempää väärin, kun se joka kokee tarvetta tehdä niin.
Itse olen koulukiusattu. Ehkä noin 4 vuoden ajalta, mutta sen jälkeenkin vielä, koska olin muiden kiusattujen kaveri. Siis siinä kohtaa, kun minua ei ehkä enää muuten niin rankasti kiusattu. Pahin aika oli 5. -7. luokka. Olin iljettävä ja minusta tarttui muihin "bakteereja" jos joku tuli lähelle, äitini oli muka huora, olin tyhmä jne. Minua sai haukkua, eristää ja jopa lyödä. Tuosta kaikesta on nyt yli 30 vuotta. En ole aikoihin ollut vihainen, kiroileva, itkevä tms. Kiusattuna oli täynnä raivoa, itkin viikonloput äidilleni, joka ei osannut minua auttaa.
Jossain kohtaa päätin, että olen kiusaajiani parempi koulussa, urheilussa, opinnoissa ja pääsen heitä pidemmälle. Se auttoi minua, sinua se ei olisi ehkä auttanut. Ja kyllä, anteeksi olen antanut. Minulle se lause menee näin: Anteeksi voin antaa, unohtaa en koskaan.

 

Ainut opettaja joka tuossa jaksossa puhuu asiaa nii tuo Tiina Keskinen!

Sille KOMPPI!

 

Et kai sä nyt ole kiusaaja? Haukut Karitaa oksettavaksi ämmäksi jne. Olen todella pahoillani, että sinun arvet ovan noin syviä. Olet yhä täynnä vihaa ja purat nyt sen tähän Karitaan, joka sanoo asioita, joita sinusta ei pitäisi. Entäpä jos tuo Karita kokeen noin? Jos hän on oman tuskansa huutanut ja raivonnut ulos? Onko se väärin, jos ei jaksa koko ikäänsä kiroilla ja huutaa? Ei sen enempää väärin, kun se joka kokee tarvetta tehdä niin.
Itse olen koulukiusattu. Ehkä noin 4 vuoden ajalta, mutta sen jälkeenkin vielä, koska olin muiden kiusattujen kaveri. Siis siinä kohtaa, kun minua ei ehkä enää muuten niin rankasti kiusattu. Pahin aika oli 5. -7. luokka. Olin iljettävä ja minusta tarttui muihin "bakteereja" jos joku tuli lähelle, äitini oli muka huora, olin tyhmä jne. Minua sai haukkua, eristää ja jopa lyödä. Tuosta kaikesta on nyt yli 30 vuotta. En ole aikoihin ollut vihainen, kiroileva, itkevä tms. Kiusattuna oli täynnä raivoa, itkin viikonloput äidilleni, joka ei osannut minua auttaa.
Jossain kohtaa päätin, että olen kiusaajiani parempi koulussa, urheilussa, opinnoissa ja pääsen heitä pidemmälle. Se auttoi minua, sinua se ei olisi ehkä auttanut. Ja kyllä, anteeksi olen antanut. Minulle se lause menee näin: Anteeksi voin antaa, unohtaa en koskaan.

Ihan asian vierestä mutta mulle meinaa hiipiä oksu kurkkuun kun joku sanoo tyyliin "olen pahoillani että sinä et ymmärtänyt sitätaitätä, olen pahoillani kun sua pännii sejase." Mikä ihmeen pahoittelun paikka se sulle on?

Ap:n purkaus oli asiaton, mutta ei se kiusaamista ollut vaan rehellinen purkaus. Jos joku valittaa vaikka että pomo ivaa ja on epäreilu niin eihän siitä asiasta purkautuminen ole kiusaamista.

Siitä olen sun kans samaa mieltä että ap:n olisi hyvä antaa anteeksi, edes itsensä tähden. Mua on kiusattu ja rankastikin vainottu, mutta sen verran itseäni rakastan että tykkään olla vapaa vihasta. Vihastua voi mut jatkuva viha kuluttaa.

 

Ihan asian vierestä mutta mulle meinaa hiipiä oksu kurkkuun kun joku sanoo tyyliin "olen pahoillani että sinä et ymmärtänyt sitätaitätä, olen pahoillani kun sua pännii sejase." Mikä ihmeen pahoittelun paikka se sulle on?

Ap:n purkaus oli asiaton, mutta ei se kiusaamista ollut vaan rehellinen purkaus. Jos joku valittaa vaikka että pomo ivaa ja on epäreilu niin eihän siitä asiasta purkautuminen ole kiusaamista.

Siitä olen sun kans samaa mieltä että ap:n olisi hyvä antaa anteeksi, edes itsensä tähden. Mua on kiusattu ja rankastikin vainottu, mutta sen verran itseäni rakastan että tykkään olla vapaa vihasta. Vihastua voi mut jatkuva viha kuluttaa.

Tääkin on hyvin totta! ärsyttää tollanen teennäinen pahoillaan olo... en sano muuta kun voi vee, mitä...

Ja mun mielestä ap:n viesti ei ollu yhtään ASIATON, täyttä asiaa, mutta vain vähän ronskimmilla sanoilla! tai mitä tossa ois ollu asiatonta!?

Ehkä ois voinu ton Karitan haukkumisen jättää... Mutta itseppähän on muija ollut kiusaaja????

 

Ihan asian vierestä mutta mulle meinaa hiipiä oksu kurkkuun kun joku sanoo tyyliin "olen pahoillani että sinä et ymmärtänyt sitätaitätä, olen pahoillani kun sua pännii sejase." Mikä ihmeen pahoittelun paikka se sulle on?

Ap:n purkaus oli asiaton, mutta ei se kiusaamista ollut vaan rehellinen purkaus. Jos joku valittaa vaikka että pomo ivaa ja on epäreilu niin eihän siitä asiasta purkautuminen ole kiusaamista.

Siitä olen sun kans samaa mieltä että ap:n olisi hyvä antaa anteeksi, edes itsensä tähden. Mua on kiusattu ja rankastikin vainottu, mutta sen verran itseäni rakastan että tykkään olla vapaa vihasta. Vihastua voi mut jatkuva viha kuluttaa.

Ei se olekaan, jos purkautuu. Se on, jos sanoo toista oksettavaksi ämmäksi jne. Eli purkaus on ok, varsinkin jos se helpottaa. Mutta minusta tuon Karitan haukkuminen on juurikin kiusaamista.

 

Ihmeellistä, jos kiusattu ei koskaan sais olla vihainen ja sanoa suoraan, mitä ajattelee. Eiköhän sitä nielemistä ja hiljaa sietämistä oo tarpeeks saanut harjoitella silloin kun kiusattiin. Hel**tti jos ei ees jälkeenpäin saa päästellä tulemaan, jos siltä tuntuu. (Ja sitten jos vielä voi päästä asian yli ja ohi ja haistattaa pitkät kaikille kiusaajille, niin aina parempi.)

Peace & love, vai miten se nyt meni.

 

Ei se olekaan, jos purkautuu. Se on, jos sanoo toista oksettavaksi ämmäksi jne. Eli purkaus on ok, varsinkin jos se helpottaa. Mutta minusta tuon Karitan haukkuminen on juurikin kiusaamista.

Mun käsittääkseni jos ei osoita jotain haukkua suoraan sille kohteelle ja anna tarkoituksella hänen tietää muiden haukuista, niin se ei ole kiusaamista.

Jokaisesta meistä puhutaan pahaa selän takana. Joskus on pakko kritisoida, joskus se on turhaa länkyttämistä. Mutta jos se pahanpuhumisen kohde ei saa siitä tietää ja jos se kritiikki ei huononna tämän ihmisen asemaa siinä yhteisössä, niin se ei mun mielestä ole kiusaamista.

 

Jotenkin aloituksesta tulee kiusaamis fiilis, eikä se tunnu ainakaan paremmalta kuin ohjelma.

Höpöhöpö. Miten aloituksesta tulee kiusaamisfiilis? Avaa vähän äläkä lässytä

Ihan hyviä pointteja tässä ohjelmassa. Mm. se, että on turhaa hakea syitä (oikeutusta) kiusaamiselle.
Lapset osaavat olla todella julmia ja raadollisia otuksia, ja jos tilanne pääsee sellaiseksi niin kuin esim. tuolla Kristofferilla, silloin aikuiset ovat laiminlyöneet velvollisuutensa ja pahasti. Kiusaamisen hyväksyttävyys pitää kitkeä pois ala-asteelta lähtien, ja yläasteella pitäisi olla jo nollatoleranssi --> kiusaaja vaihtaa koulua. Koulut pitää saada oikeudelliseen vastuuseen. Opettajankoulutuksessa pitää panostaa tähän aiheeseen. Ja tykkään ehdotuksesta, että koulukiusaamisen sijaan pitäisi puhua henkisestä tai fyysisestä kouluväkivallasta. Ongelman ydin on siinä, että ilmiötä pidetään normaalina (vaikkei hyväksyttävänä): "Kiusaamista on ollut kautta aikojen" jne. lässynlää. Kuten sanoin, lapset osaavat olla julmia, mutta se, että aikuiset sallivat tällaiset tilanteet, EI TODELLAKAAN OLE NORMAALIA.
Keinot ovat muutenkin aivan hajanaisia. Jonkinlainen kriminalisointi on tarpeen, ja pitäisi olla jotain alueellisia valtuutettuja, asiamiehiä tms., niin etteivät lapset ja vanhemmat jää esimerkiksi kädettömän rehtorin armoille, vaan asiaa voidaan viedä eteenpäin siinä vaiheessa kun seinä nousee vastaan paikallisen opetushallinnon puolella.
Anteeksiantaminen on tosi yksilökohtainen juttu. Mua ei kiusaajien anteeksipyyntö hetkauttaisi nykytilanteessani suuntaan eikä toiseen. Ehkä voisin onnitella kiusaajaa henkisestä kehityksestä, mutta omalla kohdallani pidän ihan naurettavana ajatusta, että kiusaajan anteeksipyyntö parantaisi mun omaa elämääni millään tavalla. Jos se auttaisi kiusaajaa pääsemään asiasta yli, niin ok, mutta mun kohdalla se juna meni jo 20 vuotta sitten.

 

Mua on kiusattu ja rankastikin vainottu, mutta sen verran itseäni rakastan että tykkään olla vapaa vihasta.

Kivasti sanottu Allekirjoitan tuon täysin, mutta toisaalta tiedän, etteivät kaikki tuohon pysty, koska kiusaaminen tuhoaa itsetunnon ja siitä suosta on vaikea rämpiä ylös.

 

[QUOTE="vivi";30335848] Avaa vähän äläkä lässytä [/QUOTE]

...

 

Jäi katsomatta tuo ohjelma, mutta pitää kyllä katsoa Areenasta kun ehtii.
Itsekin oli koulukiusattu varsinkin ylä-aste (yläkoulu) ikäisenä, tosin sain sitä osakseni jo alakoulussakin.

 

Mä todella toivon ettei aloittaja ole aikuinen ihminen, koska aikuinen ihminen ymmärtää, ettei tuntemattoman ihmisen haukkuminen tuo sitä hyvää oloa itelle eikä kellekään muullekaan. Totta kai saa ja pitää purkautua jos on noin hirveitä patoutumia mutta tän Karitan haukkuminen on kyllä niin ala-arvoista. Ei se varmaan sua ole kiusannut? Eihän se yksin edusta koko Suomen kiusaajia? Musta on hienoa että se uskaltaa sen myöntää ja on pyytänyt anteeks.

 

Oma tyttäreni ja hänen kaverinsa, jotka olivat myös kyseisen Karitan kiusaamia, ovat edelleen vailla anteeksipyyntöä. Jos hän nyt on yhdeltä kiusaamaltaan pyytänyt anteeksi ja sopinut asian, niin hyvä, mutta tuo turha hehkuttaminen on ihan turhaa. Kyseinen henkilö pilasi tyttäreni kouluajan, rippikoulun jne. ja myönnän, että olen katkera asiasta. Äitikin on kuulemma ylpeä tyttärestään, mutta niin hän oli jo silloin kiusaamisaikana. Ottaessani yhteyttä äitiin kiusaamisen tapahtuessa, äiti oli sitä mieltä, että oma tyttäreni kiusaa hänen kullannuppuaan!! Kaikista Karitan lähettämistä uhkauskirjeistä en viitsinyt edes ottaa enää yhteyttä siihen suuntaan. Onneksi tyttäreni on päässyt elämässään eteenpäin ja päässyt kauaksi kyseisistä ympyröistä ja nyt lähinnä naureskelee ko. henkilön huomion hakuisuutta.