Kauan teillä menee aamuisin aikaa jos menette päiväkodin kautta töihin?

Meillä menee lapsen kanssa ihan älyttömästi aikaa siirtyä paikasta x paikkaan y tai ylipäätään aloittaa jonkin tekeminen ja tehdä jotain pakollista. Etenkin aamut ovat jotenkin raskaita ja väsyttäviä kun kaikkeen tuntuu menevän ikuisuus lapsen kanssa. Aloin miettimään, että meneekö kaikilla yhtä kauan aikaa tai olisiko jollain jotain hyviä vinkkejä aamujen nopeuttamiseen. Tällä hetkellä itseäni ärsyttää kun saan koko ajan olla hoputtamassa, että mitään tapahtuu tai kieltämässä, että nyt ei ehditä sitä tai tätä kun nyt pitäisi lähteä. Herään klo 5, teen omat aamutoimet ja laitan tavarat valmiiksi 30 minuutissa ja herätän lapsen klo 5.30, 7.15 olen jo todella tuskastunut kun pitäisi päästä lähtemään etten myöhästy, päiväkodilla menee se 15-20 minuuttia, että saan lapsen riisuttua, vietyä käsipesulle ja ohjattua tekemään jotain järkevää.

Herään klo 5, työmatka on 2 km, päiväkoti matkan varrella eli ei yhtään ylimääräistä lenkkiä ja silti olen töissä minuuttia tai kahta ennen työpäivän alkua. Jos miehellä on vapaapäivä ja menen kotoa yksin suoraan töihin herään klo 6.30 ja ehdin yleensä juoda töissä kupin kahvia ennen kuin työaikani virallisesti alkaa. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä hitaammin kaikki sujuu kun unohtuu tekemään sitä, tätä ja tota. Eli 1,5 tuntia kauemmin kestää jos minulla on lapsen pukemiset, riisumiset ja aamupala aamulla. Kuulostaa kyllä minusta aika pitkältä ajalta näin ajateltuna mutta aamuisin tuntuu, että saan hoputtaa ja kieltää ja tuskanhiki nousee kun pitäisi jo mennä.

Joten mielenkiinnosta kauan muilla menee aamuisin jos on lapsi vietävänä päiväkotiin ennen töitä?

 

Ensinnäkin tulee mieleen, että eikö lapsi voi syödä aamupalaa päiväkodissa sen sijaan, että söisi sitä kotona? Ja myös, että voisiko päiväkodilla tehdä niin, että vaan riisuisit lapsen ja pesisit lapsen kädet ja jättäisit lopun pk-tätien huoleksi? Sehän on niiden työtä, että ne esim. ohjaavat lapsen järkevään tekemiseen.

Mitä muuten tulee pukemisiin, riisumisiin ja muihin aamutoimiin niin onnistuisiko, että lasta "kouluttaisi" nopeammaksi niiden suhteen? Tarkoitan varsinkin sitä, että jos lasta ei huvita tai lapsi kiukkuaa, niin ei jäisi siitä asiasta keskustelemaan tai maanittelemaan sen kummemmin. Eli jos lapsi ei heti tottelisi ensimmäistä kehotusta, niin siirtyisit välittömästi esim. pakottamaan vaatteet päälle tai mahdollisesti rankaisemaan tottelemattomuudesta. Eli siis tiukka linja ja lapsen opettaminen siihen, että tarha-aamuisin ei yksinkertaisesti ole aikaa mihinkään ylimääräiseen.

Jos ongelmana on se, että pipot ja hanskat tms. tahtovat lentää puettaessa, niin voihan sitä mennä ulos ilmankin niitä. Lyhyellä matkalla ei vielä palellu ja jos on pakkasta niin lapsi varmaankin pistää ne ulkona vapaaehtoisesti päälle kun huomaa, että siellä muuten tulee kylmä.

 

Lapsella on heti herättyä kova nälkä ja päiväkodissa aamupala vasta klo 8 niin en oikein raaski olla antamatta kotona pientä aamupala. En mitään puuroja keittele vaan lapsi syö hedelmiä, leipää, jogurttia, smoothieta tai muuta nopeaa.

Melkein poikkeuksetta puen lapsen koska jos pukeminen jätetään sen varaan, että lapsi pukee itse ei tapahdu mitään. Tänään kun oli vapaapäivä päätin, että lapsi saa pukea itse ja aamupala ei tule ennen kuin on yöpuku pois (juu huono sanavalinta) niin lapsi hillui pelkissä piikkareissa puolille päivin kun ei kehoituksesta huolimatta saanut esillä olevia vaatteita päälle kun aina ensin oli ”yksi nopea juttu” tehtävänä loppuun. Välillä kiukuttelee pukemista vastaan mutta onneksi harvoin kun tuota 5 vuotiasta on jo aika mahdotonta pukea väkisin jos pistää hanttiin kaikin voimin ja päättää, että nyt ei pueta.

Lähinnä aikaa menee siihen kun hoivaa pehmolelujaan (herättelee, pukee, niille aamupala, sitten keksii piirtää niille kortteja tai vastaavaa, kun olemme lähdössä iskee kriisi mihin ne laittaa viettämään päivää jne). Ja on siis muutakin vastaavaa mitä keksii alkaa tekemään kuten äkkiä yksi palapeli tai äkkiä väritän kuvan tai äkkiä teen sitä tai tätä ja sitten kun ei saa ”äkkiä” tehdä näitä asioita alkaa vänkääminen ja kiukuttelu ja pian on taas uusi juttu minkä tekee ”äkkiä” tai ”pikaisesti”. Ulos kun päästään jää etsimään kauniita lehtiä, ötököitä, etsimään sopivaa keppiä onkeen tai jotain muuta vastaavaa.

Lapsi on siis melkeinpä aina hyvällä tuulella ja niin hiiskatin täynnä tarmoa ja intoa tehdä sitä, tätä ja tota paitsi sitä mitä pitäisi. Ehkä siksikin tämä oma hoputtaminen ja ärtyminen tuntuu niin kurjalta.

 

Nousen klo 7, käyn suihkussa, juon kahvin ja luen hesaria, puen päälle. Sit herätän lapsen klo 740, puen lapsen jos se on väsynyt eikä ite saa puettua sit päiväkodilla ollaan noin klo 8, siellä menee 5min maksimissaan ja olen töissä noin klo 8:15.
Jos lapsi herää ittekseen aiemmin pukee usein omatoimisesti ja nappaa jotain nopeaa suuhun.

Viikonloppuisin on tuollaista viivyttelyä ja kitinää uloslähdön kanssa. Arkena lapsi tietää että liikkeelle lähdetään oli päällä tai ei.
Meillä on ollu erilaisia tarratauluja, mutta tällä lapsella parhaiten toimii kun laittaa vaatteet valmiiksi ja otetaan aikaa miten nopeasti pukee. Eteiseen ei jäädä vetkuamaan vaan vaatteet kainaloon ja ovesta ulos, yleensä viimeistään hississä tai alaovella se pukeminen alkaa kiinnostaa. Jos on kiire niin aamupalaa voi syödä matkalla kun kävelee päiväkodille.

 

Lähinnä aikaa menee siihen kun hoivaa pehmolelujaan (herättelee, pukee, niille aamupala, sitten keksii piirtää niille kortteja tai vastaavaa, kun olemme lähdössä iskee kriisi mihin ne laittaa viettämään päivää jne). Ja on siis muutakin vastaavaa mitä keksii alkaa tekemään kuten äkkiä yksi palapeli tai äkkiä väritän kuvan tai äkkiä teen sitä tai tätä ja sitten kun ei saa ”äkkiä” tehdä näitä asioita alkaa vänkääminen ja kiukuttelu ja pian on taas uusi juttu minkä tekee ”äkkiä” tai ”pikaisesti”. Ulos kun päästään jää etsimään kauniita lehtiä, ötököitä, etsimään sopivaa keppiä onkeen tai jotain muuta vastaavaa.

Lapsi on siis melkeinpä aina hyvällä tuulella ja niin hiiskatin täynnä tarmoa ja intoa tehdä sitä, tätä ja tota paitsi sitä mitä pitäisi. Ehkä siksikin tämä oma hoputtaminen ja ärtyminen tuntuu niin kurjalta.

Jos minä olisin sinä niin kovettaisiin vaan mieleni ja kieltäisin lapselta leikkimisen tykkänään arkiaamuisin. Ei päiväkodissakaan saa ruveta leikkimään kesken syömisen, pukemisen tai vessareissun. Jos lapsi alkaa leikkiä kiellosta huolimatta, niin sitten joku sanktio/rangaistus.

Ulkonakin voi tehdä niin, että jos lapsi ei kävele vaan alkaa puuhailla muuta, niin sitten vaan vaikka kantaa lasta kainalossa kunnes lapsi suostuu taas kävelemään.

 

Lapsi ei mene rikki komentamisesta, ei- sanasta eikä pettymyksistä. Viisivuotias on jo sen verran iso että ymmärtää puhetta hyvinkin, ymmärtää ja hoksaa myös huomata, mitkä ovat vanhemman heikot kohdat ja käyttää niitä häikäilemättömästi hyödykseen.

Ripeyttä vain lapselle kehiin.
Jos ei suoriudu pukeutumisesta aamulla, niin menkööt hoitoon sitten univaatteissaan. Haalaria/ulkopukua päälle ja menoksi, pukeutukoon hoidossa. Hoitoon vietäessä ei tarvitse jäädä yhtään sen pitemmäksi ajaksi eteiseen pyörimään kuin mitä tarvitsee lapsen riisuutuessa ja käsien pesulla käydessä, henkilökunnan tehtävä on ottaa lapsi aamulla vastaan ryhmään ja toimintaan.

 

Meillä menee lapsen kanssa ihan älyttömästi aikaa siirtyä paikasta x paikkaan y tai ylipäätään aloittaa jonkin tekeminen ja tehdä jotain pakollista. Etenkin aamut ovat jotenkin raskaita ja väsyttäviä kun kaikkeen tuntuu menevän ikuisuus lapsen kanssa. Aloin miettimään, että meneekö kaikilla yhtä kauan aikaa tai olisiko jollain jotain hyviä vinkkejä aamujen nopeuttamiseen. Tällä hetkellä itseäni ärsyttää kun saan koko ajan olla hoputtamassa, että mitään tapahtuu tai kieltämässä, että nyt ei ehditä sitä tai tätä kun nyt pitäisi lähteä. Herään klo 5, teen omat aamutoimet ja laitan tavarat valmiiksi 30 minuutissa ja herätän lapsen klo 5.30, 7.15 olen jo todella tuskastunut kun pitäisi päästä lähtemään etten myöhästy, päiväkodilla menee se 15-20 minuuttia, että saan lapsen riisuttua, vietyä käsipesulle ja ohjattua tekemään jotain järkevää.

Herään klo 5, työmatka on 2 km, päiväkoti matkan varrella eli ei yhtään ylimääräistä lenkkiä ja silti olen töissä minuuttia tai kahta ennen työpäivän alkua. Jos miehellä on vapaapäivä ja menen kotoa yksin suoraan töihin herään klo 6.30 ja ehdin yleensä juoda töissä kupin kahvia ennen kuin työaikani virallisesti alkaa. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä hitaammin kaikki sujuu kun unohtuu tekemään sitä, tätä ja tota. Eli 1,5 tuntia kauemmin kestää jos minulla on lapsen pukemiset, riisumiset ja aamupala aamulla. Kuulostaa kyllä minusta aika pitkältä ajalta näin ajateltuna mutta aamuisin tuntuu, että saan hoputtaa ja kieltää ja tuskanhiki nousee kun pitäisi jo mennä.

Joten mielenkiinnosta kauan muilla menee aamuisin jos on lapsi vietävänä päiväkotiin ennen töitä?

Toinen lapsistani on vitkuttelija. Mitä enemmän hoputan, sen hitaammin tapahtuu.

Mitä tulee tuohon kestoon, niin kuulostaa tutulle. Itsellä aikaa meni aamuisin kohtuuttomasti pari vuotta sitten samasta syystä.

 

Ihan hullua herätä viideltä, jos pääsette lähtemään vasta 2h myöhemmin.... Ja miksi ihmeessä herätät lapsenkin jo 5:30
Siis jos ei oikeasti tarvitse noin aikaisin lähteä!

Herätät lapsen vaikka kuudelta tai 6:30, puet heti päivävaatteet päälle ja pesette hampaat, sitten voi ottaa smoothien tai hedelmän vaikka käteen matkalle jos on kova nälkä. Arkiaamuisin ei jäädä leikkimään, vaan kerrot että päiväkodissa on leikkien aika ja illalla saa sitten kotona piirtää/leikkiä.

Olet ollut liian lepsu, jos annat lapsen ruveta värittelemään silloin kun pitäisi lähteä! Anna lapsen nukkua rauhassa ja laita itsesi valmiiksi, sen jälkeen avustat lasta tarpeen mukaan aluksi ohjatusti valmiiksi ja reippaasti ovesta ulos.

Juu, itsekin joudun muistuttelemaan lapsia ja hoputtamaan pukemaan jne. Mutta 4v pukee pääsääntöisesti ihan itse, kun ilmoitan että vien hänet muuten päiväkotiin alasti (ja veisinkin, jos olis pakko - menemme autolla).

Myös tarrataulua voi kokeilla, mutta sitten pitää olla aika selvät speksit milloin sen tarran saa.

 

Varhaiset aamut on lapsille usein hankalia, koska harvan lapsen päivittäinen unentarve (11 tuntia päivässä) täyttyy niinä päivinä, kun herätys on aikaisin. Lapsen aivoille univaje on vähän eri tavalla haastava kuin aikuiselle, koska kehittyvä hermosto oikeasti tarvitsee sen unensa. Lapsen aivot eivät toimi ilman unta sitäkään vähää, mitä aikuisen.
Onko aloittaja sulla käytössä kuvat ja time timer arkiaamuihin? Papunetistä saat tulostettua kuvituksen aamun toimintoihin (pukeminen, syöminen, hampaiden harjaaminen jne.) Niistä voi tehdä kuvasarjan, mitä kaikkea aamuun kuuluu. Time timeriin voi laittaa sen ajan, mitä meneillään olevaan toimintaan saa kulua, ja sinitarralla voi laittaa siihen timerin kulmaan seuraavan toiminnon kuvan. Aika ja tekeminen jäsentyy lapselle ihan eri tavalla - mitä se kumma kyllä tekee myös aikuiselle. Monessa perheessä ei oikeastaan koskaan olla jäsennelty aamun toimia ja niihin kuluvaa aikaa, on vain noustu ylös ja alettu tehdä asioita. Lapsella ei tarvitse olla kuin ihan huomaamattoman pieniä ongelmia keskittymisessä, niin jokainen aamu alkaa tavallaan tyhjänä tauluna, jossa pään sisällä ei ole riittävästi muistikuvia siitä, miten aiemmin on tehty. Ne kuvat ovat aidosti iso apu lapselle sen oman toiminnan ohjaamiseen. Ja koska viisivuotiaalla ei ole sisäistä ajantajua, time timer on tärkeä apu. Sanat "kiire" ja "kohta" merkitsevät lapselle pelkästään jännittynyttä aikuista, jonka tunteisiin hän alkaa reagoida, mikä vie huomion pois siitä omasta toiminnasta, ja tekevät lapsesta entistäkin hitaamman ja kömpelömmän. Time timer on neutraali, ei-nalkuttava apuväline lapsen ajantajun kehittämiseen ja päivän jäsentämiseen. On eri asia nähdä, paljonko on paljon ja paljonko vähän aikaa, kuin yrittää ymmärtää näin epämääräisiä käsitteitä viisivuotiaan aivoilla.
Mut siis kaikkinensa ne aamut on niin rankkoja aikuiselle ja lapselle, että kunhan niistä selviää, niin sehän riittää. Päiväkotiajan jälkeen lapsen ei koskaan enää tarvitse herätä niin aikaisin eikä yrittää olla reipas yhtä väsyneenä. Meidän päikyn aamuhoitoryhmässä puolet lapsista oli vielä käytännössä unessa kello kuusi tullessaan hoitoon, eikä kukaan kuvitellutkaan, että he olisivat itse pukeneet ja pesseet hampaansa ennen hoitoon lähtöä.

Jos susta tuntuu, että lapsella voi oikeasti olla jotain tarkkaavaisuuden häiriöitä, ja siksi aamut venyy, niin voihan siitä puhua neuvolassa. Add-lapset on usein juuri sellaisia, että heillä on voimakas synnynnäinen, spontaani ja vilpitön kyky auttaa, hoivata ja eläytyä toisten ihmisen tunteisiin (tai pehmolelujen tai eläinten tunteisiin) ja samalla nämä pikku pilvenhattarat on ihan toivottomia saamaan sitä sukkaa omaan jalkaan. Että niin mahdottoman suloisia, ja niin mahdottoman pihalla maallisista velvollisuuksista ja asioista jotka vaan pitäisi tehdä.

 

Jatkona edelliseen: herään 6:45, lapset herää yleensä itsekseen 7-7:20 välillä. Teen aamupalat heille valmiiksi.

Menen itse pukemaan ja meikkaamaan 7:20-7:30 ja lapset joko valkkaa itse vaatteet tai minä vien niput.

Koululainen lähtee kävellen kouluun 7:50 ja minä hyppään nuoremman kanssa autoon ja suuntaan päiväkodille (viimeistään klo 8). Päiväkodilla kuluu 5min: riisuminen, halit ja pusut.

 

Jos susta tuntuu, että lapsella voi oikeasti olla jotain tarkkaavaisuuden häiriöitä, ja siksi aamut venyy, niin voihan siitä puhua neuvolassa. Add-lapset on usein juuri sellaisia, että heillä on voimakas synnynnäinen, spontaani ja vilpitön kyky auttaa, hoivata ja eläytyä toisten ihmisen tunteisiin (tai pehmolelujen tai eläinten tunteisiin) ja samalla nämä pikku pilvenhattarat on ihan toivottomia saamaan sitä sukkaa omaan jalkaan. Että niin mahdottoman suloisia, ja niin mahdottoman pihalla maallisista velvollisuuksista ja asioista jotka vaan pitäisi tehdä.

Jotenkin niin nykyaikaa, että heti kun on joku ongelma lapsen kanssa niin lapselle aletaan maalailemaan diagnoosia.

Medikalisaatio...

 

Jotenkin niin nykyaikaa, että heti kun on joku ongelma lapsen kanssa niin lapselle aletaan maalailemaan diagnoosia.

Medikalisaatio...

miksi ei saisi miettiä mistä johtuu?

 

miksi ei saisi miettiä mistä johtuu?

Jos ap:n lapsi kuuluisi siihen harvinaiseen joukkoon jolla on vaikkapa se add, niin eiköhän se olisi huomattu. Sen puoleen ap:n tekstissään kertomassa lapsen käytöksessä ei muutenkaan mikään erityisesti viittaa siihen.

 

Jos minä olisin sinä niin kovettaisiin vaan mieleni ja kieltäisin lapselta leikkimisen tykkänään arkiaamuisin. Ei päiväkodissakaan saa ruveta leikkimään kesken syömisen, pukemisen tai vessareissun. Jos lapsi alkaa leikkiä kiellosta huolimatta, niin sitten joku sanktio/rangaistus.

Ulkonakin voi tehdä niin, että jos lapsi ei kävele vaan alkaa puuhailla muuta, niin sitten vaan vaikka kantaa lasta kainalossa kunnes lapsi suostuu taas kävelemään.

Näin minäkin tekisin. Tai houkuttelun kautta: jos oikein nopeasti pukee ja syö, niin saa 10 min leikkiä.

 

Lapsella on heti herättyä kova nälkä ja päiväkodissa aamupala vasta klo 8 niin en oikein raaski olla antamatta kotona pientä aamupala. En mitään puuroja keittele vaan lapsi syö hedelmiä, leipää, jogurttia, smoothieta tai muuta nopeaa.

Melkein poikkeuksetta puen lapsen koska jos pukeminen jätetään sen varaan, että lapsi pukee itse ei tapahdu mitään. Tänään kun oli vapaapäivä päätin, että lapsi saa pukea itse ja aamupala ei tule ennen kuin on yöpuku pois (juu huono sanavalinta) niin lapsi hillui pelkissä piikkareissa puolille päivin kun ei kehoituksesta huolimatta saanut esillä olevia vaatteita päälle kun aina ensin oli ”yksi nopea juttu” tehtävänä loppuun. Välillä kiukuttelee pukemista vastaan mutta onneksi harvoin kun tuota 5 vuotiasta on jo aika mahdotonta pukea väkisin jos pistää hanttiin kaikin voimin ja päättää, että nyt ei pueta.

Lähinnä aikaa menee siihen kun hoivaa pehmolelujaan (herättelee, pukee, niille aamupala, sitten keksii piirtää niille kortteja tai vastaavaa, kun olemme lähdössä iskee kriisi mihin ne laittaa viettämään päivää jne). Ja on siis muutakin vastaavaa mitä keksii alkaa tekemään kuten äkkiä yksi palapeli tai äkkiä väritän kuvan tai äkkiä teen sitä tai tätä ja sitten kun ei saa ”äkkiä” tehdä näitä asioita alkaa vänkääminen ja kiukuttelu ja pian on taas uusi juttu minkä tekee ”äkkiä” tai ”pikaisesti”. Ulos kun päästään jää etsimään kauniita lehtiä, ötököitä, etsimään sopivaa keppiä onkeen tai jotain muuta vastaavaa.

Lapsi on siis melkeinpä aina hyvällä tuulella ja niin hiiskatin täynnä tarmoa ja intoa tehdä sitä, tätä ja tota paitsi sitä mitä pitäisi. Ehkä siksikin tämä oma hoputtaminen ja ärtyminen tuntuu niin kurjalta.

Minulla menee niin että herään esim. 7.30, puen, laitan puurot mikroon lapsille ja syön leivän+kahvin ja annan puurojen jäähtyä. 7.55 herätän lapset (6v+3v.) Teen peppupesun nuoremmalle yövaippailijalle ja käsken laittamaan vaatteet päälle (vahdin vieressä ja tarvittaessa autan/muistutan, vaatteet katsotaan illalla valmiiksi) 8.05 syövät puurot, sitten voivat hetken leikkiä jos ehtivät ja 8.30 hammas pesut ja ulkovaatteet päälle. 8.45 ollaan jo autossa ja 8.55 päiväkodilla. 9.05 viimeistään olen autossa ja töihin ajaa 5min. Eli 1h 40min jos aamupala syödään kotona. 1h 10 min jos syövät päiväkodissa aamupalan. Itse olen huomannut että liika aika aamuissa on huono kun lapset ehtivät aloittaa liian kivat leikit ja sit tulee kiukuttelua.

 

Varhaiset aamut on lapsille usein hankalia, koska harvan lapsen päivittäinen unentarve (11 tuntia päivässä) täyttyy niinä päivinä, kun herätys on aikaisin. Lapsen aivoille univaje on vähän eri tavalla haastava kuin aikuiselle, koska kehittyvä hermosto oikeasti tarvitsee sen unensa. Lapsen aivot eivät toimi ilman unta sitäkään vähää, mitä aikuisen.
Onko aloittaja sulla käytössä kuvat ja time timer arkiaamuihin? Papunetistä saat tulostettua kuvituksen aamun toimintoihin (pukeminen, syöminen, hampaiden harjaaminen jne.) Niistä voi tehdä kuvasarjan, mitä kaikkea aamuun kuuluu. Time timeriin voi laittaa sen ajan, mitä meneillään olevaan toimintaan saa kulua, ja sinitarralla voi laittaa siihen timerin kulmaan seuraavan toiminnon kuvan. Aika ja tekeminen jäsentyy lapselle ihan eri tavalla - mitä se kumma kyllä tekee myös aikuiselle. Monessa perheessä ei oikeastaan koskaan olla jäsennelty aamun toimia ja niihin kuluvaa aikaa, on vain noustu ylös ja alettu tehdä asioita. Lapsella ei tarvitse olla kuin ihan huomaamattoman pieniä ongelmia keskittymisessä, niin jokainen aamu alkaa tavallaan tyhjänä tauluna, jossa pään sisällä ei ole riittävästi muistikuvia siitä, miten aiemmin on tehty. Ne kuvat ovat aidosti iso apu lapselle sen oman toiminnan ohjaamiseen. Ja koska viisivuotiaalla ei ole sisäistä ajantajua, time timer on tärkeä apu. Sanat "kiire" ja "kohta" merkitsevät lapselle pelkästään jännittynyttä aikuista, jonka tunteisiin hän alkaa reagoida, mikä vie huomion pois siitä omasta toiminnasta, ja tekevät lapsesta entistäkin hitaamman ja kömpelömmän. Time timer on neutraali, ei-nalkuttava apuväline lapsen ajantajun kehittämiseen ja päivän jäsentämiseen. On eri asia nähdä, paljonko on paljon ja paljonko vähän aikaa, kuin yrittää ymmärtää näin epämääräisiä käsitteitä viisivuotiaan aivoilla.
Mut siis kaikkinensa ne aamut on niin rankkoja aikuiselle ja lapselle, että kunhan niistä selviää, niin sehän riittää. Päiväkotiajan jälkeen lapsen ei koskaan enää tarvitse herätä niin aikaisin eikä yrittää olla reipas yhtä väsyneenä. Meidän päikyn aamuhoitoryhmässä puolet lapsista oli vielä käytännössä unessa kello kuusi tullessaan hoitoon, eikä kukaan kuvitellutkaan, että he olisivat itse pukeneet ja pesseet hampaansa ennen hoitoon lähtöä.

Jos susta tuntuu, että lapsella voi oikeasti olla jotain tarkkaavaisuuden häiriöitä, ja siksi aamut venyy, niin voihan siitä puhua neuvolassa. Add-lapset on usein juuri sellaisia, että heillä on voimakas synnynnäinen, spontaani ja vilpitön kyky auttaa, hoivata ja eläytyä toisten ihmisen tunteisiin (tai pehmolelujen tai eläinten tunteisiin) ja samalla nämä pikku pilvenhattarat on ihan toivottomia saamaan sitä sukkaa omaan jalkaan. Että niin mahdottoman suloisia, ja niin mahdottoman pihalla maallisista velvollisuuksista ja asioista jotka vaan pitäisi tehdä.

Itse tulostin jossain vaiheessa ikeasta ostettuun parin euron kelloon kuvat (vaatteet, ruoka hampaat) ja liimasin kellotauluun sopiviin kohtiin. Kellossa ei siis ollut pattereita, vaan siirsin itse aina viisarit oikeaan kohtaan, samaan aikaan ärsyttävällä tekopirteällä äänellä muistuttaen ”mikäs aika nyt on”. Pari viikkoa meni ja ehkä jotain tuli opittuakin. Sitten kyllästyin

Mutta jos isompia ongelmia olisi, niin kai tuota jaksaisi.

 

Silloin kun lapset oli pk:ssa niin heräsin klo5 ja sain juotua rauhassa kahvit yms. Hoitoaika alkoi klo7, joten tuntia aikasemmin herätin 2lasta, puin ja lähdin kävelemään kohti pk:ta. Ja silti olin hikihatussa työpaikan ovella klo8. Työmatkaan meni 45-50min ruuhkasta riippuen. Kaikki meni rutiinilla, ei neuvoteltu vaan tehtiin vaik 2 olikin pikkasen työlästä hallita. Asuttiin pääkaupunkiseudulla silloin.

Nykyään kouluun näil on 45min aikaa valmistautua. Sis.pukeutuminen+aamupalan. Kouluun toisen vien ja toinen menee taksilla. Eri koulut eri puolilla kaupunkia. Kiirettä pitää aamusin.

 

Itse herään 4.45 pukemaan, juomaan aamukahvin ja muut aamutoimet. Lapset herätän noin 5.15 pukemaan ja hammaspesulle. Lähdetään ajamaan tarhalle 5.45, tasan 6 tarhalla jossa menee pari minuuttia ja töissä noin 6.15. Hyvin sujuu aamut koska lapset aamuvirkkuja ja omatoimisia jos sille päälle sattuu ja syö aamupalan vasta tarhalla..

 

Itse herään 4.45 pukemaan, juomaan aamukahvin ja muut aamutoimet. Lapset herätän noin 5.15 pukemaan ja hammaspesulle. Lähdetään ajamaan tarhalle 5.45, tasan 6 tarhalla jossa menee pari minuuttia ja töissä noin 6.15. Hyvin sujuu aamut koska lapset aamuvirkkuja ja omatoimisia jos sille päälle sattuu ja syö aamupalan vasta tarhalla..

ugh kuinka aikaisin joudut heräämään. moneltako lapset menee sänkyyn?

 

Meillä 2 alle 3v muksua, n. 30min menee sängystä autoon, päiväkodilla ollaan 8:00. Päiväkodilla riisun lapset, käytän käsipesulla ja kirjaan lapset saapuneeksi. Lapset menee heti aamupalalle. Lapset vielä eri ryhmissä että yhtäaikaa näitä ei hoideta. N. 8:10 starttaamaan auton töihin 8:20 työpaikalla ja työt alkaa 8:30.

 

Meillä kohta 6 v. Lapsen aamutoimiin menee se aika jonka itse käytän itseni valmistautumiseen. Jos menee aamupalalle päiväkotiin, herätän 15 min ennen lähtöä ja käy vessassa, pesee hampaat ja pukee päälle. Jos syö aamupalan riittää vajaa tunti aamutoimiin ja silloin saa katsoa jotain ohjelmaa aamupalan kanssa samalla kun itse käyn suihkussaja hoidan itseäni valmiiksi. Mulla yleensä joku smoothie tms automatkalla sitten aamupalaksi

 

Jos ap:n lapsi kuuluisi siihen harvinaiseen joukkoon jolla on vaikkapa se add, niin eiköhän se olisi huomattu. Sen puoleen ap:n tekstissään kertomassa lapsen käytöksessä ei muutenkaan mikään erityisesti viittaa siihen.

Eipä ole kovin harvinaista, jos on, eikä se todellakaan ole yksinkertaista laittaa sellaista lasta tekemään - hyvällä eikä pahalla.

 

Nolla minuuttia. Olin kaukaa viisas ja jätin pershedelmät pullauttamatta.

 

Itse tulostin jossain vaiheessa ikeasta ostettuun parin euron kelloon kuvat (vaatteet, ruoka hampaat) ja liimasin kellotauluun sopiviin kohtiin. Kellossa ei siis ollut pattereita, vaan siirsin itse aina viisarit oikeaan kohtaan, samaan aikaan ärsyttävällä tekopirteällä äänellä muistuttaen ”mikäs aika nyt on”. Pari viikkoa meni ja ehkä jotain tuli opittuakin. Sitten kyllästyin

Mutta jos isompia ongelmia olisi, niin kai tuota jaksaisi.

Jos isompia ongelmia olisi, ei jaksaisi senkään vertaa. On kovin kuluttavaa.

 

Näin minäkin tekisin. Tai houkuttelun kautta: jos oikein nopeasti pukee ja syö, niin saa 10 min leikkiä.

Eikun toisinpäin: kysyt, laitetaanko kello soimaan aikaisemmin, ettei tule kiire? Aamullahan ei pidä sen ekaluokkalaisenkaan touhuta muuta, kuin syödä aamupala samaan aikaan kuin muutkin, ettei käy niin, ettei oleaan nälkä, kun koulussa on se ruokatunti. Jos väsyttää, täytyy uniaikaa lisätä sieltä illasta. Sun lapsi ei ehdi edes bussiin koskaan, jos aloitat tuolla nyt.