Kauanko miehesi katselisi sinua jos olisit tuloton?

Siinä kysymys tulikin.

 

Kunnes kuolema meidät erottaa.
Näin siis vastasi itse.

 

Hamaan hautaan asti...=)

 

Tulottomana se minut otti, ja tulottomana on hyvin pitänyt

No ei vaan, sain sentään opintotukea kun mentiin naimisiin, valmistuttuani pari vuotta palkkaa, sitten muutaman lapsen ajalta äitiys- yms tukia. Nyt kuopus on täyttänyt jo 3v mutta edelleen olen kotosalla, ei olla vielä osattu tästä muuksikaan muuttua.

 

Kunnes kuolema meidät erottaa.
Näin siis vastasi itse.

Samoin. Tai ei ole itse sanonut, mutta näinhän se menee.
Voisin hyvin kuvitella olevanikin joskus tuloton, jos haluaisin jäädä kotirouvaksi.
Ja sitä paitsi kotihoidontukikin nyt on käytännössä aika sama kuin tuloton..

 

Ei vaikutta meidän suhteeseen.Itse asiassa olemme nyt eläneet yli 6kk ,ettei miehellä ole ollut tuloja.

 

Hetken. Eli jään kotihoidon tuelle, mutta yhteisellä päätöksellä emme kituuta sillä niin pitkään kuin mahdollista, vaan vain vuoden. Mies ei halua että elämme niin pienillä tuloilla pitkään. Eli jos vieroksuisin työtä, enkä tuloja hankkisi, olisi meillä varmaan aika iso kriisin paikka.

 

Hm, vaikea sanoa. Varmaan parisuhde alkaisi jossain vaiheessa rakoilla, jos vain toisen tuloilla eletään. Itseni on vaikea kuvitella, että eläisin tulottomanan hetkeäkään. Mutta jos esim. olisin työtön ja rahaton, niin mies tukisi ja auttaisi ylimenovaiheen ajan. Jos jäisin loppuelämäkseni tulottomaksi, niin ehkä alkaisin itse pohtia, haluanko olla miehelleni riesana.

 

Kyllä siihen tulottomuuteen joku hyvä syy sitten olisi, eli kyllä se minua edelleen katselisi ihan vaikka siihen kuolemaan asti (tai siihen, kun tulisi jotain ongelmia).

 

Ukko varmaan kattelis koska meillä on omat tilit ja omat rahat ja yhteiset kulut pannaan kylmästi puoliksi. Ei tarvii sitten itkee että kumpi tienaa paremmin, pitää elää niinkun on varaa.

Omat hermot ei vaan sietäis olla tuloton. Ei siedä olla edes huonotuloinen, etsin aina tulonlähteet jostain ettei tarvitse venyttää penniä sietorajoille. Ihan lailliset eli rehellistä työtä ja sellasta palkkaa että sillä elää. Koulut on sitä varten käyty jo nuorena. Pöydäs pitää olla leipää ja lapsilla kunnon vaatteet. Olen ollut tällainen pennusta asti, eli mitä haluan kuluttaa sen myös käyn itse ansaitsemassa. Sama miehellä. Tehköön rahansa ja tuhlatkoon ne myös. Yhteiset menot viipaloidaan ja ne pitää kummankin pystyä puoliksi hoitamaan. Aina.

Eipä tarvii ainakaan rahasta riidellä jos joskus menee kattilat jakoon. Kattilat on ostettu toisen rahoilla joku toinen tavara toisen. Helppo jakaa tarpeen tullen

Äitiyslomalla isäntä maksoi mielellään asioita mm. kauppalaskuja enemmän kun minä, ihan kiitoksena siitä että hoidan lapsiamme. Nyt se maksaa joka kaupassa käy, toinen hoitaa sillä aikaa kakarat eikä siitäkään tarvitse nirsottaa. vuorovedoin tehdään ostokset joten aika tasan ne tilitkin varmaan menee

 

Jos mulle ei tulisi rahaa mistään enkä tekisi sen eteen mitään että rahaa alkaisi jostain tulemaan niin mä veikkaisin että vuoden päivät menisi ja sitten alkaisi nalkutus.

 

Ei vaikuta tulottomuus mihinkään.

 

Huomattavasti kauemmin varmasti, kuin mitä itse kykenisin itseäni sietämään täysin tulottomana...

 

[QUOTE="jeppis";24523783]Hm, vaikea sanoa. Varmaan parisuhde alkaisi jossain vaiheessa rakoilla, jos vain toisen tuloilla eletään. Itseni on vaikea kuvitella, että eläisin tulottomanan hetkeäkään. Mutta jos esim. olisin työtön ja rahaton, niin mies tukisi ja auttaisi ylimenovaiheen ajan. Jos jäisin loppuelämäkseni tulottomaksi, niin ehkä alkaisin itse pohtia, haluanko olla miehelleni riesana.[/QUOTE]

En koe olevani miehelleni riesa, koska meillä yhteiset lapset ja päävastuu heistä minulla.

 

Silloin vois olla, että ei kauan kattelis, jos vapaaehtoisesti olisin tuloton. Mutta muuten kyllä ihan loppuelämän. Meillä on tällä hetkellä mies käytännössä tuloton ja kyllä mä sitä kattelen ihan ilomielin.

 

Kuulemma 20v Siis olen nytkin tuloton olen kuopuksen kanssa kotona vaikka jo 4v. Mutta tää nyt on väliaikainen tilanne ja mies vaan nauttii kun on joku joka huushollaa ja passaa

 

Niin hyvinä, kuin huonoinakin aikoina. Näin me silloin luvattiin.

 

kyl tuo on mua jo useemman vuoden kattonu

 

Sääliksi käy niitä jotka kumppaninsa pelkän tienaamisen valossa valitsee, sitähän tuo on jos on jotain takarajoja sille että syystä tai toisesta on tuloton.

Samat ihmiset varmaan myös "luulee" tietävänsä mitä rakkaus on, tokkopa koskaan ovat sitä oikeaa tunnetta tunteneet.

 

Kunnes sokeus yllättäis tai kuolema korjais

 

Varmasti ihan loppuun asti. Esim. työttömyydelle ei voi aina mitään. Mutta jos haluaisin vain jäädä maleksimaan kotiin esim. tulottomaksi kotiäidiksi, niin varmasti puuttuisi jotenkin asiaan, tai vaatisi, että saa itsekin olla sitten vastaavan ajan kotona. Meidän maailmassa yli 1,5 vuotta kotona vaikka sitten lapsen kanssa on työssäkäynnin ja perheen elättämisen pakoilua. Kotiäitiys on verrattavissa työttömyyteen.

 

Emme ole tulojen vuoksi naimisiin menneet. Vaan rakkaudesta.

Ja tulot taas eivät vaikuta rakkauteen yhtään mitenkään.

 

Eipä tuo minua rikkaan suvun takia nainut joten joutunee katselemaan ihan loppuun asti.

 

No jos olosuhteiden pakosta tai muuten hyvästä syystä olisin tulottomana niin katselisi vaikka hautaan asti, mutta jos ihan laiskuuttani haluaisin hänen elätettävänään olla niin ei hetkeäkään.

 

Varmasti ihan loppuun asti. Esim. työttömyydelle ei voi aina mitään. Mutta jos haluaisin vain jäädä maleksimaan kotiin esim. tulottomaksi kotiäidiksi, niin varmasti puuttuisi jotenkin asiaan, tai vaatisi, että saa itsekin olla sitten vastaavan ajan kotona. Meidän maailmassa yli 1,5 vuotta kotona vaikka sitten lapsen kanssa on työssäkäynnin ja perheen elättämisen pakoilua. Kotiäitiys on verrattavissa työttömyyteen.

Onneksi kaikki eivät elä "teidän maailmassanne". Ymmärräthän myös sen?
Ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja omassa perheessään. Jos joku haluaa olla kotona ikuisesti ja toinen haluaa olla elättäjä, niin mikäs siinä. Ja joskus se on jopa järkevää, jos esim. monta lasta tai toinen panostaa uraan tai yritykseen.
Meillä on esim. kolme alle 5-vuotiasta lasta ja olisi kyllä taloudellisesti melkein se ja sama, olisinko kotona vai veisinkö hoitoon. Sen sijaan perheen hyvinvoinnin kannalta meille sopii se, että toinen on lasten kanssa kotona.