kauanko olet ollut sinkkuna?

Itse olen ollut sinkkuna 6 vuotta. Ikää on tällä hetkellä 29. Näiden 6 vuoden sisään ei siis mahdu minkäänlaista suhdetta. Sukulaisetkin on lopettanut jo sen ainaisen parisuhteista kyselyn, kai ne on huomannut että toi on ikuinen sinkku. Ja kaikki typerät kommentit:"nauti sinkkuudesta" ja"lopeta etsiminen" voi unohtaa. Etsinyt en ole aikoihin, en ole epätoivoinen. Ja nautin elämästäni, kodin pyörittämisestä, työstä, juoksemisesta. Ystäviä minulla ei ole, joten vapaa-aika kuluu lähinnä lapsen kanssa ulkoillen ja leikkien.
Välillä tulee vain näitä hetkiä kun miettii miksen kelpaa kenellekään. 6vuotta sinkkuna on pitkä aika.

 

Koko ikäni, eli 27 vuotta. Olen aika epäsosiaalinen tapaus, joten sinkkuus ei varsinaisesti yllätä.

En ole myöskään saanut ihmettelyä tai kommentteja osakseni sen suhteen, että olen sinkku.

Vapauden suhteen onhan se kiva, että saa päättää vaikka ilta- ja viikonloppumenemisensä itse, mutta toisaalta aika paljon siinä menettää, kun elämänkumppanuutta, läheisyyttä ja seksiä ei ole, eikä myöskään yhtään lasta.

 

Vuoden. En ole tapaillut ketään.

 

Nyt olen ollut joitakin kuukausia. Joskus ollut useamman vuoden.

 

Kolmisen vuotta tulee vappuna täyteen... Siis sinkku niin etten ole seurustellut, muuta kontaktia kyllä on ollut vastakkaiseen sukupuoleen.

 

2½ v, toki ollut tapailua ja jotain seurusteluntynkääkin, mutta ei mitään sen pitempikestoista ole syntynyt. Tosin mulla on lapsivapaata vaan joka toinen vkl, joten eipä tässä kauheesti ehdi edes miehissä käymään.

 

Vuosi sitten erosin pitkä aikaisesta suhteesta, sen jälkeen ollut jotain säätöjä. Mut no vuoden olen ollut sinkkuna.

 

Mulla pisin aika sinkkuna on ollut pari vuotta. Olen aina ollut sitä mieltä että etsivä löytää. Se että joku vaan tulis vastaan ja veisi, heti kun lopettaa etsimisen on kyllä ihan pötyä ja varmasti tosi harvinaista. Ensin pitää suurin piirtein tietää mitä etsii, sitten pitää etsiä, sitten pitää olla rohkea, sitten pitää antaa mahdollisuus ihastumiselle, sitten pitää joustaa ja tehdä ehkä kompromisseja (koska täydellistä ei ole). Mutta jos et halua tarpeeksi, niin ehkä sitten et viitsi tehdä tuota kaikkea.

 

Vuoden oli eron jälkeen. Sitten reilun vuoden jonkinlaisessa polyamorisessa suhteessa. Ja sen jälkeen taas melkein vuoden sinkkuna, ennenko toi nykyinen löytyi.

Eipä siis taida olla vuotta pidempää yksinopätkää mulla.

 

Minäkin 6v.

 

Jos lasketaan siitä päivästä kun rouva ilmoitti tahtovansa avioeron, niin ens kuussa tulee neljä vuotta täyteen.

 

Oon ollu ilman parisuhdetta kohta 5 vuotta. Oon ajatellu sen niin että mieluummin yksin, kuin niin että on vaan olemisen vuoksi jonku kanssa. Toki kaipaan läheisyyttä, sitä että kotona olis joku mun kanssa. Mutta näinkin on hyvä, uskon että tulee jos on tullakseen. En hakemalla lähde hakemaan. Yksi pitkä suhde takana, josta sain siipeeni pahasti. Vaikuttaa varmaan tämän hetkiseen parisuhde-statukseen.
Lapsia ei ole, ikää kohta 30, kriisiä pukkaa. Mutta näillä mennään mitä on annettu. Tai mitä ei ole annettu...

 

22 vuotta! Alkuun oli jotain suhteita, mutta nyt reilun 10 vuotta ilman mitään.

 

Kesäkuussa tulee 4v täyteen. Tapailuja on ollut mutta ei suhdetta. Tällä hetkellä vakipano.

 

En ole ollut ikinä sinkkuna ja olen 38v...sinkkuudesta en siis tiedä yhtään mitään!!

 

En ole ollut ikinä sinkkuna ja olen 38v...sinkkuudesta en siis tiedä yhtään mitään!!

Etkö edes lapsena ollut sinkku (=ilman parisuhdetta)?

 

Etkö edes lapsena ollut sinkku (=ilman parisuhdetta)?

No lapsena toki Mutta noin 16 asti olen ollut parisuhteessa ..

 

10v tulee ihan kohta täyteen. Olen sitä paljonkin miettinyt, miksi tämä sinkkuus vain jatkuu mutta en oikein keksi pätevää syytä. Kai se sitten on niin, että kukaan ei tosiaan tule kotoa hakemaan ja etsiäkään en jaksa. Toisaalta mä olen tän hyväksynyt, ehkä seuraavassa elämässä on sitten mun vuoro kokea rakkautta. Ja toisaalta taas vähän ahdistaa ajatus yksinäisestä vanhuudesta, kunhan nuo lapset joskus aikuistuu ja muuttavat pois...

 

1.5v. Ei mitään tapailua tai muutakaan. Tätä ennen olin 14v eksän kanssa.
Pisin sinkkuusaikani tähän mennessä.

 

[QUOTE="niin";30649154]10v tulee ihan kohta täyteen. Olen sitä paljonkin miettinyt, miksi tämä sinkkuus vain jatkuu mutta en oikein keksi pätevää syytä. Kai se sitten on niin, että kukaan ei tosiaan tule kotoa hakemaan ja etsiäkään en jaksa. Toisaalta mä olen tän hyväksynyt, ehkä seuraavassa elämässä on sitten mun vuoro kokea rakkautta. Ja toisaalta taas vähän ahdistaa ajatus yksinäisestä vanhuudesta, kunhan nuo lapset joskus aikuistuu ja muuttavat pois...[/QUOTE]

Älä masennu! Mä tiedän monia ketkä on vanhemmalla iällä löytänyt rakkauden, ei sitä etukäteen voi tietää miten elämä heittelee Mullakin menee aika nyt lasten kanssa, ja olen aatellut että se on tää hetki, muutaman vuoden päästä voi olla ihan erilaista.

 

En ole ollut ikinä sinkkuna ja olen 38v...sinkkuudesta en siis tiedä yhtään mitään!!

Miksi sä vastasit tähän ketjuun? Kun kysymys oli osoitettu sinkuille niin ei koskenut vissiin sua?!

 

Reilu 3v ja sinkkuna ajattelin pysyäkin. On vain ystävyyssuhteita vastakkaiseen sukupuoleen, en kaipaa muuta.
Elämä on mukavaa näin. Olen totaaliyh ja lasten kanssa on arki mukavaa.

 

4kk. Ei tunnu että olisin "sinkku", koska kokoajan on jotain säätöjä.

 

Melkein 5 vuotta. Ja ihan omasta tahdosta.

 

[QUOTE="Anu";30649285]Älä masennu! Mä tiedän monia ketkä on vanhemmalla iällä löytänyt rakkauden, ei sitä etukäteen voi tietää miten elämä heittelee Mullakin menee aika nyt lasten kanssa, ja olen aatellut että se on tää hetki, muutaman vuoden päästä voi olla ihan erilaista. [/QUOTE]

Kiitos tsempistä. Musta vaan tuntuu, että jossain vaiheessa se sinkkuuskin kääntyy huonoksi puoleksi -kuka haluaisi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka on elänyt kymmenen vuotta tai enemmänkin sinkkuna? Ei kai kukaan.

Toisaalta viihdyn kyllä ihan hyvin näinkin, ainoa mikä tosiaan vähän ahdistaa on ne ajat, kun lapset ei ole enää tässä. Miten sitä sitten selviytyy yksinäisyytensä kanssa, kun ei lastenkaan elämään viitsisi tuppautua koko ajan?