kauanko yhdessä ennen ekaa lasta?

anteeks nyt kommenttini :ashamed: Mut kun lukee tätä ketjua niin en lainkaan enään ihmettele miks nykysin niin paljon yh-äitejä :/ Eikä tää nyt millään pahalla...

ja mitenköhän siihen vaikuttaa seurusteluaika???

No jos tuntenut henkilön vain muutaman viikon/kuukauden niin onko siinä vaiheessa jo varma että suhde kestää...

mut eihän sitä voi ikinä olla varma.

Eihän sitä koskaan voi olla varma, mut eikö kannattais ensiksi tutustua mieheensä KUNNOLLA ennen kuin aletaan lapsia tekemään?? Ymmärrän toki sen rakkauden huuman,mutta entä sitten kun sekin muuttuu "arjeksi"?!

no me ei varsinaisesti "tehty" lasta, vaan ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi (aborttia ei edes ajateltu).
tässä sitä porskutellaan eteenpäin, enkä mä sano et se aina niin helppoo ois mutta kyllä meillä rakkaus on kasvanut näinä muutamina vuosina.
..ja kai me nyt jo toisemme aika hyvin tunnetaan arki kyllä tuli nopeammin vastaan ku ehkä monella muulla

 

Vaikka me kerittiin olla viikko yhdessä, niin ajattelin että tulkoon meistä perhe tai ei, lapsen teen itselleni sitten.

Minulla taustalla Endometrioosi ja raskaaksi ei pitänyt tulla ilman hoitoja.
Lapsi oli siis pieni ihme.

Loppujen lopuksi kävi niin että nyt jäin yksin kun lapsi on koko ajan ollut miehelle rasite.
Itse olen suunnattoman onnellinen että lapsen sain. :heart:

 

Vaikka me kerittiin olla viikko yhdessä, niin ajattelin että tulkoon meistä perhe tai ei, lapsen teen itselleni sitten.

Minulla taustalla Endometrioosi ja raskaaksi ei pitänyt tulla ilman hoitoja.
Lapsi oli siis pieni ihme.

Loppujen lopuksi kävi niin että nyt jäin yksin kun lapsi on koko ajan ollut miehelle rasite.
Itse olen suunnattoman onnellinen että lapsen sain. :heart:

:hug: :hug:

Mä olen ajatellut, että jos tulisin raskaaksi yhden yön jutusta tai hyvin lyhyen seurustelun jälkeen, niin en tekisi aborttia. Ei olisi mulle mitenkään mahdoton ajatus saada lapsi ilman miestä

 

5 vuotta yhdessä.. ja VIELÄKIN kahdestaan

 

Vaikka me kerittiin olla viikko yhdessä, niin ajattelin että tulkoon meistä perhe tai ei, lapsen teen itselleni sitten.

Minulla taustalla Endometrioosi ja raskaaksi ei pitänyt tulla ilman hoitoja.
Lapsi oli siis pieni ihme.

Loppujen lopuksi kävi niin että nyt jäin yksin kun lapsi on koko ajan ollut miehelle rasite.
Itse olen suunnattoman onnellinen että lapsen sain. :heart:

Tässähän hyvä esimerkki...etkö sinä ollut juuri se kuka oli valmis tyrkkäämään lapsensa johonkin sijais/kasvatuskotiin kun viina veti niin paljon puoleensa.......??????!!!!!!!!!!

 

tasan 6kk ensitapaamisesta tulin raskaaksi,mentiin kihloihin samana päivänä :heart:

 

Puolen vuoden seurustelun jälkeen päätettiin että jätetään kumit pois, ja että lapsi on tervetullut sitten kun haluaa tulla.. ja sehän päätti tulla heti Siinä vaiheessa jo tiesin että tää suhde on sen verta hyvällä pohjalla, että toimii pitkälle. Miehellä entuudestaan yksi lapsi ja tiesin sen olevan hyvä ja vastuuntuntoinen isä. Edelleen menee hyvin ja en usko että lapsen tulo sitä mitenkään hetkauttaa.. Kyllä sitä itse tietää, milloin on valmis. Ja tiedän senkin että jos joskus kävisi kuitenkin niin että ero tulisi, niin isä kyllä lapsella aina tulee olemaan.

 

Reilut seitsemän vuotta ehdittiin kaksin olla ennen lasta.Siinä samassa seitsemän vuoden "kriisissä" mentiin sitten vielä naimisiin ja ostettiin asuntokin! B)

 

Vaikka me kerittiin olla viikko yhdessä, niin ajattelin että tulkoon meistä perhe tai ei, lapsen teen itselleni sitten.

Minulla taustalla Endometrioosi ja raskaaksi ei pitänyt tulla ilman hoitoja.
Lapsi oli siis pieni ihme.

Loppujen lopuksi kävi niin että nyt jäin yksin kun lapsi on koko ajan ollut miehelle rasite.
Itse olen suunnattoman onnellinen että lapsen sain. :heart:

Tässähän hyvä esimerkki...etkö sinä ollut juuri se kuka oli valmis tyrkkäämään lapsensa johonkin sijais/kasvatuskotiin kun viina veti niin paljon puoleensa.......??????!!!!!!!!!!

tätä pakko peesata

 

6 vuotta meni esikoisen saantiin ja kuopuksen saantiin toinen 6 vuotta.(tai no 5.5 vuotta)

 

nelisen kuukautta

 

Vaikka me kerittiin olla viikko yhdessä, niin ajattelin että tulkoon meistä perhe tai ei, lapsen teen itselleni sitten.

Minulla taustalla Endometrioosi ja raskaaksi ei pitänyt tulla ilman hoitoja.
Lapsi oli siis pieni ihme.

Loppujen lopuksi kävi niin että nyt jäin yksin kun lapsi on koko ajan ollut miehelle rasite.
Itse olen suunnattoman onnellinen että lapsen sain. :heart:

Tässähän hyvä esimerkki...etkö sinä ollut juuri se kuka oli valmis tyrkkäämään lapsensa johonkin sijais/kasvatuskotiin kun viina veti niin paljon puoleensa.......??????!!!!!!!!!!

Ei viina minua vedä puoleensa.

Jos ihminen on kovasti masentunut, niin voi olla että hän haluaisi turruttaa olonsa jollakin konstilla. Vaikka viinalla.

Mutta kuten aina, selviän tästäkin olosta. Olen selvinnyt niin paljosta tässä elämässä että moni olisi luhistunut aikaa sitten!

Olen käynyt elämässäni läpi enemmän tähän ikään mennessä kuin moni koko elämänsä aikana.

Sallittakoon siis minulle hajoaminen välillä.
Jokainen meistä särkyy, ennemmin tai myöhemmin.

Joten te jotka ylpeässä mielessänne kuvittelette että elämä ei tuo vaikeaa kohdallenne, olette väärässä.

Kukaan meistä ei selviä tuosta vaan.

Vaikka en pahaa kenellekään toivo, toivon kuitenkin että ylpeät mielet musertuu ennen pitkää ja niin myös tulee tapahtumaan. Valitan.

 

Vaikka me kerittiin olla viikko yhdessä, niin ajattelin että tulkoon meistä perhe tai ei, lapsen teen itselleni sitten.

Minulla taustalla Endometrioosi ja raskaaksi ei pitänyt tulla ilman hoitoja.
Lapsi oli siis pieni ihme.

Loppujen lopuksi kävi niin että nyt jäin yksin kun lapsi on koko ajan ollut miehelle rasite.
Itse olen suunnattoman onnellinen että lapsen sain. :heart:

Tässähän hyvä esimerkki...etkö sinä ollut juuri se kuka oli valmis tyrkkäämään lapsensa johonkin sijais/kasvatuskotiin kun viina veti niin paljon puoleensa.......??????!!!!!!!!!!

Tässäkin kirjoituksessa tyyliin ylistät itseäsi kun sinä olet selvinnyt eikä kukaan muu ole kokenut mitään vastaavaa...

Ei viina minua vedä puoleensa.

Jos ihminen on kovasti masentunut, niin voi olla että hän haluaisi turruttaa olonsa jollakin konstilla. Vaikka viinalla.

Mutta kuten aina, selviän tästäkin olosta. Olen selvinnyt niin paljosta tässä elämässä että moni olisi luhistunut aikaa sitten!

Olen käynyt elämässäni läpi enemmän tähän ikään mennessä kuin moni koko elämänsä aikana.

Sallittakoon siis minulle hajoaminen välillä.
Jokainen meistä särkyy, ennemmin tai myöhemmin.

Joten te jotka ylpeässä mielessänne kuvittelette että elämä ei tuo vaikeaa kohdallenne, olette väärässä.

Kukaan meistä ei selviä tuosta vaan.

Vaikka en pahaa kenellekään toivo, toivon kuitenkin että ylpeät mielet musertuu ennen pitkää ja niin myös tulee tapahtumaan. Valitan.

 

Yhdessä olimme olleet noin 1kk kun tulin raskaaksi.Ensimmäisenä vuosipäivänä meillä oli ristiäiset ja häät .Nyt meillä on kolme lasta ja yhdessä on oltu 8 vuotta.

 

7v

 

Reilut seitsemän vuotta ehdittiin kaksin olla ennen lasta.Siinä samassa seitsemän vuoden "kriisissä" mentiin sitten vielä naimisiin ja ostettiin asuntokin! B)

meillä muuten ihan sama homma :wave:

 

10 kuukautta.

 

n.5v

 

1v 5kk yhessä ennen ku tuplat syntyi! :heart: :heart:

 

Hiukkasen vajaa 5 vuotta oltiin ensin kaksin.

 

reilu vuosi ja erotiin ennen vauvan tuloa... :/

 

Nelisen vuotta jos raskausaika lasketaan mukaan.

 

10 kk oltiin oltu yhdessä kun ESIKKO SYNTYI

Ja edelleen yhdessä, 11 vuotta jo B)

 

n.5vuotta

 

13 vuotta ja 29 päivää, sitten syntyi esikoisprinsessamme. :heart: Olimme aikaisemmin sitä mieltä, ettemme edes halua lapsia, kunnes ilmeisesti vanhenimme tarpeeksi...

Tätähän on pakko peesailla. Vuodet oikein, päiviä 3 ja prinssi syntyi. Syykin sama. =)