Kauankohan menee, että tottuu (hoitovapaalla) siihen, että rahaa on niukasti

Nyt reilu puoli vuotta olen ollut hoitovapaalla ja taas tuli äsken ensin innostuttua ja sitten todettua ettei olekkaan varaa. Meillä ei ole ensiviikolle mitään ohjelmaa ja tuli mieleen, että voitaisiin tehdä lapsen kanssa muutaman päivän reissu johonkin lähelle (esim. Tukholmaan tai tallinnaan) kun en ole pitkään aikaan käynyt. Niinpä se todellisuus taas iski hetkenpäästä, niinpä ei ole rahaa edes muutamaa sataa pistää kerralla ylimääräiseen. samoin rattaita oltiin ostamassa niin huomasin ettei olekkaan varaa hakea heti kaupasta vaan täytyy odottaa seuraavaan kuuhun, että pystyy maksamaan osan toisen kuun tuloista ja toisen osan toisen kuun tuloista. Samoin mietin jokin aika sitten, että ostaisiko miehelle yllätykseksi liput yhteen tapahtumasn mutta totesin, että parempi jättää ostamatta vaikka eivät olisi olleet kuin 50€/ kpl mutta kaksi lippua ja matkat päälle olisi ollut liisn iso menoerä silloin.

Varmasti tämä tekee minulle ihan hyvää oppia katsomaan hintoja tarkemmin mutta silti tulee tuollaisia harmituksia vähän väliä Kaikesta huolimatta olen mieluiten kotona lapsen kanssa kaikesta huolimatta mutta mietin vain koskakohan tähän tottuu

 

Mä olen aina elänyt niukasti niin siihen on tottunut.

 

Mulla kans sellainen tausta, että äitiyslomalle minimirahalla ja kolme lasta sain peräkkäin ja välillä hoitorahaakin. Raha riitti kaikkeen. Sitten kun lähdin työelämään niin rahaa olikin mukavasti. Elinkustannukset on nyt lasten ollessa kouluikäisiä niin isot, että olisi oikeasti katastrofi tulla vielä raskaaksi. Vaikuttaisi merkittävästi isompien lasten elintasoon.

 

Minun aikani niin, että sai huolettomasti käyttää rahaa oli niin lyhyt, että ei tee tiukkaa osata taas pihistellä. Toisaalta olen luonteeltani aika saita.

 

Ehdimme elää pitkään miehen kanssa kaksin kun lasta ei toiveista huolimatta kuulunut. Lisäksi minä tienaan töissäollessani huomattavasti enemmän kuin mieheni mutta halusin jäädä kotiin eikä se todellakaan kaduta vaan tämä on ollut varmasti elämäni parasta aikaa. Silti en tunnu muistavan vieläkään heti sitä, että nyt pitää elää säästeliäästi.

 

Niin ja ei nyt mitään rikkaita olla oltu koskaan (minullakaan ei järin iso palkka ole) mutta nyt saan noin 2500€ vähemmän kuussa käteen niin vaikuttaahan se jo aika paljon siihen mitä voi tehdä ja mitä ei.

 

[QUOTE="Quu";29824047]Niin ja ei nyt mitään rikkaita olla oltu koskaan (minullakaan ei järin iso palkka ole) mutta nyt saan noin 2500€ vähemmän kuussa käteen niin vaikuttaahan se jo aika paljon siihen mitä voi tehdä ja mitä ei.[/QUOTE]

Ai ei ole iso palkka, mutta palkan kotihoidontuen erotus on 2500e... Aika harva saa käteen edes 2500e, saatika 3000e...

 

Olisi kannattanut laittaa rahaa säästöön vielä kun se oli mahdollista, mutta tämänhän varmaan jo tiesitkin.

Yli kolme vuotta olen kotona ollut, mutta mistään tuollaisesta kuten rattaista tai muista ei ole tarvinnut tinkiä. Ei oikeestaan mistään. Matkallakin ollaan käyty useamman kerran mutta nyt kahden melko pienen lapsen kanssa en tunne halua lähteä lentokoneeseen (vielä), mutta laivalla ollaan kyllä oltu.

 

Nojoo, itse taas joudun tekemään valintoja tyyliin olenko ilman uusia talvikenkiä vai säästänkö niihin 10€/kk 4-5 kk ajan. Eli ollaan oikeasti todella tiukilla. Ei tähän varmaan koskaan totu, mutta olen asennoitunut niin ettei tämä kestä kauaa, ja jos siltä tuntuu voin palata töihin vaikka heti huomenna.

 

onhan tässä totuttelemista, vaikka noin tiukkaa ei olekkaan. ja mies kyllä rahoittaa kaiken tarpeellisen. enemmänkin olisin säästänyt jos olisin tajunnut. onnesi edes jonkun verran älysin säästää.