Kauhistuisitko sinä tästä

anoppi kauhistuu kun meidän 8,5 kk vanha imeskelee leipää, johon saa vielä oivariinia päälle ei vain epäterveellisyyden vuoksi, vaan siksikin kun vauva välillä "yskii" jos menee liian iso pala kurkkuun. Minusta se taas kuuluu opetteluun kun syödään karkeita ruokia.... Niin, ja kaikenkukkuraksi meillä suvereenisti nostetaan lattialle pudonneet leivät takaisin vauvan kouraan, ellei koira ehdi varastaa niitä ensin

 

 

En

 

Taidan olla sitten nipo niin kuin anoppisikin.

Mutta itselleni ei tulisi mieleenikään käskeä vauvaa, isompaa lasta, aikuisvierasta tai ketään syömään lattialle pudonnutta ruokaa.
Syötkö sinä itse lattialta.
Entä kun teille tulee vaikka ystäväsi kylään ja pudottaa keksin, niin kaivatko sen lattialta, puhallat koirankarvat pois ja vippaat ystäväsi lautaselle takaisin.

Sekä kyllä vauvan kuuluu opetella kiinteitä syömään, mutta ei palaa saa mennä kurkkuun, herranen aika sentään mitä menoa teillä on.
No tuleepa kevyt arkku kantaa kun vauva siihen joku päivä tukehtuu

 

:O :O

Aika randomia touhua ap:lla.

 

En kauhistu, tietyst tarkkana pitää olla ettei siitä leivästä saa paloja, ton ikänen kun vielä ei kovin hyvin osaa niitä pureskella. Mutta kyllä mäkin nostan lattialta lapselle leivän takasin, muuten saisin tehä yhen ruokailun aikana 10 leipää.

 

[QUOTE="Hmm";28320644]Taidan olla sitten nipo niin kuin anoppisikin.

Mutta itselleni ei tulisi mieleenikään käskeä vauvaa, isompaa lasta, aikuisvierasta tai ketään syömään lattialle pudonnutta ruokaa.
Syötkö sinä itse lattialta.
Entä kun teille tulee vaikka ystäväsi kylään ja pudottaa keksin, niin kaivatko sen lattialta, puhallat koirankarvat pois ja vippaat ystäväsi lautaselle takaisin.

Sekä kyllä vauvan kuuluu opetella kiinteitä syömään, mutta ei palaa saa mennä kurkkuun, herranen aika sentään mitä menoa teillä on.
No tuleepa kevyt arkku kantaa kun vauva siihen joku päivä tukehtuu[/QUOTE]

Jos leipä putoo kotona lattialle, tietysti syön sen heitätkö sä sen pois? teillä on sit varmaan aika paskaiset lattiat!

Ei pala saa mennä kurkkuun? Miten sä käytännössä valvot sitä, ettei sun lapsilla koskaan mene mitään kurkkuun? joo, taidat olla mun anoppi sehän syöttäis ekat 3 vuotta vaan sileeksi soseutettua ruokaa, miten sitä sit oppiikaan syömään muuta.

 

Yskiminen ja kakominen on normaali reaktio,refleksi, kun ruoka menee "väärin" kurkkuun. Ja kun harjoittelee, varmasti kakoo. NÄyttäkää minulle pikkulapsi, joka ei koskaan ole saanut ruokaa väärään kurkkuun!

 

[QUOTE="hansu";28320656]En kauhistu, tietyst tarkkana pitää olla ettei siitä leivästä saa paloja, ton ikänen kun vielä ei kovin hyvin osaa niitä pureskella. Mutta kyllä mäkin nostan lattialta lapselle leivän takasin, muuten saisin tehä yhen ruokailun aikana 10 leipää. [/QUOTE]

No niinpä Aina tietysti valvotaan syömistä ja jos huomaan että haukkaa ison palan niin kaivan pois, mutta eihän sitä nyt koko ajan voi kontrolloida millanen pala siellä suussa on, kun toinen semmosta epämäärästä leipämyttyä kourastaan imeskelee Yskimällä ja selkään taputtamalla ne on lähtenyt helposti pois, koskaan ei oo ees tarvinnut mukulaa ylösalaisin vielä kääntää. Ja niin voi käydä isommallekkin!

 

Meillä ei syödä niitä mitä putoaa lattialle ihan míkrobien takia. Mä en antanut tuon ikäiselle leipää. Mutta kukin tavallaan.

 

Suolan määrä hirvittää.

 

Meillä ei syödä niitä mitä putoaa lattialle ihan míkrobien takia. Mä en antanut tuon ikäiselle leipää. Mutta kukin tavallaan.

Sori, mutta eikö teillä vauvat sit muutenkaan saa olla lattioilla? Ainakin meillä tuo satavarmasti nuoleskelee niitäkin joskus, tai ainakin käsillään nuohoaa lattiat ensin ja sit imeskelee sormiaan välissä ihan normaalia vauvaa.

 

En uskaltaisi antaa. Meillä sattui vanhimman kohdalla niin paha vahinko, että kiireellä vietiin lapsi sairaalaan kun ruoan palaan meinasi tukehtua.

Nuorempia olen vuoden ikään syöttänyt soseilla.

Ja lattialle tippuneen ruuan kyllä nostan takaisin lautaselle, jos kotona ollaan

 

Meillä ei syödä niitä mitä putoaa lattialle ihan míkrobien takia. Mä en antanut tuon ikäiselle leipää. Mutta kukin tavallaan.

Hahhahahha... ai, vai ettei teillä syödä mitään lattialle pudonnutta. Mites sitten, kun ne lapset syö multaa, nuolee kengänpohjia, nuolee lattiaa, maistelee kiviä, imeskelee hiekkaista lapiota hiekkalaatikolla? Pystytkö ihan koko ajan vahtimaan, ettei sinne suuhun mene mitään mitä ei pitäisi?
Ei millään pahalla, mutta kahden pienen lapsen äitinä ja täysin kykenemättömänä vahtimaan kumpaakin lasta vuorokauden jokainen sadasosasekuntti, pidän lattialle pudonnutta leipää aika pienenä pahana.

 

Kyllä meilläkin syödään lattialle pudonnutta ruokaa, jotain puuron tyyppistä en lähtisi lattialta syömään mutta kaikkea "kiinteää" ruokaa kyllä. Ja kyllä, jos olen vierailulla ja keksi tippuu, syön sen, mutta jos meillä vieraalla keksi tippuu saa hän valita syökö sen (yleensä kyllä syö). Myös ulkona, esim piknikilläjos jotain tippuu nurmikolle (olettaen ettei ole pahin koiranpissatuspaikka) syön sen!

 

Leivän missä ei ole mitään päällä saattaisin antaa lapsella takaisin mutta leipää missä on voita tarttuu kaikki roskat lattialta koirankarvoista lähtien joten sen takia en sitä itsekään pistäisi suuhuni...

 

Juu...mulla on kaverina äiti, joka ei anna 3v:lle leipää tukehtumisvaaran vuoksi!!
Itse olen antanu leivänpalasia samoihin aikoihin kun aloittanut viljat muutenkin. Ja nostan lattialta tippuneen palasen takas!

 

Hahhahahha... ai, vai ettei teillä syödä mitään lattialle pudonnutta. Mites sitten, kun ne lapset syö multaa, nuolee kengänpohjia, nuolee lattiaa, maistelee kiviä, imeskelee hiekkaista lapiota hiekkalaatikolla? Pystytkö ihan koko ajan vahtimaan, ettei sinne suuhun mene mitään mitä ei pitäisi?
Ei millään pahalla, mutta kahden pienen lapsen äitinä ja täysin kykenemättömänä vahtimaan kumpaakin lasta vuorokauden jokainen sadasosasekuntti, pidän lattialle pudonnutta leipää aika pienenä pahana.

Silloin ei oltu hiekkalaatikolla. Teimme jotain muuta. Ei kaikki nuoleskele lattiaa yms. Kun poika oli lattialla vauvana niin alla oli viltti. Mulla on vain yksi lapsi.

 

Silloin ei oltu hiekkalaatikolla. Teimme jotain muuta. Ei kaikki nuoleskele lattiaa yms. Kun poika oli lattialla vauvana niin alla oli viltti. Mulla on vain yksi lapsi.

Siis miten hän sitten konttas/ryömi ympäriinsä? :O Kuulostaa aika hankalalta, jos liikkuva vauva ei saa lattiaan koskea. Ihan samalla tapaa ne lattian "mikrobit" tarttuu käsiin kuin leipäänkin, ja kyllä vauvoilla ne kädet suuhun menee vähän väliä...

 

kakominen on täysin normaalia. oman lapsensa kyllä oppii tuntemaan ja antamaan oikean kokoisia paloja yksi kerrallaan. ei sitä koko leipää tarvitse heti alkuun antaa tai kaikkia paloja.lapsethan mielellään tukkivat kaikki kerralla suuhun. rasva on tarpeetonta tuossa vaiheessa. ja jos leipä tippuu maahan, niin kyllä se meilläkin syödään jos ei ole karvoissa . tai sitten ne karvantiputtelijat syövät pudonneet. vieraitten ei tarvitse meillä syödä lattioilta...se on perheen etuoikeus.

 

Siis miten hän sitten konttas/ryömi ympäriinsä? :O Kuulostaa aika hankalalta, jos liikkuva vauva ei saa lattiaan koskea. Ihan samalla tapaa ne lattian "mikrobit" tarttuu käsiin kuin leipäänkin, ja kyllä vauvoilla ne kädet suuhun menee vähän väliä...

Muistaakseni ei ryöminyt koskaan vai oliko se niin että ei koskaan kontannut. Mutta kun alkoi liikkumaan niin olin koko ajan lähellä.

Ja mitä vit se toisia nyppii miten minä olen toiminut joskus aikoinaan? Tai se miten mun lapsi kehittyi.

Vastasin vain ap.:n kyssäriin.

 

Muistaakseni ei ryöminyt koskaan vai oliko se niin että ei koskaan kontannut. Mutta kun alkoi liikkumaan niin olin koko ajan lähellä.

Ja mitä vit se toisia nyppii miten minä olen toiminut joskus aikoinaan? Tai se miten mun lapsi kehittyi.

Vastasin vain ap.:n kyssäriin.

Oho, no turha hermostua. Kunhan kuulostaa vähän erikoiselta. Jokainen tavallaan

 

Oho, no turha hermostua. Kunhan kuulostaa vähän erikoiselta. Jokainen tavallaan

Sori, en vai pidä ihmetyksistä mua kohtaan.

 

itse olen ollut aina tarkka siitä, että lapsi ei tukehdu ruokaansa, olen mielummin ensimmäiset vuodet ylivarovainen, kuin hautaan oman taaperoni. mun kaverin lapsi kuoli 2vuotiaana kun tukehtui pullan palaan, oma lapseni sai hellalta napatua lihapullan ja meinasi siihen tukehtua 2vuotiaana, onneksi pala kuitenkin saatiin ulos henkitorvesta viimehetkellä ja lapsi selvisi säikähdyksellä ja antibiottikuurilla. Kukin tekee tyylillään, mutta mielestäni mailman rakkaimman asian suojelu ei ole nipottamista, lasten kuolleisuushan on vähentynyt viimevuosina juuri siitä syystä, kun vanhemmat tiedostavat eri asioista olevat riskit kuten vesi,ruoka, sähkölaitteet,auto, katolta tippuvat lumet, kaatumiset, putoamiset, myrkylliset aineet.

 

itse olen ollut aina tarkka siitä, että lapsi ei tukehdu ruokaansa, olen mielummin ensimmäiset vuodet ylivarovainen, kuin hautaan oman taaperoni. mun kaverin lapsi kuoli 2vuotiaana kun tukehtui pullan palaan, oma lapseni sai hellalta napatua lihapullan ja meinasi siihen tukehtua 2vuotiaana, onneksi pala kuitenkin saatiin ulos henkitorvesta viimehetkellä ja lapsi selvisi säikähdyksellä ja antibiottikuurilla. Kukin tekee tyylillään, mutta mielestäni mailman rakkaimman asian suojelu ei ole nipottamista, lasten kuolleisuushan on vähentynyt viimevuosina juuri siitä syystä, kun vanhemmat tiedostavat eri asioista olevat riskit kuten vesi,ruoka, sähkölaitteet,auto, katolta tippuvat lumet, kaatumiset, putoamiset, myrkylliset aineet.

Niin, onko tullut mieleen että mitä paremmin lapsi saa opetella karkean ruuan syömistä, sitä epätodennäköisemmin hän myöhemminkään tukehtuu niihin paloihin... se herkkyysikä opettelulle on mennyt jo kauan ennen 2-vuotisikää, jolloin pitäisi jo pystyä syömään esim. lihapullaa. Aikuinenkin voi lihapullaan tukehtua, mutta ei sitä nyt syömättä sen takia pitäs olla :O Mäkin olen varovainen lapsen kanssa TIETYSTI, mutta normaalielämän asioita en kiellä loukkaantumisen/kuolemanriskin pelossa. Tyyliin:

ei saa syödä lihapullaa -> siihen voi tukehtua
ei saa kiivetä leikkipihan telineisiin -> niistä voi pudota

jnejne.