Kaularangan välilevyn pullistuma/prolapsi/tyrä ...Kuolenko mä tähän?

Minut leikattiin kaksi päivää sitten. Oireeni alkoivat yli vuosi sitten, niska-hartia jäykkyytenä ja kipuna. Lisäksi rinta-lasta kipuili. Viime syksynä kivut levisi vasempaan käteen ja sormet puutuili. Kipu oli sietämätöntä ja pääsin päivystyslääkärin lähetteellä nopeasti magneettiin josta löytyi iso pullistuma c5-6 välilevystä, levy oli myös pahoin kulunut eli oli prolapsi ja spondyloosi samassa levyssä. Aluksi vaivaa ei haluttu leikata koska kivut helpottuivat itsekseen n kuukaudessa, vaikkakin voimat ja puutuneisuus eivät helopottaneet. Vuoden alussa tehtiin hermoratatutkimus jonka jälkeen kirurgi soitti että olen kiireellisesti leikkausjonossa, sen verran löytyi hermovauriota. Tosiaan perjantaina leikattiin ja loputkin kivut jäi sinne, samoin käsi tuntuu taas omalta kädeltä ja voimat alkaneet palautua. Rintakivut on myös kadonneet.

 

En oo koskaan kuullut että kaularangan prolapsiin voisi kuolla tai oikeastaan halvaantuakaa. Pullistuma painaa yleensä jommalle Kummalle puolelle käteen meneviä hermoja. Jos pahat oireet ja hoitamatta nii voi tietty jotain pysyvääkin jäädä käteen, harvemmin.

 

No ei nyt sentään!! Kuolla tai halvaantua...höpö, höpö!!! Fysioterapia....korkeintaan leikkaus! Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Neurokirurgi voi osaltaan ratkaista vaihtoehdot. Aika parantaa, jos jaksaa odottaa.!!

 

Onpas kurja kuulla, mitä olet joutunut kokemaan.

Mun veljen ystävällä todettiin niskassa välilevyssä pullistuma/tyrä. Hän sai samantien sairauslomaa ja kiellon tehdä yhtään mitään, koska halvaantuminen tai mahdollinen kuolema on mahdollinen. Ei siis saanut edes lupaa hakea postia 50metrin päästä jos on liukasta, ettei käy mitään. Mies on 37-v.

Toivottavasti sun tilanne pian selviää ja saat oikeenlaista apua!!

 

Höpö, höpö! Ei kyseiseen välilevynpullistumaan kukaan kuole! Eikä halvaannu!!! Fysioterapialla korjaantuu suurin osa niistä ja jos ei, niin pieni leikkaus ja kaikki ok!!! Älkää nyt hyvät ihmiset pelotella muita!! Tiesän, kun olen kyseisellä alalla

 

Hei, mul on kans samanlainen kokemus,kun sulla.Nostin n.vuosi takaperin äkkinäisesti 2 v lapseni syliin ja niskasta kuului kauhea raks ääni,sen jälkeen alkoi ihan helvetilliset niska-hartian seudun kivut,kivut säteili käsivarsiin ja alaraajoihin.Toisessa alaraajassa oli puuttuneisuutta,liikkuminen hankalaa.Tuntui,että raajat ei tottele aivokäskyjä. Sitten tuli kauheat migreeni kohtaukset.Ajatus ei kulkenut.Kipulääkkeitä kokeilin kaikkia burana+paratabs yhdistelmä,norflex,lyrica, pancod+ kuntosali,fysioterapia,kiropraktiikot ja kaikki mailman hoidot. Mikään ei tuntunut auttaneen,kivut olivat päivittäisiä. Välillä olin töissä ja välillä s-lomalla.Kunnes puoli vuotta meni ja elimistö palautui normaaliksi. Syy ei koskaan selvinnyt,mikä sen oli aiheuttanut,mutta oireet hävisivät.

 

Kyllä kunnon kipulääkitys on ehdottomasti paikallaan olen kärsinyt reilut kolme vuotta kovista niskavaivoista on ollut pullistuma joka kovien kipujen vuoksi leikattiin yksityisellä, julkisella puolella sanottiin ei teillä voi olla mitään vikaa kun kävelette, naamani oli kivusta tuskanpunainen ja kova hikoilu ja verenpaineennousu ja pahoinvointi kovien kipujen takia eikä lääkäri ottanut tosissaan hirveitä kipuja, sen jälkeen olen mennyt aina yksityiselle neurokirurgille ja hän on erittäin mukava ja erittäin pätevä, nyt on ollut reilut 4 kuukautta ollut hirveät käsien poltot ja pikkusormet, nimetön ja peukaloa onkuin joku kiristäisi niitä ainoa lääke joka minulle auttaa on Oxynorm, minut on leikattu kaularangasta 3 kertaa 3 vuoden sisällä ja nyt todennäköisesti tulee leikkaus mennään niskan kautta on rappeumaa, madaltumia juuriaukkojen ahtaumia, olen ollut niin loppu kipujen vuoksi etten ole jaksanut mennä ko. lääkärille ottaa vastaan eri kaupungissa pitää mennä junalla sinne, asun Helsingissä mutta täällä ollaan jotenkin niuhoja leikkauksien suhteen ja jos ikää on minulla 65 v niin meinataan että lääkkeillä pitää pärjätä loppuelämän Helsingissä on kova ikäpriorisointi, valitettavasti vaikka syntymäkaupunki onkin, Turussa hoidetaan asiat rivakasti, yksityinen neurokirurgi maksaa noin 130,- mutta kannattaa maksaa niin saa ainakin rehellisen vastauksen, minulle 2 vuotta sitten Töölön sairaalan neurologi sanoi että kovat niskakipuni johtuu siitä kun yksi väli oli luudutettu olen kysynyt useammalta leikkaavalta neurokirurgilta he eivät allekirjoita kipuneurologin lausetta, vaatikaa kunnon hoitoa, leikkausta ei fysioterapia auta hermopuristukseen eikä ne rappeumat mihinkään hieromalla lähde, niille pitää tehdä tilaa siis hermoille ja ainoa keino on kirurgin veitsi.

 

Mitä aloittajalle kuuluu nykyään? Oletko saanut apua? Mielenkiinnolla luen tätä ketjua kun itsslläkin ollut kaularangan alueen vaivoja pari vuotta. Kiitos kaikille kokemuksienne jakamisesta.

 

Laitetaan nyt omakin kokemus tänne muiden luettavaksi.

Maaliskuun puolessa välissä 2017 heräsin aamulla ja vasemman käden etusormen päässä ei ollut tuntoa. Mietin että olin nukkunut jotenkin huonosti. Töihin tekoa tein ja ihmettelin kun ei tunto palaa. Seuraavana päivänä myös keskisormen pää tunnoton ja omituista särkyä kyynärpäästä alaspäin ja vasemman lavan luona. Työpaikkalääkärin luona pari kertaa, epäili pullistumaa joka menee itsestään ohi, röntgen niskasta, 6-7 nikamavälissä näyttäisi olevan ahtaumaa. Töissä kävin normaalisti. Vasemman käden työntävissä liikkeissä huomattava voiman alentuminen, pystypunnerrus, penkkipunnerrus yli 50% pienemmät painot kuin viikkoa aikaisemmin. Pari kertaa fyssarilla käynti, fyssarin käsittelyä ja jumppaohjeita. Voimat palautuivat n.2kk jälkeen normaaliksi. Tätä kesti n.1kk. Kesälomalla ollessa ruokaravintolassa klo 15 istuessa käänsin päätäni ja vartaloa vasemmalle, takaisin suoraan palautumisen jälkeen tuntui niskassa joku jumi, vähän ajan jälkeen alkoi vasemmassa kädessä omituinen olo. Tästä illasta eteenpäin viikon ajan sietämätön hermokipu vasemmassa kädessä, välillä säteili vasemman lavan luokse, olkapäähän, ojentajaan, mutta helvetillinen jatkuva kipu käsivarressa. Yöunet 30min pätkissä n.2-3h/yö. Muu aika yöstä asuntoa ympäri kävellen, burana 800, Sirdaludia ja Panacodia syöden (lääkkeistä ei mitään apua), voiteita ja kylmäpussia ja käden venytystä että saisi edes hetkeksi helpotusta oloon. Huomasin yöllisellä ulkona käydyllä kävelylenkillä jotta muu perhe saa nukuttua, että päätä eteenpäin ja oikealle taivuttaessa helpotti/helpottaa kipua. Ti tämä kaikki alkoi ja pe menin työpaikkalääkärille, sain syöpähoidossa käytettäviä kipulääkkeitä Targiniq. Otin apteekissa jo ensimmäisen, 6h jälkeen toisen ja illalla ennen nukkumaan menoa kolmannen (lääkkeen vaikutusaika 12h). Tästä oli sama vaikutus kipuun kuin D-vitamiinitabletista. Pe-la välisen "hyvin nukutun" yön jälkeen menin keskussairaalan päivystykseen. Pääsin neurologille. Taas röntgeniin vaikka sanoin jo mitä sieltä löytyy. Tulos ei yllättänyt, 6-7 välissä ahtaumaa. Sain vahvempia Targiniq lääkkeitä päivystysreissulla hoitajalta joilla sama vaikutus kuin 2oluella, vähän päässä tuntui mutta kipuun ei mitään vaikutusta. Pyysin päästä magneettikuvaan mutta koska ei aihetta epäillä että vaatisi leikkaushoitoa niin ei tarvetta kuvata. Pyysin kirjallisena tämän lausuntoon, jotta joskus tulevaisuudessa jos vaatiikin leikkausta ja sanotaan että kun olisi tutkittu ja leikattu aikaisemmin niin olisi tullut parempaan kuntoon... tämähän tässä kaikessa pelottaa... Sain reseptin Noritren 10mg-lääkkeeseen (kivunsietokyvyn nostattaja sekä masemnuslääkkeenä käytetty) joita tällä hetkellä syön 3aamulla ja 2illalla. Toissa päivänä resepti 25mg lääkkeeseen. Nyt kulunut n.3vk siitä ti pään kääntämisestä. Kipu lievänä (en usko lääkkeen siihen vaikuttaneen koska teho alkaa n.1vk jälkeen aloituksesta ja 2pv jälkeen kipu ollut siedettävä). Kokeilen huomenna töihin menoa (koska töissä on kiirettä ja hieman hankala tilanne), en siis hyväksynyt lääkärin sairasloman jatkamista (tämä näkyy lausunnossakin). Yritän tulla kirjoittamaan kuulumiset tuonnempana...

Mitä aloittajalle kuuluu nykyään? Oletko saanut apua? Mielenkiinnolla luen tätä ketjua kun itsslläkin ollut kaularangan alueen vaivoja pari vuotta. Kiitos kaikille kokemuksienne jakamisesta.

 

Kaularankaprolapsi on hirveä vaiva, en saanut mitään apua julkisesta terveydenhoidosta v. 2013 joulukuussa me in Marian sair,päivystykseen ambulanssi vei minut olin kasvot hiestä kivusta tulipuinaiset hirvittävä kipu koko selässä ja niskassa, minulle sanottiin ei teillä voi olla mitään kun kävelette!! Tarina on pitkä yksityiselle menin todettiin kaularangan välilevytyrä, leikkauksia on tehty 3. ensimmäinen meni pieleen liian pienk implantti, korjattiin Tyksiss, vaikka olen helsinkiläinen oman valinnanvapauden perusteella lääkkeitä joudun käyttämään edelleenkin hermokipua on Burana ei siihen auta, Lyrica ym, myös opioideja käytän, ihmiset jotka eivät tiedä kovistakivuista pitäkööt suunsa kiinni, ei niitä huvikseen syö.

 

tämän kivun kanssa ei todellakaan pysty elämään,triptyl menee panadol sekä arkoksia ja caprion ,ei apua näistä,kipu säteilee lapaan olkapäähän hauislihakseen sekä peukalon päähän.kyllähän nämä kivut ovat yhtä vittua,yritä tässä sitten elää.....viikko sitten sain diagnoosin mangneetti kuvien jlk,kipuja ollut jo 3viikkoa,työterveyslääkärini Kempeleessä sekä Oulussa kirurki ovat olleet ihania,työterveys lri (Kaisa Arola) pitää huolen voinnistani,soittaa säännöllisesti minulle kysyy vointia,kiitos Kaisa-Leenalle.kipujen suhteen lähden Oysiin osastolle jossa pitäisi saada sellaiset dropit että helpottaa

 

Kannattaa tutustua kaularangan hoito-oppaaseen. Selkeät ja hyvät ohjeet mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja miksi: https://www.sport2us.com/oppaat/

Sain tästä avun kärsittyäni pahoista hermokivuista monta kuukautta. Kunpa olisin löytänyt tämän aiemmin. Suosittelen lämpimästi!

 

Manuaalinen hoito saattaa auttaa.

Esim. täällä:

Kuntoutus-Karppinen Manuaalinen hoito, hieronta, kosmetologi

Kuntoutus-Karppinen on Helsingin Malmilla sijaitseva perheyritys. Palvelumme ovat manuaalinen hoito, akupunktio, klassinen hieronta ja kosmetologi.

kuntoutus-karppinen.net

 

Moikka,

8 kk sitten nostin 1-vuotiasta kuopustamme ja kaularangasta kuului naks. Sen jälkeen elämä on ollut yhtä kipu helvettiä. Kauhean taistelun jälkeen sain lähetteen Peijakseen, fysiatrian klinikalle. Ihan asiallisen oloinen fysiatri totesi tyynenä, että oireeni viittaavat vahvasti kaularangan välilevyn pullistumaan eli diskusprolapsiin.

Sain lähetteen magneettikuvaan, jonne oikeasti kunnallisella puolella pitää odottaa yli kuukausi. Kipuihin sain triptyliä ja panacodia.

Voiko tämä olla todellista??? Elämä on ollut yhtä helvettiä näiden kipujen kanssa ja näin tässä vaan taas kestää. Terveysaseman lekurit vaan vähättelivät ja antoivat buranaa. Lähetteen sain fyssarille, missä käyminen pahensi kipuja noin 100%. Tuskin olisin lähetettä edes fysiatrille saanut ellei fyssari olisi lääkärille soittanut.

Nyt pelottaa olla yksin kotona pienen lapsen kanssa kauheassa lääkepöllyssä. Voiko tästä parantua? Onko minulla toivoa? Onko kellään ollut samaa vaivaa. Miten sen kanssa kävi?

Maanantaisen (2.2. 2015)fysiatri käynnin ja siellä tehtyjen liikeharjoitteiden jälkeen, kivut ponkaisivat sellaisiin sfääreihin, ettei sitä ihmismieli kykene edes tajuamaan. Triptyl kodeiini pöllyssä oman isän taluttamana menin tänä aamuna itkien fysiatrian polille ja anelin magneettikuvaa. Magneettikuva otettiin ja uudet vieläkin vahvemmat kipulääkkeet sain. Kivut ovat niin järkyttävät oikeassa lavassa, oikeassa kädessä ja niskassa, ettei mitään järkeä. Paineen tunne ja kuristuksen tunne kurkussa. Tuntuu kuin nieleminen ei onnistuisi.

Mutta ei voi kun ihmetellä lekureita. Tämäkin fysiatri oli sitä mieltä aluksi, että ihan hyvin voin yksi kätisenä ja lääkepöllyssä hoitaa 18 kk lasta yksin kotona. Oli pakko itkeä ja sanoa lääkärille, että onhan se jo kohta lasten suojelullinen asia jos mä lääkepöllyssä nukahdan kotiin ja lapsi teloo itsensä. Tai tipautan lapsen sylistäni kun käsi sanoo sopimuksen irti. Vittu (anteeksi) tää on ihan uskomatonta!!! Jos nyt selviäisi hengissä huomiseen ja kuulisi mitä siinä magneetti kuvassa on.

Kärsin samasta vaivasta joitakin vuosia sitten. Yrittivät lähettää päivystyksestä kotiin buranan kanssa, josta kieltäydyin. Kipu oli infernaalinen. Sairaalassa odotin leikkausta neljä päivää. Leikkauksen jälkeen kaikki ok.

Eli, älä suostu lähtemään kotiin, jos kivut on kovat.