Kaverin omituinen deitti sekä naurattaa että kummeksuttaa - sekä minua, että kaveria. Mistä näitä riittää?

Naurattaa jotenkin ihan tajuttomasti...

Kaveri oli luonut profiilin johonkin nettisaittiin deittaillakseen miehiä. No, pian olikin ilmoittautunut mukavalta vaikuttava mies, jonka kanssa olivat vaihdellet meilejä ja myöhemmin siirtyneet viestittelyyn. Näiden jälkeen seurasi luonnollisesti puhelu, jonka aikana sovittiin sitten treffit. Tärskyillä olikin mennyt ihan kivasti muuten, mutta kaverini ei ollut lämmennyt tyypille. Koska kaverini on suoraa tyyppiä, hän oli tuonut ajatuksensa ilmi kyseiselle tyypille jo treffien lopuksi. Mies oli vaikuttanut siltä, että ymmärtää.

Näin kuitenkaan ei ollut käynyt. Pari päivää sitten tyyppi oli ajellut kaverin kotikaupunkiin (asuu siis muualla kuin ko. kaveri) ja ilmoittanut, että on nyt tullut tapaamaan kaveria, jotta he voisivat puhua asiat selviksi. Kaveri oli ollut kiinni muissa asioissa, ja ilmoittanut sen miehelle. Mies oli jankuttanut ja jankuttanut ja pommittanut kaveria viesteillä. Kaveri oli vastaillut puhelimeen silloin kun oli ehtinyt, mutta tokaissut, ettei tosiaankaan ehdi tapaamaan yhtään ketään meneillään olevien asioiden vuoksi.

Vihdoin tyyppi oli sitten käsittänyt, ettei kaveri aio häntä tavata, ja ollut lähdössä pois. Hetken päästä hän soitti kaverin puhelimeen ja inisi, että "Jumalakin itkee mun kanssa" syystä, että hänen autonsa päälle oli juuri hänen lähtöhetkellään ropissut vettä - paikallinen, lyhytaikainen sadekuuro, näet. Kaveri oli naurahtanut, että eiköhän tuo liene sattumaa, tänne kun luvattiin niitä sateitakin. Tästäkös tyyppi hirmustui! "Vai sattumaa!!! En kyllä usko, kun sitä vettä tuli JUST silloin kun olin lähdössä ja muualta asfaltti oli ihan kuiva, sitä vettä tuli parin minuutin ajan!! USKO NYT!" Kaverini oli kummeksuen sanonut, että sellaisia ne sadekuurot nyt vaan ovat. Tyyppi oli alkanut karjumaan puhelimeen lausetta "Ei, ei se ollut sadekuuro, Jumala itki mun kanssa, usko nyt!!!" muutamaan otteeseen, kunnes kaverini oli todennut, että nyt riittää tätä lajia kiitos, ja lyönyt ns. luurin korvaan tyypille.

Myöhemmin tyypiltä oli alkanut sadella viestejä, joissa hän edelleen vakuutteli Jumalan todella itkeneen hänen kanssaan "Usko nyt, ole kiltti! Mikset muuten vastaa viesteihini?"- viesteillä. Kaverin kanssa sekä naurettiin että ihmeteltiin, mistä näitä tyyppejä oikein tulee - ja mikä niitä vaivaa?

 

tulee Saunalahdelta

 

Mua ainakin peljättääs tuollaanen eikä naurattaasi. Joku ihme tyyppi jonka takia sais miettiä uskaltaako enää liikkua yksin.

 

En tiedä, mutta mä tapasin jokin aika sitten myöskin oikein fiksulta ja mukavalta vaikuttavan miehen, jonka kanssa kirjoiteltiin pidempiä viestejäkin. Puhelimessa kuitenkin häkellyin hänen ääntään, joka oli todella naisellinen - ja myöhemmin hänen tapaansa reagoida asioihin. Kertaalleen (tai oikeastaan muutamiakin kertoja) vastasin puhelimeen sanoen vain, että "Hei, nyt on kiirus, soitellaanpa vähän myöhemmin" jonka jälkeen lopetin puhelun. Tämän jälkeen mieheltä pukkasi ainakin kymmenen viestiä, jossa hän kyseli, mikä minulle nyt tuli ja mitä oikein puhelussa sanoin. Kun kirjoitin sanani viestiin, mies joka kerta kertoi sydämensä pamppailevan ja hien pukkaavan päälle, koska luuli minun sanoneen jotain aivan muuta. (Mikä hämmästytti minua, koska ystäväni kyllä saivat aivan hyvin selvää sanoistani.)

Vaikka miehessä oli muutamia asioita, jotka hieman kummastuttivat, päätin silti ottaa härkää sarvista ja tavata hänet. Treffeille saapuessani huomasin, että ulkonäöltään mies on sellainen kuin on kuvaillutkin - mutta ei todellakaan niin pitkä, kuin oli kertonut olevansa. (Tai sitten oli vain lysähtänyt kasaan.) Väliäkös tuolla kuitenkaan niin paljoa, joten aloitettiin siinä sitten treffit. Treffien jälkeen luvattiin soitella samana iltana tai seuraavana päivänä treffeistä jääneistä fiiliksistä. Treffeistä kului kuitenkin vain puoli tuntia aikaa, kun mies jo pommitti minua viesteillään, jossa kehui minun olleen hyvää seuraa. Minäkin myönsin, että meillä oli mukavaa, mutta kerroin kuitenkin vielä miettiväni, haluanko varsinaiset treffit toistekin.

Mietintääni kesti kokonaista neljä päivää, jonka aikana oltiin yhteydessä. Sovimme sitten, että seuraavalla viikolla voitaisiin katsoa tapaamista joko tiistaiksi tai keskiviikoksi. Mitään emme lyöneet lukkoon, sillä oma aikatauluni oli epävarma. Kävi kuitenkin niin, että mies ajoi 150 kilometrin päästä tapaamaan minua, ja minulla oli tilanne, josta en millään päässyt häntä tapaamaan. Tästä suivaantuneena mies ajoi takaisin lähetellen viestejä, joissa kertoi itkevänsä, ja taivaankin vielä itkevän, syystä, ettemme nähneet. (Liekö minulla ja sun kaverillasi ollut kyseessä sama mies?)

Myöhemmin tämä mies kertoi yllättävästä sadekuurosta, jonka täytyi olla "merkki Jumalalta". Minä itse uskon kyllä Jumalaan, mutta en ole uskovainen, enkä usko tämänkaltaisiin juttuihin. Kuittasin sitten tuon ihan vain tavalliseksi sadekuuroksi, jonka jälkeen mies äärimmäisen surullisena ja suunnilleen tippa linssissään nyyhki, kuinka emme olekaan samoilla linjoilla uskonnollisissa asioissa. (Näistä asioista oltiin puhuttu jonkin verran jo aiemmin, joten kuvittelin tämän olevan miehelle selvän.)

Tämä asia kuitenkin vielä selvitettiin, jonka jälkeen tulikin sitten se viimeinen pisara... Mies rupesi puhumaan häistä. Tarkemmin sanottuna MEIDÄN häistämme! Miettikääpä nyt, kaksi kertaa tavattu, ja kaveri jo suunnittelee häitä.

Voit ehkä kuvitella, ettei hääkellot tosiaankaan soineet... eivätkä soi, tuon ihmisen kanssa nimittäin.

 

mahtaako tollasia edes olla oikeesti.

 

mahtaako tollasia edes olla oikeesti.

Voisin kertoa oman deittini nimen, mutta koska hän on yksityishenkilö... Tällaisia tosiaan on ihan oikeasti, elävässä elämässä. Valitettavasti. Tosin enemmän käy sääliksi tuota miestä. Toki itseänikin siinä mielessä, että näytän vetäväni puoleeni vain tuollaisia omituisia tapauksia.

 

Ittellä ei aivan noin sekopäistä ole kokemusta, mutta yhden illan jutun tuttavuuden kanssa vaihdettiin numeroota ja soiteltiin pari kertaa ja laiteltiin vähän viestejä. Ei vain mua napannut ja sen lopulta miehelle viestillä kerroon kun siitä tiuskien viestillä kyseli.

No jonkun ajan päästä tuosta oltiin kaveriporukan kans baaris ja tuo mies oli siellä kans. Tuli mulle soittamaan suutansa ja kyselemään onko mulla mies. Luuli vissiin mun vieressä istuvaa kaverin miestä mun mieheksi. Joku toinen baarikerta tämä mies meni just tuolle kaverin miehelle aukomaan päätänsä kun se kaverin mies oli omien kaverien kans nauranu jollekin jutulle ja tuo tyyppi menee siihen, että mitä sä naurat. Kaverin mies ja muut miehet aivan ihmees, että mitä hittoa?!

Olin töis muutama kuukausi tuon jälkeen ja se mies tuli baariin, olis halunnut jutella, mutta en suostunut. Jo noinkin pieni juttu sai mut kavahtamaan sitä tyyppiä vaikka ei olekaan mua mitenkään pommittanu. En ole varma asuuko se tyyppi vielä täällä ja välillä luulin ettei asukaan, mutta sitten on tullut vastaan ja olen vain mennyt nopiaa ohitte tervehtimättä.

 

Aloittajan deitti lienee eräs Ville...

 

Minusta tuo on paremminkin pelottavaa, kun "hauskaa".. Tollaset hullut voi koska tahansa ilmestyä oven taakse :|