tuleva mami77
Hei vaan ,
Tosta ''tylsää'' ketjusta päätellen en ole ainut jolta kaverit kaikkoo... mut aloitanpa uuden aiheen pelkästään niistä kavereista.
Olen usein kuunnellut muiden juttuja että kun kaverit kaikkoo kun tulee raskaaksi jne. mutta olen aina ajatellut että eiköhän siinä ole omaakin vikaa mukana, että varmaan tulevat äidit juttelevat liikaa vauvoistaan tai raskaudestaan. Ja usein myös ajattelin että ei tainneet kaverisuhteet olla kovin hyvässä kunnossa jos noin vaan lopahtaa.
En siis uskonut että itselle ikinä kävisin näin! Nyt sitten olen itse ihan samassa jamassa. Harvoin tulee kutsuja, ja ymmärrettävästi minua ei pyydetä bilettämään, mutta eikös joskus voisi tehdä muutakin kuin bilettää? Kävelyille ei kutsuta, kai se on vaarallista kävellä ja kohottaa kuntoaan kun on raskaana... Aluksi pyydettiin mukaan bileiltoihin sillä tavalla että tulen ''aloittelemaan'' kaverien kanssa ja sitten suuntaan kotiin kun mut lähtee baariin. haloo, ei kiinnosta! ja sen jälkeen kutsut onkin jäänett tulematta, kun en usein lähtenyt tollaseen järjestelyyn. Mieluummin viettäisin mukavan illan saman katon alla ja muut drinksuja nauttien, minä vaikka pelkästä hyvästä ruoasta nauttien. Mutta ei.
Olen se kolmas kaveri joka joskus pyydetään 'mukaan' jo sovittuihin juttuihin, kun ennen sovittiin yhdessä tekemiset. Olen myös huomannut että minulle 'ei uskalleta' kertoa suunnitelmista kun en kuulu suunnitelmiin mukaan. Esim bilereissut, kuulen niistä jälkikäteen tai viimetipassa hyvin vaivautuneilta kavereilta. Olen siis todella yllättynyt kun en tajunnut että näin se elämä muuttuu! Ja tämä on tosiaan lähipiirini, vuosikausien yhdessäolon jälkeen. Muut ystäväni, ehkä ei niin läheiset ovat suhtautuneet raskauteeni paremmin, ehkä juuri siksi että heidän kanssaa luonnostaankin nähdään vähemmän.
Niin siinä vaan ky että suhteet ei toimi eri elämäntilanteissa. Minua vierastetaan ylllättävällä tavalla. Ja niin minäkin vierastan lapsellisia juttuja joita ystäväni harrastavat. En tosin sano tätä, mutta ehkä sen näkee naamasta. Ikää siis jo 29v, että ei olla 2kymppisiäkään enää. Eikä siitä ole kiinni, etteikö he haluaisi lapsia, yksi jo yrittää kovasti ja toinen ei malta osottaa että mies sanoon ''kyllä''. Mutta niin kauan kuin ei ole pullat uunissa kaikilla, niin ei taida ystävyyssuhteista tulla mitään.
Olen pahoittanut mieleni niiiin monta kertaa tämän puolen vuoden aikaana kun huomaan kuinka ulkopuolinen oloni on. Välillä en tahtoisi enää pitää mitään yhteyttä ystäviin, mutta sekin tuntuisi tyhmältä. Pitöäsin puhua suoraan ja sanoa että kylläpä minusta on tullut ulkopuolinen tässä porukassa, mutta en tiedä muuttaisiko se mitään.
Nyt suunnittelen ''bile''iltoja muiden kavereideni kanssa ja jotenkin haluan näyttää näille entisille lähijoukoilleni että minäkin haluan elää ja muut hyväksyvät uuden elämäni. Voin mennä siistiin baariin drinksuille ilman alkoholia ja viettää tyttöjen iltaa savuttomalla puolella
Muilla kokemuksia?? Ja anteeksi vuodatukseni....
Tosta ''tylsää'' ketjusta päätellen en ole ainut jolta kaverit kaikkoo... mut aloitanpa uuden aiheen pelkästään niistä kavereista.
Olen usein kuunnellut muiden juttuja että kun kaverit kaikkoo kun tulee raskaaksi jne. mutta olen aina ajatellut että eiköhän siinä ole omaakin vikaa mukana, että varmaan tulevat äidit juttelevat liikaa vauvoistaan tai raskaudestaan. Ja usein myös ajattelin että ei tainneet kaverisuhteet olla kovin hyvässä kunnossa jos noin vaan lopahtaa.
En siis uskonut että itselle ikinä kävisin näin! Nyt sitten olen itse ihan samassa jamassa. Harvoin tulee kutsuja, ja ymmärrettävästi minua ei pyydetä bilettämään, mutta eikös joskus voisi tehdä muutakin kuin bilettää? Kävelyille ei kutsuta, kai se on vaarallista kävellä ja kohottaa kuntoaan kun on raskaana... Aluksi pyydettiin mukaan bileiltoihin sillä tavalla että tulen ''aloittelemaan'' kaverien kanssa ja sitten suuntaan kotiin kun mut lähtee baariin. haloo, ei kiinnosta! ja sen jälkeen kutsut onkin jäänett tulematta, kun en usein lähtenyt tollaseen järjestelyyn. Mieluummin viettäisin mukavan illan saman katon alla ja muut drinksuja nauttien, minä vaikka pelkästä hyvästä ruoasta nauttien. Mutta ei.
Olen se kolmas kaveri joka joskus pyydetään 'mukaan' jo sovittuihin juttuihin, kun ennen sovittiin yhdessä tekemiset. Olen myös huomannut että minulle 'ei uskalleta' kertoa suunnitelmista kun en kuulu suunnitelmiin mukaan. Esim bilereissut, kuulen niistä jälkikäteen tai viimetipassa hyvin vaivautuneilta kavereilta. Olen siis todella yllättynyt kun en tajunnut että näin se elämä muuttuu! Ja tämä on tosiaan lähipiirini, vuosikausien yhdessäolon jälkeen. Muut ystäväni, ehkä ei niin läheiset ovat suhtautuneet raskauteeni paremmin, ehkä juuri siksi että heidän kanssaa luonnostaankin nähdään vähemmän.
Niin siinä vaan ky että suhteet ei toimi eri elämäntilanteissa. Minua vierastetaan ylllättävällä tavalla. Ja niin minäkin vierastan lapsellisia juttuja joita ystäväni harrastavat. En tosin sano tätä, mutta ehkä sen näkee naamasta. Ikää siis jo 29v, että ei olla 2kymppisiäkään enää. Eikä siitä ole kiinni, etteikö he haluaisi lapsia, yksi jo yrittää kovasti ja toinen ei malta osottaa että mies sanoon ''kyllä''. Mutta niin kauan kuin ei ole pullat uunissa kaikilla, niin ei taida ystävyyssuhteista tulla mitään.
Olen pahoittanut mieleni niiiin monta kertaa tämän puolen vuoden aikaana kun huomaan kuinka ulkopuolinen oloni on. Välillä en tahtoisi enää pitää mitään yhteyttä ystäviin, mutta sekin tuntuisi tyhmältä. Pitöäsin puhua suoraan ja sanoa että kylläpä minusta on tullut ulkopuolinen tässä porukassa, mutta en tiedä muuttaisiko se mitään.
Nyt suunnittelen ''bile''iltoja muiden kavereideni kanssa ja jotenkin haluan näyttää näille entisille lähijoukoilleni että minäkin haluan elää ja muut hyväksyvät uuden elämäni. Voin mennä siistiin baariin drinksuille ilman alkoholia ja viettää tyttöjen iltaa savuttomalla puolella
Muilla kokemuksia?? Ja anteeksi vuodatukseni....