http://www.poliklinikka.fi/?page=7086040&id=8512760&
Myyräkuume (nephropathia epidemica) on viruksen aiheuttama verenvuotokuume. Taudin aiheuttaa Suomessa Puumala-virus, joka leviää metsämyyrän välityksellä. Taudin esiintymisessä on vuosi- ja vuodenaikavaihteluja, jotka selittyvät jyrsijöiden määrän ja niiden infektioasteen vaihtelulla.
Suomessa todetaan yli 1 000 tautitapausta vuodessa, mutta suurin osa infektioista sairastetaan lievänä kuumetautina. Arvioiden mukaan Suomessa sairastuu myyräkuumeeseen noin 6 000 ihmistä vuosittain, joista noin 1 000 hakeutuu lääkäriin ja tauti todetaan vasta-ainetestillä.
Myyräkuumetta esiintyy eniten syys-tammikuun välille. Tautia esiintyy eniten Kaakkois- ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Maanviljelijöille myyräkuumeen hoitokulut on mahdollista korvata ammattitaudin aiheuttamina.
Oireet
Myyräkuume alkaa äkillisellä korkealla kuumeella ilman hengitystieoireita. Seuraavina päivinä ilmenee päänsärkyä, pahoinvointia ja toisinaan oksentelua. Selkä- ja vatsakivut ovat myös tavallisia oireita. Kuume kestää noin 4-7 päivää. Kolmannen ja neljännen sairauspäivän tienoilla osalle potilaista kehittyy ohimenevä munuaisten vajaatoiminta, jolloin virtsamäärät pienenevät. Virtsamäärä lisääntyy kuitenkin parin päivän päästä normaalia suuremmaksi ja on huipussaan noin kymmenentenä päivänä, jonka jälkeen virtsamäärä alkaa hitaasti normalisoitua.
Harvinaisempia oireita ovat näkyvä verivirtsaisuus, verenvuodot silmien sidekalvoilla, limakalvoilla, iholla ja nenäverenvuoto. Ohimenevä likinäköisyys on oire, joka on myyräkuumeelle tyypillinen. Taudin aikana voi esiintyä myös huimausta, ripulia, nivelkipuja, turvotuksia ja yskää sekä kurkkukipua. Tauti todetaan verikokeesta tehtävällä vasta-ainemäärityksellä.
Hoito
Lieväoireinen tauti voidaan sairastaa kotona. Vakavaoireiset potilaat tulee hoitaa sairaalassa. Virustautiin ei ole tehoavaa antibioottia. Nestetasapainon ja suolatasapainon ylläpito on tärkein hoito lievässä taudissa. Kipulääkitystä voidaan käyttää, mutta tavanomaisia tulehduskipulääkkeitä (esim. aspiriini, ibuprofeeni) tulisi välttää munuaisten vajaatoiminnan vuoksi.
Vakavimmissa taudinkuvissa sairaalahoidossa voidaan jopa joutua turvautumaan väliaikaiseen keinomunuaishoitoon, mutta pysyvää munuaisten vajaatoimintaa tautiin ei liity.
Pitkäaikaisennuste on hyvä, ja vuosikymmenienkään seurannassa ei ole havaittu suurentunutta riskiä munuaisten vajaatoiminnasta tai muista liitännäissairauksista. Kuolleisuus myyräkuumeeseen on erittäin harvinaista, alle 1 kuolemantapaus tuhatta sairastanutta kohti. Pareneminen taudista vie parista viikosta kuukauteen.
Milloin lääkäriin?
Vaikka myyräkuume paranee itsestään, on taudin alkuvaiheessa vaikea ennustaa, kuinka vakavaksi tauti kehittyy. Tästä johtuen lääkäriin on syytä hakeutua oireiden ilmaannuttua, jotta diagnoosi voidaan varmistaa. Myyräkuumeeseen liittyvät oireet, kuten nopeasti nouseva korkea kuume, päänsärky ja pahoinvointi sekä vatsakivut liittyvät myös muihin vakaviin tauteihin, esim. aivokalvontulehdukseen, joten myös siksi on syytä hakeutua nopeasti lääkäriin. Diagnoosin varmistuttua on helpompi tarkkailla kuinka vaikeaksi tauti kehittyy ja suunnitella hoitoa. Virtsamäärän vähentyminen, täydellinen virtsantulon loppuminen tai näkyvä verivirtsaisuus ovat oireita, joiden ilmaannuttua on mentävä heti lääkäriin.
Ennaltaehkäisy
Puumala-virusta vastaan ei ole vielä rokotetta eikä erikoisia ehkäisykeinoja. Koska virus tarttuu myyrän kuivuneen virtsan / ulosteen pöllyämisen välityksellä, kosketusta myyrän eritteisiin tulee välttää.
Halot kannattaa hakata mieluimmin ulkosalla kuin sisällä, kanna puut sisälle mieluimmin halkotelineessä kuin sylissä. Niiden tilojen siivous, jonne metsämyyrä on voinut päästä kannattaa jättää alkukesään, vierailujäljet voi pestä pois saippuavedellä. Tarpeen mukaan voi käyttää hengityssuojainta.
Kerran sairastettu tauti antaa elinikäisen immuniteetin kyseistä virusta vastaan.