kenelle kerrot lapsettomuudesta?

Tässä olisi pieni "gallup-kysely" tälle palstalle eli kenelle olet kertonut lapsettomuudesta, miksi ja milloin? Tai jos et kerro, niin miksi et ja kenelle et erityisesti kerro? Koetko asiasta kertomisen vaikeana? Kiitos ja hyvää kevättalvea! :wave:

 

Olen kertonut lapsettomuudesta lähimmille ystävilleni, vanhemmilleni ja joku aika sitten kerroin työnantajalle. Tuleviin hoitoihin on nyt paljon helpompi mennä ja saada "vapaata", kun työnantaja tietää asiasta. Oikein mukavasti ja ymmärtäväisesti työnantaja onneksi suhtautui asiaan. Pitkään sitä olin kyllä miettinytkin ja asia oli ehkä ahdistanutkin jonkin verran. Mutta näin meillä...

 

Läheisimmät ystävät tietää ja mun sisko. Vanhemmille ja appivanhemmille ei ole kerrottu. Ovat sitä ikäluokkaa etteivät ymmärrä hoitoja, kammoksuvat niitä (tämä käynyt ilmi aikaisemmista keskusteluista). Joten mitäpä niistä puhumaan. Itselle riittää, että ystävät tietävät ja ovat olleet hienosti tukena.

Työkavereille en kerro. Vaikka kivoja tyyppejä ovatkin niin koen tämä on liian yksityinen asia jaettavaksi. Onneksi olen sellaisessa työssä, että edes esimiehelle en ole katsonut tarpeelliseksi kertoa (ei siis tarkkaa 8-16 työtä jossa pitäisi kertoa kaikista poissaoloista).

 

Minä olen kertonut omille sisaruksilleni, vanhemmilleni ja lähimmille ystävilleni. Sekä työnantajalleni, sekä kahdelle työkaverilleni. Mieheni perheelle emme ole kertoneet, emmekä aio. He eivät kuitenkaan ymmärtäisi ja ehkä kokisivat olonsakin vaivautuneeksi. Minä en hirveästi asiaa halua salata, mutta en kuitenkaan tietoa jaakaan noin vain.

 

Meillä on käynyt vähän niin, että ei olla osattu pitää turpaamme kiinni...
Meillä on ystäväpiirissä kaikki kertoneet koska yritys on laitettu alulle. Luonnollisena jatkona on sitten puhuttu hoidoistakin.

Varsinkin sen jälkeen kun mentiin naimisiin niin uteluita alkoi tulla. Ja niihin vastattiin rehellisesti. Ja töissä minun lähimmät esimiehet ja lähimmät työkaverit tietävät sen vuoksi, että työmatkoja ja kokouksia on jouduttu siirtelemään. Miehen ei ole tarvinnut vielä selitellä.

On koettu aika huvittaviakin tilanteita kun uteliaat sukulaiset ovat saaneet nenilleen, ja ja jankkaavalle naapurille, joka puhuu mun biologisesta kellosta on tokaistu, että "haluatko että sanotaan, että vihataan lapsia vai että me ei saada niitä?"

Jos olisin uudelleen aloituspisteessä yrittäisin olla hiljempaa. Nyt ihmiset kokevat velvollisuudekseen kysellä, että missä vaihessa hoidot on.
Mutta kuitenkin on helpompi että ohmiset tietävät, kuin kuunnella jatkuvaa "kyllä tekin sitten kun"-juttuja.

 

Mies ei ole kertonut kenellekään.
Minä kerroin esinaiselleni ja läheisimmille ystäville.
Vanhempieni kommentit tietämättömyyttään olivat sen luonteisia, ettei tulisi mieleenikään kertoa heille tästäkään elämääni lähtemättömästi vaikuttavasta asiasta. Eivät ansaitse tietää.

Miehen laaja suku varmaankin ihmettelee, muttei kysele mitään. Ovat niin kohteliaita.

Hyvin tehokkaasti muusta maailmasta eristävä juttu, tämä lapsettomuus.

 

Mulla on vaan pco-diagnoosi ja pelkäänpä siis että hoitoihin sitten ajankohtaista ollessa joudutaan. Diagnoosista tietää moni, yritän kai tavallaan estää noita teidän (valitettavasti!) jo kokemia kyselemisiä tapahtumasta... Ketään tuttuani ei vaan hirveästi ole kiinnostanut vaikka minulle tämä on iso asia.

 

Täällä kanssa avoimella linjalla on oltu, kun nyppii ihmisten kommentit meidän viime kesäisen muutonkin jäljiltä, miten on "lastenhuonekin" valmiina! Joten meillä lähipiiri ja jopa muutama työkaverikin tietää. Eivätpä turhia kysele -tosin yks sukulaisen mies ei tainnu ottaa vieläkää onkeensa, ku viime tapaamisella katteli mahanseutua ja tuumas vaan, että:"Ette te oo saanu mitään aikaseks!" vaikka tiesi että yritetty on....

 

meillä on yksi lapsi.toista ei olla saatu.välillä ärsytti aluks,kun toista ei ole kuulunu,kaikkien kyselyt että no millos teille toinen.sitten alettiin puhuun että tulee jos tulee,mut kysellä ei tarvi,ilmoitetaan sitten jos on jotain kerrottavaa.
eli ystävät tietää,vanhemmat,melki kaikki kenen kans ollaan tekemisissä.joskus mietin,että olisko ollu parempi olla kertomatta,että tuoko se lisää paineita tähän hommaan,että pakko onnistua.kun tosissaan haluttais enemmän lapsia.mut pariin vuoteen ei ole kuulunu..

 

Mulla ei tiedä kuin yksi ystävä. Mies ei ole kertonut kenellekkään.
Luulen, että miehen perhe jotain aavistaa. Eivät kuitenkaan kysele mitään. Meillä siis yksi keskenmeno yli vuosi sitten, joten luulisi arvailevan kun ei ole mitään sen jälkeen kuulunut.
Välillä tekisi mieli niin kovasti kertoa, välillä taas haluaisi vain painua maan alle.
Luulenpa, että kun minulla tulee vieteri täyteen kaiken maailman uteluja, paukaisen asian vähemmän nätisti päin naamaa. Jotkut naapurit ja tuttavat osaavat koko ajan kysellä.