Kertokaa miksi pienten lasten vanhempien ei kannata erota!

Hormonimyrsky ja suunnaton vitutus. Kertokaa siis, miksi yhdessä kannattaa pysyä vaikka ei JAKSAIS?

 

Ei isojenkaan lasten vanhempien kannata erota.

 

kertokaa sama mulle!

 

Ei isojenkaan lasten vanhempien kannata erota.

Joojoo. Mutta MIKSI. Perusteluja, pliis.

 

Pitää erota jos homma ei onnistu. Yhdessä pysyminen lasten takia on sairasta jos lapsilla olisi parempi olla vain toisen vanhemman kanssa.

 

Ei isojenkaan lasten vanhempien kannata erota.

Joojoo. Mutta MIKSI. Perusteluja, pliis.

Lapset yleensä rakastavat molempia vanhempiaan. Jos lapsi joutuu toisesta eroon, niin se vastaa mitä tahansa rakkaasta ihmisestä eroamista. Oletko sä koskaan joutunut tahtomattasi eroamaan rakkaastasi?

 

Lapset yleensä rakastavat molempia vanhempiaan. Jos lapsi joutuu toisesta eroon, niin se vastaa mitä tahansa rakkaasta ihmisestä eroamista. Oletko sä koskaan joutunut tahtomattasi eroamaan rakkaastasi?

Hmm... entäs jos toinen vanhempi on aika vähän kotona, eikä juuri osallistu arkeen. Onko sillä silloin väliä, asuuko hän virallisesti kotona vai ei? Mikään lopullinen erohan se ei lapsista ole (vrt. ero parisuhteesta), kun tapaamisoikeus kuitenkin säilynee.

En ole joutunut eroamaan tahtomattani.

 

Lapset yleensä rakastavat molempia vanhempiaan. Jos lapsi joutuu toisesta eroon, niin se vastaa mitä tahansa rakkaasta ihmisestä eroamista. Oletko sä koskaan joutunut tahtomattasi eroamaan rakkaastasi?

Hmm... entäs jos toinen vanhempi on aika vähän kotona, eikä juuri osallistu arkeen. Onko sillä silloin väliä, asuuko hän virallisesti kotona vai ei? Mikään lopullinen erohan se ei lapsista ole (vrt. ero parisuhteesta), kun tapaamisoikeus kuitenkin säilynee.

En ole joutunut eroamaan tahtomattani.

Jos lapsi ei ole kiintynyt toiseen vanhempaan, niin eihän silloin ole mitään parisuhdettakaan. Mikäs ero se silloin on?

 

Mä tungen tähän ketjuun vakoilemaan vastauksia. Samat fiilikset kuin aloittajalla

 

Meillä lapsi rakastaa meitä molempia vanhempiaan, mutta me emme enää rakasta toisiamme, siksi eroamme. Lapsi ei joudu eroon meistä kummastakaan, vaan jää toisen luo asumaan ja on toisen luona joka viikko pari kertaa ainakin. Me vanhemmatkin rakastamme lastamme, mutta yhteiselo ei enää onnistu.

 

Koska voit saada lapsillesi ilkeän isäpuolen, joka ei välitä heistä oikeasti. Omia oikeita vanhempia ei mikään korvaa. On myös kurjaa olla uusperheessä puolison ja lasten välissä sovittelemassa, jos eivät tule toimeen. On myös ikävää eron jälkeen junnata samalla paikkakunnalla ex-puolison kanssa, mikäli molemmat haluavat lapsia tavata. Ei ole enää vapautta muuttaa esim. työn perässä. Ja lapset eivät eron jälkeen koskaan tuskin tule entiselleen.

 

Hormonimyrsky ja suunnaton vitutus. Kertokaa siis, miksi yhdessä kannattaa pysyä vaikka ei JAKSAIS?

ihmisillä on monta elämää. tästä syystä he voivat huoletta heittää yhden elämän hukkaan huonossa parisuhteessa vain sen takia että "on lapsia".

 

Jos yhteiselo on tappelua, niin lapsen kannalta parasta on erota. Lapsi ottaa elämisen mallia omasta perheestään.

 

Jos tuntuu yhtään siltä että rakkautta vielä on edes löydettävissä, että on mitään pienintäkään halua yrittää vielä yhdessä, vähääkään halua olla vielä toisen lähellä, silloin pitää tehdä itselleen se palvelus että yrittää vielä korjata tilanteen. Jos taas ei ole mitään halua eikä toivoa, niin on kaikille parasta erota.

 

:hug:
Siis mies ei oikeasti tee mitään? Kun mulla oli sellainen tunne niin totuus oli, että mies kävi kyllä töissä, hoiti kaikki kahteen autoon liittyvät asiat, raha-asiat, taloon liittyvät asiat jne.

Minä olen nähnyt paljon hyvin toimivia eroperheitä ja hyvin selvinneitä lapsia. Esim. siskoni, jolla on eri äiti sanoo olevansa kiitollinen vanhempiensa erosta. Hän muistaa edelleen miten molemmat vanhemmat vapautuivat ja kodeissa oli lämmin ilmapiiri kun tuli kaksi kotia.

MUTTA: Itse olen iloinen etten pakannut laukkujani. Lapset kasvavat ja elämä helpottaa koko ajan. Kun elämä on muutakin kuin vaativan vauvan perushoitoa niin huomaan miten mieletöntä on elää perheessä, jossa voin jakaa lapseen liittyvät suuret ilon ja onnen hetket sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa lasta aivan yhtä paljon kuin minäkin.

Oma mieheni on kasvanut isänä aivan valtavasti lapsen mukana ja on tällä hetkellä yhtä paljon vanhempi kuin minäkin, jolla on vain eri vahvuudet ja heikkoudet vanhemapan kuin minulla. En olisi ikinä uskonut, että tähän päästään.

 

Koska voit saada lapsillesi ilkeän isäpuolen, joka ei välitä heistä oikeasti. Omia oikeita vanhempia ei mikään korvaa. On myös kurjaa olla uusperheessä puolison ja lasten välissä sovittelemassa, jos eivät tule toimeen. On myös ikävää eron jälkeen junnata samalla paikkakunnalla ex-puolison kanssa, mikäli molemmat haluavat lapsia tavata. Ei ole enää vapautta muuttaa esim. työn perässä. Ja lapset eivät eron jälkeen koskaan tuskin tule entiselleen.

Tämä kaikki sopii myös aviossa oleviin lapsen vanhempiin.

 

Jos lapsi ei ole kiintynyt toiseen vanhempaan, niin eihän silloin ole mitään parisuhdettakaan. Mikäs ero se silloin on?

No esim. avioero. Enkä nyt ihan ymmärrä, mikä merkitys lapsen kiintymyksellä on parisuhteelle?

 

Mitä muuten tekisit jos lasta ei olisi? Minä ajattelin suurimpina raivon hetkinä, että lähtisin kaasu niin pohjassa, että terve vaan. Mutta sitten tajusin, että juuri niitä ongelmia, joita meillä oli ei olisi ilman lasta, enkä siis lähtisi. Eli ajattelin, että meillä on paljon pelastettavaa.

Alettiin viemään lapsia mummolaan, että saatiin omaa aikaa. Päätin, että jos pystyn töissä puhumaan ventovieraiden kanssa niin pystyn kyllä miehenikin. Ja töihin meno muuten auttoi mua myös. Ja se kun mies lähti sukuloimaan lasten kanssa ja minä sain olla YKSIN kotona kolme vuorokautta.

 

:hug:
Siis mies ei oikeasti tee mitään? Kun mulla oli sellainen tunne niin totuus oli, että mies kävi kyllä töissä, hoiti kaikki kahteen autoon liittyvät asiat, raha-asiat, taloon liittyvät asiat jne.

Minä olen nähnyt paljon hyvin toimivia eroperheitä ja hyvin selvinneitä lapsia. Esim. siskoni, jolla on eri äiti sanoo olevansa kiitollinen vanhempiensa erosta. Hän muistaa edelleen miten molemmat vanhemmat vapautuivat ja kodeissa oli lämmin ilmapiiri kun tuli kaksi kotia.

MUTTA: Itse olen iloinen etten pakannut laukkujani. Lapset kasvavat ja elämä helpottaa koko ajan. Kun elämä on muutakin kuin vaativan vauvan perushoitoa niin huomaan miten mieletöntä on elää perheessä, jossa voin jakaa lapseen liittyvät suuret ilon ja onnen hetket sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa lasta aivan yhtä paljon kuin minäkin.

Oma mieheni on kasvanut isänä aivan valtavasti lapsen mukana ja on tällä hetkellä yhtä paljon vanhempi kuin minäkin, jolla on vain eri vahvuudet ja heikkoudet vanhemapan kuin minulla. En olisi ikinä uskonut, että tähän päästään.

Ihanaa! Siis just jotain tällaista tarkoitin, oikeita perusteluja/tarinoita... meillä on miehellä joku uus nuoruus ilmeisesti nyt menossa (ollaan vanhoja, ja toisella kierroksella eli uusperhe jo valmiiksi) eikä mulla oikein riitä huumorintaju. Välillä teki paljonkin, ja sitten välillä menee ihan vtuiksi nämä hommat.

 

Koska voit saada lapsillesi ilkeän isäpuolen, joka ei välitä heistä oikeasti. Omia oikeita vanhempia ei mikään korvaa. On myös kurjaa olla uusperheessä puolison ja lasten välissä sovittelemassa, jos eivät tule toimeen. On myös ikävää eron jälkeen junnata samalla paikkakunnalla ex-puolison kanssa, mikäli molemmat haluavat lapsia tavata. Ei ole enää vapautta muuttaa esim. työn perässä. Ja lapset eivät eron jälkeen koskaan tuskin tule entiselleen.

Tämä kaikki sopii myös aviossa oleviin lapsen vanhempiin.

Näinpä. Ja me tosiaan ollaan uusperhe jo valmiiksi... ja jos tästä nyt lähden, niin en ikinä ota enää yhtään ukkoa haitoikseni

 

Mitä muuten tekisit jos lasta ei olisi? Minä ajattelin suurimpina raivon hetkinä, että lähtisin kaasu niin pohjassa, että terve vaan. Mutta sitten tajusin, että juuri niitä ongelmia, joita meillä oli ei olisi ilman lasta, enkä siis lähtisi. Eli ajattelin, että meillä on paljon pelastettavaa.

Hyviä kysymyksiä. Ilman lapsia olisin jo lähtenyt, varmaankin - mutta ilman lapsia ois kenties ehditty/jaksettu/saatu ongelmia myös ratkottua. Osa asioista liittyy suoraan lapsiin, osa on ihan omaa osaamattomuuttamme.

 

Hormonimyrsky ja suunnaton vitutus. Kertokaa siis, miksi yhdessä kannattaa pysyä vaikka ei JAKSAIS?

ihmisillä on monta elämää. tästä syystä he voivat huoletta heittää yhden elämän hukkaan huonossa parisuhteessa vain sen takia että "on lapsia".

 

Pienelle lapselle on rankkaa olla aina erossa toisesta vanhemmasta. Mitä pienempi lapsi on sitä hankalampi on rakentaa toimiva tapaamisjärjestely. Odottamalla muutama vuosi niin asiat ovat niin paljon helpompaa.

Mutta jos haluat olla erossa lapsista pitkiä aikoja, välillä taas täysin yksin heidän kanssaan, joudut antamaan äitipuolen kasvattaa lapsiasi, elää huushollissa missä vain yksi palkansaaja, yksin vastuussa kaikista kodinhommista (siivoukset, remontit, huonekalujen kasaamiset, autonhuollot, pyykinpesu), että lapsesi joutuu vuorotellen ikävöimään äitiä ja isää, et saa nähdä lapsesi ensiaskeleet/kuulla ensimmäiset lauseet/nähdä ensimmäinen kakka potassa jne niin siitä vaan.

 

Pienelle lapselle on rankkaa olla aina erossa toisesta vanhemmasta. Mitä pienempi lapsi on sitä hankalampi on rakentaa toimiva tapaamisjärjestely. Odottamalla muutama vuosi niin asiat ovat niin paljon helpompaa.

Mutta jos haluat olla erossa lapsista pitkiä aikoja, välillä taas täysin yksin heidän kanssaan, joudut antamaan äitipuolen kasvattaa lapsiasi, elää huushollissa missä vain yksi palkansaaja, yksin vastuussa kaikista kodinhommista (siivoukset, remontit, huonekalujen kasaamiset, autonhuollot, pyykinpesu), että lapsesi joutuu vuorotellen ikävöimään äitiä ja isää, et saa nähdä lapsesi ensiaskeleet/kuulla ensimmäiset lauseet/nähdä ensimmäinen kakka potassa jne niin siitä vaan.

Meidän tapauksessa se on kyllä isäpappa, joka missaa nämä asiat, oltiin sitten yhdessä tai ei. Ja tosiaan melkolailla yksin sitä oon tässä jo nytkin.

 

Miten niin? Kai ne lapset ovat myös isällään ainakin osa ajasta jolloin nuo tapahtumat voivat tapahtua juuri silloin. Ja mistäs tiedät ettei miehesi vaadi lähihuoltajuutta jolloin olet vielä enemmän ulkona lasten asioissa?