Kertokaa, mitä on vapaa kasvatus

Kun tuohon sanaan törmää niin usein. Omassa lapsuudessa/nuoruudessa vanhempani saivat kuulla moitteita vapaasta kasvatuksesta. (koska isot siskoni pitivät bileitä)

Meitä ei kuritettu ikinä, meille riitti vain isän "tietty yskähdys".

Meistä on tullut aika normaaleja aikuisia. Oikeestaan en tiiä, missä kohtaa tuo ns. vapaa kasvatus sit on mennyt pieleen.

Ite kai sit myöskin noudatan vapaan kasvatuksen kaavaa...
Ei meillä ole aresteja eikä muitakaan rangaistuksia. Tosin mun tietty katse on aikamoinen rangaistus, kai...

Mä tunnen monia, jotka ovat saaneet ns. vapaan kasvatuksen. Ja ne on ihan ajattelevia isosydämisiä ihmisiä.

Eli mua kiinnostaa, oonko mä käsittäny ton vapaan kasvatuksen ihan oikein, näin niin ku nykymittapuunki mukaan...

Se, että ei välitä, ei tarkoita vapaata kasvatusta, mun mielestä.

 

No vapaasta kasvatuksesta puhutaan yleensä silloin, kun lapselle asetetaan rajoja vain minimaalisesti. Eli lapsi menee ja tulee miten lystää, eikä isä yski millään muotota.

 

Mua kiinnostais, että miten toimitaan "vapaassa kasvatuksessa" silloin, kun isompi läksyttää pienempäänsä. Kielloista, tuhansista sellaisista, huolimatta? Meillä ainoastaan aresti on paikka, missä isompi oppii läksynsä, edes hetkeksi.

 

Vapaassa kasvatuksessa kait opetetaan lapselle jo varhain kuinka on sopivaa elää ja vastuu on lapsella, siis itsestään. Aikuinen ei rajoita lasta jne. Vapaa kasvatus ei minusta ole kuitenkaan curlig-vanhemmuutta.
Muoks siis opetetaanhan muillekin mutta kait heillä on erilaiset metodit kuin muilla

 

Minusta vapaa kasvatus on nimenomaan saman ilmiö kuin nykyinen termi curling-vanhemmuus. Eli lapselle ei aseteta mitään rajoja vaan saa temmeltää kuin elopellossa näin kärjistäen ilmaistuna.

Tunnen muutaman tapauksen ja ovat aikuisena erittäin itsekkäitä ja suppeakatseisia ihmisiä.

 

http://pedaogiikanaakkoset.blogspot.com/2007/07/kasvatusyhteis.html

Curligissahan vanhempi siloittelee lapselta töyssyjä, ei aiheuta pettymyksiä.

 

Vapaassa kasvatuksessa kait opetetaan lapselle jo varhain kuinka on sopivaa elää ja vastuu on lapsella, siis itsestään. Aikuinen ei rajoita lasta jne. Vapaa kasvatus ei minusta ole kuitenkaan curlig-vanhemmuutta.
Muoks siis opetetaanhan muillekin mutta kait heillä on erilaiset metodit kuin muilla

Nuo metodit kyllä kiinnostais

 

Nyt tarvittas ninatt:tä

 

No vapaasta kasvatuksesta puhutaan yleensä silloin, kun lapselle asetetaan rajoja vain minimaalisesti. Eli lapsi menee ja tulee miten lystää, eikä isä yski millään muotota.

=) Kivasti sanottu.

Mutta käyttäsin tuosta ihan muuta sanaa, ku vapaa kasvatus. Kai se sitä voi olla, mutta mulle vapaalla kasvatuksella on myönteinen kaiku, tolla että "lapsi menee niin ku lystää" on taas ikävä kaiku. Sillä "kasvatuksella" on pakko olla joku muu nimitys... heh.

Ja Iloinen possu kirjotti kans kivasti:
"Vapaassa kasvatuksessa kait opetetaan lapselle jo varhain kuinka on sopivaa elää ja vastuu on lapsella, siis itsestään. Aikuinen ei rajoita lasta jne. Vapaa kasvatus ei minusta ole kuitenkaan curlig-vanhemmuutta. "

Tosin aikuinen kyllä rajoittaa lasta, mutta jutut on tehty selväksi selittämällä ja tietty sillä isän "tietyllä rykäisyllä".... =)

 

vapaa kasvatustyyli

Lapsi on perheen pomo, joka sanelee tekemiset. Lapsi saa vapauden toimia haluamallaan tavalla. Lapselle ei koskaan esitetä vaatimuksia, vaan toivomuksia, ehdotuksia ja kysymyksiä.

Vanhemmat voivat päätyä tällaiseen kasvatustapaan halutessaan kuunnella lastaan, arvostaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Vapaa kasvatusilmasto oli osin Suomessakin vallalla 1960-1970-luvuilla. Vanhemmat halusivat irti vanhempien valtaan perustuvasta kasvatustyylistä, jossa tottelevaisuus oli hyve ja aikuinen ilman neuvotteluja tai perusteluja määräsi kaapin paikan.

Tällainen toiseen ääripäähän menevä kasvatustyyli tuo kuitenkin nykytiedon valossa lapselle ongelmia. Lapsen perustarve on turvautua itseään kokeneempaan ja vahvempaan. Vapaa kasvatus näyttäytyy lapsen silmin välinpitämättömyytenä ja laiminlyöntinä. Lapsi jää yksin päättämään liian suurista asioista: milloin menen nukkumaan, mitä syön, lähteekö perhe kauppaan ja kuinka käyttäydyn. Lapsi myös joutuu kantamaan vastuun päätöstensä seurauksista, vaikka hänellä ei ole siihen tarvittavaa kypsyyttä.

Tässä kasvatustyylissä lapsi ei saa osakseen vanhempiensa elämänkokemukseen pohjautuvaa turvallista opastusta, ohjausta ja rajoja, aikuisen vastuunottoa. Lapsi joutuu yksin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan mitä kotona ja kodin ulkopuolisessa maailmassa sallitaan ja edellytetään. Lapsi saatetaan kodin ulkopuolella leimata huonotapaiseksi. Hän ei ehkä osaa hoitaa velvollisuuksiaan. Hänen voi olla vaikea tulla muiden kanssa toimeen: jakaminen, odottaminen ja muiden huomioon ottaminen on mahdotonta.

Lapsi vaistoaa vanhemman käytöksestä, että hänen oma käytöksensä ei ole sopivaa tai toivottua, vaikka vanhempi ei sitä lapselleen sanoisi. Kun vanhempi yrittää peitellä ärtymystään, hän tosiasiallisesti ilmaisee peitellysti ja epäsuorasti lapselleen, että tämän käytös ärsyttää. On luonnollista, että saadessaan vapaat kädet toimia oman mielensä mukaan lapsi tekee sitä, mikä tuo eniten mielihyvää: valvoo, syö karkkia, hyppii sohvalla, ottaa toisen kädestä, piirtää seinään jne.

Periaatteessa vapaat kädet, mutta tosiasiassa peitelty paheksunta tuntuu lapsesta hämmentävältä: "Toimin parhaaksi katsomallani tavalla » siihen minulla on lupa » vanhempi osoittaa epäsuorasti paheksuvansa minua » en osannutkaan valita oikein » olen huono ja paha lapsi, en vanhempieni toiveiden mukainen." Tästä ketjusta voi seurata syyllinen ja masentunut olo. Lapsi voi tarkkailla ympäristöään ja olla jatkuvasti hieman huterolla maaperällä: toiminko oikein, olenko hyväksytty?

On reilua lasta kohtaan kertoa hänelle minkälainen käytös ei ole hyväksyttävää tai mitä häneltä odotetaan. Tärkeää on tuomita vain teko, ei lasta ihmisenä. Lapsi saa protestoida ja syyllistää kurjan aikuisen ja kurjat rajat ja vaatimukset, eikä hänen tarvitse syyllistää itseään - aikuisen on helpompi kantaa syyllisyyden taakkaa kuin lapsen.

 

Tähän törmättyäni, tuli mieleen tuttujen reaktio "vapaan kasvatuksen" touhuun.
He eivät uskalla enää viedä omaa lastaan päivähoitoon, kun vapaasti kasvatettu tönii ja puree toisia, sekä kiipeilee kirjahyllyssä ja hyppii television päällä. Kun lasta oli kielletty ja istutettu "jäähypenkille", "vapaat vanhemmat" olivat alkaneet sättiä hoitotätiä.
Mitähän olisi tapahtunut, jos telkkari olisi pudonnut lapsen kanssa sen takia, ettei lasta saa komentaa ja lapsi joutunut sairaalaan? Entä jos joku muu lapsi olisi jäänyt alle? Tutut taisivat jo saada uuden (turvallisen) hoitopaikan lapselleen.

 

Vapaakasvatus on lapsen ehdoilla kulkua vanhempien määrämissä rajoissa.

 

No teillä on ehkä rento kasvatus ei vapaa. Olen elänyt tällaisessa eli ei mitään arestia ole ollut ja äitini on ollut vähän lepsu noissa asioissa. Ei mitään ongelmaa kenelläkään eikä olla oltu kurittomia. Äitini kertoi hämmentyneensä kum häneltä kysyttiin miten lapset saa tekemään läksyjä tai vastaavaa. Ei meitä ole tarvinut käskeä. Eli toiset lapset on helpompia kuin toiset. Toisia ei tarvitse koko ajan kasvattaa.

Oikeastaan voisin väittää että täekeintä kasvatuksessa on saada lasten kunnioitus vanhempia kohtaan. Väkivalta ja liika käskeminen ja määräily ei sitä tuo. Ei kuulu olla kuningas ha kuningatar talossa vaan perhe joiden mielipiteitä kuunnellaan ja jaetaan rakkautta. Ja tuo mielipiteiden kuunteleminen tarkoittaa tietysti että lapsi ei päätä asioita vaan kertoo mielipiteensä. Vanhemmat määräävät mitkä niistä on toteutettavissa. Joskus huomaa miten lapsia kielletään aivan turhista syistä koska "periaate" tai vanhempaa ärsyttää. Lasta pitäisi kieltää vaan asioista jotka ovat vaaraksi itselle tai muille (liika karkin syöminen tai valvominen on tottakai myös vaaraksi).

Olen kuullut perhekotien ja lastenkotien lasten kokemuksia ja tuntuu että siellä yritetään nimenomaan vallalla saada se arvostus. Pahimmillaan väkivallalla. Ja lopputulos on tietysti pahin mahdollinen...vielä vähemmän kunnioitusta.

Vanhempaa kunnioittava lapsi kokee yleensä huonoa omaa tuntoa käytöksestään, vaikkei sitä näyttäisi.

 

No... Tyttäreni kaverin vanhemmat ovat jonkun sortin vapaa kasvattajia. Tämä ilmeni kun kaveri oli vanhempineen meillä kylässä. On todella vilkas tapaus, kuten myös ona lapseni. Siinä vaiheessa kun kahvipöytään asti kuului kuinka lapset heittelivät jotain seinillä niin menin komentamaan että nyt pitää rauhoittua. Saman tien kaverin isä tuli ilmoittamaan että "meidän pirkkoa ei saa komentaa, meillä on vapaa kasvatus". Olin että ok.. Heillä vapaa kasvatus tarkoittaa myös mm sitä että jos isosisko lyö pienempää niin häntä ei komenneta. Jos lapsi lyö vanhempaa, ei komenneta. Huhhuh, en ymmärrä ollenkaan... Kai se toimisi jos olisi rauhallisia lapsia, mutta kun heillä kaikki tuntuvat olevan todella vilkkaita ja agresiivisia...