Kertokaa mulle 90-luvun lamasta!

Muistaako kukaan millaisia vaikutuksia sillä oli esim kunnan taikka valtion palveluihin. Mitä kaikkea lakkautettiin jne.?? Muita vaikutuksia, näin tavallisen tallaajan elämään?

 

Teetkö kotitehtäviä

 

Mä oli 94 vasta valmistunut hoitaja, eikä vakituisista työpaikoista tietoakaan, vain pätkätöitä.

 

Minä valmistuin Parturi-Kampaajaksi ja Helsingissä oli muutama työpaikka avoinna, siellä en viihtynyt että ainut vaihtoehto oli oma liike, eipä niitä paljon ollut jotka kävi parturissa säännöllisesti.

 

Rikkaat ostivat pienellä rahalla asuntoja ja kiinteistöjä niiltä,joilla meni vähän heikommin. Kandee olla rikas, kun lama tulee.

 

en mä tiedä siitä mitään olin pieni kakara 90-luvulla.. ei meillä ainakaan ollut tiukkaa kotona..

 

Niin, sitä mä vähän ihmettelinkin, itse nimittäin olin silloin pikku kakara, äiti oli just saanut uuden työn ja meillä se ei näkynyt oikeen mitenkään, ainahan meillä oli ollut tiukkaa muutenkin, mutta ei mitään erikoista, ja sitten kun luin että valtion menoja leikattiin hirveästi, mutta itse en muista että mitään olis leikattu, tuskin nyt oisin silloin tajunnutkaan mutta en ole kuullut kenenkään kertovan niistä asioita.

 

Silloin ehkä pudottiin korkeammalta ja kovaa, kun 80-luvun loppu oli sellaista kulutusjuhlaa, että tavalliset duunaritkin elivät herroiksi. Moni menetti työpaikan tai oman firman. Mutta nää oli käsittääkseni enimmäkseen yksityisellä sektorilla. Toisaalta taas yhteiskunta tuki vielä erilailla kuin nykyään. Esim. minä ja kaverit ilmoittauduttiin heti lukion jälkeen työttömiksi ja saatiin sitten työmarkkinatukea se aika, ennen kuin päästiin jatko-opiskelemaan. Vaikka siis asuttiin kotona, mutta vanhempien tulot ei vaikuttaneet yhtä paljon eikä tosiaan tarttenut olla edes hakenut töitä muuta kuin siinä työkkärin paperilla.

 

Opettajia lomautettiin. Ensin oli toinen puoli opettajakunnasta pakkolomalla ja sitten toinen. Omatoimisesti piti opiskella. Koulupäivät olivat lyhyempiä tämän takia...Oppilaan näkökulmasta lama oli jeeeees

 

Verotuksen lapsivähennys poistettiin ja nostettiin lapsilisiä. Vuoden päästä laskettiin lapsilisät takas alas.
Autoihin tuli VÄLIAIKAINEN vero, postista ja ärrältä ostettiin tarroja auton ikkunaan. Tuo vero on siis vieläkin..

Pankkien ulkona oli mainoksia, että nyt hanat auki... Yksityisille ja yrityksille tarjottiin ulkomaanluottoja. Silmät kirkkaina Suomen valiton päämiehet vakuutti, että kaikki on kunnossa. Kunnes rysähti. Asuntolainakin korot oli 16 %. Toimivia yrityksiä kaadettiin velkaisuuden takia. Asunnot myyntiin pakkohuutokaupalla pilkkahintaan sopiville ihmisille ja silti velkaa jäi.
Siihen tehtiin laki 15 v velkojen vanhentumisesta-, moni kärsinyt 20 vuotta.
Subektiivinen päivähoitooikeus tuli ja se laski kotihoidontukea- vallassa oli sdp, eikä se halunut, että keskustalaisia maanviljelöiden lapsista maksettiin tukea kotona olosta. Lapset haluttiin sossumeiningillä ammattilaisten kasvatukseen : )
Tosin päivähoitopaikkoja ei ollut, niistä tuli lastensäilytyspaikkoja.

Ennen lamaa sai töitä kun kysyi, ei kyselty koulutusta yms. Lama-aikana ei löytynyt mitään työtä ei edes koulun käynneille.
Säästöt silloinkin lapsiin, kouluun, sairaanhoitoon ja vanhustenhoitoon. Samahan se lista on edelleen...

 

Palveluihin en osaa sanoa, mutta perheeseen vaikutti kovasti.
Rahaa ei ollut, öiset keskustelut vanhempien välillä kun murehtivat asioita, isäni joutui nimittäin makselemaan veljensä velat ja isänsä jäämistön, oman firman asiat lisäksi.
Kaikki mitä tuli, myös meni sen siliän tien.

Ruuasta ei paljon tingitty, kaikesta muusta sensijaan paljonkin.
Tarvittavat vaatteet myös oli aina, mutta ei oltais kyllä kehdattu mitään merkkivaatteita vinkua, olimme sen verran jo isoja että ymmärrettiin.
Kirjaston palvelut tulivat hyvinkin tutuiksi, muutenkin meillä oli tapana puuhastella paljon kotona kaikenlaista ja silloin vielä koulukavereitten kanssa tehtiin kaikenlaista yhdessä- luisteltiin lähikoulun kentällä, käytiin lenkillä koirien kanssa tms.

Lama-ajan kasvattamana pienyrittäjäperheessä jätti omanlaisensa jäljet kyllä.
Tietty pessimistisyys ja pelko jos hetken meneekin hyvin. Usko ja luotto pankkeihin ja muihin rahalaitoksiin meni kyllä myös, olen erittäin skeptinen moenn asian suhteen. Sukanvarteen vaan

 

Kiitos vastauksista. Niin siinä käsityksessä olenkin ollut että niitä sen aikaisia lakkautuksia ei oikeastaan koskaan olekkaan sitten palautettu entiselleen.

Mutta muistanko oikein että tässä joskus 2000 luvulla tuli joku laki että ne 90-luvun laman aikana tulleet velat sai anteeksi? vai tuliko siihen velkaantumiseen joku aikaraja jonka aikana ne sitten sai anteeksi, en tiedä.

Muistan että luulin joskus 10 vuotiaana että meillä on vähän rahaa laman takia, vaikka oikeasti äiti oli tosi onnekas kun sai juuri silloin vakipaikan kunnalta, kyse oli vain siitä ettei yksinhuoltajan perheessä paljoa rahalla juhlita.

 

olin ala-asteella, kun laman vaikutukset alkoi näkyä. meiltä vietiin mahdollisuus saada koulukirjoja omaksi pois. Eli jouduttiin kirjoittaan vihkoihin tehtäväkirjojen asiat ja lähes kaikki kirjat meni kiertoon. Sitä jatkui kyllä aikalailla koko mun peruskoulun ajan. Kouluruokailuviikkoihin tuli puuropäivä. Siksi tää nyky touho kasvispäivän vastustuksesta on hupaisaa, koska kyllä kasvisruokapäivä kuulostaa järkevämmältä kun kaurapuuropäivä kerran viikossa.

kotielämässä äiti jäi työttömäksi, joten oli kotona, mikä oli musta silloin kivaa. Mut ei se se meidän arkielämään kauheesti vaikuttanut, koska isän tulot on aina ollut moninkertaiset äidin tuloihin nähden.

 

Juu, nyt kun muistutit, niin tuo koulukirjojen kierrätys VIELÄ kauemman mitä oltiin aikaisemmin totuttu ja puuropäivä.
Koulussa opet huokaili lamaa ja manas puoliääneen kamalia kankaita ja lankoja, mitä koulu juuri ja juuri sai irti käsityöntunneille.

Oli asia mikä tahansa, siihen kuului lause : pitää säästää.

Mä joskus näistä puhuinkin vanhempieni kanssa, molemmat ihan tyhjistä maailmalle ponnistaneita ja juuri kun alkoi mennä paremmin, iski lama. JA ei kun taas kaikki alusta. Mä niin heille suon kaiken sen hyvän mistä nyt viimeinkin pystyvät nauttimaan. :heart:

 

Mä olin jo ennen lamaakin elänyt pienillä tuloilla ja laman alkumainingeissa olin kotona kuopuksen kanssa. Kotihoidontukea leikattiin tasaiseen tahtiin joten ihan hoitovapaan lopussa alkoi tehdä pikkasen tiukkaa ja harkitsinkin paluuta aikaisemmin takaisin töihin, mutta se ei ollut enää mahdollista. Niinpä palasin töihin loppuvuodesta 1994. 1995 ostettiin esikoisen (tuolloin 9 v ) kanssa puoliksi tämä asunto, silloin asuntojen hinnat olivat alhaalla. Ihan hyvä sijoitus, sillä esikoinen tuplasi omaisuutensa aikuisikäänsä mennessä. Sai sijoituksellaan ostettua sitten käteisellä itselleen asunnon, kun muutti omilleen.

Kaikista palveluista leikattiin. Puhuttiin juustohöylästä, mikä tarkoitti sitä, että siivu sieltä, siivu täältä, siivu tuolta. Systeri oli silloin raskaana ja neuvolassa käyntejä vähennettiin ja äitipolille ei juurikaan lähetetty, jos neuvolassa ei todettu jotain häiriötä sikiössä. Seulontatutkimukset joutui teettämään yksityisellä, jos sellaisia halusi. Koulussa tosiaan opettajia oli lomautettuna ja yksi opettaja opetti kahta luokkaa.

 

Nyt meni kyllä ohi, siis miten ihmeessä sä oot ostany 9v lapsen kanssa asunnon puokkiin?? mistä sillä on oikeen ollu rahaa??

 

Nyt meni kyllä ohi, siis miten ihmeessä sä oot ostany 9v lapsen kanssa asunnon puokkiin?? mistä sillä on oikeen ollu rahaa??

Laman aikana pikkulapsetkin kävivät koulun jälkeen tehtaassa töissä.

 

Nyt meni kyllä ohi, siis miten ihmeessä sä oot ostany 9v lapsen kanssa asunnon puokkiin?? mistä sillä on oikeen ollu rahaa??

Sai isomman summan rahaa (tavallaan perintöä), jonka sijoitti tähän asuntoon. Mä sitten ostin aikanaan tytön ulos tästä ja asuntojen hinnat olivat nousseet reilusti, joten tyttö sai tuplaten sen mitä oli tähän sijoittanut.

 

Rakennustyömaita lakkautettiin järkyttäviä määriä. Se oli kovaa aikaa, kun työt loppuivat täysin seinään. Kotikaupungissani jäi useampi monttu, jotka jossain vaiheessa vain peitettiin, kun ei tehty loppuun.

 

Vanhemmilla ei ollut töitä, isän piti lähteä ulkomaille töihin, rahaa ei ollut aina ruokaan. Asuntojen lainakorot oli tähtitieteellisiä, monen naapurin asunto pakkohuutokaupattiin.

 

[QUOTE="vieras";25610149]Vanhemmilla ei ollut töitä, isän piti lähteä ulkomaille töihin, rahaa ei ollut aina ruokaan. Asuntojen lainakorot oli tähtitieteellisiä, monen naapurin asunto pakkohuutokaupattiin.[/QUOTE]
Tuosta muistui mieleeni, että moni opiskelukaverini (sairaanhoitajia) lähtivät Ruotsiin, Englantiin ja Saudeihin töihin, koska Suomesta ei löytynyt enää töitä.

 

Mä olin 90-luvun alussa opiskelija, enkä muista että lama olisi vaikuttanut meidän perheen elämään yhtään mitenkään. Isä oli samoissa töissä kun ennenkin ja äiti kotiäitinä, kuten siihenkin asti. Itserakennettua omakotitaloa maksoivat.

Itse kirjoitin ylioppilaaksi ja lähdin terveydenhoito-oppilaitokseen opiskelemaan. Opiskelujen jälkeen sain työpaikan, jossa olen nyt edelleen.

 

Muistan vain miten meidän perheeseen se vaikutti.. Vanhempieni yritys meni konkkaan, jouduttiin muutta omistusasunnosta vuokralle koska ei ollut enää varaa maksaa lyhennyksiä. Se oli järkyttävää kun tuli muutoksia elämään joista ei tiennyt mitään. Oltin itse silloin 9vuotias enkä ihan perillä että miks näin kävi.. Vanhemmat jäi sitten ainakin kymmeneksi vuodeksi velkavankeuteen firmasta ja vanhasta asunnosta. Kyllä josks lomalla päästiin käymään etelässä mutta kyllä niihin oli kova säästäminen. Joskus oli niin tiukkaa että laskettiin rahat tarkkaan mitä kaupasta voi ostaa. Molemmat kumminkin sai töitä firman konkkaan menon jälkeen mutta kun suurin osa rahoista menee velan maksuun niin ei se mukavaa ollut..

 

Mä olen valmistunut -92. Tuolloin töitä ei ollut myöskään julkisella sektorilla, esim. ennen lamaa oli puhuttu sairaanhoitajien lennättämisestä muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle töihin, kun oli hoitajapula, yllättäen sitä ei ollut enää.

Itse valmistuin it-alalle, ja alan työpaikat olivat kiven alla. Itse sain alkuun sihteerin paikan, jota haki myös korkeakoulututkinnon suorittaneet ihmiset. Kaikki olivat epätoivoisia, piti saada jalka oven väliin ihan minne vain. Mäkkärissä oli yleisesti töissä myös 50-vuotiaita.

Ne joilla oli töitä porskuttivat eteenpäin - ne joilla ei ollut, olivat vaikeuksissa.

Asuntolainojen korot olivat pilvissä, verot nousivat, kirpputorit nousivat tuolloin. Lapsilisät leikattiin, monia muitakin leikkauksia tehtiin. Ja todella moni yrityskin joutui pulaan noiden nousseiden korkojen takia, moni yrittäjä meni konkurssiin ja maksoi vuosikausia velkojaan.

 

Sai isomman summan rahaa (tavallaan perintöä), jonka sijoitti tähän asuntoon. Mä sitten ostin aikanaan tytön ulos tästä ja asuntojen hinnat olivat nousseet reilusti, joten tyttö sai tuplaten sen mitä oli tähän sijoittanut.

ahaa, okei


Aika hurjalta kuulostaa, ja kurjaa että moni joutui velkavankeuteen iäksi, ja toist vieläpä hyötyi siitä.