Kertokaa omista mokista äitiydessä niin ei ole niin paha mieli

  • Viestiketjun aloittaja "herkkis"
  • Ensimmäinen viesti
"höh"
Mä en kyllä näe tuossa mitään vaaraa jos se todellakin on täysin suljettu pieni piha ja ovi auki. Ja poistettu kaikki mahdollinen vaarallinen.
Toki voi olla ampiaisia ym mutta sisälläkin voi esim. kaatua jne.
Mä olen ylisuojelevainen viiden äiti enkä kyllä tuomitse ap:ta.
Musta tuntuu että jotkut tässä nyt ei vain halua ymmärtää sitä että ap:n lapsi ei ole avoimella pihalla.
 
alkuperäinen-
[QUOTE="höh";30063070]Mä en kyllä näe tuossa mitään vaaraa jos se todellakin on täysin suljettu pieni piha ja ovi auki. Ja poistettu kaikki mahdollinen vaarallinen.
Toki voi olla ampiaisia ym mutta sisälläkin voi esim. kaatua jne.
Mä olen ylisuojelevainen viiden äiti enkä kyllä tuomitse ap:ta.
Musta tuntuu että jotkut tässä nyt ei vain halua ymmärtää sitä että ap:n lapsi ei ole avoimella pihalla.[/QUOTE]

Kiitos ymmärryksestä. Juu tosiaan pihamme on olohuoneen mittainen vain siihen ja koko seinä yhtä ikkunaa ja ovikin tietenkin auki, on siis vain jatke olkkarista ja todella korkeat aidat ja porttin lukitukseenkaan ei yllä, ei edes lähelle. Piha on sisustettu taaperon mukaisesti ja vaarat ovat siellä samat kuin sisälläkin, eli joo voihan se vaikka kaatua, mutta niin voi sisälläkin. Voihan se maistella myrkytöntä kasvia, mutta niin voi haukkasta sisälläkin palmusta tai levittää mullat ja maistella sitä. (on tapahtunut :D )
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen-;30063064:
Ostin sen verran suuria kiviä pihallemme, ettei niihin voi tukehtua. Olen siis sisustanut pihammekin sen mukaan, että meillä on nt taapero, kuten muutkin huoneet, että voisi elää vähän huolettomammin.
Lähes koko piha on terassin peitossa ja kasvit mytkyttömiä, kuten sisätilankin kasvit.
No sittenhän se on ihan ok. kait. Jos siellä ei ole mitään rappusia yms. kynnyksiä jne. :D Enkä kyllä päästäisi käsiksi edes mihinkään kasveihin.
 
alkuperäinen-
No sittenhän se on ihan ok. kait. Jos siellä ei ole mitään rappusia yms. kynnyksiä jne. :D Enkä kyllä päästäisi käsiksi edes mihinkään kasveihin.
Yksi matala rappu on, kuten sisälläkin. Osaa mennä kummastakin nätisti ja kaatunut ei ole koskaan. Ja kaatumisvaara...noh sama kuin sisälläkin.
Kyse siis ehkä sormen mittaisesta "rapusta" kun terassi loppuu, eli ei mitään varsinaisia rappusia siellä.
 
vieras..
Mun 1 v7kk on sellainen tohottaja, ettei sitä kyllä voi laskee yksikseen tai isosiskonsa 3 v kanssa pihamaalle. Ainahan noi ei ole katseen alla, mutta kuulo etäisyydellä kuitenkin, joskus on pakko tehdä ruokaa, käydä wc:ssä yms. Itse en päästäis pihamaalle, jos ei todellakaan olisi ihan koko ajan näköetäisyydellä, ihan koko ajan, vaikkei oma karkais pihalta, niin koskaan ei voi olla varma kuka kävelee siittä ohi.
 
"Jooh"
Heräsin kerran aamulla siihen, että taapero ja koira hilluivat rappukäytävässä menossa ulos.
Taapero vieläpä alasti, mutta ei onneksi saa rapun ovea auki.
Toisen kerran taapero karkasi rappukäytävään ja joku soitti poliisit paikalle.
En ollut itse silloin kotona, mutta siitä huolimatta tuli aika kurja olo ja säikähdin tietysti itsekin.
Nykyisin ulko-ovi on niin, ettei lapsi saa sitä itse auki.

Mitään muuta tuollaista ei muistaakseni -kumma kyllä- ole tapahtunut, vaikka olenkin aika "huoleton" ja yleisesti vähän paska mutsi.
Ilkeästi kyllä se täti sanonut, ihan turha tuossa vaiheessa ruveta syyttelemään.
Tajusi kuitenkin varmasti, ettei lasta tahalleen ole parkkikselle laitettu hortoilemaan.

Tosi monella tuntuu olevan jotain kokemusta lasten karkailusta tai jostain muista "käänsin selkäni ja talo oli hetkessä katastrofikeskus"-tilanteista. Tuskin siis mitenkään erikoinen ja sellainen juttu, mitä tarvitsee/kannattaa jäädä sen kummemmin miettimään (vaikka toki opiksi ottaakin varmasti jokainen välittävä vanhempi, minäkin olen tuon lapseni karkaamisen jälkeen tarkastellut joka kerta kotiin tullessa, että ovi on varmasti kunnon takalukossa).
Valitettavasti jotkut ihmiset ovat sellaisia, että käyttävät heti tilaisuuden sättiä ja saada toisen mieli surkeaksi, kuten tuo tapauksen vanhempi pariskunta.
Sellaisista tulee mieleen, että pönkittävätkö lähinnä omaa surkeuttaan eikä niinkään se, että ovat aidosti huolissaan lapsesta.
Tuollaisessa tilanteessahan useimmat ovat vain erittäin huojentuneita siitä, että lapsen äiti tai isä ilmaantuu paikalle ja tilanne saa onnellisen päätöksen.
 
Ken guru
Selvä, tässä tulee: tänään tönäsin 1,5v n rapulta alas päälleen asfalttiin kun työnsin tuplarattaat ulos. En nähnyt taaperoa.

Kun lapsi oli jotain vuoden ja leivoin pullaa ehti hän laskemaan kätensä kuumalle uunin luukulle.

Kaksi kertaa on pudonnut sängystä..

Auttoiko? :D
 
  • Tykkää
Reactions: BlackDahlia
no minä hukkasin aikoinaan oman kolmevuotiaan sellaiseen pieneen hampurilaispaikkaan!
tein tilausta ja tyttö meni valitsemaan pöytää, kun hetkeä myöhemmin menin perään niin lastapa ei näkynyt missään. kävin vessan ovella, huutelin & nopeasti hämmennys vaihtui pakokauhuksi.
joku nainen tuli kysymään että "oliko sellainen keltahattuinen tyttö? äskenhän se tässä pyöri" ja auttoi etsimään. no, tyttö löytyi sitten..
pöydästä pylvään takaa, ihan sisäänkäynnin vierestä! oli täysin näkymättömissä siellä, eikä ilmeisesti ollut kuullut kun huutelin..
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän näitä on sattunut....

Esikoinen alta vuotisena tippu sängystä - enkä edes herännyt. Tai en tiedä onko tippunut vaiko mennyt itse sängystä alas.

Samainen tyttö katosia viikon aikana kaksi kertaa samassa kaupassa - aika paska mutsi fiilis.

Eikä varmasti ole ainoat jutut, mutta nuo jääneet parhaiten mieleeni.

Ap uskon että se riittää kun itse tiedät pihan olevan turvallinen, riittää.
 
"Muumi"
Mielestäni olen ottanut aika rennosti lasten hoidossa, mutta 1,5 vuotiasta en jättänyt yksin leikkimään mihinkään. Sen ikäisellä ei järki päätä pakota, mitä tahansa voi tapahtua.
 
ohhohhh
[QUOTE="Muumi";30063464]Mielestäni olen ottanut aika rennosti lasten hoidossa, mutta 1,5 vuotiasta en jättänyt yksin leikkimään mihinkään. Sen ikäisellä ei järki päätä pakota, mitä tahansa voi tapahtua.[/QUOTE]

Miten joku onnistuu elämään yli vuoden niin, ettei lapsi koskaan leiki "yksin", siis sillä tavalla, että olisi viereisessä huoneessa ja vessaankin pitää raahata mukana? :O
 
Älä huoli...
Kaiken ei voi varautua,vaan oppia virheistä,näin se vaan menee. Ei ole täydellistä äiti eikä aina voi kaikkia vaaranpaikkoja huomata ennen kun on jo tapahtunut jotain läheltäpiti tilanteita...NM. Äiti jonka lapsi haettu katolta....
 
"Lissu"
Jos kyseessä on kerran pieni, aidattu piha olohuoneen "jatkona" niin kyllä itsekin antaisin lapsen siellä itsekseen leikkiä. Tosin noin pienen kanssa pitäisin tiiviin näköyhteyden sisältä.

Meidän muksut oppi juuri 1,5 vuoden iässä kiipeämään yli kaikista porteista ja aidoista, mihin ei omat taidot riittäneet niin haettiin jakkara avuksi. Joten ei kovasti kannata enää luottaa siihen porttiin tai lukkoonkaan.

Mutta vahinkoja sattuu kaikille ja lapsia ei voi pumpulissa pitää. Aikanaan meidän 2 v teki yhden tosi vaarallisen jutun juurikin ollessani vessassa, siihen meni ehkä 5 sekuntia eikä ollut tullut mieleenkään sellainen. En ala tarkemmin avaamaan mutta kun kellään meillä ei kristallipalloa ole, niin on aika turha tuomita muita.
 
kuin hai laivaa
Miten joku onnistuu elämään yli vuoden niin, ettei lapsi koskaan leiki "yksin", siis sillä tavalla, että olisi viereisessä huoneessa ja vessaankin pitää raahata mukana? :O
Ei tarvii tätä raahata mukana vessaan...tulee perässä ellei laita ovea kiinni ja en laita kun muuten alkais itkushow oven takana. Tämä ei leiki koskaan yksin toisessa huoneessa. Kulkee perässä J-A-T-K-U-V-A-S-T-I! Reilu yksi vee.
 
alkuperäinen-
[QUOTE="Lissu";30063498]Jos kyseessä on kerran pieni, aidattu piha olohuoneen "jatkona" niin kyllä itsekin antaisin lapsen siellä itsekseen leikkiä. Tosin noin pienen kanssa pitäisin tiiviin näköyhteyden sisältä.

Meidän muksut oppi juuri 1,5 vuoden iässä kiipeämään yli kaikista porteista ja aidoista, mihin ei omat taidot riittäneet niin haettiin jakkara avuksi. Joten ei kovasti kannata enää luottaa siihen porttiin tai lukkoonkaan.

Mutta vahinkoja sattuu kaikille ja lapsia ei voi pumpulissa pitää. Aikanaan meidän 2 v teki yhden tosi vaarallisen jutun juurikin ollessani vessassa, siihen meni ehkä 5 sekuntia eikä ollut tullut mieleenkään sellainen. En ala tarkemmin avaamaan mutta kun kellään meillä ei kristallipalloa ole, niin on aika turha tuomita muita.[/QUOTE]

Mulla olikin näköyhteys, mutta pilkoin hetken sipulia ja perunaa, niin käänsin hölmönä selkäni. Kaikki tapahtui alle viidessä minuutissa.

Keittiöstämme näkee siis ihan suoraan koko pihan.
 
viera.s
Joo, no en minä kyllä päästänyt lasta 1,5-vuotiaana edes rivarin aidatulle terassille, vaikka siinä ei ole minkäänlaista porttia jonka kukaan voisi avata. Ei lapsi oikeastaan tuolloin leikkinyt edes omassa huoneessaan yksin ja vessassa käydessäni jätin oven auki, jotta kuulen mahdollisimman hyvin mitä tapahtuu.

Tulee minullekin silti yksi virhearviointi mieleen. Lapsi oli n. 10 kk kun olimme aloittamassa ruokailua. Nostin lapsen ulottuvilta kuuman paistinpannun pois, mutta pöytään jäi metallinen pannunalunen, joka oli kuumentunut tulikuumaksi. Samassa mies laittoi lapsen syöttötuoliin ja lapsi nappasi sen käteensä ennen kuin ehdimme estää. Tuli melko pahat palovammat siitä, lääkärireissu ja käsi pari viikkoa siteissä.
 
"Kolmen äiti"
Lapset on erillaisia, jopa saman perheen lapset. Ei voi yleistää,mikä sopii yhdelle,sopii myös toiselle. Meillä kolme josta pojat olleet super helppoja ja rauhallisia...tyttö sitten temperamenttinen ja todella nopea toimissaan...ja on yhdelle tapahtunut kaikki kolmen edestä,!!
 
Hysteerikot kyllästyttää
En tajua tätä jeesustelua siitä, että lapsi saa välillä leikkiä itsekseenkin kun vanhempi laittaa ruokaa. Kaikki eivät elä nenä kiinni lapsessa enkä pidä sitä oikein hyvänä asianakaan. Tässä tapauksessa olisi tietenkin pitänyt ottaa huomioon isomman lapsen taidot, mutta mitään ihmeellistä ei ole siinä, että yli vuoden vanhat saavat jo leikkiä itsekseenkin. Tuntuisi ihan kauhealta, jos pitäisi raahata lapsi keittiöön kun laitan ruokaa, käydä paskalla ovet auki lapsen roikkuessa polvissa ja ylläkerrastakin sukat hakiessa lapsi kainaloon ja mukaan. Kauhean ahdistava ajatuskin.

Kyllä lapset saavat leikkiä koko kodissa ja saatan lukea kirjaa sillä välin, kokata, kakata tai kitkeä rikkaruohoja ovi auki.
 
eäääähh
Nyt ymmärrän miksi nykyajan äidit masentuvat niin runsain mitoin. Ei ihme jos elämästä pitää tehdä noin hankalaa. Jatkuvasti seuraillaan lapsen niskassa kiinni lässyttämässä, puistoissakin nämä tunnistaa siitä, ettei lapsi saa mennä metriäkään kauemmaksi ja pelätään, että lapsi voi vaikka pyllähtää. Kamala vaarallinen maailma. Koittakaa vähän hellittää ja antaa lapsen kehittyä normaaliksi. Nykyäitien takia lapset ovat niin helvetin kömpelöitä. Tarkastaa hyvin, ettei portteja ole mahdollista availla ja vastaavaa, mutta kyllä lapsen on hyvä oppia olemaan myös turvallisessa ympäristössä itsekseenkin, kun äiti on kuitenkin välittömästi tavoitettavissa, vaikka siellä keittiössä kun laittaa isommille ruokaa.
 
Esikoisen ollessa pieni kuvittelin, että voisin säilyttää asioita kaapeissa joissa on lapsilukot. Havaitsin olleeni väärässä, kun lapsi tuli suu täynnä konetiskiainetta yökkäilemään olohuoneeseen.

Olen tiputtanut maitotölkin lapsen päähän, kadottanut lapsen kauppaan, unohtanut laittaa turvavyöt kiinni (nykyään nuo onneksi muistuttavat itse!), lapset ovat tipahdelleet milloin mistäkin kun ovat päässeet huomaamattani kiipeilemään, olen lukemattomat kerrat unohdellut saksia tai veitsiä lasten ulottuville ja niin edelleen.

Ei kukaan voi olla ympäri vuorokauden vuosi toisensa jälkeen 120% skarppina tai ennakoida kaikkea. Lasten tempaukset ovat vielä lisäksi niin epäloogisia, ettei niitä todellakaan aina voi ennustaa. Voi vaan tehdä parhaansa, ja useimmiten hairahduksista selvitään onneksi ilman vaurioita, taas vähän viisaampina.
 
Stana
1. Lapsi tippui rattaista alle 1-vuotiaana, vaikka kolme akka ympäröi niitä. Pää edellä asfalttiin.
2.1-vuotiaana tippui taas, kun olin katsomassa vaatekaupassa vaatteita. Suusta tuli verta, mutta ei mitään käynyt. Samat paskat matkarattaat, joiden turvavyö ei pitänyt.
3. lapsi tippui 2-3-vuotiaana rattaista, hammas lohkes. Vanhat eri rattaat, joissa ei turvavöitä.
4. lapsi hyppi jatkuvasti sohvalla, ja tuli aina pää edellä alas kivilattialle.
5. Lapsi karkas pihasta autotielle, jolle oli tulossa auto. Sillä aikaa kun minä olin laittamassa ovea lukkoon. Ehdin just ja just juosta pennun kiinni.
6. Lapsi hävis kaupan ruuhkaan puoltoistavuotiaana, löysin kyllä itse.
7. lapsi lähti vetää 4-vuotiaana omille teilleen, kun olin nostamassa automaatista rahaa. Löysin karkkiosastolta vartijan kanssa juttelemasta.

Lapsi on elossa eikä ole vammautunut, ja täyttää 15 v. Keskiarvo on koulussa ollut koko ajan yli ysiä, ja tyyppinä rauhallinen. Vissiin ne kolaukset nuppiin on tehnyt tyypistä astetta fiksumman, koska vanhempansa on ihan eri luokkaa. Kuten huomaa.
 
Username
Olisin luultavasti pyytänyt arvon sättijä-ämmää painumaan jonnekkin rumaan sanaan.
Missä vanhempien ihmisten käytöstavat, onko niitä?

Arvostus ansaitaan, sitä ei saatana vaadita. Tää on sellainen asia, joka kaikkien tulisi sisäistää.
 

Yhteistyössä