kertokaa pliits

  • Viestiketjun aloittaja tuutti80
  • Ensimmäinen viesti
Ruuli
Minusta ponnistusvaihe ei sattunut juuri yhtään tai ei tuntunut missään avautumisvaiheen jälkeen. Ponnistusvaiheessa kun kivun aikana sai tehdä jotain. Kipu oli helpompi siirtää toiminnaksi.
 
Tiitu 2
Itse ponnistusvaihe ei sattunut yhtään, vaikka luulisi!! Enemmän se tuntui käsissä, kun pidin kiinni sukista ja yritin ponnistaa ja pukertaa vauvelia ulos. Itse en tuntenut ollenkaan vauvan tuloa, kätilö vaan kertoi, että tulossa on :D
 
SATTUI NIIN P***LEESTI!!!!

Mulla loppui kaikki lääkkeet just ponnistukseen,joten tunsin koko ajan se "jalkapallon"!!!! Supparit eivät olleet kovin kamalia, ponnistusvaihe oli!!! Pyörryinkin muutamaan otteeseen ponnistuksen aikana!!! :eek: :eek: :eek: :eek: :eek:
 
hanna04
kyllä se mun mielestä sattu... kipu oli vaan ihan erilaista kuin avautumisvaiheen supistuskivut. Koko ponnistusvaiheen tunsin sen "pallon" alapäässäni ja kuumottavan kivun kun kudokset anto periksi! olin ihan varma, että repeen tosi pahasti, kun tuntu ihan siltä, mut kätilönkin yllätykseksi ei tullu yhtään repeemää! :)

Ei jääny kuitenkaan pahat muistot. Ne palkinnot kun tuppaa tässä lajissa olemaan niin hyviä... :heart:
 
pikkukukka
se oli ehottomasti helpoin vaihe. Ei sattunu ollenkaan. Vaikka välilihakin leikattiin. pahinta oli vaihe kun teki mieli ponnistaa mut ei saanu vielä. avautumisvaiheessa kyllä sattu niin et oksensin. Onneks on puudutteet keksitty. Mut näyttää menevän aika yksilöllisesti et mikä vaihe on pahin. onni on et kaikista selviää :)
 
Yllätyin että ponnistusvaihe ei tuntunut juuri ollenkaan, ei ainakaan kipuna. Paitsi jännä juttu, että mulla sattui ylävatsaan (palleaan) silloin jonkin verran, ei osannut kätilö oikein sanoa mistä johtui. Mulla kyllä vei epiduraalipuudutus kipua pois kun sen laitosta oli niin vähän aikaa, mutta ei ollut edes kunnon supistuksia. Oli vaan pakko puskea vauva maailmaan kun sydänääniin tuli lasku. Mutta se meni ihan hyvin ja ponnistusvaihe oli ehkä helpoin osa koko synnytyksessä, 8 minuuttia. Näin mulla.
 
Äiksä83
ponnistusvaihe ei sinänsä satu,sillä ponnistamisen tarve on niin kova että se tuntuu vain helpottavalta.ja sitä paitsi,kun ehdit ponnistusvaiheeseen asti,niin homma onkin jo oikeastaan takanapäin.vauva ulos ja se on siinä! ;)
 
Soiku
Musta oli vaan ihanaa, että se sattui.. Spinaali vei multa täysin tunnon ja ponnistuksen tarpeen ja tuntui tosi typerältä ponnistaa "vaan jonnekin". Eikä se tilannetta edistänyt mitenkään. Oksitosiinin laiton jälkeen oli mahtavaa ponnistaa, kun vihdoinkin tiesi, miten oikeasti piti ponnistaa. Kipu ohjasi tosi hyvin!
 
No ei se mun mielestä sattunut. tosin mulle ei noi supistuksetkaan mitään hirveen kivuliaita ollu. Ihan luomuna sain synnytettyä. No ajattele sitä sillee, että luumun kokoisesta kolosta tuleekin semmoinen hunajameloonin kokoinen pää. ei se kivalta tuntunut, mutta ei se kauaan kestänytkään. Jännä tunne sinäänsä, ku tentee miten se pää liukuu takaisinkin päin aina ponnistusten välissä pikkasen.
 
ludde
Mua ei sattanut juuri ollenkaan. Kaikki energia meni ponnistamiseen. Eriasia onkin sit supistukset, mut meitä on joka lähtöön. Mä luulin ite et se kun vauva tulee ulos niin sattuu, mut eipä se nyt niin kauheesti. Tuntui ku tekis ISOA kakkaa.
 
K-M
Ei mulla kyllä oikein sattunut, alapää oli ihan tunnoton ja supistuksia ei ollut mutta piti sitten pelkästään vatsalihaksilla työntää vauvaa ulospäin. Kauheasti vain oksetti ponnistusvaiheessa.
 
Minusta ponnistus oli paras hetki, tuntui kuin vääntäisit jotain jättipökälettä ulos (kuin oisit paskalla) mut vaan joudut lykkii kovemmin et tulis. Mut musta se oli paras hetki siks koska siinä pääsit ite oikeen tositoimiin ja sen jälkeen kaikki olikin sitten kipuja myöten ohi :wave:
 
-peukku-
SE on ihan tapauskohtaista! Kaksi lasta synnyttäneenä voin sanoa, että ekassa synnytyksessä avautuminen oli kamalinta, ja tokassa ponnistaminen. Että itse sen sitten huomaa, miten omalla kohdallaan on. :wave:
 
Sesse
mä olin vaan niin helpottunut, kun pääsin vihdoin ponnistamaan.
Ainoa mitä muistan siitä tuntuneen, oli hartioiden humpsautus ja myöhemmin vielä istukan "synnytys".
Se oli aika ikävän tuntuinen lumpsu, enkä olis rinnalleni huolinut..
;)
 
hermione harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 09:17 Ruuli kirjoitti:
Minusta ponnistusvaihe ei sattunut juuri yhtään tai ei tuntunut missään avautumisvaiheen jälkeen. Ponnistusvaiheessa kun kivun aikana sai tehdä jotain. Kipu oli helpompi siirtää toiminnaksi.
Samoin mulla.
 
Mulla ponnistusvaihe ei oikeestaan sattunu. Enemmän sattu avautumisvaihe. Ponnistus otti vaan enemmän voimille. Melkosen raskasta touhua. Ite en tuntenu vauvan tuloa ollenkaan. Vielä kun silmät kiinni ponnistin ni yhtäkkiä vaan huomasin vauva on ulkona kun viimesen ponnistuksen jälkeen raotin silmiäni. Tai no, se vaihe kun vauvan pää ois pitäny saaha ponnistettuu ulos ni se tuntu ikävästi mut sekään ei sattunu.
 

Yhteistyössä