kertokaa pliits

  • Viestiketjun aloittaja tuutti80
  • Ensimmäinen viesti
Minä koin sen ponnistuksen alkamisen maailman helpottavimpana tunteena.
Enää viimeinen pinnistys ja koko touhu on takana päin!!

Joskus mietin, miten tiedän ponnistusvaiheen alkaneen ja mistä tunnistaisin ponnistuspakon.
Ponnistus alkoi refleksin omaisesti, keho teki omiaan ja mieli vähän myöhemmin mukana :D

Nyt odotan toista ja kaikista eniten pelkään sitä ponnistus vaihetta :headwall:
Eskoiselta se kesti vain 7 minuuttia eikä repeämiäkään tullut, eli ei mitään syytä pelätä.
 
Ekasta synnytyksestä muistan vaan sen oman huutoni ponnistusvaiheessa. En muista, et se olis sattunu, mutta huusin silti ja kovaa...

Tokalla kerralla oli viel puudutukset päällä ( epiduraali ja spinaali ),
joten oikeen hävetti, miten helppoa se oli. Mitään ei tuntunu missään.
Onneks olin jo kerran synnyttäny aikasemmin, et oli edes pieni haju, minnepäin piti työntää... :)

 
Mamis74

Mulla avautumisvaihe kestänyt molemmilta niin pitkään, että se kun on päässy vihdoin ponnistamaan, on ollu helpottavaa.
Ensimmäiseltä ponnistusvaihe kesti tunnin, mutta ei tuntunu pahalta. Oli oikeastaan kivuttominta koko hommassa.
Toinen poika paino yli 4kg ja sillon tuntui jossain vaiheessa kuin ois kahtia revitty, mutta se ei tuntunu kauan.
Siinä ehkä joutuu niin kovasti työstämään, ettei ehdi välttämättä ajattelemaan koko kipua. Tai sitten kipukynnys ylittyy niin ettei sitä niin tunne. Eihän se kivutonta varmasti koskaan ole, mutta ajattelee vaan sitä palkintoa jonka siitä sitten saa.
 
Jeepu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 09:17 Ruuli kirjoitti:
Minusta ponnistusvaihe ei sattunut juuri yhtään tai ei tuntunut missään avautumisvaiheen jälkeen. Ponnistusvaiheessa kun kivun aikana sai tehdä jotain. Kipu oli helpompi siirtää toiminnaksi.
Mulla ihan sama fiilis!!!! =)
 
kirppu75
Mulla ainakin avautumisvaihe ei sattunut kovinkaan paljon, vaan siitä pääsi kuin koira veräjästä (kesto 3 h 45 min), mutta ponnistaminen olikin sitten ihan toinen juttu... Tuntui tosiaan siltä, että repeää kahtia, ja se kipu häpyluussa oli kerrassaan tolkuton... Häpyluu on vieläkin ajoittain arka (synnytyksestä nyt aikaa vajaa 2 kk).

Jälkitarkastuksessa kaikki oli alkuviikosta OK, ja eppari ja pieni repeymä ovat täysin parantuneet. Häpyluunkin pitäisi tohtorin mukaan parantua ajan kanssa.

 

Yhteistyössä