Kertokaas miten synnytysmasis voi ilmetä??

:snotty:

 

Väsyttää, mikään ei tunnu miltään, mitään ei jaksa-oikeasti, ei ruokahalua tai ihan hillittömät ruokahalut, seksi on maailman turhin asia, lihoo/laihtuu, ei saa nukutuksi vaikka väsyttäis, on levoton...................ihan mitä tahansa

 

Väsyttää, mikään ei tunnu miltään, mitään ei jaksa-oikeasti, ei ruokahalua tai ihan hillittömät ruokahalut, seksi on maailman turhin asia, lihoo/laihtuu, ei saa nukutuksi vaikka väsyttäis, on levoton...................ihan mitä tahansa

Noin ja voi vedellä niitä lääkkeitä itsetuhoisin merkkein ym. Ns siskopuolella oli ja ei varmaan tuu ikinä enään tervettä nyt just sit sen jälkeen avioero et ei auta tilannetta.

 

Niin ja koskaan ei ton takia voi tehdä lisää lapsia.

 

Väsyttää, mikään ei tunnu miltään, mitään ei jaksa-oikeasti, ei ruokahalua tai ihan hillittömät ruokahalut, seksi on maailman turhin asia, lihoo/laihtuu, ei saa nukutuksi vaikka väsyttäis, on levoton...................ihan mitä tahansa

Entäs välinpitämättömyys..??

 

Juu. Välinpitämättömyys kanssa.
Itku tulee helposti tai ei tule vaikka pitäis. (nä on kaikki käänteisiä toisilleen... mutta häiritsevässä tai epänormaalissa määrin ) Pelkää asioita tai on kohtuuttomasti huolissaan omasta tai lapsen terveydestä. Vastuu tuntuu liian suurelta. Kaikkea tällästä.

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

 

mä taidan mennä nukkuu luin nääs että miten synnytysamis voi imettää

 

mä taidan mennä nukkuu luin nääs että miten synnytysamis voi imettää

Hyvää yötä ja PETIIN MARS!

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

Emmä oikeen tiedä,mut eilenki ku oltiin porukalla syömässä äidilläni niin vaikka tää vauva itki ja kitisi(sillä on masuvaivoja)niin systeri ei korvaansa lotkauttannu istu vaan ja luki lehtee keittiössä.. :ashamed: Tossa nyt yks esimerkki.. :|

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

Emmä oikeen tiedä,mut eilenki ku oltiin porukalla syömässä äidilläni niin vaikka tää vauva itki ja kitisi(sillä on masuvaivoja)niin systeri ei korvaansa lotkauttannu istu vaan ja luki lehtee keittiössä.. :ashamed: Tossa nyt yks esimerkki.. :|

jos se on vaan vävynyt ja odotti et joku muu hoitas sitä pientä välillä?

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

Emmä oikeen tiedä,mut eilenki ku oltiin porukalla syömässä äidilläni niin vaikka tää vauva itki ja kitisi(sillä on masuvaivoja)niin systeri ei korvaansa lotkauttannu istu vaan ja luki lehtee keittiössä.. :ashamed: Tossa nyt yks esimerkki.. :|

jos se on vaan vävynyt ja odotti et joku muu hoitas sitä pientä välillä?

Aika välinpitämättömältä kyllä toi kuulosti. Kuinka pieni vauva siis olikaan kyseessä?! Ja kuinka vanha sun siskos on?

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

Emmä oikeen tiedä,mut eilenki ku oltiin porukalla syömässä äidilläni niin vaikka tää vauva itki ja kitisi(sillä on masuvaivoja)niin systeri ei korvaansa lotkauttannu istu vaan ja luki lehtee keittiössä.. :ashamed: Tossa nyt yks esimerkki.. :|

jos se on vaan vävynyt ja odotti et joku muu hoitas sitä pientä välillä?

Juu kyllä siellä vauvalle sylejä piisasi. :heart: Mä tosiaan vaan taidan kuvitella et joku olis oikeesti pielessä..täytyy seurailla sivusta..

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

Emmä oikeen tiedä,mut eilenki ku oltiin porukalla syömässä äidilläni niin vaikka tää vauva itki ja kitisi(sillä on masuvaivoja)niin systeri ei korvaansa lotkauttannu istu vaan ja luki lehtee keittiössä.. :ashamed: Tossa nyt yks esimerkki.. :|

jos se on vaan vävynyt ja odotti et joku muu hoitas sitä pientä välillä?

Juu kyllä siellä vauvalle sylejä piisasi. :heart: Mä tosiaan vaan taidan kuvitella et joku olis oikeesti pielessä..täytyy seurailla sivusta..

ihana,että sylejä oli :heart:

´monasti se vaisto sanoo oikein..kannattaa seurailla!!onko hän mitää siihen suuntaan puhunut tai jos vauva on ihan pieni niin voihan olla tosiaan vaan niin väsynytkin!!

 

voi että. itkeekö vauva usein? onko siskollasi miestä? ootko kysynyt miten jaksavat? valvottaako?

 

voi että. itkeekö vauva usein? onko siskollasi miestä? ootko kysynyt miten jaksavat? valvottaako?

Kyllähän se vauva itkeskelee ja valvottaa.Mies löytyy ja mitä mahtavin isukki vauvalle onkin :heart: Mä oon miettinny että jos oikeen pahaksi tilanne menee voisin ottaa vauvelin tänne joksikin aikaa että saavat levättyä.Vauva saa lisämaitoa pullosta joten ruokkiminenkin onnistuu vaikka ikää on vasta n.3 viikkoa. :heart:

 

Mulla oli ihan ensimmäinen merkki, että aloin nähdä painajaisia kaikenmaailman suuronnettomuuksista.

 

Pelot. Mulla oli niitä ihan joka asiasta.

 

Itselläni ilmeni, itkuisuutena, väsymyksenä....
En osannut keskustella edes lapsille kuin huutamalla...

Mikään ei kiinnostanut, mitään ei huvittanut tehdä...
Lapset ja mies olivat maailman turhimmat ihmiset...
Seksi ei voinut vähempää kiinnostaa...

Kunhan vain sain olla ja mennä niin kuin itse halusin niin kaikki oli hyvin...

 

Voikohan miulla olla tuota, kun oon alkanut näkemään "kauhukuvia" kaikesta pahasta mitä voi tapahtuna, etenkin lapsille? Ja että jos jouduttais johonkin onnettomuuteen(kaikista pahin jos autolla pudottais veteen, mikä ei kovinkaan mahdollinen kyl edes oo) miusta ei olis mitään hyötyä kenellekään, koska itse olisin niin kauhuissani. Ja että tuossa tilanteessa en pystyis pelastamaan lapsia, enkä ees itteeni

 

Kiitti vastanneille. :flower: Mulla itelläni oli esikoisen synnyttyä unettomuutta ainoastaan ei mitään muuta.Kun ei viittis liikaa tukkia nokkaansa heidän asioihin,mutta voihan sitä kysyä miten jakselevat...

 

Kiitti vastanneille. :flower: Mulla itelläni oli esikoisen synnyttyä unettomuutta ainoastaan ei mitään muuta.Kun ei viittis liikaa tukkia nokkaansa heidän asioihin,mutta voihan sitä kysyä miten jakselevat...

just noin ja vaikka tarjota sitä lapsenlikka apua

 

Ok.Pikkusysteriäni tässä vaan ajattelen..tai sitten mä oon vaan vainoharhanen.. :snotty:

Onko jotain huoltasitten hänestä?

Emmä oikeen tiedä,mut eilenki ku oltiin porukalla syömässä äidilläni niin vaikka tää vauva itki ja kitisi(sillä on masuvaivoja)niin systeri ei korvaansa lotkauttannu istu vaan ja luki lehtee keittiössä.. :ashamed: Tossa nyt yks esimerkki.. :|

Kuullostaa tutulta. Itse tajusin että oli masentunut synnytyksen jälkeen vasta kun tilanne oli ohi. En tosiaan tuntenut mitään suurta rakkautta lasta kohtaan vaan vauva tuntui ihan vieraalta. Tottakai lapsesta välitin mutta en sillä tavalla kuin äiti lastaan rakastaa. Sanoinkin ystävälle että voisin heittää itkevän lapsen parvekkeelta ja ei tuntuisi missään.

Lapsi ei ottanut minuun mitään katsekontaktia, muihin ihmisiin kyllä. Valitinkin tästä sukulaisille. Olin kyllä lukenut että vauva vältää masentuneen äidin katsetta, mutta en tajunnut tätäkään merkkiä kuin vasta tilanteen oltua ohi. en myöskään puhunut lapselle oikeastaan mitään, koska mielestäni vauva ei olisi kuitenkaan mitään tajunnut. kauhealta kuullostaa tuo ajatus nyt jälkikäteen. Annoin tosiaan toisten hoitaa lasta ja pitää sylissä minä en sitä niinkään tehnyt. Onneksi miehellä oli isyysloma, hän hoisi lastamme minä en tehnyt muuta kuin imetin. Imetyksen alkukin oli todella hankala, koska lapsi piti totuttaa pois rintakumista ja imuotekin oli väärä ja imettäminen todellakin sattui ja paljon. Sain vielä rintatulehduksen mikä ole kuin piste i:n päällä. En tosiaan vaihtanut lapselle edes vaippaa. Mies hoiti kaiken.

Lapsemme syntyi ennenaikaisesti ja oli sairaalassa aika kauan. minulla oli synnytyksen jälkeen komplikaatioita. En saanut heti solmittua normaallia yhteyttä lapseen ja näinkin lapseni vasta muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Lapsen sairaalassa olo ajan oli positiivinen ja vietin aikaa sairaalassa tuntikausia, mutta kun vauva pääsi kotiin niin jotenkin kaikki kaatui päälle. Näin olen myöhemmin ymmärtänyt.

Sukulaiset eivät ole tajunneet että olen ollut masentunut, ihmettelivät käytöstäni kylläkin. Puhuin välillä aika rumastikin lapsestamme , mielestäni ihan vitsailumielessä, mutta enää en voisi sanoa sellaisia asioita lapsestamme.

Tunnen syyllisyyttä tuosta ajasta ja toivon ettei lapselle ole jäänyt siitä mitään "traumoja". Myöhemmin olen pitänyt lasta sylissä ja paljon. Rakkaus lapseen syntyi vasta pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Imetin lastani yöllä ja yhtäkkiä tajusin kuin paljon vauvaamme rakastankaan. En hennonut edes viedä häntä omaan sänkyynsä vaan halusin pitää häntä sylissä ikuisesti. Itkin monta tuntia. Rakkauden tunne oli aivan valtava ja ihana.

Voisit mielestäni varovaisesti kysellä siskoltasi miten hän jaksaa tai seurata sivusta hänen käytöstään vauvan kanssa. Jos joku olisi huomannut tilani niin olisin ollut kiitollinen . Vaikka en sillä hetkellä masennustani tajunnutkaan.

 

Kiitti vastanneille. :flower: Mulla itelläni oli esikoisen synnyttyä unettomuutta ainoastaan ei mitään muuta.Kun ei viittis liikaa tukkia nokkaansa heidän asioihin,mutta voihan sitä kysyä miten jakselevat...

just noin ja vaikka tarjota sitä lapsenlikka apua

Mitenhän sitä pärjää sit kolmen kanssa.. Ja silloin ku vein heille levolacia et antavat sitä vauvalle niin siitäkin oli vääntöö et kumpi antaa noh mies sen joutu tekemään ku ei systeri halunnu.. :|