Kesäkuiset 2023

@Paputoive voimia


Me varmaan kerrotaan jossain vaiheessa.
Mua harmittaa kauheesti kun tämä LA tulee todennäköisesti aika lähelle mulle rakkaan ihmisen tärkeää juhlapäivää ja (täysin typerää ennakkoon murehtia) haluaisin kovasti olla hänen kanssaan sitä viettämässä.

Todennäköisesti kuitenkin jo toukokuussa on meillä nyytti sylissä jos kaikki menee hyvin ja jos kaikki menee kuten edellisten kanssa

Mulla ei merkittävää pahoinvointia oo ollu, mutta sitäkin enemmän semmosia itku&ärtymis hetkiä ihan pienistä asioista.
Harmittaa itseäni myös mut en vaan voi näille mitään...

Mä oon todella huono valehtelemaan ja salaamaan mitään. Mä oon enemmän semmon suora ihminen ja multa kysyttäessä saa kyllä vastauksen.

Ehkä sen takia mua jopa ahdistaa tämä että tästä ei tiedä nyt kuin mies ja mun erittäin hyvät ja erittäin läheiset 100% luotettavat luottoystävät joita on kolme.

Mä en tiiä ymmärtääkö kukaan mua tai pääseekö jyvälle, mutta siis mun on todella hankala esim kavereille ketä kysyy pikkujouluihin / tyttöjen iltoihin jne keksiä mitään tekosyytä , samalla pelkään että loukkaan heitä kun tää kuitenkin jossain vaiheessa (toivottavasti) tullaan kertomaan kaikille ja poden huonoa omaatuntoa myös siitä että ehkä he kokevat ettei mulle seura kelpaa? Ja tiedän et jos he tietäisi voisin köpötellä matkassa ihan vesi linjalla

Sitte töissä on yt.t edessä ja mua kismittää sekin.

Ehkä mä haluisin vaan sulloutua tähän omaan kuplaan..

Puoliso ehdotteli nimiä tossa mut sitte ei suostu keskustelee muista raskauteen liittyvistä jutuista kuten esim ihan tulevat hankinnat ja huone järjestelyt koska hänellä on nyt joku kamala tunne siitä että jos hän alkaa elää tätä todeksi nii sitte tää raskaus meneekin kesken ja me ei saadakaan vauvaa ja hän on jotenki jinksannu koko homman

Että jos mulla nyt joskus vähä päässä pyörii miljoona asiaa ja monta ei mitenkään tähän hetkeen liittyvää nii samaa se on muillakin

Mä meen keskittyy nyt tähän hetkeen ja aamukahviin.

 

Yritän täällä natustaa sattumaa, kun mikään muu ei taas tunnu käyvän. Ja tietysti tänään juhlitaan mein 2-vuotiasta . Ihanaa pitää hänelle juhlat, mut pelkään et oksennan tai et posen ällöä oloa koko päivän. Ois helpompaa, jos juhlat kestäis vaan muutaman tunnin, mut ollaan jouduttu jakaa aikoja, koska ei tänne kaksioon kaikki mahdu samaan aikaan .

 

@Paputoive voimia


Me varmaan kerrotaan jossain vaiheessa.
Mua harmittaa kauheesti kun tämä LA tulee todennäköisesti aika lähelle mulle rakkaan ihmisen tärkeää juhlapäivää ja (täysin typerää ennakkoon murehtia) haluaisin kovasti olla hänen kanssaan sitä viettämässä.

Todennäköisesti kuitenkin jo toukokuussa on meillä nyytti sylissä jos kaikki menee hyvin ja jos kaikki menee kuten edellisten kanssa

Mulla ei merkittävää pahoinvointia oo ollu, mutta sitäkin enemmän semmosia itku&ärtymis hetkiä ihan pienistä asioista.
Harmittaa itseäni myös mut en vaan voi näille mitään...

Mä oon todella huono valehtelemaan ja salaamaan mitään. Mä oon enemmän semmon suora ihminen ja multa kysyttäessä saa kyllä vastauksen.

Ehkä sen takia mua jopa ahdistaa tämä että tästä ei tiedä nyt kuin mies ja mun erittäin hyvät ja erittäin läheiset 100% luotettavat luottoystävät joita on kolme.

Mä en tiiä ymmärtääkö kukaan mua tai pääseekö jyvälle, mutta siis mun on todella hankala esim kavereille ketä kysyy pikkujouluihin / tyttöjen iltoihin jne keksiä mitään tekosyytä , samalla pelkään että loukkaan heitä kun tää kuitenkin jossain vaiheessa (toivottavasti) tullaan kertomaan kaikille ja poden huonoa omaatuntoa myös siitä että ehkä he kokevat ettei mulle seura kelpaa? Ja tiedän et jos he tietäisi voisin köpötellä matkassa ihan vesi linjalla

Sitte töissä on yt.t edessä ja mua kismittää sekin.

Ehkä mä haluisin vaan sulloutua tähän omaan kuplaan..

Puoliso ehdotteli nimiä tossa mut sitte ei suostu keskustelee muista raskauteen liittyvistä jutuista kuten esim ihan tulevat hankinnat ja huone järjestelyt koska hänellä on nyt joku kamala tunne siitä että jos hän alkaa elää tätä todeksi nii sitte tää raskaus meneekin kesken ja me ei saadakaan vauvaa ja hän on jotenki jinksannu koko homman

Että jos mulla nyt joskus vähä päässä pyörii miljoona asiaa ja monta ei mitenkään tähän hetkeen liittyvää nii samaa se on muillakin

Mä meen keskittyy nyt tähän hetkeen ja aamukahviin.

Mä oon kans suoran puheen ihminen eikä mulla sinänsä ole syytä nytkään salata raskautta, jos joku kysyisi voisin sen sanoa. Ainoa syy olla kertomatta on jos menee kesken niin se olisi mulle siinä tilanteessa tosi raskasta kertoa km:stä uudelleen ja uudelleen jne. Mä voin kertoa ja puhua km:stä jos se jonkun kanssa tulee muuten puheeksi. Mutta juuri silloin asian kertaaminen että meille ei tulekaan vauvaa olisi ollut liian raskasta.
Mä menisin kyllä kaikkiin mihin pyydetään, jos menisin niihin muutenkin. Ja olisin sitten vaikka kuskina tai antibiootti kuurilla tms. Kertoisin sitten kavereille myöhemmin että hei, ei ollut epäluottamusta teitä kohtaan etten kertonut vaan suojelin itseäni pahimman varalta.

Mekin miehen kanssa puhutaan raskaudesta hyvin vähän. Lähinnä kerron oireista ja oon kertonu ultrista kun se ei oo niihin päässyt. Ei uskalleta ajatella että meille tulisi vauva ennen kun nähdään sillä pää, kädet ja jalat. Eli nt-ultrassa sitten ehkä. Sitä ennen ei mietitä nimiä, ei tavaroita, ei vanhempainlomia tai muuta. Sen jälkeen toivon että uskaltaisi vähän antautua vauvahöttöön ja kuplaan koska tää melko varmasti on meidän viimeinen ja ainoa kerta.

 

Heippa kaikille
täällä ilmottautuu 6 odottava äippä pk-seudulta
Rv 7+0

 

Onko meitä muita pk seudulta kun minä ja @Papunen1983 ?

 

Mä oon kans suoran puheen ihminen eikä mulla sinänsä ole syytä nytkään salata raskautta, jos joku kysyisi voisin sen sanoa. Ainoa syy olla kertomatta on jos menee kesken niin se olisi mulle siinä tilanteessa tosi raskasta kertoa km:stä uudelleen ja uudelleen jne. Mä voin kertoa ja puhua km:stä jos se jonkun kanssa tulee muuten puheeksi. Mutta juuri silloin asian kertaaminen että meille ei tulekaan vauvaa olisi ollut liian raskasta.
Mä menisin kyllä kaikkiin mihin pyydetään, jos menisin niihin muutenkin. Ja olisin sitten vaikka kuskina tai antibiootti kuurilla tms. Kertoisin sitten kavereille myöhemmin että hei, ei ollut epäluottamusta teitä kohtaan etten kertonut vaan suojelin itseäni pahimman varalta.

Mekin miehen kanssa puhutaan raskaudesta hyvin vähän. Lähinnä kerron oireista ja oon kertonu ultrista kun se ei oo niihin päässyt. Ei uskalleta ajatella että meille tulisi vauva ennen kun nähdään sillä pää, kädet ja jalat. Eli nt-ultrassa sitten ehkä. Sitä ennen ei mietitä nimiä, ei tavaroita, ei vanhempainlomia tai muuta. Sen jälkeen toivon että uskaltaisi vähän antautua vauvahöttöön ja kuplaan koska tää melko varmasti on meidän viimeinen ja ainoa kerta.

Ei täällä mitään hankintoja tehdä vielä,
mutta ku mä tykkään suunnitella.
Speksaa ja vertailla
Täysin hullua

@Annamaija 76 no aika likeeltä

 

Oho, olipas toi miun edellinen viesti täynnä automaattikorjauksesta johtuvia virheitä.

En voi edes ajatella syöväni tota voileipäkakkua tai makeeta kakkua. Kahvikin on jääny nyt juomatta. Hyh.

 

Onko meitä muita pk seudulta kun minä ja @Papunen1983 ?

mistä päin pk-seutua

 

Hei kaikille!

Minäkin ilmoittaudun tänne mukaan. Viikkoja nyt 6+2. Tasan viikko sitten tuli ensimmäinen plussa. Siitä lähtien ahkerasti sitten testejä tehnyt
Ollaan uusperhe ja miehen ensimmäinen mulle neljäs.
Ei olla vielä kellekään kerrottu, vaikka eilen mentiin illalliselle kahden hyvän ystävän kanssa niin en halunnut vielä kertoa asiasta. Kaipa sitä odottelee itsekkin varmuutta tähän. Tosin helppoa ei ollut pitää asiaa salassa. Kohta on työpaikan pikkujoulut ja siellä aina tuntuu aihe menevän alkoholin puolelle. Perus pikkujoulut

 

mistä päin pk-seutua

Pohjois Helsinki

 

Ekasta raskaudesta tuntui, tai siis olikin, hirveen matalat verenpaineet ja nyt taas paineet on kohdillaan, mutta hengittäminen kyllä käy välillä työstä, tuntuu että joutuu ihan haukkomaan henkeään kun puristaa. Mietin jo että onko sydämessä jotain ongelmia vai johtuuko myös vaan verisuonien lisääntymisestä...

 

Itse meinasin firman pikkujouluihin ottaa auton, selviää helpoimmalla.

 

Ekasta raskaudesta tuntui, tai siis olikin, hirveen matalat verenpaineet ja nyt taas paineet on kohdillaan, mutta hengittäminen kyllä käy välillä työstä, tuntuu että joutuu ihan haukkomaan henkeään kun puristaa. Mietin jo että onko sydämessä jotain ongelmia vai johtuuko myös vaan verisuonien lisääntymisestä...

Mun mielestä jo tässä alkuvaiheessa verimäärä lisääntyy, ja se aiheuttaa tuota hengästymistä, kun sydän joutuu tekemään enemmän töitä tai jotain sinnepäin. Mä huomaan kanssa, että hengästyy helpommin. Tänään kävin lenkillä itsekseni, niin ei selvästikään pystynyt pitämään yhtä kovaa vauhtia yllä, kuin normaalisti.

 

Pohjois Helsinki

Rekolasta

 

Mun mielestä jo tässä alkuvaiheessa verimäärä lisääntyy, ja se aiheuttaa tuota hengästymistä, kun sydän joutuu tekemään enemmän töitä tai jotain sinnepäin.

Joo siis joo, näillä viikoilla ekassa raskaudessa meinasin pyörtyillä istuessa. Työterveyslri sanoi että juuri tuosta lisääntyneestä veren määrästä johtuu. Mutta että puristaisi rintaa, tää on uutta

 

Onko meitä muita pk seudulta kun minä ja @Papunen1983 ?

Täällä melkein pk-seudulta, kehyskunnasta

 

Mun mielestä jo tässä alkuvaiheessa verimäärä lisääntyy, ja se aiheuttaa tuota hengästymistä, kun sydän joutuu tekemään enemmän töitä tai jotain sinnepäin. Mä huomaan kanssa, että hengästyy helpommin. Tänään kävin lenkillä itsekseni, niin ei selvästikään pystynyt pitämään yhtä kovaa vauhtia yllä, kuin normaalisti.

Mulla on nyt normaalissakin kävely vauhdissa tasamaalla syke 100 syke siis nousee ja rintaa puristaa ajoittain, tai ehkä paino on oikeampi sana, kuin kissa istuisi rinnan päällä. Saattaisin huolestua keuhkoveritulpasta, mutta mulla on verenohennuslääkitys joten se ei juurikaan mahdollinen.

Mutta samoja oireita, todennäköisesti täysin normaalia. Verenpaineita en oo nyt mittaillut mutta varmaan lähellä normaalia, ylös noustessa huimaa ajoittain.

 

Ei täällä mitään hankintoja tehdä vielä,
mutta ku mä tykkään suunnitella.
Speksaa ja vertailla
Täysin hullua

@Annamaija 76 no aika likeeltä

Mä en uskalla siis sitäkään. En kattoa äitiysvaatteita enkä vertailla rattaita tms. En oikeastaan tiedä mitään mitä kaikkea nykyaikana edes vauvaperheille kaupitellaan ja tän vuoden puolella en aio edes ottaa selvää. En vaan uskalla mitään niin konkreettisia miettiä. Periaatteessa vaikka kaiken kerkee hankkia kun lapsi on syntyny.

 

Onko meitä muita pk seudulta kun minä ja @Papunen1983 ?

Minä myös pk-seudulta (Helsinki)

 

Ja täälläkin yksi Helsingistä

 

Varasin juuri alkuraskauden ultran 15.11., silloin on noin 9+4. Haluttiin ajoittaa se tarkoituksella vähän myöhemmäksi.
Jotenkin iskenyt kauhea pelko siitä, että ei ultrassa kuitenkaan mitään näy, joten haluan suojella itseäni siltä tiedolta.

Olen täällä käynyt säännöllisesti lukemassa mutta en juurikaan ole kommentoinut mitään, kun tuntuu ihan uskomattomalta, että oikeasti saisimme tämän vauvan ensi kesänä. Tällä hetkellä tuntuu, että aika menee niin hitaasti...

Itsellä täysin samat ajatukset. Pelkään vaan jatkuvasti, ettei käy mitään. Varhaisultra vasta 2 viikon päästä, inhottaa raskausajan epävarmuus, kun haluaisi vaan nauttia tästä <3.

Jos pahoinvointia ei lasketa, mitä muita oireita teillä on nykyisillä viikoilla? Olen Pirkanmaalta, onko täällä muita?

 

Huudeltiin porukkaa Helsingistä, niin täällä yksi 32v kantakaupungista Jolla muuten tänään illalla vihdoin ultra! Varmaan 10 kertaa sen maininnut ;D mutta nyt kyllä hieman jännittää! Täällä oli muistaakseni kohtalon tovereita, jotka saavat myös tänään jännittää omaa ultraansa

 

Täällä myös pk-seutulainen. Itseasiassa @Papunen1983 kanssa samoilta suunnilta.

 

Huudeltiin porukkaa Helsingistä, niin täällä yksi 32v kantakaupungista Jolla muuten tänään illalla vihdoin ultra! Varmaan 10 kertaa sen maininnut ;D mutta nyt kyllä hieman jännittää! Täällä oli muistaakseni kohtalon tovereita, jotka saavat myös tänään jännittää omaa ultraansa

Mulla kans tänään illalla jännittää kyllä ja näin viime yönä unta kun asiasta ensin siinä unessa oltiin vähän myöhässä ja mies jätti mut oven eteen ja lähti parkkeeraamaan autoa. No paikka ei sitten ollutkaan siellä missä piti ja paniikissa kyselin kaikilta että missä se on ja itku kurkussa soitin paikkaan että en löydä perille. No sitten vihdoin kun perille päästiin niin mies oli aivan järkyttynyt että miksi mä olen ilman housuja piti nyt aamulla sit kertoa varmuuden vuoksi miehelle että varhaisultra ei onnistu mahan päältä että mä tosiaan tulen olemaan ilman housuja

 

Minäkin asun Helsingissä. Varmasti muutto kuitenkin yhteen kehyskunnista edessä raskauden aikana isomman asunnon toivossa.

Tsemppiä kaikille, joilla tänään ja lähiaikoina varhaisultra!

Mulla on oireena ollut plussasta asti kipeät rinnat ja väsymys. Viime viikolla alkoi olla pahoinvointia ja nyt viime päivinä oon oksentanutkin jo usean kerran päivässä. Hieman haastavaa, kun pitäisi opinnot saada loppuun ja toisaalta pystyn ainoastaan maata sängyssä ja sohvalla. Pelkkä ajatuskin syömisestä oksettaa..