* Kesäkuun kullannuput joulukuussa *

Oon alkanut miettimään joulumenuuta kun meinaan laittaa täällä Islannissa meille suomalaisen joulun. Tai no, mun perheen suomalaisen joulun :) Olin aatellut että sillon yhtenä päivänä syön kaikkea mitä pöydästä löytyy, mm. mätiä, graavi- ja savukalaa tyhjiöpakkauksista sekä juustoja ja mitenkäs toi silli oli? Entäs sitten toi kylmäsavu valas ku sitä oli viimevuonna :p No se oli suomessa kun piti tuoda jotain "jännää" maistettavaa sukulaisille. En siis muuten syö valasta. Mutta sitten kun juttelin tästä miehelle niin se oli vähän että ei haluais että syön niitä. Onhan siinä sitä riskiä mutta kuten aikaisemmin todettiin saa elää kyllä todella niukilla eväillä jos meinaa kaiken kielletyn välttää. Ja muuten noudatan noita sääntöjä. Täytyy koittaa pitää joku powerpoint esitys miksi olisi nyt ihan ok että sinä yhtenä päivänä voisin heittäytyä ihan hurjaksi.

Mun isä piti mua ihan hysteerisenä kun pari viikkoa sitten suomilomalla kerroin mitä kaikkea en voi syödä. Vaikka ihan niitä neuvolan ohjeita koitan noudattaa...
 
  • Tykkää
Reactions: LittleOne
Sainpas luettua kaikki tekstit =)

Edelleen jaksan hehkuttaa hyvää oloa! Oon saannu startattua joulusiivouksen, paketoitua ja tehtyä sen piparkakkutalonkin :xmas: (Sula sokeri "sulaa" itsestään pois kattilasta kun laittaa sen veteen likoamaan.)

Oon niin samaa mieltä mm. Naenen, Elsellin ja Hööpin kanssa noista ruokajutuista. Ja tosiaan kyllä sitä stressillä saa aina pahempaa hallaa itselleen/pikkuselle kun haarukallisella lohta.

Mm. tästä syystä pidän meidän neuvolan tädistä. Selitti jokaisen kielletyn ruoka-aineen kohdalla kuinka siihen oikeasti kannattaa suhtautua. Kuten inkivääriä saa käyttää mausteena yllinkyllin. Eriasia jos sitä rouskuttelee raakana päivittäin. Tai kala on itsessään niin terveellistä, että harvoin nautittuna terveysvaikutteet kumoaa "vaarat".

Ite yritän todella vähentää sokerin käyttöä koko ajan enemmän ja enemmän. Pelkään joutuvani synnyttämään jättikokosen vauvan :D

Meillä seulan tulokset olisi tullut ultrasta viikon sisällä kotia mikäli riskiluku olisi ollut suuri. Tuloksia ei tullut kotia, joten tulokset oli OK ja ne kerrotaan seuraavassa neuvolassa.

LittleOne ja Pikku Papu 13+3 :heart:
 
Meillehän ei pitänyt tulla edes lasta. Reilu neljä vuotta ilman ehkäisyä ja miehessä todettu vika. Ei juurikaan liikkuvia siittiöitä ja niistäkin suurin osa epämuodostuneita.

Tämä oli ihme meille. Itse pitäydyn nollatoleranssissa alkoholin suhteen, ja tupakkaa en ole koskaan polttanut. Mä en vaan jaksa uskoa noihin kaiken maailman ei-listaan mm.syömisen suhteen. Ennen on syöty mm.laastia, ja lapset olleet terveita.
Vaikka raskaus sujuisi hyvin ja hyppisi kaiken maailman ultrissa ja testeissä, saattaa synnytyksessä mennä jokin vikaan.. Ystävälläni oli napanuora kiertynyt niin pahasti kaulan ympäri, että lapsi menehtyi -- ystäväni luotti vaistoihinsa ja meni heti lääkäriin. Lapsi oli elossa vielä, mutta synnytyksen yhteydessä kuoli.

Mä olen kiitollinen tästä raskaudesta, mutta en minä rupea koko elämääni muuttamaan raskauden takia. Joku voi pitää minua kylmänä, mutta en ole koskaan muuttanut ruokailutottumuksiani tai lopettanut esim.joogaa raskauden takia. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä. Eikä se tarkoita, etten olisi kiitollinen tästä ihmeestä.
 
Meidän perheessä on flunssaa.. Nyt sitten mullakin kurkku kipeä ja nenä vuotaa. Olin jo ihan varma, että mulla on listeria (joka siis ilmenee flunssana, ilmeisesti). Että voi ihminen olla sekaisin.

Kävin just yhen mun ystävän luona joka on raskausaikana juonut viiniä joka viikonloppu pari lasillista, syönyt juustoja, mätiä ja graavilohta ihan huoletta ja polttanut vielä tupakkia siihen päälle. Aivan terveet lapset. Ja hirveen hyviä viel koulussa ja urheilussa ja kaikkee. Tätä mun kaveria nauratti tää mun ressailu dopplereista ja juustoista. Noh, en minä ehkä ihan noin rentoa meininkiä ymmärrä, mutta terveitä lapsia on näillä menetelemillä tullut kolme. :O Hyvää tuuria.. Niinkuin tuntuu siltä, että jos jotain menee vinoon, sekin on vain huonoa tuuria. :(
 
Täällä on ollut nyt hauskaa luettavaa tuosta ruuasta. :LOL: Mutta myös tosi asiallista ja olenkin iloinen, etten mä nyt ole ainoa "outolintu", joka ei nyt välttämättä niin hirveän tarkkaan ole varonut. Ja kuten joku osuvasti sanoikin, niin se, että ottaa noi suositukset vähän löysemmin ei tarkoita, ettei vauvastaan välittäisi. Minä ainakin välitän ja olisin nyt jo valmis tekemään ihan mitä tahansa tuon pienen masuvauvan takia. Ihan mitä tahansa. Siitä ei ole epäilystäkään. Kun äitini oli raskaana, ei silloinkaan ollut noin tarkkaa saa syödä/ei saa syödä -listaa ja äiti söikin vähän sitä sun tätä ja onkin aina mullekin sanonut, että maalaisjärjellä pärjää. Neljä täydellisen tervettä lasta on saanut.
Mutta eipä tästä sen enempää, jokainen tekee kuten tykkää. :)

Tosta raskautumisjutusta mulla on ennenkin ollut tosi huono omatunto, vaikka tiedän, ettei pitäis.
Esikoinen sai alkunsa silleen, että oltiin yhtenä kuukautena pupuiltu pari kertaa ilman mitään ehkäisyä (=kortsua) ja pam. Menkat jäi tulematta ja huomasin olevani raskaana.
Tämä toinen sai alkunsa siten, että unohdin ottaa pari pilleriä...
Tuntuu hirveän epäreilulta niitä kohtaan, jotka ovat yrittäneet lasta vuosia. Tämä raskautuminen on meille ollut niin helppoa (tähän mennessä).
Mutta varmasti minäkin ja mieheni rakastamme näitä lapsia aivan yhtä paljon, mitä kauan yrittäneetkin. Nämä ovat yhtä onnellisia ja ihania asioita ja olemme todella, todella innoissamme tästä kaikesta. :heart:

Varmaan ihan hassuilta kuulostaa nää mun ajatukset, mut tämmösiä sitä aina miettii...
Toivottavasti kellään ei noussut minkäänsortin raivostumista pintaan. :ashamed:

Niin ja Naene kiva et tykkäsit blogista!
 
  • Tykkää
Reactions: häpimama
Ei se nyt keltään muulta ole mielestäni pois jos raskautuu helposti.. Mullakin kaksi ekaa oli sellasia "kerran kuussa ehkäsyn kera" -poikia ja rakastan heitä enemmän kun mitään. Tämä nykyinen masutyyppi on sitten 1,5 vuotta yrittämistä-kolme keskenmenoa-terolut kuuri ja plussa-joka-on-vielä-matkassa :heart: -vauva. Ja varmasti rakkaus ei ole sen pienempää tai suurempaa kun edellisistäkin lapsista.
 
Täällä vietetty oikein kunnon "krapulapäivää". Ihan kuin olis eilen ollut pikkujouluissa tai jotain. Oksettaa, yököttää ja nyt on sitten kolmatta päivää uutena oireena (?) hirvee pääkipu. En tiedä johtuuko raskaudesta vai onko niskat vaan jumissa. Lisäksi esikko valvotti viime yönä kolmisen tuntia. Heräsi kahden aikaan yöllä johonkin ja sitten oli itkee tihrusti aamuyön :( Oma diagnoosi oli että pojalla oli mahaa kipeä/kovalla. Yleensä nukkuu yöt tosi hyvin. Mä niin toivon että tää olo loppuis jo, huomenna alkais toinen kolmannes eli jos vaikka..

Terese ja rv 12+6
 
Kylläpä tänne on taas tullut tekstiä... :D Tämä ruoka-asia on kyllä tapetilla kovasti oli sitten raskaana tai ei... Aina on kovasti suosituksia kaikesta! Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja varmasti yhtä paljon tulevasta lapsesta välittää! En siis tarkoittanut aikaisemmin kommentillani ettei välittäisi verrattuna meihin pitkään yrittäneisiin... :) Ja turhaa siitä on huonoa omaatuntoa potea, jos on helposti raskautunut sehän on vain ihana asia! :heart: Samaa olisin toivonut itselle, mutta mulle ei ollut tarkoitettu niin... Eri asia esim. huumeäidit, jotka raskautuu ns. "vahingossa" kun ei tajuta ehkäistä ja samalla kokoajan käytetään aineita ja vahingoitetaan tulevaa lasta! Sellaiset pisti enemmän ainakin minulla vihaksi lapsettomuuden aikana! :kieh: Miksi nuo raskautuu vaikka käyttävät vaikka mitä ja ite yrittää elää mahdollisimman terveellisesti ja syödä kaikenmaailman vitaamineja ettei ainakaan siitä olis kiinni kun ei raskaudu... Sori nyt taas vuodatus! :ashamed:

Ja nyt pyydän jo etukäteen anteeksi jos suututan jonkun, mutta on pakko sanoa tuosta tupakasta vielä... :ashamed: Siitä minulla on aika "jyrkkä" mielipide varsinkin raskausaikana... Vaikka itsekin joskus olen polttanut, en voisi kuvitellakaan polttavani odotusaikana. Siitä on jo niin paljon tutkimustietoakin, miten vahingoittaa sikiötä. Puhumattakaan koko ajan äitiä joka polttaa... Alkoholistahan ei osata sanoa varmaa turvallista riskirajaa sen takia suositellaan ettei käytettäisi, mutta itse olen myös sitä mieltä että pieni määrä punkkua ruuan kanssa ei haittaa... Vaikka itse en ole uskaltanut ottaa yhtään, kun pystyn ilmankin olemaan...;) Suuret määrät on sitten eri asia ja tutkitusti vahingoittaa sikiötä!

Tulipas nyt vähän negatiivista tekstiä! Yritän parantaa tapani jatkossa... :LOL:
Joka tapauksessa onnellista odotusta kaikille! :heart:

Juliet & Pirpana 11+5 :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Mä oon itse ollu viihde- ja kiukkutupakoitsija, aiemmin myös vakitupakoitsija. Kaudet vähän tulee ja menee, etenki kesäisin lisääntyy. Pari kertaa on tehnyt mieli käydä vetämässä edes muutamat savut kun esikoisen kanssa ei rauhanneuvottelut onnistu sitten millään. Ei ole kyl tarvinnut mennä, vaikka luultavasti riittäis kun kävis sen savukkeen vaan sytyttämässä ja hengittelis hetken raitista ilmaa.

Mut se on vaan niin ruman näköistäkin maha pystyssä, ihan yhtä rumaa on minusta työntää vaunuja ja polttaa. Tai istua hiekkiksellä ja polttaa. Mut en mä ketään mene päähän koputtelemaan asiasta, on munki lähellä lapsena tupakoitu. Tosin ajat oli eri. Enkä pyydä anteeks jos joku loukkaantui. :D

Vanhalle koulukaverille, joka poltti ennen raskautta reilun askin päivässä, oli neuvolahoitaja sanonut, että polttaa mieluummin 1-2 kertaa päivässä puolikkaan, kuin kärsii hirveissä nikoissa tai stressaa.

Huomaa miten kroppa valmistautuu äitiyteen. 9h sängyssä, nukuin neljä tai viis. Hirveesti ei edes väsytä, mut kyl ne päikkärit varmaan joutuu taas vetäseen. Puoliltaöin nukkumaan, (vaikka koomasin 16 eteenpäin sohvalla iltaa rukoillen) heräsin kahdelta vessaan, 3:30 vilkaisin kelloa valvottuani aikani. Viideltä vessaan ja kuudelta vilkaisin kelloa. Jatkoin valvomista. Ysiltä heräsin kissan ruokamääkynään. Nyt pitäis kai sitten nousta. Tai loikoilla, mies heräs laittelee muksulle aamupalan ja muut touhut.
 
Viimeksi muokattu:
Mullakin tupakka liittyy nimenomaan siihen kun hermo menee kotona tai töissä.. Oon ollu polttamatta nyt, mutta pinna on kyllä ollu tiukilla. :mad: En ota edes lasillista viiniä, koska silloin vois tupakantuska yllättää. Se on koukuttava aine ja hirveä myrkky.

Itse uskon, että tupakka voi aiheuttaa pienipainoisuutta, astmaa ja pojilla siittiöiden alenemista tms. Samoin vauva on riippuvainen tupakista syntyessään. Eli tyhmää hommaahan se. Mutta tiedän aika monia jotka ovat polttaneet raskaana ollessaan ja ihan normaaleja lapsia ovat. Nää astmatapaukset ovat sitten moniallergikkoäitien muksuja.

Itse en polta, osittain siksi, että minusta se on vastemielisen näköistä kun on maha pystyssä röökillä. Ja toki siksi, että se ei ole hyväksi vauvalle.

Pahimmat viekkarit meni yhdessä viikossa mulla ohi ja kahviakin voin nyt juoda ilman tupakintuskaa. Silti kun töissä menee hermo ni pitää laskea sataan ja on siellä parit itkutkin omassa toimistossa itketty- :LOL:

Saa nähdä aloitanko uudestaan kun imetyskin ohi.. toivon että en, mutta tällä hetkellä tuntuu että haluttais niin kovasti.
 
Jännä juttu toi tupakka. Mä poltin vähän mutta säännöllisesti ihan plussaamiseen saakka. Pari tupakkaa päivässä. Lopetin kun seinään ja yhtään ei oo tehny mieli. Ei edes laivalla, jossa kaveri veti röökiä ja mä olin tietty kannella seurana. Ihmettelin syvästi että lopettaminen oli niin helppoa.

Toivoisin tietty että lopettaminen olisi muillekin yhtä helppoa. On kauhean näköistä jos äiti vetää röökiä lapsi sylissä. Vaikka oma äitikin tais polttaa koko raskauden ajan ja polttaa edelleen. Ja ihan terve musta tuli. :)
 
Täällä yksi entinen viihdepolttaja. Raskauden myötä viihtelläkäynti on jäänyt joten mieli röökiäkään ei ole tehnyt :) Tavoite on että jatkossa jos pennunsaamisen jälkeen käy viihteellä että jää rööki maistamatta.

Mies polttaa kuin korsteeni, sillä on nyt 20 vuotta tupakointia takana. Sillä on tavoitteena lopettaa uutenavuotena. Sitä mä en tiedä mitä tekisin jos ei lopeta, sillä mun asenteet tupakointia kohtaan vanhempana ovat todella negatiivisia. Antaa sen verran huonon vaikutuksen lapseen kuitenkin, että tupakointi olisi jotenkin normaalia. Mielestäni esimerkiksi synnytyksen aikana ei röökillä ravata, mä en sitä paskaa halua haistella siinä ähkiessäni. Ja vauvaankaan ei mielestäni röökille haisten saisi koskea, se jotenkin tuntuisi väärältä.

Tiedä sitten hälveneekö nämä jyrkät mielipiteet jos toinen edelleen käy röökillä vauvan ollessa maailmassa.... mutta toivomus olisi että toisen tupakoinnin lopetus onnistuu. Musta varmaan tulisi maailman inhottavin akka jos se ei onnistu.

Mua muuten HÄVETTÄÄ kun ollaan käyty neuvolassa tai ultrassa kun toinen haisee röökille. Mäkätän takin poistamisesta ja muusta että haisisi vähemmän. Kohta mennään kävelylle ja se sytyttää röökin ja mä juoksen jonnekin 30 metrin päähän ettei tarvitsisi haistella sitä. Toivottavasti mies ymmärtää yskän ja oikeasti lopettaa.

Mä en tunne ketään joka olisi raskaana polttanut saati nähnyt sellaista tapahtuvan, joten se tuntuu väärältä edes olla jossain röökin hajussa. Että tupakalle täystyrmäys täältäkin, ja tietysti huumeille :-D

Naene 14+4
 
Viimeksi muokattu:
Uhh.. Nyt mua kävi jännäämään se np ultra. Tiistaiaamuun tuntuu olevan kovin pitkä aika. Tilastollisesti mun ikäisellä on mahdollisuus kantaa down-vauvaa 1:910. Eli noin 0.01%. Silti ahdistaa aivan sairaasti. googlettelin vielä kaupan päälle ni stressi on valmis. Saa nähä miten nukuttaa seuraavat yöt. :(
 
Mä poltin noin 10-16 tupakkaa päivässä ennen plussaamista ja lopetin seinään heti plussan jälkeen :D Ei ollut ollenkaa hankalaa lopettaminen ja ei edes ole ollut mitään vieroitusoireita. Kertaakaan ei ole edes tosissaan tehnyt mieli tupakkaa :D Ihmettelen miten joillekkin se tupakoinnin lopettaminen odotusaikana on niin hankalaa :O Oksettava haju ja haitat pikkuselle pitäis olla tarpeeks lopettamiseen :) Mieskin lopetti polttamisen 8kk sitten. On muuten paljon kivempi kattoa leffoja yhessä kun ei tarvitse nousta lämpösestä sylistä pihalle :)

Lindacandy ja Hemmo 13+6 :heart:
 
mie poltin ennen raskautta varmaan sen 15-20 tupakkia päivässä. sitte ku tajusin olevani raskaana, poltin pari seuraavaa päivää 1-2 tupakkia päivässä ja sitte jätin kokonaan pois. oli todella helppo lopettaa. en ois uskonu niin helpoksi. helpommaksi sen teki järkyttävät omantunnon tuskat sekä huono-olo. ei mulla koskaan krapulassakaan tupakka maistunu. niin ei sitten nyt alkuraskauden pahoinvoinnissakaan.

onneksi oli helppoa. tosin vieläki tulee välillä semmonen ajatus että "vois käydä tupakalla" ja sitte muistan, että ainii, en mie poltakkaan enää :D ja se on sillä ohi se halu.

14+0
 
Viimeksi muokattu:
Meillä ei mieskään polta, että vois kuvitella ettei tee miel aloittaakaan uudestaan. Itse olin sellainen max 5 savuketta päivässä -polttelija. Mutta silti oli vaikea lopettaa, ihan alussa sen tein kuitenkin.

Tervetuloa Fatu :flower: Kyllä täällä mielestäni löytyy kokemusta ja avoimuuttakin.. Vai minkälaista avoimuutta tarkoitat? :) Tervetuloa joukkoon kuitenkin.

Miten voi Onnellinen?
 
  • Tykkää
Reactions: Fatu
Mun mielipide noien kaikkien ruoka yms suositusten kans on, että pyrin seuraamaan niitä ja noudattamaan. En mä usko että noita kukaan kiusallaan on tehnyt, vaan että esim listerian voi ihan oikeesti saada. En koe tätä "sääntöjen" noudattamista ongelmaksi, koska koen että en syö tai juo tai tee asioitani itselleni, vaan tulevalle lapselleni, joka on täysin minun armoilla tuolla vatsassa. Se yhdeksän kuukautta minun elämästäni ei nyt niin pitkä aika ole, ettenkö voisi tietoisesti välttää esim ns. Kiellettyjä ruoka-aineita.
Ja mitä tupakkaan ja alkoholiin tulee, niin myöskin entisenä tupakoitsijana niin ei tulisi pieneen mieleenkään laittaa kyseisiä myrkkyjä kehooni jossa on vauva..

Mutta tämä oli taas vain minun mielipiteeni, jokainen meistähän taaplaa tavallaan :)

Emppuli ja pötikkä huomenna poksuu 14+0
 
Tupakasta ja alkoholista sen verran, että niiden kanssa myös minä olen äärimmäisen tarkka. En ole koskaan polttanut (jotain yläasteaikaisia kokeiluja lukuunottamatta) ja harvemmin myös tullut juotua. Eli eipä niiden kanssa minkäänlaista ongelmaa. En itse oikein myöskään tahdo ymmärtää maha pystyssä polttavia äitejä, muttah..

Ja taas tuo ruoka. En tiedä miksi otin itseeni ja särähti korvaan, oiskohan siksi, että anoreksia meinasi viedä minulta hengen vuosia sitten. Ihan oikeasti. (Olin joskus niin huonossa jamassa, että painoin alle 35kg ja olen kuitenkin 170cm pitkä. Ei ole oleellista, enkä tiedä miksi halusin kertoa, mutta silti.)
mutta jotenkin otin nokkiini emppulin tekstistä. Tottakai minäkin toimin sillä periaatteella, etten SYÖ JA JUO yms itselleni, vaan tulevalle lapselleni ja lapsi on kokonaan armoillani jnejnejnejnejnejne. MUTTA, se mitä mäkin oon kokoajan yrittänyt hokea ja oon tarkoittanut on se, etten mä jaksa panikoida syömisestäni! Mä en esim edes tiennyt, ettei jotain piparia ja glögiä saisi syödä, mutta tuskin tässä on kuinkaan käynyt. Ja mäkin oon tarkka mitä tulee vaikkapa just alkoholiin, raakaan lihaan, tyhjiöpakattuihin tuotteisiin, pastöroimattomiin maitotuotteisiin jne. Mutta ei, en ala luopumaan esim ulkonasyömisestä mielestäni turhan hysterian takia. Neuvolassa ohjeet ovat aika tiukat, vaikkei niitä kyllä huvikseen tehdäkään.

Olen pahoillani, että otin tästä niin nokkiini, mutta mulle nuo ruokajutut meinaa olla vieläkin vähän arka kohta missä muodossa hyvänsä, vaikka yritän jo sivuuttaa niitä ja olla noteeraamatta. Mutta mulle tuli vaan vähän semmoinen olo, että mä olisin tässä jotenkin.. Miten sen sanoisi.. Ahne? :D Ei kuulosta välttämättä järkevältä semmoisen korvaan, joka ei ole tuota helvettiä käynyt läpi, mutta antaapi olla.
Nojoo mutta ei tästä sen enempää, tarkoitus ei ole lietsoa riitaa kenenkään kanssa. :LOL:

Mä oon miettinyt nyt tässä kauheasti ultrajuttuja. Mua ottaa pikkasen päähän, että mulla on ultra vasta rv 22! Aloin miettii, että pitäiskö sitä ostaa itselleen ja miehelle joululahjaksi joku ultrakäynti yksityisellä tammikuun puolelle... :LOL: Ja okei myönnetään, vähän utelias olisin kyllä tietämään jo sukupuolenkin!
 
Ocelot mä oon miettinyt ihan samaa, että pitäiskö mennä yksityiselle ultraan. :) Haluisin mennä jo ennen joulua, mutta mulla on silloin menossa vasta rv 15. Sukupuolen haluaisin saada selville, mutta se ei taida vielä tuolloin näkyä? Ei huvittais tuhlata rahaa turhan päiten.
 
Ocelot Täällä toinen syömishäiriöinen. Olen aina raskausaikana ja imetysaikana pysynyt ruodussa ja syönnyt, mitä mieli tehnyt. Olen oikeasti iloinen, että oma tarkkailu oman syömisen suhteen aina unohtuu raskausaikana. En tarkoita, että ahmin kaikkea nyt suuhuni, vaan syön oikeasti ruokaympyrän mukaisesti.

Karppasin vuosia, itse asiassa ketokarppasin ja olin keväälläkin kuin luuranko, nyt kun katselen kuvia ihan puistattaa omat luut ja kasvot.170cm ja 45kg 36-vuotiaana ei ole kaunis näky.

Miksi tästä avaudun, itse tiedän milloin ko.sairaus nostaa päätään, olen avoin siitä ja läheiseni osaavat seurata merkkejä.
Minusta on nyt ihana syödä ulkona, ilman omaa sairasta laskemista ja tarkkailua. :=) Ja syödä hyvällä omallatunnolla.
 
Ocelot kuten aikaisemmin tuossa kerroinkin niin jokainen taaplaa tavallaan ja tuo oli minun mielipiteeni ja kuinka minä toimin ja haluan toimia. En tuota tekstiä kenellekkään henkilökohtaisesti ole kirjoittanut.. Olen vain tuota mieltä asiasta. Ja siitähän täällä ilmeisesti keskusteltiin?
en minäkään ole luopunut ulkona syömisistä tai panikoi ruoan kanssa, mutta en esimerkiksi itse tietoisesti kykenisi taistelemaan ohjeita vastaan syömällä jotain jos minulla nyt vaan sattui sitä tekemään mieli.. Esim suolakalat, raakaliha yms..
 

Yhteistyössä