**Kesäkuun mammat 2014** Syys-lokakuussa

Iltaa!

Tervetuloa uudet :) Ja osanotot Cinderellalle ja Maariille! Olen tosi pahoillani teidän keskenmenoista.

Meillä on huomenna eka neuvola. Mennään miehen kanssa sinne molemmat aamulla. Toivottavasti ne nyt ultraa, kuten terveydenhoitaja vähän alustavasti lupaili. Me nimittäin kerrotaan huomenna raskaudesta läheisille ja ystäville! Tosi jännittävää. Jännittää ihan hulluna kertoa omalle äidille, jolla ei ole vielä yhtään lastenlasta. Se on varmaan ihan onnessaan :)

Mulla on nyt pahoinvointi aika kurjaa. Parin päivän tauko oli, että oli helpompaa, mutta nyt on tosi paha olo. Nyt ei auta ees syöminen, kun ihan hetkellisesti. Kuvottaa kauheasti ja heikottaa. Mahassa tuntuu myös menkkamaisia kipuja.. se vähän pelottaa, että onko normaalia.. Olo ei ole kauhean hehkeä just nyt. Väsyttää ihan kauheasti myös.

-Nuppu- ja Vauva 8+0
 
Mun tietääkseni edullisin ar-ultra Turun seudulla on Savonlahti Kaarinassa. Ei sekään halpa ole, mutta alle satasen ainakin. Ja tosi mukava lääkäri, voin lämpimästi suositella.

Meillä oli tänään ultra! Siellä se pieni köllötteli ja huh että olin helpottunut! Viikkoja oli vähän vähemmän (6+6) kuin luulin, mutta ihan hyvin nämäkin viikot sopii kuvioihin, joten en siitä aio huolestua. Annetaan kuitenkin la:n olla ennallaan, muutetaan sitten seuraavan ultran jälkeen jos sielläkin näyttää siltä että aihetta on. Huomenna aion soittaa neuvolaan kun en vielä aikaisemmin ole uskaltanut :)
 
Tervehdys täältäkin pitkästä aikaa :) pahoinvointia ollut silloin tällöin mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä sellaista. Mutta rinnat olleet senkin edestä kipeät!! Ja mielettömän turvoksissa, mies jo myhäillyt tyytyväisenä että näähän ei mahdu enää käteen :p ja etenkin iltaisin maha todella turvoksissa.

Kaksi viikkoa vielä ekaan neuvolaan... 7.11. olisi se. Pitäisi varailla myös np-ultraa, se menee jonnekin sinne marraskuun loppupuolelle.

Jaksamisia kaikille ja voimahalit niille joilla surua ollut!

mudilli ja Toukka 7+0 (poks!!)
 
Isot voimahalit ja jaksamisia kaikille, joiden kohdalle on surua tullut. <3

Sekä onnittelut plussanneille.

Ehkä sitä vois tulla tekemään jotain viisasta, kun ei toi unikaan tuu. Mä edelleen välillä odottelen sitä raskausajan väsymystä.. :D

Huomasin muuten, että en kestä enää kahvia kunnolla. Yhden mukin pystyn vielä juomaan mutta kahden jälkeen menee jo vatsa sekasin. Mutta positiivista on se, että oon muutenkin yrittäny vähentää/lopettaa kokonaan kahvinjuonnun ja nyt kun vatsa ei kestä kuin sen yhden mukillisen, niin tulee helppoa. Ja se yks kahvi on yleensä se aamukahvi.

Turvotusturvotus ja vielä kerran turvotus. Tää on oikeesti niin mahdotonta. Mieskin jo vitsaili, ettei vaan ois kaks tulossa kun kokoa on masulla eli siis turvotusta. Itse en oikein usko kahteen, koska kummankaan suvussa ei niitä ole.
Onneks on legginsit keksitty, niin on vähän mukavampi olo töissä ja muualla kun on ne jalassa.
Tissitkin on edelleen turvoksissa ja on oikeeti pakko olla aina kun on kotona, niin ilman rintsikoita.
Viime yönä meinas olla oksennuksen tuleminen lähellä, mutta löysin tieni jääkaapille ja söin päärynän ja banaanin ja sillä helpotti ja sit nukahdinkin melkein samantien uudelleen.

Noin puoltoist viikkoa ois neuvolaan, jossa ultrataan samalla. Ajattelin sen jälkeen varailla np-ultran ja mennään varmaan myös yksityisellä käymään. Np-ultra menee varmaan sinne marraskuun loppuun - joulukuun alkuun.

Tää nuha ei sit lähd millää. Pitää varmaan ostaa sarvikuono :)D) ja kattoa saisko tätä nenää auki sillä.

Ja no, kai sitä vois lähtee yrittämään jos tulis se uni.

Susanna#1 & Pupunen 6+4 <3
 
Osanotot surua kohdanneille ja onnittelut uusille tulijoille.

Itse kävin neuvolassa toissapäivänä ja nyt pitäisi varata aika ultraan. Meidän neuvolassa ei edes kokeilla kuunnella sydänääniä joten jännityksellä odotetaan ultraa. Esikoisen kohdalla ei jotenkin edes osannut jännittää mutta kun on lähipiirissä ollut ikäviä uutisia ultrista ja mitä täältä on lukenut niin..

Yritän juuri miettiä mitä keksin töissä syyksi että pääsen rauhassa soittamaan ja varaamaan aikaa. Maanantaina on vapaa mutta en tiedä olenko silloinkaan kotona siihen soittoaikaan. Äklötys on melkein koko aikaista ja aina iltaa myöten pahenee. Töissä kaksi ihmistä tietää, toiselle kerroin ja toinen arvasi. Esikoisen kummille kerroin myös ja muille sitten kun on varmasti kerrottavaa.
 
Kaksosista puheenollen meille syntyi viime viikolla kuudennet kaksoset sukuun (pikkupikkuserkku polveen asti kun laskee), ja ne kaikki mun isän puolella :D äidin puolella taitaa olla yhdet muistaakseni. Tuolla avon suvussa ei taida kaksosia olla. Joten mua kyllä vähän jänskättä montako sieltä on tulossa kun noin vahvasti noita kaksosia lähisuvusta löytyy!

mudilli ja Toukka 7+0
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: eltsu81
Niin noista kaksosista...Neuvolassa kysyi onko suvussa kaksosia, no siskopuoleni äidin puolelta syntyi kaksosena (veli menehtyi synnytyksessä) ja äidin puolelta pikkuserkkuni sai kaksoset ja on siellä jotkut muutkin kaksoset. Täti vaan sitten totesi että mitä jos siellä onkin kaksi...enpä ole itse tullut ajatelleeksi ollenkaan asiaa. Voisihan se ainakin alkuun olla aikamoinen järkytys :whistle:
 
olipas täälä kurjia uutisia,eli teille joilla mennyt kesken,isosti voimia ja tsemppiä!:hug:

Onneksi oli sitten myös roppakaupalla niitä ihania uutisia, eli uusille plussanneille suuret onnittelut!!:heart:

Voi tuo turvotus...Niiin tuttua myös täälä. Sanoin just isännykselle et jos meille joku tulis illalla ja olis vääränlainen paita päällä niin ei olis paljon epäselvää missä mennään:O Uskomatonta että ekas raskauden oon viikolla 22 ollu bulgarias ja kukaan ei oo arvannu mitää,vaikka biksut päällä oon hillunu..nyt mennää rv 6+5 ja kaikki arvais:LOL: jotain mamma housuja on pakko ruveta haalimaan,vaikka niis kyllä mones on niin iso sitten se mahaosa..no onneks tosiaan leggareita tykkään muutenki pitää!! Voi miten mun sormet jo syyhyää,et pääsis ostelemaan vauvan vaatteita..Muilla samoja oireita??!

Me todellakin meinataan kysyä rakenne ultras sit aikanaan sukupuolta..Mun kärsivällisyydellä jaksaa juuuuuuri ja juuri sinne:DJa koska vaatteet ja lakanat pitää eniveis ostaa nii haluan ostaa ne sit heti oikeen värisenä.Tottapa sitä sukupuolta ei sit saa selville...;)Joku puhui äitiyspakkauksesta,me ei oteta sitä. Ollaan otettu vaan esikolle ja koen että sillä rahalla saan kirppareilta monta kertaa enemmän omannäköisiä vaatteita. Vanhaa makuupussia aattelin tuunailla...mutta mutta..siihen kankaan valintaankin vaikuttaa se sukupuoli:D Ai miten nii oon kärsimätön???!

Etovaa oloa ja armotonta väsymystä..sitä tähän napaan. vähän jopa kateellisena katoin et susanna#1 on valvonu myöhäälle.Mähän siis nukun jo täyttä häkää klo 21:whistle: Oli arki tai viikonloppu..ja silti oon klo 12 jo ihan loppu. Mitää ylimääräistä ei jaksa..eikä oikee niitä pakollisiakaan.MUTTA yritän nyt ajatella,että tämä ei ikuisuuksia kestä..eihän??!

Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle=)

Miinu ja hipsu 6+5:heart: (kohta jo 7,jei!!!!)
 
Osanottoni kaikille keskenmenon kohdanneille! Itsellänikin yksi takana ja alussa tuntui, että koko maailma kaatuu juuri nyt ja kukaan ei ymmärrä miltä musta tuntuu. Onneksi siitäkin selviää ja jossain vaiheessa kaikki alkaa näyttää kirkkaammalta!

Täällä on pahin pahoinvointi mennyt jo ohi, jos ei ole vielä tulossa takaisin entistä pahempana. Pientä etomista on, mutta sen kanssa pystyy elämään. Vähän mietityttää, että onko minikaverilla kuitenkaan kaikki hyvin. Viime viikolla oli varhaisultrassa kaikki hyvin (ja mulla todella huono olo niihin aikoihin), mutta muutama päivä sen jälkeen aloin voida paremmin. Kiva tietysti niin, mutta ehkä aika aikaisilla viikoilla loppui huonovointisuus... Onko muilla oireet jo vähentyneet tai loppuneet? Väsymystä kyllä pukkaa edelleen, tai enemmänkin sellasta uupumusta - nukkuminen ei auta, mutta ei jaksais tehdä yhtään mitään. Muita oireita mulla ei ole tainnut ollakkaan, rinnat ei ole tällä kertaa kipeytyneet missään vaiheessa, vatsaa ei nippaile eikä ole repimiskipuja, mitä esikoisessa oli näillä viikoilla jo tosi paljon. Jotenkin huomaan koko ajan valmistautuvani siihen, että kaikki ei pääty hyvin. Ja sitten soimaan itseäni että miksi en nyt osaa vaan nauttia...

Ja liityn mukaan turvotuskerhoon... Pakko oli kaivaa jo muutamat äitiyshousut esiin, kun omat housut puristaa niin paljon. Kyllä ne vielä kiinni menee, mutta tosi tukala olla. Nyt sitten mammavaatteissa töissä, mikäs tässä:) Pelkäsin, että maha tulisi paremmin esiin (tai siis se turvotus...), mutta näissä onkin aika tiukka tää vyötärökangas, joten se pitää kivasti makkarat kurissa. Mielenkiinnolla odotan kuinka vatsa tällä kertaa kasvaa. Viimeksi alkoi viikoilla 17-18 rohkeimmat kysellä että onkos meille tulossa vauva, nyt ei taideta päästä sinne asti. Oikeesti kyllä tällä hetkellä toivon vaan sitä, että turvotus laskisi ja saisin vielä vähäksi aikaa omat vaatteet päälle!
 
Isonallelle Mulla ei oo todellakaan oireet vähentyneet tai loppuneet. Pahoinvointi vaan lisääntyy! Väsymys ehkä ihan hitusen helpottunut enkä oo nukahtanut jo ysiltä illalla sohvalle viime päivinä.

Me käytiin tänään neuvolassa :) Oli hyvä kokemus ja tuli kauhean onnellinen olo käynnistä. Jotenkin nyt tuntuu vasta ekan kerran kunnolla, että oon oikeesti raskaana ja oon TODELLAKIN raskaana! Nyt varmaan alan nauttia tästä oikein täysillä. Oon yhtä hymyä vaan.

Mulla ultrattiin, koska mulla pitkät kierrot ja viikkoja ei voi varmasti tietää sen vuoksi. Lisäksi ollut hormonihoitoa taustalla, niin siksikin tsekattiin että kaikki hyvin. Täällä ei normaalisti ultrata eka käynnillä paitsi näillä erityisperusteilla.

Siellä se möllötti ultrassa vauva oikeassa paikassa ja sydän sykki. Yksi vauva näkyi vain, mutta varmasti ei näillä viikoilla voi vielä tietää. Saatiin pikkuinen kuva myös mukaan. Oi! Oli se vaan niin ihana näky, kun toisen sydän sykki mun mahassa.

Terkka arveli koon perustellaa vauvan vähän vähemmille viikoille, mutta en ite luovu kyllä tosta omasta laskelmastani, kun tasan tiiän milloin hedelmöittyminen on tapahtunut, kun oon ovulaatiotestiä käyttänyt. Laskettuaika tuli 21.5.2013 kuukautisten mukaan, mutta eipä sekään voi pitää paikkansa, kun kierto oli pitkä ja ovis vasta joskus kp35. Eli pysyn täällä kesäkuisissa ja meen eteenpäin omalla laskutavallani. Vauva oli 99 mm pitkä.

Mä joudun kahteen sokerirasitukseen sukurasitteen vuoksi.. Voi miten tylsää.. menee kauheasti aikaa siihen ja onhan se tosi kurjaa, kun joutuu olee syömättä jne. Voi sukurasitus... ite oon normaalipainoinen eikä mitään terveysongelmia, mutta kun sukurasitus... Plaah.

Tänään illalla kerrotaan kaikille! Kukaan ei vielä tiiä muu kun neuvolan terkka ja mun hammaslääkäri. Aika jännää!!! :D

Sori tää oli nyt vähän hehkutusta ja omaa löpinää, mutta kun oon niin onnessani! Ehkä ymmärrätte <3

-Nuppu- ja Vauva 8+1
 
Mut on jotenkin yllättänyt se, kuinka huuolissani olen koko ajan kaikesta. Ei oikein osaa olla onnellinen raskaudesta, kun kaikki pelottaa. Tämä on ensimmäinen raskauteni, enkä olisi uskonut etukäteen, että tämä on tällaista. No, mielenrauhan vuoksi varasin minäkin sen varhaisultran, mutta siihen on vielä vajaa kolme viikkoa aikaa.
Varovaisen onnellinen 4+5
 
Sitä se taitaa useimmilla se raskausaika olla, että välillä on onnensa kukkuloilla ja vähän väliä hulluna huolesta että jokin on vialla :p Ensin hermoilee monta kuukautta että onko vauva hengissä, kun liikkeitä ei vielä tunnu eikä voi mistään tietää... Sitten voi onnellisena kuulostella liikkeitä vain hermostuakseen ihan kauheasti kun tulee niitä päiviä että saa miettiä onko se lapsi nyt liikahtanutkaan pitkään aikaan, elääkö se vielä...

Mut melkoista huolehtimistahan se on koko äitiys :) Itse tunnen itseni niin avuttomaksi usein tuon muksunkin kanssa, että onko se nyt kipeenä ja mikä sillä on :headwall:(vaikka meillä onneksi ollut tosi terve lapsi :)
 
Onnea uusille ja lohtua lohduttomia kokeneille. Oma olokin on ihan maassa. Töitä pitäisi huhkia entiseen malliin eli pitkälle aamusta yömyöhään. Voimat alkaa olla vähissä kun väsymys painaa armotta. Kuvotus vie ilon siitä ajasta milloin töissä en ole ja nukkuminen kaiken vapaa-ajan. Tässä ei ehdi edes raskautta miettimään kun kahden koiran kanssa juoksee jatkuvasti ell. Taas toinen on niin huonona että päivystystä pitää harkita. Mies on reisussa ja olo yksinäinen. Väsymyksen takia tuntuu ettei ystäviäkään jaksa nähdä. Täällä käyn parin tunnin välein lukemassa ja hakemassa voimaa vaikka vastata ei jaksa. Aika aallon pohjaa siis täällä :)

NancyC 8+4
 
Viimeksi muokattu:
Onko moni lopettanu tupakanpolton? Siis tää on ihan tuskaa. Nyt viides päivä menossa ja apuvaaa. Tietty ehkä se vaikuttaa että oon ollu koko päivän yksin lasten kanssa ja ne ei todellakaa oo ollu rauhallisimmasta päästä tänään ;)
 
Osanottoni kaikille surullisia uutisia saaneille.

Tervetuloa uusille :)

Omaan napaan. Tää olo on tosi järkyttävää, koko ajan on niin etova olo, vuorotellen syön terveellisiä marjoja hedelmiä ja kohta sipsejä, pizzaa... Mikään ei auta. Tuntuu hölmölle koko ajan vaan valittaa, kun kaikki on hyvin
En oo kuitenkaan kertaakaan oksennellu. Taidan nyt etsiä jostain niitä pahoinvointirannekkeita, tää paha olo on koko ajan läsnä, yölläkin kun herään vessaan niin etoo vaan. Käy olemaan jo niin väsyny tähän että pillitän jo tästäkin. Mieskin jo huomauttelee että mulla menee pinna tosi helposti, kärsivällisyyttä ei oikein asioihin löydy tällähetkellä. Anteeks tää avautuminen ja valitus.. Seuraavaksi kirjottelen vastapainona pelkästään positiivisia asioita

Orange 6 plus 5
 
Heips!

Ultrasta selvitty! Viimeyö meni painajaisia nähden, millon oli kaksosia, millon ei mitään :D Yöunet jäi lyhyiksi.. Mutta kaikki oli hyvin! Pikkuisen sydän löi, ja viikkoja 7+6, eli päivällä taakse, uusi laskettu aika siis 7.6, pikkuinen oli "jo" 1.47cm :heart:

Menkkamaiset kivut jatkuu, mutta ainakin ne siis kuuluvat asiaan :)

Ihanaa ajatella että siellä sykkii minun sydämen lisäksi myös toinen!

7+6 :heart:
 
Huomenta kaikille :)
Olipas ihanaa lukea iloisia kuulumisia.
Mä täällä mietin mitä kaikkea mä suunnittelen tekeväni, että ensi viikko hurahtaisi hujauksessa ohi ja koittaisi se meidän ultra. Niin huikeasti jännittää onko siellä elämää.
Nauttikaahan kaikki viikonlopusta <3
 
Hei vain kaikille!
Täältäkin isot halit kaikille, jotka ovat joutuneet luopumaan pikkuisesta kesken matkan! Se sattuu aivan hirmusti, tiedän tuon, koska itsekin nuorempana keskenmenon yhtenä äitienpäivänä koin. Mutta, kannustimeksi voin kertoa, että jo ennen seuraavia menkkoja odotin keskimmäistäni ja ihana terve tyttö sieltä sitten aikanaan syntyi! Eli uutta yritystä päälle heti, kun vain jaksua riittää!!
Tuo kokemus vain jättää mieleen sen pelon, ettei kaikki ole hyvin ennen kuin toisin todistetaan. Eli hirmu pelko päällä. Mekin sitten varattiin aika ultraan, joka onkin jo ens torstaina, vaikka viikkoja silloin vasta 6+0. Halusivat ottaa meidät tuolloin, koska koekäyttävät uutta laitetta, joka on 3/4D uä. Jänskättää!=)
Muuten täällä sama meno jatkuu. Iltasin ja joskus aamusta asti turvottaa niin, ettei housuihin taho mahtua. Mitään kiristävää ei pysty päälle laittamaan, muuten ahistaa vietävästi :rolleyes: Päänsärky on helpottanut, mutta syödä pitää muutaman tunnin välein tai tärisen ja voin pahoin. Pissulla saa hypätä useimmin ku aiemmin. Painon tunne alamasulla on iltasin melko kova ja väliin tulee vielä nuita repäsy kipuja, mut huomattavasti vähemmän kuin viikko sitten. Tissit edelleen arat ja mukavissa mitoissa alkavat olla eli liivikaupoille mars. Öisin nukun tosi huonosti ja päivisin väsy ja vetämätön olo, mutta hyvin vain selvittiin eilen 14 tunnin työpäivästä. Saas nähä kuis kauan jaksan nuita puskea läpi :kieh:
Vapaa viikonloppu menossa ja pian veljen pojat kurvaa yökylään eli talo täynnä touhua ja ääntä parin päivän ajan...ihanaa :heart: Kaikille mukavaa viikonloppua ja kirjoitelkaa kuulumisia...näitä on niin ihku täältä lueskella! :hug:
 
Heipähei :)

Kovasti voimia menetyksen kohdanneille :(

Ja tervetuloa kaikille uusille plussanneille :)

Tämä laskeskelee päiviä ultraan, TJ9! Onneks on puuhaa jos jonkinlaista, vaikkei oikein jaksaiskaan tehä mitään :/ Alkuviikosta oli kovin oireetonta ja pelkäsin jo pahinta, mut nyt loppuviikkoa kohden on taas ollut pieniä nipistelyjä ja kasvukipuja, kuvotuskin iskee taas herkemmin ja tunteet on suuria: kun ärsyttää niin ärsyttää aivan sietämättömän paljon ja kun on iloinen, on kuin ois hiprakassa. Ja maha senkun turpoaa, painokin noussu parissa viikossa melkei 2kg. Syön kyllä koko ajan edelleen.

Kävin eilen rvp-jumpassa ja bodybalancessa. Kyllä raskaus tuntuu mutta pystyin tekemään liikkeet. Keskivartaloon kohdistuvat venytykset ja pitkät ojennukset tein hiukka varovaisemmin. Teki mielettömän hyvää selälle, ajattelin mennä huomennakin balanceen.

Mietittiin miehen kanssa eilen nimiä. Meillä on ollu sekä tytölle että pojalle etunimi mietittynä, mut nyt kumpikaan ei muka sovikaan sukunimen kanssa yhteen. Hirvee ongelma, ihan ku asialla olis hirvee hätä :D
 
Viimeksi muokattu:
Tämän aamun tunnelmat: on niinku ois vuosisadan krapula! Päätä särkee, kuvottaa, väsyttää, koko kroppa on ihan jumissa.

Yö meni valvoessa, mikä on tyypillistä nykyään. Outoa mulle, joka oon ennen nukkunu kuin tukki. Asiat tuppaa öisin pyörimään päässä ja ei millään saa nukuttua :/ Päivät menee sitten ihan horroksessa maatessa.

Mua myös vaivaa se, että miksen osaa kunnolla iloita tästä raskaudesta? En kai usko tätä vielä todeksi, vaikka ultrassakin on käyty.
Kokoajan pelko siitä, että jotain sattuu. Olenkin tarkoituksella jättänyt lukematta noita km-tarinoita, kun huomasin, että ne tuli mulla uniinkin ja aloin lietsoa itselleni paniikkia.
Mä tahtoisin iloita! Onhan tätä niin kauan yritetty. Mutta kai se on tosiaan tuo pelko, mikä tässä pitää varpaillaan.
Odotan aikaa, kun alan nauttimaan tästä ja uskomaan, että meille se vauva todella on matkalla! <3

Mukavaa lauantaita!

_Miikku_ ja U-U 7+5
 
_Miikku_ tiiän niin tuon tunteen, ettei osaa iloita, mulla ihan sama. Murehdin ja murehdin enkä osaa ollenkaan aatella että kaikki olisi hyvin :/ Paljon voimia sinulle ja toivon sydämmestäni, että molemmilla menee kaikki hyvin ja osaisimme pian kaikesta nauttiakin. :heart:
 

Yhteistyössä