Kiitos kun jaksoitte pohtia tuota imetyshommaa. Varmasti on niin, että runsas lypsäminen vaan lisää sitä maidon tuotantoa ja yritänkin sitä nyt välttää. Pepsukka: Kipeäthän nuo rinnat ovat ja niitä kovia kohtia löytyy useita molemmista rinnoista. Niitä yritinkin aamullisella pumppauksella lievittää. Vauva ei ime kerralla niin paljon, että poistuisivat. Kokeilin sitäkin, että syötän ensin vauvalle ne pumpatut maidot, niin imee sitten ikään kuin rinnasta vaan vähemmän ja pysyisi se maidon tuotanto "lapsen tahtisena". Valitettavasti laittoivat mut jo laitoksella pumppaamaan ja siitä kai tämä ikään kuin lähti. Irmeli: olen itsekin lukenut kaalinlehdistä jostain. Pakko niitä (ja kaikkea mahdollista lievittävää) on kokeilla. Syön jo antibioottikuuria, koska sairaalassaoloaikana sain oikein kunnon flunssan, mikä meni sitten keuhkoihin röhisemään. Ehkäpä se kuuri ehkäisee samalla varsinaisen rintatulehduksen tuloa, kaikki ainekset tässä muuten olisi. Mietin vaan, että niitä kuurejakin on eri tilanteisiin eri vahvuisia, pitäisiköhän olla vahvempi kun rintoja koko ajan pistelee ja kivistelee (kovettumien lisäksi). Olen tarkkaillut sen verran rintoja, ettei niitä punoittavia tuloehtuneita kohtia ole päässyt tulemaan.
Yritin nukkua koko aamupäivän ja sainkin yhteensä neljä tuntia nukuttua. Nyt on olo hiukan selkeämpi. Vauva nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vain päivällä. Öisin syö tosi usein. Kysymys: muotoutuuko vauvan rytmi itsestään vai pitääkö sitä hiukan aktivoida "oikeille urille"? Olen yksin kotona kun mies ei jotenkin saanutkaan järjestettyä töistä vapaata ja oli eilen ja on tänään koko päivän töissä. Olen moneen kertaan miettinyt teitä useampilapsisten perheiden äitejä. Minä kuitenkin saisin nukkua aina kun vauva nukkuu ja silti olen väsynyt.
Minulla on aika hurja turvotus edelleen. Jääkaappi on ihan tyhjänä, joten täytyykin katsoa, mitä kaupasta hakee. Varmaankin turvotusta poistavia ruokia
Sorry nyt kaikille teille vielä masukkaille kun näin vaan kyselen koko ajan noita äitijuttuja.
Tässä synnytyskertomusta:
Niinkuin tänne kirjoittelinkin, supistukset alkoivat lauantaiaamuna noin klo 5. Silloin ne olivat mietoja ja ajttelinkin niiden olevan ihan vaan harjoituksia. En kuitenkaan löytänyt sopivaa nukkuma-asentoa, joten nousin muutaman tunnin pyörimisen jälkeen ylös.
Koko päivän supisteli, ei kuitenkaan mitenkään kipeästi, mutta ihan selkeästi. Aloin kellottamaan hiukan uteliaisuuttani joskus vähän ennen puoltapäivää. Kyllähän ne sairaalaanlähtökriteerit täytyi ajallisesti, mutta koska kivut olivat siedettävät, en halunnut lähteä sairaalaan. Huomautuksena sanottakoon, että mieltä ajaa helposti 10 minuutissa Naistenklinikalle.
Joskus neljän aikoihin soitin synnärille ja kyselin vielä vähän varmistukseksi asioita. Ei viitsitty kuitenkaan silloinkaan vielä lähteä. Puuhasin kuin viimeistä päivää kotona ja järjestelin paikkoja kuntoon. Hyvä niin, koska kun tultiin takaisin, siivoukset ovat jääneet tyystin.
Kuuden jälkeen sanoin miehelle, että pakataan laukku valmiiksi (mulla ei vielä ollut) ja lähdetään käymään illalla laitoksella. Olikö se Swerfiel joka oli huomannut, että sairaalaan kannattaa mennä vasta puolenyön jälkeen niin ei tule siitä parista tunnista koko vuorokauden maksua.
Mies oli tosi kipeänä, kunnon kuumeinen flunssa. Hän meni vielä ennen lähtöä tunniksi nukkumaan, koska halusi kuitenkin olla minun tukenani synnärillä. Sanoin kyllä miehelle, että saattaa olla kotimatka vielä edessä samana iltana. Onhan näitä tälläkin palstalla kirpeitä supistuksia nähty ilman tuloksia.
Olimme sairaalassa noin 22 illalla. Minut laitettiin käyrään ja supistukset olivat tulleet jo paljon kovemmiksi. Nyt tuli jo itku aina supistuksen tullessa. Kätilön mukaan käyrässä ei kuitenkaan näkynyt juuri mitään. Minulla supistukset tuntuivat tosi kovina juuri ristiselän puolella. Kätiö sanoi, että tuntuuko ne ikään kuin astetta voimakkaammilta kuukautiskivuilta? En osaa itse sanoa, koska minulla ei ole kuukautisten aikoihin kipuja. Se kipu on minusta vähän kuin joku puristaisi kovaa tuolta alhaalta ja samaan aikaan olisi tosi kova kakka ja vatsa. Äh, tosi vaikeaa selittää. Minulla se kipuaalto alkoi ensin pienenä ja voimistui sitten sinne selän puolelle. Alkuun minua kotona helpotti, kun mies hieroi ristiselkää.
Kätiö teki sisätutkimuksen aivan hirmuisen kipeästi. Oli ehkä tarkoituksellista provosointia? Minulla on kyllä kohdun suu korkealla takana, mutta on sitä nyt tämän raskauden aikana kivuttomamminkin tutkittu. Ei ollut auki yhtään!
Minulle tuotiin sairaanvaatteet ja klo 23 passitettiin osastolle nukkumaan ja mies kotiin.
Osastolla antoivat heti Petidin-injektion supistuksiin ja jäin sänkyyn makoilemaan. Tuijotin yksin jäätyäni kelloa ja puuskutin mielestäni vielä napakampien supistusten kourissa. Puolisen tuntia kun oli kulunut, soitin hoitajan, koska mielestäni kipu vain lisääntyi ja supistusten väli lyhentyi. Hoitajan kommentti oli, että olen nyt kuitenkin väärällä osastolla, synnytys oli käynnissä jo. Eli takaisin synnytyssaliin noin klo 23.45.
Salissa sain kivun lievitykseksi ilokaasua ja kätilö tutki tilanteenn: 2 senttiä auki. Ilokaasu auttoi tosi hyvin. Kätilö kytki minut tarkkailukojeisiin ja valmisteli epiduraalin laittoa varten pöydän. Sovittiin, että soitan kelloa kun haluan epiduraalin. Ilokaasu auttoi minua tosi hyvin, joten meni pitkään ennen kuin tuli se vaihe, että puudutus olisi parempi. En ollut vielä soittanut kelloa kun kätilö tuli jo käyrien perusteella kysymään, haluanko jo puudutteen. Hän tutki jälleen tilanteen, olin siinä vaiheessa 7 senttiä auki kun epiduraali laitettiin. Tässä vaiheessa kätilö puhkaisi kalvot.
Olin soittanut miehen takaisin ja hän tuli tässä vaiheessa. Nukuimme molemmat pari tuntia (miehelle tuotiin sänky), jolloin kätilö tuli tarkistamaan tilanteen. Puhuimme jo toisen epiduraalin laitoista, koska kivut alkoivat palaamaan. Tilannekatsaus kuitenkin osoitti, että pää oli jo tulossa. Sovittiin ettei laiteta epiduraalia, vaan siirrytään ponnitusvaiheeseen. Olin selälläni ja punnasin jaloilla ottaen tukea kätilöiden kyljistä. Se asento sopi minulle hyvin. Ponnistusvaihe oli tietysti kivulias, kun se venytyskipu on sellasta toisenlaista kipua. Mutta niinkuin joku jo totesi, nopeasti sen kivun unohtaa, vaikka tiedän voihkineeni siinä kivussa tosi syvällä. Sitä on oikeasti vaikea sanoin kuvata. Ponnistusvaihe kesti noin 10 min. ja poika syntyi klo 4 aikoihin.
Pääsimme osastolle perhehuoneeseen ja olimme siellä keskiviikkoon saakka.
Naistenklinikan perhehuoneet olivat juuri remontoitu. Todella hyvä hoito. Olimme erittäin tyytyväisiä valintamme miehen kanssa.
Muoksmuok: Minulla ei masu laskeutunut. Vielä perjantain neuvolassa oli sentin isompi lukema kuin aiemmin. Lapsivedet eivät menneet, kalvot puhkaistiin synnytyksen aikana. Supistukset olivat vasta tosiaan silloin viimeisen viiden tunnin kipeitä eikä mulla ollut koskaan sitä ennen kipeitä harjoitussuppareita. Jalta turposivat viimeisellä viikolla reilusti, mutta myös sää lämpeni samaan aikaan.
Yritin nukkua koko aamupäivän ja sainkin yhteensä neljä tuntia nukuttua. Nyt on olo hiukan selkeämpi. Vauva nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vain päivällä. Öisin syö tosi usein. Kysymys: muotoutuuko vauvan rytmi itsestään vai pitääkö sitä hiukan aktivoida "oikeille urille"? Olen yksin kotona kun mies ei jotenkin saanutkaan järjestettyä töistä vapaata ja oli eilen ja on tänään koko päivän töissä. Olen moneen kertaan miettinyt teitä useampilapsisten perheiden äitejä. Minä kuitenkin saisin nukkua aina kun vauva nukkuu ja silti olen väsynyt.
Minulla on aika hurja turvotus edelleen. Jääkaappi on ihan tyhjänä, joten täytyykin katsoa, mitä kaupasta hakee. Varmaankin turvotusta poistavia ruokia
Sorry nyt kaikille teille vielä masukkaille kun näin vaan kyselen koko ajan noita äitijuttuja.
Tässä synnytyskertomusta:
Niinkuin tänne kirjoittelinkin, supistukset alkoivat lauantaiaamuna noin klo 5. Silloin ne olivat mietoja ja ajttelinkin niiden olevan ihan vaan harjoituksia. En kuitenkaan löytänyt sopivaa nukkuma-asentoa, joten nousin muutaman tunnin pyörimisen jälkeen ylös.
Koko päivän supisteli, ei kuitenkaan mitenkään kipeästi, mutta ihan selkeästi. Aloin kellottamaan hiukan uteliaisuuttani joskus vähän ennen puoltapäivää. Kyllähän ne sairaalaanlähtökriteerit täytyi ajallisesti, mutta koska kivut olivat siedettävät, en halunnut lähteä sairaalaan. Huomautuksena sanottakoon, että mieltä ajaa helposti 10 minuutissa Naistenklinikalle.
Joskus neljän aikoihin soitin synnärille ja kyselin vielä vähän varmistukseksi asioita. Ei viitsitty kuitenkaan silloinkaan vielä lähteä. Puuhasin kuin viimeistä päivää kotona ja järjestelin paikkoja kuntoon. Hyvä niin, koska kun tultiin takaisin, siivoukset ovat jääneet tyystin.
Kuuden jälkeen sanoin miehelle, että pakataan laukku valmiiksi (mulla ei vielä ollut) ja lähdetään käymään illalla laitoksella. Olikö se Swerfiel joka oli huomannut, että sairaalaan kannattaa mennä vasta puolenyön jälkeen niin ei tule siitä parista tunnista koko vuorokauden maksua.
Mies oli tosi kipeänä, kunnon kuumeinen flunssa. Hän meni vielä ennen lähtöä tunniksi nukkumaan, koska halusi kuitenkin olla minun tukenani synnärillä. Sanoin kyllä miehelle, että saattaa olla kotimatka vielä edessä samana iltana. Onhan näitä tälläkin palstalla kirpeitä supistuksia nähty ilman tuloksia.
Olimme sairaalassa noin 22 illalla. Minut laitettiin käyrään ja supistukset olivat tulleet jo paljon kovemmiksi. Nyt tuli jo itku aina supistuksen tullessa. Kätilön mukaan käyrässä ei kuitenkaan näkynyt juuri mitään. Minulla supistukset tuntuivat tosi kovina juuri ristiselän puolella. Kätiö sanoi, että tuntuuko ne ikään kuin astetta voimakkaammilta kuukautiskivuilta? En osaa itse sanoa, koska minulla ei ole kuukautisten aikoihin kipuja. Se kipu on minusta vähän kuin joku puristaisi kovaa tuolta alhaalta ja samaan aikaan olisi tosi kova kakka ja vatsa. Äh, tosi vaikeaa selittää. Minulla se kipuaalto alkoi ensin pienenä ja voimistui sitten sinne selän puolelle. Alkuun minua kotona helpotti, kun mies hieroi ristiselkää.
Kätiö teki sisätutkimuksen aivan hirmuisen kipeästi. Oli ehkä tarkoituksellista provosointia? Minulla on kyllä kohdun suu korkealla takana, mutta on sitä nyt tämän raskauden aikana kivuttomamminkin tutkittu. Ei ollut auki yhtään!
Minulle tuotiin sairaanvaatteet ja klo 23 passitettiin osastolle nukkumaan ja mies kotiin.
Osastolla antoivat heti Petidin-injektion supistuksiin ja jäin sänkyyn makoilemaan. Tuijotin yksin jäätyäni kelloa ja puuskutin mielestäni vielä napakampien supistusten kourissa. Puolisen tuntia kun oli kulunut, soitin hoitajan, koska mielestäni kipu vain lisääntyi ja supistusten väli lyhentyi. Hoitajan kommentti oli, että olen nyt kuitenkin väärällä osastolla, synnytys oli käynnissä jo. Eli takaisin synnytyssaliin noin klo 23.45.
Salissa sain kivun lievitykseksi ilokaasua ja kätilö tutki tilanteenn: 2 senttiä auki. Ilokaasu auttoi tosi hyvin. Kätilö kytki minut tarkkailukojeisiin ja valmisteli epiduraalin laittoa varten pöydän. Sovittiin, että soitan kelloa kun haluan epiduraalin. Ilokaasu auttoi minua tosi hyvin, joten meni pitkään ennen kuin tuli se vaihe, että puudutus olisi parempi. En ollut vielä soittanut kelloa kun kätilö tuli jo käyrien perusteella kysymään, haluanko jo puudutteen. Hän tutki jälleen tilanteen, olin siinä vaiheessa 7 senttiä auki kun epiduraali laitettiin. Tässä vaiheessa kätilö puhkaisi kalvot.
Olin soittanut miehen takaisin ja hän tuli tässä vaiheessa. Nukuimme molemmat pari tuntia (miehelle tuotiin sänky), jolloin kätilö tuli tarkistamaan tilanteen. Puhuimme jo toisen epiduraalin laitoista, koska kivut alkoivat palaamaan. Tilannekatsaus kuitenkin osoitti, että pää oli jo tulossa. Sovittiin ettei laiteta epiduraalia, vaan siirrytään ponnitusvaiheeseen. Olin selälläni ja punnasin jaloilla ottaen tukea kätilöiden kyljistä. Se asento sopi minulle hyvin. Ponnistusvaihe oli tietysti kivulias, kun se venytyskipu on sellasta toisenlaista kipua. Mutta niinkuin joku jo totesi, nopeasti sen kivun unohtaa, vaikka tiedän voihkineeni siinä kivussa tosi syvällä. Sitä on oikeasti vaikea sanoin kuvata. Ponnistusvaihe kesti noin 10 min. ja poika syntyi klo 4 aikoihin.
Pääsimme osastolle perhehuoneeseen ja olimme siellä keskiviikkoon saakka.
Naistenklinikan perhehuoneet olivat juuri remontoitu. Todella hyvä hoito. Olimme erittäin tyytyväisiä valintamme miehen kanssa.
Muoksmuok: Minulla ei masu laskeutunut. Vielä perjantain neuvolassa oli sentin isompi lukema kuin aiemmin. Lapsivedet eivät menneet, kalvot puhkaistiin synnytyksen aikana. Supistukset olivat vasta tosiaan silloin viimeisen viiden tunnin kipeitä eikä mulla ollut koskaan sitä ennen kipeitä harjoitussuppareita. Jalta turposivat viimeisellä viikolla reilusti, mutta myös sää lämpeni samaan aikaan.