Juu, joulunaluskiireet ne varmaan vaivaa nyt monia 
Itselläkin on täällä siivous menossa, mutta nyt on 'pakko' pitää taukoa ettei poika vaan herää päikkäreiltä
Eilen sit kerrottiin miehen vanhemmille ja ihan niin menikin kuin arvelin... Tai appiukko ehkä otti asian vähän paremmin kuin luulinkaan. Tiesin, että anoppi yllättyy, olen pistänyt merkille, että heidän suvussan lapset on aika isoilla ikäeroilla tehty (miehellä ja hänen siskollaan 8vuotta ikäeroa) ja olihan ne ekat kommentitkin että aika yllättynyt olen... Muutenkin on vähän sellainen persoona, että tarvitsee aikaa sulatella kaikkia asioita, mutta eiköhän se siitä Appiukko taas oli, että ihan tosiaan tulee toinen, upeaa, mahtavaa asenteella, mikä oli ihan mukava yllätys, mekun ei kuitenkaan olla kauhean läheisissä väleissä ja appiukko vaikuttaa välillä aikamoiselta mörökölliltä....
Mulla on iskenyt tää väsymys takaisin, aika pahan vielä... päivisin ei väsytä, mutta illalla tulee jo tosi aikaisín ihan zip-olo ja sit ei pysty enää mitään tekemään... Mä olen miettinyt voisiko se johtua jos hemoglobiinit ois tippunut..
Mulla oli tosi hyvät arvot, mutta mulla oli ekassa raskaudessakin niin, että alussa olivat 140 ja seuraavan kerran katsottiin vasta viikoilla 20 niin oli tippunut 95!
En viitsis turhan päiten rautaa ruveta syömään, että voisihan sitä tietty neuvolassa käydä tarkistamassa asian...
Pikkusiskokin esitti eilen visaisen kysymyksen ja kysyi, että miten odottava äiti säilyttää mielenrauhansa, kun kuuli, että viime viikolla oli neuvola missä kuulin sydänäänet ja seuraavaan neuvolaan on sit taas kuukausi ja siinä välissä ei pääse kuulemaan/näkemään elonmerkkejä masussa.
Mä sanoin sit sille, että en kyllä tiedä miten Mutta kerroin vielä, että ei tässä voi paljon muuta kuin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, riskirajankin yli päästy jo.
-Hiiviö & Elvis 14+4-
Itselläkin on täällä siivous menossa, mutta nyt on 'pakko' pitää taukoa ettei poika vaan herää päikkäreiltä Eilen sit kerrottiin miehen vanhemmille ja ihan niin menikin kuin arvelin... Tai appiukko ehkä otti asian vähän paremmin kuin luulinkaan. Tiesin, että anoppi yllättyy, olen pistänyt merkille, että heidän suvussan lapset on aika isoilla ikäeroilla tehty (miehellä ja hänen siskollaan 8vuotta ikäeroa) ja olihan ne ekat kommentitkin että aika yllättynyt olen... Muutenkin on vähän sellainen persoona, että tarvitsee aikaa sulatella kaikkia asioita, mutta eiköhän se siitä
Appiukko taas oli, että ihan tosiaan tulee toinen, upeaa, mahtavaa asenteella, mikä oli ihan mukava yllätys, mekun ei kuitenkaan olla kauhean läheisissä väleissä ja appiukko vaikuttaa välillä aikamoiselta mörökölliltä....Mulla on iskenyt tää väsymys takaisin, aika pahan vielä... päivisin ei väsytä, mutta illalla tulee jo tosi aikaisín ihan zip-olo ja sit ei pysty enää mitään tekemään... Mä olen miettinyt voisiko se johtua jos hemoglobiinit ois tippunut..
Mulla oli tosi hyvät arvot, mutta mulla oli ekassa raskaudessakin niin, että alussa olivat 140 ja seuraavan kerran katsottiin vasta viikoilla 20 niin oli tippunut 95!
En viitsis turhan päiten rautaa ruveta syömään, että voisihan sitä tietty neuvolassa käydä tarkistamassa asian...
Pikkusiskokin esitti eilen visaisen kysymyksen ja kysyi, että miten odottava äiti säilyttää mielenrauhansa, kun kuuli, että viime viikolla oli neuvola missä kuulin sydänäänet ja seuraavaan neuvolaan on sit taas kuukausi ja siinä välissä ei pääse kuulemaan/näkemään elonmerkkejä masussa.
Mä sanoin sit sille, että en kyllä tiedä miten
Mutta kerroin vielä, että ei tässä voi paljon muuta kuin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, riskirajankin yli päästy jo.-Hiiviö & Elvis 14+4-