valonsäde ja rakkaimpani :hug: :hug: :hug: surullisia uutisia....
äitiysvaatteista, en ole ennenkaan niin hirveen isoksi tullut, etteikö olis omat yläosat käyneet, ainakin pidemmän ja joustavamman versiot, housuja hankin varmaan kirppikseltä tai huuto.netistä yhdet farkut ja yhdet mustat suorat housut. Ei sitä niin ihmeitä tarvi ja monesti osa vanhoista vaatteista mahtuu kun vähän fiksaa. Masutuubin kirppikseltä kerran jo nappasin parilla eurolla mukaan. Juhlavuutta saa taas aika helposti jollain koruilla tai huivilla jos jotain juhlia tulee.
Joseman kanssa kyllä samaa mieltä, että edes yhdet kunnon housut kannattaa olla, ja jos on perusmustat niin ne käy kyllä vaikka joka päivä. Nykyisin on tosi nättejä äippävaatteita ja tosiaan käytettynä saa tosi edullisestikin.
itse tehdyistä lahjoista, me ollaan lasten kanssa tehty joka vuosi jotain lahjoja itse, esim. nekkuja, tai niitä ihania riisisuklaakarkkeja (en muista oikeaa nimeä) tai tehty kipsimagneetteja, kipsituikkutelineitä tms. Vähän vaihdelleen mitä keksitty tehdä. Kerran tein sellaisia froteehuppuja mitkä on tosi ihania kun tulee saunasta, saa märät hiukset näppärästi huppuun kun jos pyyhkeen laittaa nin se aina tippuu...Tänä vuonna tehdään ainakin yhdet hauska avaimenperät, niin muuten yksi vuosi tehtiin heijastimia itse, sekin oli hauskaa. Niin ja yksi vuosi tehtiin piparkakkutaloja (oli valmis talon osat, piti vaan "liimata" ja koristella) oli hauska tehdä ja saajat oli tyytyväisiä.
joululahjat, on pääosin hankittu, yleensä ostan jo kesän alemyynneistä jos jotain tosi hienoa on, monesti leluja saa todella halvalla ja tosi erikoisia ja hauskoja kun on sopivasti paikalla. Me ei kauheasti edes aikuisten kanssa osteta lahjoja toisillemme niin ei niin paljon tarvi miettiä.
Välillä meinaa jotenkin lipsahtaa töissä tai muualla tää vauvasalaisuus, kun ainakin yksi työkaveri odottaa. Haluan kuitenkin vielä pitää salassa, ainakin np-tuloksiin mutta vaikka lähemmäs joulua asti. Lapset kyllä jo odottaa lupaa kertoa, ihmeesti on osanneet säilyttää salaisuuden.
Välillä sitä unohtaa hetkeksi vauvan ja sitten taas muistaan ja on niin :heart: tunteet. Joitain tapoja jäänyt kuitenkin, esim. vessassa jotenkin pakko aina kurkata ettei tule verta, vaikkei syytä oliskaan mut silti. Potkuja odotan kovasti, sais aina sieltä tuntemuksia että kaikki hyvin. Mäkään en usko että alle 10 viikoilla voi tuntea liikkeitä, koska vauvan jalatkin on niin onnettoman pienet jne. Tosin en ala väittelemään, hienoa jos joku tuntee. Mulla tuo masu muutenkin välillä pitää omaa elämäänsä joten monelaista tunnetta ja liikettä sieltä tuntuu on raskaana tai ei. Ihaninta on ne selkeät liikkeet ja tönimiset ja potkimiset, joista ei voi sitten mitenkään enää erehtyä.
raskauksista, eka syntyi viikoilla 37+, toinen 39+ ja kolmas viikolla 41 tasan, eli sen mukaan nelonen menis reilusti yli....Tokan synnytykseen mies ei ehtinyt ees mukaan kun kesti vajaan tunnin, kolmannesta meni lapsivesi joten ehdin sentään pari tuntia oleen laitoksella mutta mies oli vaan vikan puoli tuntia. Mä olen vähän sellainen yksin synnyttäjä, ja kun perusluomulla (siis on puhkastu kahdesta kalvot jne en mitenkään fanaattinen ole) mennään niin olen vähän äreää seuraa, ja ihan yksin mielelläni "kärsin" tanssin ja liikun siellä omaan tahtiin =) No kaippa otan ton miehen taas siihen ponnistusvaiheeseen jotta saan häneen nojata =)
syömisen tarkkailu, en tarkkaile oikein mitään, kun en muutenkaan syö oikein sellaista mitä ei sais nyt syödä (enkä juo) tietysti yritän vihanneksi ja kasviksia syödä runsaasti jne ja tota d-vitamiinia olen nyt ottanut joka päivä. Kaippa jotain perusvitamiiniakin vois ottaa.
Auts, mä kirjoitan kyllä megapitkiä juttuja... Joku pyyteli anteeksi kun oli "omaa napaa" mutta ne musta ainakin on kaikista kivoimpia lukea, jokainen kuulumisia, tunteita fiiliksi, hyviä ja huonoja, saa tietysti kommentoida muita mutta eipä siitä varmaan loukkaanu jos ei joku aina kommentoi.
Huomenna on (taas) perjantai, jes jes jes
kekkeri ja nakero 12+4 (13+1)
