Eli eilen käytiin OYS:ssa, aamusta lähdettiin ajamaan jo klo 6.00, miehellä piti olla lyhki-yksikössä (lyhyt kirurgia sanasta lyhenne lyhki ) jo klo 7.30. Minä ravasin kaupoissa sillä aikaa, kun mies odotteli sairaalalla leikkaukseen pääsyä, ja menin sit 11.45 itse perinnöllisyyspolille, missä oli kätilö mua jo odottelemassa. Oli tosi kiva jutella, kertoa peloista jne. Taas sain sieltä varsin hyvää palvelua. Sit mentiin sikiöntutkimusyksikköön, missä jouduin odottaa n. 10min ultraan pääsyä, ja oikeesti itku kurkussa olin siellä. Pelotti ihan sairaana!! :$ Heti, kun anturi painettiin alamahalle, niin näin jo vauvan koosta, että se oli viime "näkemästä" kasvanu NIIN paljon, ettei asiat voi kovin hullusti olla. Ja heti sielä näky syke :heart: Vaavi ei olis millään jaksanu herätä, mut kätilö tökki anturilla mahaa sen verran, et vaavi vaishto asentoa, ja et kätilö sais np-mitan paremmasta kulmasta... Hmm...
Vaavi heräsi kyllä, ja aloitti siellä semmosen rallin, ettei kätilö meinannu loppujen lopuksi saada mittaa ollenkaan...
Eli varsin eläväinen yksilö siellä olisi tuloillaan. Turvotus siis tasan 1 mm, pääperämitta 4.9cm, ja mitäs muuta tärkeetä, kaikki 4 raajaa näky, kallo ja vatsanpeitteet näytti normaaleille. Kätilön saate sanoat oli, että kaikki on niin hyvin kun vaan olla voi. Olis tehny mieli itkeä ilosta, kun pääsin ultrahuoneesta pois.
Mies puolestaan oli heräämössä herättyään kysyny ekana puhelinta, että saa soittaa mulle, ja kysyä ultra-kuulumiset :heart: Illalla kotiuduttiin vasta kahdeksan lopulla, tää päivä meni sit kaikilla totutellessa siihen, ettei mies nyt kovin nopeasti ja itsenäisesti pysty toimimaan keppien kans, ja jalka on sillä kiitettävän kipeä, joten tässä sitten yritetään jaksaa tehdä näitä kotihommia taas vajaalla miehityksellä.
Perinnöllisyyspolilla sovittiin jo aika rakenneultraan, se olis 19.1.09, sillon olis viikkoja 20+4. Toivon mukaan sinne asti päästään...
Vaikka eilen taas näki papusen, ja kivi putosi sydämeltä, että NYT kaikki on hyvin, niin toisaalta takaraivossa painaa huoli, että minä hetkenä tahansa kaikki voi muuttua. Mä en uskalla luottaa tähän raskauteen ollenkaan, enkä siihen, että kaikki sujuis ongelmitta, ja me todella saatais kesävauva syliin asti...
Mä oon ihan pihalla kaikesta, mitä te ootte täällä jutellu, joten tässä saa nyt olla mun kuulumiset. Sen verran vielä kerron, että 2 viikon päähän sovitaan sit uusi neuvola-aika, käyn kuuntelee vaan ne sydänäänet neuvolassa sillon. Huomenna pitääkin muistaa soittaa sinne...
Sisu ja matkustaja 12+0 :heart: POKSPOKS!