Keskenmeno tuli :(

Kävin eilen neuvolassa tarkistuttamassa sydänäänet varmuuden vuoksi, koska muutamana päivänä oli valkovuodon seassa tullut rusehtavaa pyyhkimisen yhteydessä. Terveydenhoitaja ei sykettä saanut kuulumaan niinpä sain lähetteen jatkotutkimuksiin jossa todettiin sikiön kuolleen noin samana päivänä jolloin olin np-ultrassa vko:lla 11+1 eilen olisi ollut viikkoja 13+3.
Turvotusta oli vain 0,5 mm ja veriseulan tulos ei antanut aihetta jatkotutkimuksiin. lääkäri sanoi heti ettei sikiön pää näytä normaalilta, ultran tehneen lääkärin mielestä kaikki oli kunnossa. No jotain luonto päätti toisin, eikä meidän kovasti toivottu pienokainen voinut jatkaa elämäänsä. Ahdistus on kova ja vielä ahdistavammaksi tilanteen tekee se että tuttu pariskunta saa kohta ehkä ensi viikolla vauvan. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille, itse en aio luovuttaa vaan jatkan yrittämistä, kunhan lääkäri antaa siihen luvan.

 

Voi ei. Raskasta taakkaa joudutte kantamaan. Muista vaan, että kaikki tunteet on sallittuja, teillä on nyt lupa olla vihainen, surullinen, kateellinen, ahdistunut... mitä vaan. Kaikki on ihan sallittua ja normaalia. :hug: Kunpa voisin jotenkin auttaa. :/

 

Hirmuisesti jaksamista sinne!!! :hug: Yhdyn täysin BKM:n sanoihin. :'(

 

:hug: :hug: :hug: :hug:

 

Hei!
Minä olen saanut myöskin nyt lääkkeellisen keskenmenon, eli minulla todettiin tuulimuna, joka jouduttiin poistamaan lääkkeillä. Kannoin tuulimunaani jo 11. viikko menossa. Otan osaa, tiedän tunteen. Vauvaa on odotettu, kaivattu ja tämä on henkisesti raskasta. Lapsia ei ole entuudestaan, joten ensimmäinen yritys ja tuntuu kovalta kokemukselta. Osaakohan sitä nauttia enää mahdollisista tulevista raskauksista? Kaukaiselta tuntuu tuo ajatus.

Mutta voimia sinulle Hertta79, halauksia. Pidetään huolta itsestämme!

 

Lämmin voimahali Hertalle :hug: Menetin oman pikkuiseni rv 20+3 reilu pari kuukautta sitten ja uskon tietäväni mitä tunteita käyt läpi Anna itsellesi ja surulle aikaa, kaikki tunteet ovat sallittuja.Jaksamista...

 

Voi... :hug: Olen kovin pahoillani, tiedän tunteen kaksi keskenmenoa kokeneena :hug:

 

Voimia ja jaksamista sinulle, Hertta :hug: Itselläni todettiin viikko sitten ultrassa (rv11+5), että sikiö oli kuollut kohtuun noin rv 8. Silloin rv 8-9 tuli hieman rusehtavaa vuotoa paperiin pyyhkiessä, ja olin jo aivan paniikissa. Vuoto kuitenkin loppui, joten ultraan menin suurin odotuksin. Eli hirveä järkytys oli, että vauva siellä pötkötteli mutta sykettä ei näkynyt. Tiistaina kävin osastolla kohdun lääkkeellisessä tyhjennyksessä, nyt odotellaan että tilanne normalisoituu ja päästään yrittämään uutta raskautta. Kyllä tämä on todella ahdistavaa, kaiken oli jo ehtinyt suunnitella valmiiksi ja miettiä jo vauvaelämää. Mutta luonto päätti toisin. :'( No, yrittää aiotaan heti, kun vain mahdollista. Raskasta tämä on, ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan tätä tuskaa.

 

Voimia ja jaksamisia, tuo on vain niin sanoinkuvailemattoman rankkaa. .

Itsellä on omasta keskenmenosta nyt kuukausi ja mieli liikkuu vuoristoradan lailla ylös ja alas. Np-ultrassa viikolla 11+2 lääkäri vain totesi ensimmäiseksi, "onpa se pieni", ja ettei mitään elonmerkkejä ole näkyvissä. Koko vastasi viikkoa 8+4. Jouduin odottamaan viikon tyhjennykseen pääsyä. Toisaalta se oli ihan hyvä, sinä aikana sai suurimmat surut itkeä pois eikä tyhjennys enää aiheuttanut romahduksia (kipulääketokkurallakin taisi olla omat vaikutuksensa...) Miksi-kysymys ei jätä vieläkään rauhaan. Onneksi nyt tuntuu alkaneen ekat menkat, ja se piristää, mahdollistaahan se uuden yrityksen. Samalla se myös pelottaa...

:ashamed:

 

:hug: :hug: teille kaikille.

Sain itse keskenmenon puolitoista kuukautta sitten, ensimmäisenä hääpäivänäni. Keskiviikkona alkoi tuhruttelu, joka perjantaina yltyi töiden jälkeen kovaksi vuodoksi. Lähdettii sairaalaan ja vaikka viikkoja piti olla 11+1, vastasi koko viikkoa 9, eikä sydänääniä löytynyt. Jäin samantien osastolle tyhjennykseen. En ole ikinä kokenut samanlaista kipua, en fyysisesti enkä henkisesti. Kaiken piti olla hyvin, mutta luonto päätti toisin :'(
Ensimmäiset kuukautiset alkoivat viime viikolla ja niiden mukana myös halu yrittää uudelleen. Rauhassa katsellaan ja kuulostellaan eteenpäin, pelko tulee varmasti olemaan yrityksessä mukana, mutta sille ei anneta periksi!

 

Iso hali ja paljon voimia teille kaikille keskenmenon kokeneille.
Itsekkin olen pienen enkelivauvan äiti ja tiedän miten pahalta se tuntuu... Meille lapsi olisi ollut ensimmäinen...
Minulle keskenmenon jälkeen tuli yhdet menkat ja tällä hetkellä olen raskaana uudemman kerran, viikot huomenna 8. Varasin heti miten yksityiselle varhaisraskauden ultraan ajan ja ens viikolla olen sinne menossa. Haluan antaa teille keskenmenon kokeneet toivoa ja uskoa tulevaisuuteen... Vaikka kylläkin en odottanut tulevani näin pian uudelleen raskaaksi, kun ensimmäistäkin tulokastakin saimme tovin ootella ja toivoa. Nyt pelko kieltämättä varjostaa odotusta, ettei vain kävisi samoin kuin ensimmäisellä kerralla...