Keskenmeno vai kuukautiset??? Saankohan koskaan lasta???

Sýksyllä sain keskenmenon, ja nyt vaikutti siltä, että olisi mahdollisesti tärpännyt uudestaan.

Tein useita raskaustestejä. Yhdessä testissä punaiset, kapeat viivat testialueella kaksi kpl, varsinaisen viivan paikan reunoissa. Muissa mietin osassa testejä (tein 2 eri merkin kanssa), onko haaleaa viivaa vai ei.

Oli särkevät rinnat, hirveää väsymystä... Aloin jo olla toiveikas, mutta... ne menkat taas tietysti alkoi. Tosin vuoto äityi aika runsaaksi, ja klönttejä tuli, aivan kuin syksyn keskenmenossakin. Näytti siltä, ettei pelkkää verta ollut... Kumpaakohan veikkaatte?

Oli, miten oli, suru on ainakin lähes sama kuin syksyn keskenmenossakin oli, koska olin jo niin toiveikas... :'( Itkin ekan menkkapäivän loputonta itkua, tai sitten nukuin, pakenin koko juttua. Tuntui, ettei pää kestäisi surun koko määrää. On vähän alkanut helpottaa.

Iskee viha itseäni kohtaan... Miten olinkin niiiiiin tyhmä, että kuvittelin tulevani raskaaksi!! Tuntuu, että mun on turha edes odottaa, että musta voisi tulla joku ÄITI!!! Että mun kroppa on niin tyhmä, ettei se osaa edes tehdä sitä, mitä naisen kuuluu osata! Oon niin vihainen itselleni, vaikka tiedän, ettei tätä voi hallita. Tuntuu, että pitäisi voida ja osata. Olenko edes nainen???

On lohdutonta, kun en pysty kohta menemään mihinkään perhejuhliin. aina on niitä maha pystyssä olevia NAISIA (oman naiseuteni siis kyseenalaistan nyt) ja pieniä vauvoja. Ja tätä on tiedossa tulevaisuudessakin. En kestä enää. Koko tilanne alkaa siis ohjata mun elämääni vähän liikaakin. En jaksaisi yhtään vastoinkäymistä enää.

Kohtalotovereita?

 

:'( :hug:

 

Voi kuulostaa niin tutulta. :hug: Mulle kans km viime syyskuussa ja joulukuussa sain haamujen haamuja testeihin. Oireitakin muka oli, mutta eikös ne menkat sitten alkaneet aivan järjettömien kipujen kera.

Miks tämän yrittämisen pitää olla välillä suorastaan helvettiä? Toiset pyöräyttelee lapsia tuosta noin vaan. :'(

 

Niin. Tuntuu, että toisille tulee ihan noin vain lapsia. Juuri eilen pistin taas yhden ihmisen tiedot pois Naamakirjasta, kun tajusin hänen olevan raskaana. En kestä tuollaisia uutisia nyt ollenkaan.

 

Tutulta kuulostaa Kaksi lasta ennestään,mutta nyt vain km km perään meidän uusioperheessä. Ei jaksaisi kovasti paljoa enempää ja sitä miettii onko mun kropassa nyt joku estolääkitys päällä :'(

 

Minulla kanssa ihan samat tunteet, kirosin itseni joka helvetin kuukaus mahoksi, mutta sitten puolen vuoden jälkeen testiin tulikin kaksi selkeetä viivaa ja nyt poika rinnalla. Tiedän tämä ei lohduta, mutta samat tunteet silloin oli. Miten juuri minun kehoni ei halunnut vauvaa... se ei tuntunut silloin reilulta..... Nyt mietityttää oliko taas keskenmeno ja se sattuu vaikka varmuutta ei raskaudesta olekkaan

 

:hug:

 

Tuntuu niin samalta :hug:

Eilen just miehelle puhuin että MIKSI se on joillekkin niin helppoa, MIKSI jotkut ei saa ikinä keskenmenoa. Että mua vituttaa.

 

Mä olen ja siinä tilanteessa, että ensimmäinen raskaus päättyi pari viikkoa sitten lääkkeelliseen tyhjennykseen, epäiltiin keskenmenoa kuitenkin jo useampi viikko sitä ennen. Kellekään muulle ei ole käyny mun lähipiirissä näin, vaan sellaisetkin ihmiset ovat saaneet raskautensa onnellisesti loppuun, jotka eivät oikeasti edes mun mielestä ansaitse lasta! Vaikuttaa myös siltä, että joka puolelta tulee viikoittain iloisia raskausuutisia (varsinkin työpaikalla on lähemmäs kymmenkunta äitiyslomalle jäävää tai jo sillä olevaa). Meikäläinen tässä vain odottelee, että tämä keskenmenovuoto edes loppuisi ja pääsisi yrittämään uutta raskautta! Jokainen uusi raskausuutinen (tai edes epäily siitä) aiheuttaa mulle ainakin useamman tunnin v*tutuksen! Miksen se voi olla minä joka kulkee tuolla maha pystyssä?! Ja vaikka tulisinkin pian uudestaan raskaaksi, niin kuinka kauan pitää kärsiä jatkuvasta pelosta, että uusikin raskaus menee kesken? Ei ole reilua!!!

 

Voi kuulostaa niin tutulta teidän ajatukset.. :hug: itse sain keskenmenon rv9 toukokuussa. Siitä asti on yritetty uutta raskautta mutta eipä ole näkynyt. Ja keskenmenon jälkeen raskautumisen pitäisi olla helppoa vai?