keskenmeno viikoilla 17+6, lapsivettä tihkui ja ei otettu päivystyksestä seurantaan......

Minulla raskaus on oli viikoilta 9 alkaen riskiraskaus, verenvuodon ja suuren kohdun takaseinämässä olevan myooman takia. Jouduin koko aika ramppaamaan Jorvissa päivystyksessä omasta huolesta johtuen ja joka kerta katsoivat ultralla, että sikiö liikkuu ja voi hyvin, mutta kertaakaan minuun ei kiinnitetty huomiota, vaikka veretulo oli niin runsasta että itse aloin menemään jo huonoon kuntoon, koska verta tuli koko aika ihan lorottamalla joka päivä. Jorvissa joka päivystys kerralla passittivat vain kotiin ilman mitään muuta neuvoa, kuin älä nyt maratonia juokse. Sukulaisetkin alkoivat jo huolestua selvästi heikentyneestä yleiskunnostani, ja kehoittivat menemään naistenklinikalle ja minä ajattelin skeptisenä ihmisenä, mitä siellä tehtäisiin, kun ei jorvissakaan mitään tehdä. viimeisin kerta oli samanlainen käynti, Mutta verentulon lisäksi olin huolissani jo siitäkin, kun vuotoon oli lisääntynyt vetisyys, valmistuva erikoislääkäri oli sen oloinen, ettei oikein uskonut vaan teki sisätutkimuksen, ja paineli todella kovaa vatsaani joka sattui paljon (ja minulla on korkea kipukynnys) Ultrasi pikaseen, eikä edes yrittänyt katsoa tihkuuko lapsivettä, koska sitä oli kuulemma normaalisti. Ja taas minut passitettiin kotiin ilman sairaslomaa ja ilman sen kummempia neuvoja. Kotona kaikesta hölmistyneenä en tiennyt mitä minun tulisi tehdä tuntui aivan toivottamalta rampata turhan takia Jorvissa, kun ikinä ei sieltä saanut neuvoja tai edes yritystä selventää verentulo tms, koska näillä viikoilla ei ole vielä mitään tehtävissä. seuraava yö olikin täyttä tuskaa, koko vatsa meni aivan kramppiin ja jos oisin voinut kävellä tuskieni takia olisin soittanut ambulanssin, tuskaa ja kramppia kesti jonkin aikaa, on vaikea arvioida, koska olin niin kivulias, sitten se yhtä-äkkiä loppui ja olin todella väsynyt joten aloin nukkumaan. Aamulla ajattelin, että menen jorviin, mutta tuntui niin turhauttavalta ajatukselta mennä sinne taas turhan takia, kivutkin oli hellittänyt ja verinen vuoto edelleen samaa kuin ennenkin, niin miksi sinne mennä kuulemaan ettei näillä viikoilla olisi mitään tehtävissä ja neljän päivän päästä minulla olisi kuitenkin kontrolliaika äitiyspolille. Kontrolliaika oli ja sinne menimme, ja kaiken kertoman jälkeen lääkäri ihmetteli, miksi minua ei otettu kertaakaan osastolle seurantaan ja sanoi vielä ettethän sinä voi töitä tehdä. menimme ultraukseen ja siinä todettinkin, että kaikki lapsivedet olivat menneet ja sikiö kuollut. Sitten ei muuta kuin tällä kertaa passitus vihdoinkin osastolle, mutta ei seurantaan vaan kuollutta sikiötä synnyttämään, poikamme syntyi kahden lääkityksen jälkeen viikoilla 17+6. Nyt tässä ollaan edelleen aivan hölmistyneenä, miksi missään vaiheessa en saanut kunnolla neuvoja tai mitään muutakaan. Surun murtamana yritän jaksaa järjestää pojallemme tuhkauksen. toivottavasti patologin vastausissa löytyisi edes jotain selventävää.

 

Voimia <3 Oot ainaki ite tehny kaikkes ja yrittäny hakeutua hoitoon. Hoitovirheeltä haiskahtaa ja pahasti!

 

Kiitos <3 ajattelinkin asiaa selvitellä, mikä yleensä on tapana jos hakeutuu raskaana olevana ja itse huonokuntoisena Jorvin naistentautien päivystykseen, niinkuin noilla viikoilla kuuluukin, niin onko tapana, että varmistetaan vain että sikiö voi hyvin, olisiko minun sitten pitänyt itse käydä terveyskeskuksen lääkärillä näytillä :/

 

Tänään jouduin sitten vielä palaamaan Jorviin, kun rintatulehdus pukkasi, koska unohtivat osastolla antaa pillerit maidontulon estoksi, ei kovin henkisesti helpota toipua, kun kroppa olettaa että olisi pikkuinen ruokittavana. Ja kun raskauden aikana menetin paljon verta ja synnytyksenkin jälkeen päästivät osstolta kotiin edellisenä iltana olllut hemoglobiini 103 ja seuraavana aamuna eivät enään tuota hemoglobiinia tarkistaneet ja nyt se oli pudonnut 87:n oisivat nyt halunneet ottaa osastolle tiputukseen, mutta en halunnut sinne vaan lupasin aamulla käydä uudestaan verikokeessa, suoraan sanoen en luottanut enään tuohon sairaalaan jäädäkseni sinne.

 

Kuulostaa tosi kauhealta!! voimia sulle toivon kovasti. Ja ehkä sinuna ottaisin johonkin potilas-asiamieheen yhteyttä!

 

Kiitos Bindi. Ajattelin ottaa yhteyttä potilas-asiamieheen, heti kun olen saanut pienen enkelimme tuhkauksen ensin järjestettyä.

 

Pahoittelut keskenmenosta.

Sain itse keskenmenon, kun viikkoja oli n.2 vähemmän kuin sinulla. Pääsin kyllä heti naistentautien polille, kun kerroin lapsivettä lorahtelevan. Mutta siinä vaiheessa kaikki oli jo myöhäistä. Tilanne olisi pitänyt tarkistaa siinä vaiheessa, kun verta alkoi vuotamaan, mutta sain vain määräyksen levätä.

Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin kyllä noita välinpitämättömiä ja hutiloivia lääkäreitä löytyy varmasta vähän joka sairaalasta. Itse kuulun Päijät-Hämeen keskussairaalan piiriin ja kuullut muutamia ikäviä kokemuksia sieltä, tämän omani lisäksi siis.

Ota ihmeessä yhteyttä potilasasiamieheen. Kyllä lääkäri on mielestäni tehnyt selkeän virheen kohdallasi. Itse vasta mietin otanko yhteyttä vai tyydynkö kohtalooni ja toivon, ettei muille käy yhtä huonosti. Vaikeaa se on, kun miettii, että vauva olisi voinut olla pelastettavissa, jos en olisi jäänyt kotiin, vaan vaatinut hoitoa.

Voimia!

 

oon tosi pahoillani sun menetyksestä Itse menetin lapseni viime maaliskuussa raskaus vkolla 17.Toipuminen on ollut raskasta ja jatkuu vieläkin..Olisinkin kaivannut jota kuta jonka kanssa jakaa näitä tunteita ja ajatuksia koska lapseni isästä ei tähän ollut.Jos haluat kirjotella ja vaihtaa ajatuksia niin pistä yksityisesti viestiä.*voima halaus*