keskenmenon jälkee uusi raskaus

Hei!
Kuinka teillä on mennyt keskenmenon jälkeen uuden raskauden alkuaika. Minä oon ihan neuroottinen, mulla ei tahdo pyöriä kuin tämä raskaus, viime syksyinen keskenmeno ja kaikki pelot vaan mielessä. Nyt hiukan alaselkää juiliin ja panikoin että se johtaa keskenmenoon. Edellinen keskenmeno oli keskeytynyt ja saatiin se selville vasta vk 14, oli kuitenkin jo menehtynyt 7+3. Oireita siihen ei muuta oikeestaa ollu kuin raskausoireiden väheneminen jo vk 10. Mä varmaan panikoin siihen asti että vk 9 käyn ultrassa. Mutta kuinka saan sen ajan kulumaan, tämä panikointi on ihan kauhiaa. Saiskohan neuvolasta jotain apua, kannattaako tässä vaiheessä vielä edes soittaa. Ja voikohan jotenki verikokeiden arvoista katsoa onko tämä raskaus lähtenyt etenemään. Nyt alkoi vk 6. Vielä ei edes sitä kunnon pahoinvointia ole iskenyt päälle, sekin sitten laittaa panikoimaan lisää! Vaikka kuin koitan miettiä että ei aiemmissakaan raskauksissa ole ollut vielä pahoinvointia paljon tähän aikaan. Hulluksi kai sitä tulee :ashamed:

 

Heippa!
Itse olen myös kuudennella raskausviikolla ja kaksi edellistä on mennyt kesken. Edellisestä kolme kuukautta. Oli keskeytynyt rv 9 ja todettiin ultrassa vasta rv 12. Mullakaan ei alkanut vuotamaan itsestään, myös mulla oireet pikkuhiljaa väheni. Meillä ei myöskään olla uskallettu iloita vielä raskaudesta. Raskaustestin tulostakaan kumpikaan ei tällä kertaa ruvennut hehkuttanut, tyynen rauhallisesti katsottiin tulosta ja ei edes uskallettu puhua asiasta. Mä oon menossa varhaisultraan perjantaina, silloin saattaa näkyä jo syke, mut ei välttämättä varmasti. En ole kertonut raskaudesta kuin parille henkilölle. Jos ultrassa kaikki hyvin niin siltikään en meinaa kertoa asiasta vielä moneen viikkoon. Niin kamala pelko on keskenmenosta että mielummin asennoituu taas siihen että kuitenkin jotain sattuu kun uskallan iloita täysillä. Saattaa kuullostaa kamalalta mutta näin on parempi, ei uskalla antaa taas sydäntään tälle raskaudelle,en ainakaan ihan vielä. Voimia sinulle, yritetään mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

 

Itsellä todettiin km viime joulukuussa. Täytyy myöntää että nyt tämä uusi raskaus on ollut melkoisen pelonsekaista aikaa, jatkuvaa kuulostelua. Asiaa ei ole auttanut se, ettei oireita ole ollut lainkaan. Iloita ei varsinkaan ihan alkuun uskaltanut juuri lainkaan, vieläkään ei oikein uskalla hehkuttaa, jotenkin jatkuvasti takaraivossa ajatus, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Stressaavaa, kyllä. Ehkä se tästä pikku hiljaa helpottaa, nyt kuitenkin jo 15+4 menossa...

 

Minulla myös keskenmeno joulukuussa ja nyt uusi raskaus vk 15+0. Olen ollut aika hermona tänne asti, mutta pakko on jossain vaiheessa alkaa nauttimaan raskaudesta. Raskauden kaikkissa vaiheissa pystyy tapahtumaan ihan mitä vain.
Neuvolassa onneksi on ymmärretty ja pääsin ultraan jo ysi viikolla. Silloin oikeastaan uskalsi jo vähän kertoa raskaudesta muille ihmisille.
Kanattaa ajoissa soittaa neuvolaan ja pyytää ultra maahdollisimman ajoissa.
Tsemppiä vain ja toivottavasti vauva pysyy masussa loppuun asti!

 

Moikka. Samat tuntemukset täällä. Viime syksynä keskeytynyt km rv 12 (sikiö kuollut joskus rv 10). Alku-ultrassa kaikki oli vielä hyvin. Tästä uudesta raskaudesta iloitsin alkuun hurjasti, mut nyt alkanut tällä viikolla hiipiä pelko mukaan. Itse asiassa mä olin eilen jo niin hermona, että varasin perjantaille alkuraskauden ultran, koska ajattelin, että muuten menee ainakin sitten tästä kauheesta stressaamisesta raskaus kesken. Silloin on mekkojen mukaan 5+5 ja oviksen 5+5 - 5+6 eli sykkeen näkyminen siinä ja siinä, mut pitäis kyllä mun käsityksen mukaan jo näkyä.

LÄhinnä pelkoa lisännyt se, että aluksi oli selkeät oireet ja arvasin raskauden ennen plussaa (plussasin jo 3+3 ja viiva vahvistui jo seuraavana päivänä tosi paljon). Rinnat alkoi aristaa viime viikolla ja oli iltaisin turvotusta, mut nyt ei enää oikeastaan mitään oireita...

 

\

Minulla myös keskenmeno joulukuussa ja nyt uusi raskaus vk 15+0. Olen ollut aika hermona tänne asti, mutta pakko on jossain vaiheessa alkaa nauttimaan raskaudesta. Raskauden kaikkissa vaiheissa pystyy tapahtumaan ihan mitä vain.
Neuvolassa onneksi on ymmärretty ja pääsin ultraan jo ysi viikolla. Silloin oikeastaan uskalsi jo vähän kertoa raskaudesta muille ihmisille.
Kanattaa ajoissa soittaa neuvolaan ja pyytää ultra maahdollisimman ajoissa.
Tsemppiä vain ja toivottavasti vauva pysyy masussa loppuun asti!

Ensinnäkin kiitos kaikille vastanneille! Täällä vieläkin panikoidaan rv 5+5 menossa ja mietin soittaisinko neuvolaan jo. Mä en tiedä saako täällä kuitenkaa peloista yms huolimatta varhaisultraa. Oulussa taidetaan olla aikas nihkeitä noille ylimääräsille ultrille. Mutta olen kyllä miettinyt menoa yksityiselle, mutta haluisin malttaa odottaa vk9 asti.
Aamuisin on jo hetken pahempi olo, mutta syöminen helpottaa. Sitten on päivän aikana aalloittain pahaa ja etovaa olo. Odotan kovasti että olo pahenis, pelkää kovasti että kaikki oireet loppuu Alaselkääkin särkee aika makeasti, mutta en tiä johtuneeko vai töistä, ku lepo aina auttaa.Siitäkin panikoin että enteileekö keskenmenoa Pitkä aika odottaa vk 9, jos ens viikolla ei oireet pahene niin voi olla että mennään jo aikaisemminkin sinne ultraan.

 

Menkää hyvät ihmisen ultraan heti rv 6 vaikka yksityiselle, niin sen tuoma rauhallisuus voi ehkäistä keskenmenoa. Itse olen käynyt läpi monta keskenmenoa ja kun olin lapsettomuuspolin valvonnassa tässä onnistuneessa raskaudessani niin minua ultrattiin usein että saatiin pääpuoli pysymään rauhallisena - tiesin aina seuraavan ultran ajan kun lähdin sieltä pois. Väestöliiton lääkärikin sanoi että on tehty tieteellinen tutkimus että alkuraskauden aikana tehty ultraus voi vähentää keskenmenoa toistuvissa keskenmenoissa kun äiti voi hieman rauhoittua. Eli mars ultraan vaan ja hermoilut vähemmälle. Viikkoon 9 odottamisesta ei saa mitään sulkaa hattuun.

 

Kiitos "vieraalle" kommentista. Niin minä juuri ajattelin, että stressistä se keskenmeno viimeistään aiheutuu jos joudun vielä odottamaan 3 vkoa neuvolan ultraukseen.

Odotan huomista kuin kuuta nousevaa alkuraskauden ultra yksityisellä, rv5+5 - 5+6), että näkee onko siellä masussa mitään. Jotenkin tuntee häpeää kun tunkee itsensä noin aikaisin ultraan, mutta keskenmeno oli vaan niin kova kolaus, et sitä on koko ajan jotenkin varpaisillaan. Tiedän, että saan mielenrauhan ja olen onnellinen jos kaikki näyttää siltä kuin pitäisi. Ja toki, jollei näytä olevan kunnossa ja ajallaan (tiedän varmasti päivän säteellä ovulaatioajankohdan > testi, tuntemukset, lämmönnousu), rupean valmistamaan itseäni siihen pahempaan vaihtoehtoon...

 

Tehdäänkö ultra rv6 alakautta vai masu päältä? Onko sillä merkitystä. Täällä meillä päin yks yksityinen vissiin tekee tuon varhaisultran (ainaki rv7) nii masun päältä. Onko se niin tarkka. Mä emmin siksi aikasin tehtyä ultraa, ku pelottaa jos siellä ei vielä näykään kunnolla mitään. Ja tuon rv 9 oli sen takii että viimeksi ei päästy sinne asti, niin nyt ois kiva tarkistaa asia tuolla viikolla. Mutta tässä aloin miettimään joskos ens viikoksi varaisin kuitenni sen ultran, näki tän tilanteen ainakin. MItä siellä pitäis näkyä jo rv 6+ jotain..

Nyt mennään 5+6

 

Alkuraskauden ultra on tehty minulle aina sisäkautta. RV 6 pitäisi näkyä sydämen syke. Minua on ainakin helpottanut kun olen käynyt ultrassa.

3. km:ssa olin myös alkuraskauden ultrassa ja kun sykettä ei näkynyt, niin tavallaan sekin oli parempi tietää ja sitten kun vuoto alkoi muutaman päivän päästä niin siihen oli valmistautuneempi eikä se tullut enää niin kauheana järkytyksenä.

Nyt tässä onnistuneessa raskaudessa sain positiivisesta tuloksesta tukihoitona lugesteron ekat 12 viikkoa ja ultrat rv 6 + siitä aina kahden viikon välein uusi ultra. Kaksosia odotin ja toinen selvisi elävänä. Nyt on siis ihana vauveli täällä tuhisemassa.

Viestini on kuitenkin siis se että jos ultralla voi hieman omaa jännitystään lieventää keskenmenojen jälkeen, niin kannattaa ottaa se vastaan. Lisäksi jos on keskenmeno, niin on kivampi saada sekin ajoissa tietää.

 

Olen mielettömän helpottunut ja onnellinen. Oltiin tänään ultrassa (rv 5+5). Alkuun näkyi vaan sikiö, mut lopulta, kun sattui laite oikeeseen asentoon, niin näkyi kuin näkyikin syke. Just ennen lääkäri sanoi, et näkyy yleensä vasta rv 6+. Ainakin kolmeen kertaan sai lääkäri laitteen siihen asentoon, et syke juuri ja juuri näkyi, oli ihan milleistä kiinni! Mutta siis ainakin kehitys ajallaan! (Tosin tämä ei vielä poista keskenmenoriskiä, viimeks ultrassa 7+4 vielä kaikki oli hyvin ja myöhemmin keskeytynyt km.)

Mutta nyt olen toosi onnellinen. Ainakin raskaus on alkanut hyvin ja nyt maltan odottaa rv 9 neuvolaan, missä seuraava ultraus. Peukalot kohti taivasta, että tämä raskaus kestää!! Voi tätä onnea!

 

Joopa joo. On käyty ultrissa 6 ja 7 ja 8.kin viikolla ja vaikka alkio/sikiön kasvanut viikkojen välillä ja sykekin näkyy, ei se mitään todista keskenmeno voi tulla siltikin. 2 koettuna enkä ainakaan luota enää mihinkää raskaustuntemuksiin tai sykkeisiin tai sydänäänten kuulumisiin. Mitä vaan ja missä vaiheessa vain voi tapahtua. Minua ei einakaan helpota sykeen näkeminen kuin siksi aikaa kun näen sen itse, valitettavasti. olen jo niin realistinen, etten uskalla iloita tai ájatella vauvaa ennenkö saisin sellaisen käsiini ja sittenkin voi tapahtua kaikkea...

 

:hug: Teille kaikille...

Oma kokemukseni ei välttämättä tähän keskusteluun kuulu, mutta ultraamiseen liittyy kuitenkin..

Itselläni todettiin ultrassa vkolla 12sta sikiöllä raajapoikkeama, eli toinen jalka puuttui kokonaan ja toinen oli ns. kampurajalka.. Asia varmistui vkolla 14sta tehdyssä ultrassa ja siinä todettiin myös toisen käden olevan kiinni sikiökalvoissa eli koko raajapoikkeavuuden oli aiheuttanut vesikalvikurouma ja päädyimme raskauden keskeytykseen, joka tehtiin vkolla 15sta.. Sikiöllä todettiin ruumiinavauksessa muitakin vikoja..

Vaikken tällä hetkellä olekaan raskaana, jota kuitenkin kovasti toivon, pelkään jo tulevaisuudessa toivottavasti odottavaa ultraa..

Mitä jos taas on jotain vialla ja joudumme tekemään päätöksen oman "vauvan" elämästä ja kuolemasta :'( Ei jaksais enää sitä, vaikka edellisessä raskaudessa päätös kait olikin oikein sikiön kannalta..

Raskausoireita ei ollut tässä raskaudessa juuri mitään, paitsi väsymystä ja ensimmäisestä raskaudesta josta tuloksena terve poika, ei myöskään mitään oireita..

Siihenkään en voi siis luottaa miltä raskaus tuntuu kun jotain voisikin olla pielessä, pitää vaan odottaa ultraa, joten hyvin ymmärrän miltä teistä tuntuu keskenmenojen jälkeen odotella ultrauksia ja mitä masuasukille kuuluu..

Itse olen päättänyt että maksoi mitä maksoi (olen opiskelija ja kohta tod. näk. työtön) menen ultraan yksityiselle jo aiemmin ellei kunnan kautta pääse.. Nuppi siinä sekoais jos odottaisin viikolle 12sta asti..

Kunhan nyt vaan raskautuisi ensin niin pääsis murehtimaan

Voimia ja jaksamista kaikille =)

 

Voi kun minä oisin onnellinen, jos voisin edes saada lapsen! Ihan sama, vaikkei sillä olisikaan toista jalkaa ja toinen jalka kampura. On se kuitenki kallis arvoinen lahja sekin ja sellaisenaan täydellinen Jumalan luoma ihminen. Jos se oliskin kuollut kohtuun tai jopa eläessään ihan luonnostaan, niin ei ainakaan tarvis koskaan kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei antanut elämisen mahdollisuuttakaan sille pienelle viattomalle vauvalle, vaan tappoi sen... Kumpa edes sellaisen lapsen saisin! Ei sillä ole väliä, onko lapsella kaikki jalatkaan tallella, kun oma lapsi ois kaikkein rakkain.... Jos sellainen joskus ois...

 

\

Voi kun minä oisin onnellinen, jos voisin edes saada lapsen! Ihan sama, vaikkei sillä olisikaan toista jalkaa ja toinen jalka kampura. On se kuitenki kallis arvoinen lahja sekin ja sellaisenaan täydellinen Jumalan luoma ihminen. Jos se oliskin kuollut kohtuun tai jopa eläessään ihan luonnostaan, niin ei ainakaan tarvis koskaan kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei antanut elämisen mahdollisuuttakaan sille pienelle viattomalle vauvalle, vaan tappoi sen... Kumpa edes sellaisen lapsen saisin! Ei sillä ole väliä, onko lapsella kaikki jalatkaan tallella, kun oma lapsi ois kaikkein rakkain.... Jos sellainen joskus ois...

Onko se sitten kivaa kun lapsi syntyy vaikeavammaisena ja odotettava elinikä on lyhyt lapsen kärsimyksistä puhumattakaan?

Kirjoituksesi varmasti loukkaa niitä, jotka ovat joutuneet näitä päätöksiä tekemään.

 

Sinulle oliko se nyt manski(?) Olin aika kauhuissani lukiessani kirjoitustasi.
Ymmärrän kyllä lapsettoman tuskan mutta mietippäs hieman mitä tänne palstalle kirjoitat.
Loukkaat kyllä kovasti niitä jotka ovat joutuneet tällaisten asioiden eteen.
Koskaan ei saisi arvostella äitien tekemiä päätöksiä lastaan koskevissa asioissa, sillä jokainen äiti tekee niin kuin oikeaksi katsoo. Toivon sinulle onnea elämässä ja sitä lasta jota kaipaat ja toivon ettet koskaan joudu tämänkaltaisiin tilanteisiin.

Aurinkoista kevättä kaikille!

 

Yhdyn edelliseen, mieletäni Manskin kirjoitus oli todella ajattelematon! Ne on varmaan todella vaikeita päätöksiä jos sikiö huomataan rakennevikaiseksi. Ja mielestäni jokainen äiti on oikeutettu omaan päätökseensä. Täytyy myös ottaa huomioon, että mielestäni elämän varjeleminen ei ole pääasia vaan elämisen arvoinen elämä.

 

Niin, ja lisätäkseni vielä edelliseen, että minusta kehitysvammaisten elämä o n TODELLAKIn elämisen arvoista. Mutta jos tulevan lapsen elinikäennuste on alle 10 v, hän on jo syntyessään vakavasti sairas ja kärsii, ei se enää mielestäni ole elämisen arvoista elämää.

 

vaikeita asioita täällä pohditaan.
itse kehitysvammaisten ja liikuntavammaisten hoitajana en pysty ymmärtämään ihan kaikkea täällä kirjoitettua.
ehkä mun ei tarvii, jokainen kun päättää omista asioistaan onneksi =)

jokatapauksessa en koe että vaikeasti kehitysvammaisen elämä on elämisen arvoinen vaikka kaikkihan me ollaan elämän arvoisia.