Jos nyt raapustaisi synnytyskertomuksen 
Eli Tapaninpäivä aamuna heräsin klo 8 aikaan ja kiukuttelin itsekseni ettei ole oirettakaan synnytyksestä :headwall: Herätin sitten miehenkin kun oli niin tylsää, siinä höpistessä miehelle tuli yhtäkkiä tosi pitkä ja tiukka supistus. Mietin siinä että mitäs nyt? Nousin ylös sängystä ja tuntui että jotakin lorahti housuun ja tuli tietenkin kiire vessaan. Veren sekaista limaa oli housut täynnä Kaikesta sitä näköjään voikin olla onnellinen ja ryntäsin äkkiä kertomaan miehelle lorahduksesta
Muutama tiukka supistus tuli ja vuoto alkoi olla tosi vetistä. Päätimme lähteä näytille, jos sattuukin olemaan lapsivettä.
Synnärillä sitten supisteli harvakseltaan ja tehtiin lapsivesitesti mikä onneksi näytti negaa. Supistuksia tuli niin harvoin että päätettiin lähteä kotiin.
Poikkesimme vielä syömässä Hesellä ja siellä alkoi tulla taas supistuksia tiuhempaan tahtiin. Kotona pistimme äkkiä saunan lämpiämään että kerkeämme saunomaan jos se lähtö sittenkin tulisi.
Huilailtiin ja katseltiin telkkaria, kunnes klo 23 jälkeen tuli yhtäkkiä todella kipeä supistus. Siinä sitten kelloteltiin supistuksia ja niitä tuli 7 min välein. Mies olisi heti halunnut lähteä mutta minä viivyttelin. Siinä vaiheessa kun aloin ulista supistuksen tultua mies sanoi että nyt lähdetään tykkäät tai et.
No lähdimme sitten ja olin ihan tyytyväinen päätökseen koska matka oli aika kamala ja olo tosi kipeä. Ennen klo 1 oltiin sairaalassa ja kohdunsuu oli vasta 2.5cm auki :| Ärsytti kovasti ja istuskelin jumppapallon päällä ja olo oli todella paska :/ Onneksi olimme ainoat siellä vastaanotossa koska ulisin aina surkeasti supistuksen tullessa ja pompottelin itseäni sen pallon päällä.
Klo 3.30 päästiin saliin kun kohdusuu oli 3.5cm auki ja pääsin ammeeseen. Se olikin oikea taivas ja siellä köllöttelin tyytyväisenä pari tuntia. Sitten alkoi taas supistukset voimistua ja mies alkoi hieromaan selkää ja se auttoi tosi hyvin. Nousin ammeesta ja kätilö tutki. Pettymykseksi kohdunsuu oli vasta 4 cm auki. Meinasin menettää toivoni ihan kokonaan, kivut oli paaaaaljon pahemmat kuin esikoisen synnytyksessä ikinä 4cm kohdalla.
Odoteltiin taas ja todettiin ettei homma etene yhtään mihinkään. Supistukset oli helvetillisiä ja silti ihan tehottomia :'(
Sitten päätettiin että hommaa on pakko alkaa vauhdittamaan ja päädyin kohdunkaulanpuudutukseen ja oksitosiiniin. Kalvot puhkaistiin. Puudutteen laittaminen sattui aivan hirveästi. Mutta apua siitä ei saatu paljoakaan. Oksitosiini sai mut todella kipeäksi ja kun kätilö tutki niin kohdunsuu aukesi yhtäkkiä 8cm. Olin tosi onnelinen ja ajattelin että no ei mene enää kauaa.
Mutta toisin kävi, kohdusuu jumittui siihen. Vauva ei laskeutunut ja kivut järkyttäviä |O Sain uuden puudutteen mistä ei ollut mitään apua.
Huusin joka supistuksella kuin sikaa olisi tapettu ja mies oli ihan kauhuissaan.
Vihdoinkin klo 8 jälkeen kätilö tutki jälleen ja huomasi että vaikka se kohdusuu oli edelleen vain 8 cm auki niin reunat oli tarpeeksi pehmeät ja kätilö alkoi painelemaan niitä reunoja pois supistuksen aikana. Se sattui hirveästi. Mutta lopulta olin täydet 10cm auki ja pääsin ponnistamaan vaikka vauva olikin edelleen tosi korkealla.
Ensin ponnistaminen tuntui ihan taivaalliselta koska kivut katosi heti, mutta sitten kun pää oli tulossa ulos alkoi ihan hirveä repivä kipu ja joka kerta mulla katosi tolkku ihan täysin ja silmissä sumeni. En edes tiedä mitä kaikkea ikävää huusin ja tein siinä vaiheessa..
mies jaksoi kannustaa ja tukea loistavasti koska sitä tarvitsin eniten. Jostakin sain kuitenkin sen verran voimaa että jaksoin pitää itseni kasassa ja ponnistaa loppuun asti ja vauva saatiin ulos. Hetken aikaa siinäkin kesti koska pojalla oli napanuora kaulan, olkapään ja jalkojen ympärillä ja kätilöt sitä selvitti aikansa. Ja tosiaan tuli ulos käsi poskella kaikenlisäksi.
*muoks* Mua hävetti aivan tajuttomasti synnytyksen jälkeen kun huusin niin hirveästi ja mitä kaikkea muutakin sitten vielä tein, pyysin anteeksi kätilöltäkin. Mutta kätilö sanoi vain että ei se mitään kyllä hän ymmärtää kun se tilanne oli aika kamala. Enkä kuulemma kiljunut ihan herottomasti vaan karjuin
Mutta olo oli kyllä aika mahtava kun kaikki oli ohi ja sai sen kauan odotetun ihanuuden rinnanpäälle.
Synnytys kesti kaikkiaan 9 tuntia 53min ja ponnistusaika 22 min.
Mies oli ihan järkyttynyt synnytyksen jälkeen ja sanoi että luuli ettei vauva ikinä synny. Oli kuulemma niin kamalan näköistä kun vauvan pää ja käsi tuli samaan aikaan ulos :|
Luulin että sitten alkaa kova tikkaamis urakka kätilöllä mutta kätilö ilmoittikin ettei ole mitään mitä tikata
Oma oloni oli heti ihan loistava synnytyksen jälkeen ja istuskelin jo synnytys salissa suihkun jälkeen ja kävelin osastolle. Väsynyt tietenkin olin koska olin valvonut koko yön, mutta jaksoin hyvin hoidella heti vauvaa. En malttanut nukkua vaikka poika nukkuin koska oli pakko vaan katsella poikaa :heart:
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja mitään traumoja ei jäänyt koko urakasta.
Poika syö hyvin edelleen, liikaakin. Ja nyt joudun pitämää parin tunnin syöttövälejä ihan väkisin kun pojan masu tulee muuten ihan kipeäksi. Painoa kun oli ukkelille tullut viikossa "vaan" 400g.
Tsemppiä kaikille teille odotusaikaan ja kiitos kaikesta tuesta mitä olen saanut tästä pinosta odotusaikana! :hug: :hug:
Vernis ja Alpi 2 vk :heart:
Eli Tapaninpäivä aamuna heräsin klo 8 aikaan ja kiukuttelin itsekseni ettei ole oirettakaan synnytyksestä :headwall: Herätin sitten miehenkin kun oli niin tylsää, siinä höpistessä miehelle tuli yhtäkkiä tosi pitkä ja tiukka supistus. Mietin siinä että mitäs nyt? Nousin ylös sängystä ja tuntui että jotakin lorahti housuun ja tuli tietenkin kiire vessaan. Veren sekaista limaa oli housut täynnä
Kaikesta sitä näköjään voikin olla onnellinen ja ryntäsin äkkiä kertomaan miehelle lorahduksesta Muutama tiukka supistus tuli ja vuoto alkoi olla tosi vetistä. Päätimme lähteä näytille, jos sattuukin olemaan lapsivettä.
Synnärillä sitten supisteli harvakseltaan ja tehtiin lapsivesitesti mikä onneksi näytti negaa. Supistuksia tuli niin harvoin että päätettiin lähteä kotiin.
Poikkesimme vielä syömässä Hesellä ja siellä alkoi tulla taas supistuksia tiuhempaan tahtiin. Kotona pistimme äkkiä saunan lämpiämään että kerkeämme saunomaan jos se lähtö sittenkin tulisi.
Huilailtiin ja katseltiin telkkaria, kunnes klo 23 jälkeen tuli yhtäkkiä todella kipeä supistus. Siinä sitten kelloteltiin supistuksia ja niitä tuli 7 min välein. Mies olisi heti halunnut lähteä mutta minä viivyttelin. Siinä vaiheessa kun aloin ulista supistuksen tultua mies sanoi että nyt lähdetään tykkäät tai et.
No lähdimme sitten ja olin ihan tyytyväinen päätökseen koska matka oli aika kamala ja olo tosi kipeä. Ennen klo 1 oltiin sairaalassa ja kohdunsuu oli vasta 2.5cm auki :| Ärsytti kovasti ja istuskelin jumppapallon päällä ja olo oli todella paska :/ Onneksi olimme ainoat siellä vastaanotossa koska ulisin aina surkeasti supistuksen tullessa ja pompottelin itseäni sen pallon päällä.
Klo 3.30 päästiin saliin kun kohdusuu oli 3.5cm auki ja pääsin ammeeseen. Se olikin oikea taivas ja siellä köllöttelin tyytyväisenä pari tuntia. Sitten alkoi taas supistukset voimistua ja mies alkoi hieromaan selkää ja se auttoi tosi hyvin. Nousin ammeesta ja kätilö tutki. Pettymykseksi kohdunsuu oli vasta 4 cm auki. Meinasin menettää toivoni ihan kokonaan, kivut oli paaaaaljon pahemmat kuin esikoisen synnytyksessä ikinä 4cm kohdalla.
Odoteltiin taas ja todettiin ettei homma etene yhtään mihinkään. Supistukset oli helvetillisiä ja silti ihan tehottomia :'(
Sitten päätettiin että hommaa on pakko alkaa vauhdittamaan ja päädyin kohdunkaulanpuudutukseen ja oksitosiiniin. Kalvot puhkaistiin. Puudutteen laittaminen sattui aivan hirveästi. Mutta apua siitä ei saatu paljoakaan. Oksitosiini sai mut todella kipeäksi ja kun kätilö tutki niin kohdunsuu aukesi yhtäkkiä 8cm. Olin tosi onnelinen ja ajattelin että no ei mene enää kauaa.
Mutta toisin kävi, kohdusuu jumittui siihen. Vauva ei laskeutunut ja kivut järkyttäviä |O Sain uuden puudutteen mistä ei ollut mitään apua.
Huusin joka supistuksella kuin sikaa olisi tapettu ja mies oli ihan kauhuissaan.
Vihdoinkin klo 8 jälkeen kätilö tutki jälleen ja huomasi että vaikka se kohdusuu oli edelleen vain 8 cm auki niin reunat oli tarpeeksi pehmeät ja kätilö alkoi painelemaan niitä reunoja pois supistuksen aikana. Se sattui hirveästi. Mutta lopulta olin täydet 10cm auki ja pääsin ponnistamaan vaikka vauva olikin edelleen tosi korkealla.
Ensin ponnistaminen tuntui ihan taivaalliselta koska kivut katosi heti, mutta sitten kun pää oli tulossa ulos alkoi ihan hirveä repivä kipu ja joka kerta mulla katosi tolkku ihan täysin ja silmissä sumeni. En edes tiedä mitä kaikkea ikävää huusin ja tein siinä vaiheessa..
mies jaksoi kannustaa ja tukea loistavasti koska sitä tarvitsin eniten. Jostakin sain kuitenkin sen verran voimaa että jaksoin pitää itseni kasassa ja ponnistaa loppuun asti ja vauva saatiin ulos. Hetken aikaa siinäkin kesti koska pojalla oli napanuora kaulan, olkapään ja jalkojen ympärillä ja kätilöt sitä selvitti aikansa. Ja tosiaan tuli ulos käsi poskella kaikenlisäksi.
*muoks* Mua hävetti aivan tajuttomasti synnytyksen jälkeen kun huusin niin hirveästi ja mitä kaikkea muutakin sitten vielä tein, pyysin anteeksi kätilöltäkin. Mutta kätilö sanoi vain että ei se mitään kyllä hän ymmärtää kun se tilanne oli aika kamala. Enkä kuulemma kiljunut ihan herottomasti vaan karjuin
Mutta olo oli kyllä aika mahtava kun kaikki oli ohi ja sai sen kauan odotetun ihanuuden rinnanpäälle.
Synnytys kesti kaikkiaan 9 tuntia 53min ja ponnistusaika 22 min.
Mies oli ihan järkyttynyt synnytyksen jälkeen ja sanoi että luuli ettei vauva ikinä synny. Oli kuulemma niin kamalan näköistä kun vauvan pää ja käsi tuli samaan aikaan ulos :|
Luulin että sitten alkaa kova tikkaamis urakka kätilöllä mutta kätilö ilmoittikin ettei ole mitään mitä tikata
Oma oloni oli heti ihan loistava synnytyksen jälkeen ja istuskelin jo synnytys salissa suihkun jälkeen ja kävelin osastolle. Väsynyt tietenkin olin koska olin valvonut koko yön, mutta jaksoin hyvin hoidella heti vauvaa. En malttanut nukkua vaikka poika nukkuin koska oli pakko vaan katsella poikaa :heart:
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja mitään traumoja ei jäänyt koko urakasta.
Poika syö hyvin edelleen, liikaakin. Ja nyt joudun pitämää parin tunnin syöttövälejä ihan väkisin kun pojan masu tulee muuten ihan kipeäksi. Painoa kun oli ukkelille tullut viikossa "vaan" 400g.
Tsemppiä kaikille teille odotusaikaan ja kiitos kaikesta tuesta mitä olen saanut tästä pinosta odotusaikana! :hug: :hug:
Vernis ja Alpi 2 vk :heart:
